valitsee narsistin seurustelu - ja elämänkumppaniksi. Moni on noin sanonut. Samanlaisuus vetää puoleensa, ei suinkaan erilaisuus. Jos omaa itse narsistisia piirteitä haksahtuu helpolla narsistiin.
Mm Kata Kärkkäinen ( nykyään Katariina Souri) kirjoitti kirjan kokemuksistaan narsistisen miehen kanssa ja sen jälkeen haastatteluissa todennut, että hänessä itsessään on paljon narsismia ja sanoi juuri sen että narsisti vetää puoleensa toisen samanlaisen. Kuka uskaltaa tunnustaa, että itsessä on narsismia? Sellainen joka haukkuu ja on haukkunut ex-kumppaniaan narsismista?
Mm Kata Kärkkäinen ( nykyään Katariina Souri) kirjoitti kirjan kokemuksistaan narsistisen miehen kanssa ja sen jälkeen haastatteluissa todennut, että hänessä itsessään on paljon narsismia ja sanoi juuri sen että narsisti vetää puoleensa toisen samanlaisen. Kuka uskaltaa tunnustaa, että itsessä on narsismia? Sellainen joka haukkuu ja on haukkunut ex-kumppaniaan narsismista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilman muuta tunnustan, mutta oma "narsismini" on ollut pelkästään positiivista ja eteenpäin vievää narsismia, josta on ollut hyötyä minulle elämässä. Minusta Kata Kärkkäinen on juuri tälläinen tyypillinen terveellä tavalla narasistinen menestynyt persoona. Tuo, että samankaltaisuus vetää puoleensa ei ole ihan yksiselitteinen juttu, sillä myös vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Lisäksi narsistin kynsiin joutuu hyvin usein liian kiltit, läheisriippuvat ja huonon itsetunnon omaavat ihmiset, mutta myöskin ihan tavallisetkin ihmiset, eli narsisti ei vedä narsistia puoleensa yksiselitteisesti.
Ei siis ole ollenkaan huono juttu, että ihminen on narsistinen persoona, päinvastoin narsitisuus on myös ihmisen voimavara ja innoittaja. Luovat ihmiset ovat usein narsistisia ja ilman narsistisuutta heidän olisi vaikea olla luovia ja uskoa omiin kykyihinsä. Se, että heissä on ripaus "narsistista hulluutta" tekee heistä mielenkiintoisia ja valovoimasia pesrsoonia, joita muut ihmiset yleensä kadehtivat.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on taas tunne-elämän häiriö ja se ei ole ihmiselle voimavara, eikä positiivinen elämässä eteenpäin vievä voima, vaan tuhoisa käyttäytymismuoto niin itselle kuin lähimmäisillekin.
Kuinka moni erottaa ns terveen narsismin "sairaasta"? Suomalainen on opetettu siihen, ettei itseään saa korostaa millään ja missään, varjele jos satut kehumaan itseäsi jossain asiassa jne...Varmaan toinen luokittelee heti narsisitiksi jos kehuu omia hyviä puolia tai osaamisiaan. On olemassa ja pitää olla tervettä narsismia. Ilman sitä on hankalaa tulla toimeen, saada työpaikkaa jne...
Minä olen opettanut ( työkseni) aikoinaan mm erinäisissä yhteyksissä ihmisiä kehumaan itseään. Kyllä se vaikeaa oli useimmalle. Työpaikan ihmissuhteet ovat ikuinen haasteellinen asia. Se on merkillistä että ei osata antaa arvostusta, saati kiitosta työtoverille jostain missä tämä on hyvä/erinomainen.
Kun tuli portfoliot/cv:t todistamaan ihmisen kyvykkyyttä ja henk.kohtaiset haastattelut niin pikkuhiljaa on opittu kehumaan itseään. Se on pakko. Millä erotut toisesta, mitkä ovat parhaita puoliasi jne...?
Luulenpa, että edelleen esiintyy heissä, joilla ei ole kokemusta reaalityöelämän vaatimuksista se itsensä alasajaminen väheksyminen, koska se on narsismia. Niin olen kuullut erinäisiä kertoja. Eli osoittaa sen, että oikeaa tietoa narsismista ei ole useinkaan, vaan ollaan tietävinään mitä se tarkoittaa.
erottavani sairaan narsismin terveestä.
Terve narsismi on ihmiselle voimavara ja positiivinen asia.
Sairaasti narsistinen on kylmän häikäilemätön, toisia manipuloiva ja kiusaava. Sairaasti narsistisen ihmisen kanssa eläneenä ja pahaa henkistä väkivaltaa kokeneena en lähtisi edes vertaamaan tervettä ja sairasta narsismia, ne ovat kuin yö ja päivä.
