olemme naispari, minä 31v. ja puolisoni 41v. Ongelmani
on se ettei puolisoni enää halua minua. Viime rakastelu
kerrasta on puolisen vuotta. Ennen hän oli jatkuvasti
kimpussani ja meillä oli ihanaa. Olen ihan normaali
vartaloinen. En voi ymmärtää että miksi, mikä minussa
on vikana? Olen kysynyt asiaa puolisoltani mutta hän
aina sanoo että on niin masentunut olo ettei voi
keskittyä. Minä kyllä syytän itseäni, jotain täytyy olla.
Minulla kuitenkin haluttaa välillä aivan hirveästi ja olenkin
joskus salaa tyydyttänyt itseni mutta eihän se ole
mitään kunnon rakasteluun verrattuna.
Onko ideoita mitä pitäis tehdä ja miten muuttaa
tilannetta?
on se ettei puolisoni enää halua minua. Viime rakastelu
kerrasta on puolisen vuotta. Ennen hän oli jatkuvasti
kimpussani ja meillä oli ihanaa. Olen ihan normaali
vartaloinen. En voi ymmärtää että miksi, mikä minussa
on vikana? Olen kysynyt asiaa puolisoltani mutta hän
aina sanoo että on niin masentunut olo ettei voi
keskittyä. Minä kyllä syytän itseäni, jotain täytyy olla.
Minulla kuitenkin haluttaa välillä aivan hirveästi ja olenkin
joskus salaa tyydyttänyt itseni mutta eihän se ole
mitään kunnon rakasteluun verrattuna.
Onko ideoita mitä pitäis tehdä ja miten muuttaa
tilannetta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
on se vaan hyvä jos toinen ei halua, silloin ei halua kolmaskaan.
että ihan ensiks sun pitää keskittää energias sun naisees.Eli ota vakavasti hänen sanomansa sulle että on masentunut!
Häntä voi loukata ja turhauttaa se että et ota tosissasi hänen masennusta.Keskity nyt siihen ja rakkaaseen naiseesi!
Kun kaikki padot on purettu ja mieltä ei vaivaa mitkään ongelmat, seksielämäkin alkaa sujumaan ja maistumaan varmasti sun naisellasikin.
Mut siis avain on se, että sun täytyy auttaa elvyttämään terveeks sun naises henkinen elämä!
Voimia ja ymmärrystä! :)
Että sun naises alkaa olla senverran ikääntynyt, ettei enää "ota eteensä" niinku heteromiehetkin sanoo. Ei kiihotu enää. Ei kovetu nännit, ei syki eikä "seiso" klitta.
On vaihdevuosien vaivat ja muut vuodot.
Vika ei oo siussa vaan kaverissas. Hänellä on halut laimenneet, ehkä loppuneet kokonaan.
Kun rakastat häntä, niin olkaa vaan yhdessä ilman seksiä, eihän se niin tärkeää ole, kun lapsien hankintakaan ei ole kyseessä. Pääasia on, että saatte olla vain yhdessä.
kenellä 41-vuotiaalla on vaihdevuodet. Sinullako on? Voihan läppä!
Jo kansakoulukuvissa 12 vuotiaana hänell'ä on uhkeat rinnat ja kaunis tyttö muutenkin. Itse sanoo, että menkat oli siinä iässä hällä jo aivan täydelliset. Me mentiin naimisiin kun hän oli 24 ja mä 25. Sit alettiin sänkytouhut. Ne oli kiihkeät ja niitä harrastimme milteipä joka ilta tai yö. Sunnuntai aamuisin nukuttiin pitkään ja päivän hommat aloitettiin aamupanolla ennen aamukahvia. Kortsuja ei käytetty. Lapsia tuli sillä konstilla monen monta. Se on hyvä asia. Repsahtanut eikä lihonnut ole vaimoni vieläkään. Edelleen hoikka, kaunis ja hyvässä timmissä.
