ehkä henkisesti lasikuppi, johon laitoin nuorena lapsuuden kodissani salaattia. rahallisesti arvokkaimmat varmaan hopeiset ruokailuvälineet tai sokerikko, kermakko ja kahvikannu (hopeaa)
0Äänestä
#..#
myös useampia mutta ehkä ykköseksi nousee 1800-luvun lopulta mummuni kultainen kihlakello vitjoineen jonka sai 17-vuotiaana vaarilta.
myös useampia mutta ehkä ykköseksi nousee 1800-luvun lopulta mummuni kultainen kihlakello vitjoineen jonka sai 17-vuotiaana vaarilta.
Mummon kihlakello! Mutta se on 1900 luvun alkupuolelta. Ja kello käy vieläkin!
Äidin sormukset ovat tunnearvoltaan kaikkein kalleimmat.
0Äänestä
#..#
pirjo.kudjoi kirjoitti:
Mummon kihlakello! Mutta se on 1900 luvun alkupuolelta. Ja kello käy vieläkin!
Äidin sormukset ovat tunnearvoltaan kaikkein kalleimmat.
äidin vihkisormukset ja huomensormus jotka ovat myös hyvin rakkaat, ja siksi kallisarvoiset. Se on juuri se tunnearvo jota ei voi rahalla mitata. Jos menis myymään romukullaksi, niin eihän niistä varmaan mitään ihmeitä sais, mutta ei tulis mieleenikään myydä niitä. Hiljattain luin lehdestä että jokukultaseppä kertoi miten jotkut ovat tuoneet juuri tällaisia perintöesineitä ja hän oli kysynyt että josko joku muu sukulainen haluaisi ne ettei ihan romuna myytäisi. Ajattelevat kultasepätkin sen verran etteivät kylmästi vain osta kun näkevät vanhoja koruja joilla on tunnearvoa.
0Äänestä
LaPphiBoy
ehkä pitää vielä sitä perintöä.. Entäs sinun kallisarvoisin perintösi, siis meinaan rehellisesti, kerro ?
0Äänestä
Rehellinen vastaus
se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.
0Äänestä
Rehellinen vastaus
Rehellinen vastaus kirjoitti:
se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.
ehkä tää on aikas iso "esine" ...
0Äänestä
LaPphiBoy
Rehellinen vastaus kirjoitti:
se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.
ettei ole sulla velkaa ja pidä perinnöstäsi huolta. Velasta tuli mieleen, et kansalaisille annetaan velkaa yllin ja kyllin, vaik tulot ei riittäskään velkojen maksuun, mut sehän on suomessa tapana peittää köyhyyttä ..
Vastaukset 9
Vanhimmat
ehkä henkisesti lasikuppi, johon laitoin nuorena lapsuuden kodissani salaattia. rahallisesti arvokkaimmat varmaan hopeiset ruokailuvälineet tai sokerikko, kermakko ja kahvikannu (hopeaa)
myös useampia mutta ehkä ykköseksi nousee 1800-luvun lopulta mummuni kultainen kihlakello vitjoineen jonka sai 17-vuotiaana vaarilta.
Mummon kihlakello! Mutta se on 1900 luvun alkupuolelta. Ja kello käy vieläkin!
Äidin sormukset ovat tunnearvoltaan kaikkein kalleimmat.
äidin vihkisormukset ja huomensormus jotka ovat myös hyvin rakkaat, ja siksi kallisarvoiset.
Se on juuri se tunnearvo jota ei voi rahalla mitata. Jos menis myymään romukullaksi, niin eihän niistä varmaan mitään ihmeitä sais, mutta ei tulis mieleenikään myydä niitä.
Hiljattain luin lehdestä että jokukultaseppä kertoi miten jotkut ovat tuoneet juuri tällaisia perintöesineitä ja hän oli kysynyt että josko joku muu sukulainen haluaisi ne ettei ihan romuna myytäisi. Ajattelevat kultasepätkin sen verran etteivät kylmästi vain osta kun näkevät vanhoja koruja joilla on tunnearvoa.
ehkä pitää vielä sitä perintöä..
Entäs sinun kallisarvoisin perintösi, siis meinaan rehellisesti, kerro ?
se on tää mun asuntoni jonka perin isän kuoleman jälkeen. Olen hyvin kiitollinen siitä että on oma koti ja katto pään päällä ilman velkaa.
ehkä tää on aikas iso "esine" ...
ettei ole sulla velkaa ja pidä perinnöstäsi huolta.
Velasta tuli mieleen, et kansalaisille annetaan velkaa yllin ja kyllin, vaik tulot ei riittäskään velkojen maksuun, mut sehän on suomessa tapana peittää köyhyyttä ..
ne ainakin olivat kalleimpia.