Mikä on

myös useampia mutta ehkä ykköseksi nousee 1800-luvun lopulta mummuni kultainen kihlakello vitjoineen jonka sai 17-vuotiaana vaarilta.

#..# kirjoitti:

myös useampia mutta ehkä ykköseksi nousee 1800-luvun lopulta mummuni kultainen kihlakello vitjoineen jonka sai 17-vuotiaana vaarilta.

Mummon kihlakello! Mutta se on 1900 luvun alkupuolelta. Ja kello käy vieläkin!

Äidin sormukset ovat tunnearvoltaan kaikkein kalleimmat.

piive kirjoitti:

Mummon kihlakello! Mutta se on 1900 luvun alkupuolelta. Ja kello käy vieläkin!

Äidin sormukset ovat tunnearvoltaan kaikkein kalleimmat.

äidin vihkisormukset ja huomensormus jotka ovat myös hyvin rakkaat, ja siksi kallisarvoiset.
Se on juuri se tunnearvo jota ei voi rahalla mitata. Jos menis myymään romukullaksi, niin eihän niistä varmaan mitään ihmeitä sais, mutta ei tulis mieleenikään myydä niitä.
Hiljattain luin lehdestä että jokukultaseppä kertoi miten jotkut ovat tuoneet juuri tällaisia perintöesineitä ja hän oli kysynyt että josko joku muu sukulainen haluaisi ne ettei ihan romuna myytäisi. Ajattelevat kultasepätkin sen verran etteivät kylmästi vain osta kun näkevät vanhoja koruja joilla on tunnearvoa.

se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.

Rehellinen vastaus kirjoitti:

se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.

ehkä tää on aikas iso "esine" ...

Rehellinen vastaus kirjoitti:

se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.

ettei ole sulla velkaa ja pidä perinnöstäsi huolta.
Velasta tuli mieleen, et kansalaisille annetaan velkaa yllin ja kyllin, vaik tulot ei riittäskään velkojen maksuun, mut sehän on suomessa tapana peittää köyhyyttä ..