Mutta koska tuli naiseksi noin varhain, vaihdevuodet tulivat jo vähän päälle neljän kympin.Lemmenleikit jatkuivat edelleen, vaikkei menkkoja ollutkaan.Viime aikoina ne puuhat ovat ovat hiukan vähentyneet. Mä oon kehittynyt myöhään.Tytöt alkoivat kiinnostaa vasta lähellä kahta kymppiä.Siinä 13-15 v. iässä mä krassasin vain mopoja ja sen sellaisia. Vaikka tyttöjä kiersi ympärillä, en kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Vasta nyt jälkeenpäin olen hokannut, että seurustelu heillä on ollut silloin mielessä. Mutta kun avioon mentiin, niin potenssia on ollu aivan riittävästi.Kun on myöhään aloittanut, niin vieläkin on hyvässä iskussa. Niin,että kyllä sitä moni varhain kehittynyt nainen jo neljänkympin tienoilla alkaa laimentua seksin suhteen. Näin naisena ja miehenä ei siitä enää niin paljon piitatakkaan, kun ollaan aikanaan, oikealla iällä kumpainenkin "saanut" aivan tarpeeksi.Eletään mukavaa elämää joka on edelleen erittäin kivaa. Matkustellaan ja käydään puolin ja toisin lasten perheissä auttelemassa kun tarvetta siihen on.
sinun ei liene vaikea ymmärtää, että meillä lesboilla se on t ä y s i n erijuttu.
Lopussa jo 30-vuotiaana. Varsinkin aktiivisen naisen kaa. Painoakin sul on nyt jo 125kg. Hyvät hyssykät sun kaa!
olet hakoteillä, nainen vaihdevuosien kera on hyvävoimainen mihin vaan. Te miehet ikääntyessä "halvaannutte" ja luulette niin käyvän naisillekin.
ilman seksiä. Puhukaa asioista jotka eivät ole arkisia, vaan syvimpiä tunteita ja ajatuksia. Olkaa lähekkäin ja puhukaa. Teillä on kadonnut se yhteys mikä alussa veti teitä puoleenne, ei se vartalo riitä vuosiksi syyksi kiihoittua vaan ajan kanssa se on se toisen mieli ja ajatus kun luo sen fiiliksen että haluaa toista.
Etsikää taas toisenne, ei sitä arki-minää vaan ne ajatukset mitkä jätetään arjen kiireessä sanomatta.
ole vikaa.
Eikä vaihdevuosissa..haha..Sillonhan ne naiset vasta villiintyy.
Jos kumppanis vetää jotain nappeja niin syy on niissä, suurinosa vie niistä meinaan himot.
Ja masennus on oikeasti syy haluttomuuteen.
Sitäkin pitäs vähän kattoo, mitä syö.
Se yks eli melkein kk hampurilaisilla ja siitä ei seurannu mitään hyvää. Maksa melkein sano pox ja ravintoterapeuttivaimoke melkein otti hatkat.
Voisit opetella jalkapohjahierontaa... http://www.youtube.com/results?search_query=foot massage&search_type=&aq=0&oq=foot
Ja löytyy sieltä muitakin rentouttavia hierontoja.
Luontaistuotekaupat myyvät ruusunjuurta. Ite en silleen o testannut, mutta varmaan google löytää
http://www.sancare.net/finland/index_rosenrot.php
On hyvä, että tyttöystäväsi voi puhua masennuksestaan edes vähän. Sinun olisi hyvä hankkia tietoa masennuksesta. Ymmärtääkseni masennnus oireilee eri ihmisillä eri tavalla, se voi näkyä esimerkiksi väsymisenä, unettomuutena tai haluttomuutena. Koettakaa keskustella masennuksesta (ja sen syistä), ei oireista (seksittömyys).
miks miks lespoila on aina jokin masennus tai muute vippaa päässä!onx yhtään normi tapausta liikenteessä,multa usko loppuu!
sen enempää masenna kuin muillakaan ihmisillä.Ihmisillä on vaan mielestäni nykypäivänä tapana sanoa kun vähän vituttaa että masentaa.Ku parisuhteessa on normi riitoja ja taloudellisesti on joskus vaikeeta, ni sitten alkaa stressaantua ja helposti sanotaan että on masentunut!
Se on jotenki nykypäivänä normaalii olla silloin tällöin masentunut ja sitten on lupa rypeä itsesäälissä, ottaa saikkua töistä ja jätää asiat hoitamatta...kun on niiiin masentunut!
Liian helposti määrätään masennus- ja mieliala-lääkkeitä!
Kun tajuu että välillä menee huonosti, ei sille mitään voi, mutta aina koittaa paremmat ajat!Ei kai nyt kellään menee koko ajan hyvin.Toiset näyttää siltä, mutta satavarmasti se ei oo totta.Joko se on hyvä että ne painaa paskat asiat taka-alalle ja mennä porkuttavat etiäpäin.Tai sitten se on totuuden kieltämistä ja kulissien pitäminen tulee kalliiksi.Sitten voi tulla burn out ja lesbojen oikee vakava masennu, joka on sairaus.Siitäkin selviää, eikä masennuslääkkeitä tarvii syödä lopun elämäänsä.
Mutta oli tai ei "oikee" masennus sun tyttöystävälläs, se tarvii sun huomioo/hellyyttä/empatiaa ja paaaljon sun rakkautta!
Hyvä seksielämä oman naiseni kanssa on rakennettu noista ja lisäks meidän välisestä henkisestä yhteydestä toisiimme
kyllä on olemassa ihan täysjärkisiäkin.. ainakin täällä Treellä ;)
Tässä kirjoittaa nyt se haluton osapuoli. Mietin pitkään kirjoitanko mutta olkoon. Tätä puolta on niin harvoin esillä näissä keskusteluissa. Kaikkien väärinkäsitysten välttämiseksi kerron, että minä olen suhteessa se nuorempi eli 30, naiseni on muutaman vuoden vanhempi. Yhteisiä vuosia meillä on 11.
Tässä on esitetty kaikenlaisia syitä. Masennusta, rakkauden loppumista, toista naista, sairauksia. Ne varmaan ovatkin syy monen haluttomuuteen. On silti mahdollista, että ei vain sytytä, vaikkei itsessä olisi mitään ihmeellistä vikaa ja rakkauskin elää. Entä jos toinen on vaan vuosien varrella muuttunut sellaiseksi, ettei fyysisesti herätä halua? Vaikka on se kaikkein rakkain, jota ei missään nimessä halua menettää.
Viikot menevät seuraavalla tavalla. Naiseni tekee pitkiä päiviä töissä. Hän viihtyy siellä hyvin. Sitten hän tulee tosi väsyneenä kotiin, vetää oloasun päälle, syö ja kaatuu sohvalle joko nukkumaan tai vain tuijottamaan telkkarista kaiken mitä sieltä tulee. Häntä ei huvita jutella, ei tehdä mitään, saati sitten olla lähellä. Tavallaan elän viikot yksin. Lauantain hän useimmiten nukkuu pitkälle yli puolenpäivän, jonka jälkeen taas telkkaria. Sunnuntaiaamuna sitten hän herää virkeänä ja odottaa, että tuon kaiken jälkeen minä olisin kuin napista napsauttamalla himokas ja haluaisin seksiä tuosta vaan. Ilman hellyydenosoituksia pitkin arkea, ilman läheisyyttä, ilman keskustelua, yhteisiä hetkiä, ilman yhtään mitään muuta kuin sitä, että saan osallistua hänen telkkarisessioihinsa kyllä samalla sohvalla nyhjäten.
Kun te täällä mietitte mitä voisi tehdä, niin kertokaapa miten kertoa toista verisesti loukkaamatta, että hänen henkisesti veltto ja väsynyt olemuksensa ei vain haluta? Niinkö minä sanon, kun hän kysyy miksi en halua? Minua ei haittaa mitkään vatsakummut, ei takapuolesta roikkuvat oloasut, ei rypyt eikä muut. Mutta se, että ihminen antaa periksi helpoimmalle, antaa mennä, ei tosissaan jaksa välittää ja kiinnostua, siis kiinnostuu vain kun se on jollain lailla pakko - se tuntuu ja näkyy ja vie kipinän. Mutta en halua loukata häntä, en satuttaa ikimaailmassa.
Olen ajatellut tätä paljon viime aikoina. Noin 7 vuotta (ne maagiset) suhteestamme meni oikein hyvin. Sitten alkoi hidas muutos. Aloin itse väsyä siihen, että olin se, joka piti moottoria käynnissä. Näen sen nyt oikein hyvin, kun katson taaksepäin. Naiseni on niitä, jotka tarvitsevat aina jonkun, jonka vanavedessä ikäänkuin kulkea. Elämässä on niin paljon muitakin kiinnostavia asioita kuin seksi, joten kun kipinä puuttui, suuntasin muihin asioihin, jotka puolestaan herättivät kipinää omalla tavallaan. Seksi jäi taka-alalle. Joten syytän siinä myös itseäni. Annoin periksi liian helposti.
Jotain pitää asialle tehdä. Itse olen sillä kannalla, että se tarvitsee kokonaisvaltaisen muutoksen meidän yhteisessä elämässä. Ongelma ei ole itse seksi vaan tämä kuvio, jossa sen erotiikan pitäisi pysyä hengissä. Koko seksi pitäisi siirtää hetkeksi sivuun ja keskittyä korjaamaan näitä muita kohtia, niin se erotiikkakin palaisi takaisin kartalle vähitellen. Olen varma siitä. Onhan rakkaus kuitenkin olemassa.
on pakko kertoa totuus, vaikka tietää sen satuttavan toista.
Ehkä sunkin täytyisi olla täysin rehellinen ja vaan kertoa tää sama minkä meille.
Kirjoita sun naiselle kirje, se on helpompi sun naisenkin käsitellä kuin että suullisesti hänelle kerrot.Hän voi lukea kirjettäsi uudelleen ja uudelleen ja käsitellä asiaa rauhassa.Oisko hyvä idea?
Niin kai pitäisi. Tiedän sen. Ei ole silti helppoa loukata itselleen rakkaimman ihmisen tunteita.
Ja kyllä meillä tästä on puhuttu. Siitä se ei ole kiinni. Mutta siinä sävy on puhtaasti hänen puoleltaan se, että minussa on jotain vikaa ja pitää selvittää mikä. Kun asenne on tämä, itseäni alkaa tympiä ja - myönnän - olen alkanut vältellä koko aiheen käsittelyä.
Olen tuota mainittua elämänmuutokseen pyrkivää ajatteluakin esittänyt monta kertaa. Olen hienovaraisesti yrittänyt saada hänetkin kiinnostumaan muista asioista, itsensä kehittämisestä muihinkin suuntiin kuin vain työn suuntaan. Että hän ajattelisi hetken jotain muuta kuin sitä, että seksielämässämme on jotain vialla. Pelkään, että sen ajatuksen edessä hämärtyy kaikki hyvä mitä meillä on. Unohtuu, että itse asiassa suurin osa asioista suhteessamme on oikein hyvällä tolalla. Tarvitsisimme vain vähän suunnan korjausta ja vanhojen pölyjen tuulettamista.
Juttelin FB:ssä erään heterotuttavan kanssa ja hän kertoi että hänellä on miehensä kanssa ihan sama tilanne. Eikä mies tajua mitään, vaikka miten selittäisi. Hän on päätynyt sitten harrastamaan velvollisuuseksiä miehensä iloksi. Mutta naisen kanssa se ei ole niin yksinkertaista, edes fyysisesti. Puhumattakaan siitä, että itse en taipuisi tuohon ikinä. Sehän olisi petos sekä toista että itseä kohtaan.
hänellä on toinen. hän on ihastunut/rakastunut toiseen. niin se vain on, julma totuus, jos hän olisi sinun kanssasi, niin hän kokisi pettävänsä sitä jota rakastaa. usko pois vaan, ei rakasta sinua enää. muuten kyllä yrittäisi korjata tilannetta.