Sellaisen narsistisen piirteen "uskallan" tunnustaa itsessäni, että välillä keskustelut kavereiden kanssa menee "minä-mnä" -linjalle, jos keskustelukumppani antaa sen mennä. Esim. empatian puutetta en sitten "tunnusta", koska mielestäni olen liiankin empaattinen tai asetan toisen hyvänolon ja edun omaani edelle, mikä viittaa läheisriippuvaisuuteen.
"Lisäksi narsistin kynsiin joutuu hyvin usein liian kiltit, läheisriippuvat ja huonon itsetunnon omaavat ihmiset, mutta myöskin ihan tavallisetkin ihmiset, eli narsisti ei vedä narsistia puoleensa yksiselitteisesti."
Olen samaa mieltä tuosta Lottamarin kanssa.
Vastakohdatkin vetävät toisiaan puoleensa. Itse ehkä alitajuisesti hain narsistista itseltäni puuttuvaa "voimaa" (joka osoittautui heikkoudeksi), jonkinlaista "kovuuttakin", (olen ollut mielestäni aika nössö), joka tuntui alussa jotenkin "coolilta" ja osoittautui raakuudeksi ja todellisen empatian puutteeksi"
paikkaansa alkuunkaan. Narsisti etsii kumppanikseen ihmisen jota on helppo "syödä" "nakertaa", alistaa ja nöyryyttää, eli kiltin, tunnollisen ihmisen. Kun "luu" on kaluttu loppuun, narsisti etsii uuden uhrin, ja taas on soppa valmis. Ajattele, jos olisi aviopari molemmat narsistisia luonteeltaan, mitähän siitäkin tulisi? Kumpi syö kumpaakin, se olisi ainaista huutoa ja meteliä, kun kumpikaan ei alistu. Kaksi kajahtanutta vastakkain.
Exäni seurusteli jonkin aikaa naisen kanssa, joka mielestäni vaikutti myös narsistilta. Olipa melkoista menoa, jos kävivät yhdessä lähipubissa niin siinä oli muutkin asiakkaat helisemässä, ainaista raivokasta riitaa, hetken kiihkeitä sovintoja, jatkuvaa valtataistelua, riitoja, joihin sotkettiin muutkin, jatkuvaa mustasukkaisuutta, joku sattui moikkaamaan niin raivokasta huorittelua, oltiin varmoja että moikkaaminen tarkoitti suhdetta jne. Keskenään olivat jatkuvasti napit vastakkain, soittoja poliisille, rikosilmoituksia.
Kyllä kahden eri voimaisen narsistin symbioosi on mahdollinen, jopa todennäköinen.
Kajahtaneisuuteen en ota kantaa :)
olen punninnut hyvät ja huonot puoleni, en tunne itserakkautta, olen niinkuin 'ihan jees huonomminkin voisi mennä, itseasiassa menee aika hyvin', mutta en tunne minkäänlaista egoismia. Se on outoa,koska nuorempana saatoin olla hyvinkin egoistinen. Mutta kaikessa rehellisyydessä, en ole narsisti...huvittavaa on se,että psykologian mukaan kaikki pitävät itseään hieman muita älykkäämpinä kuin muut ja kompensoivat vastakkaiset huomiot, miksi ikinä. Tunnen yhden tyypin ,joka pitää itseään nerona, mutta on varsin keskinkertainen, en koe, että hän on narsisti, mutta siinä itserakkauden määrässä ja kaikkitietävyydessä on kyllä kestämistä...:) Sukuakun on melkein.
juuri näin se on.
Kuitenkin on tapana, että toinen puolisoista (yleensä nainen - jos heteroliitto) esittää uhria siitä huolimatta, että on myös selvä narsisti.
Nämä kahden narsistin liitot ovat juuri niitä, joissa vallitsee mitä oudoimmat säännöt ja puolisot ovat niin koukussa omiin omituisiin tapoihinsa, etteivät edes harkitse oikeasti eroavansa.
Näitä tapauksia näkee niin täällä kuin elävässäkin elämässä.
Kukaan normaalijärkinen ihminen ei jaksa narsistin kanssa kovinkaan pitkään, mutta toinen narsisti kyllä jaksaa.
Vaikka jotkut narsistit omasta puolestaan haluavat erittäin mielellään väittää, että vain kiltit ja läheisriippuvat rassukat joutuvat narsistien uhreiksi, asia on todellakin niin, etta kaikki tuttuus vetää magneetin tavoin puoleensa.
Pystypeukku!
:)
Kyllä minä sanoisin, että läheisriippuvainen kestää mitä vaan vuosikausia, alkoholistia, pahoinpitelyä, narsistia jne. Narsisti ei kestä toista narsistia, tai jos kestää, niin toisen täytyy olla fyysinen narsiti ja toinen älyllinen narsisti. Mikään tuttuus ei vedä uhreja narsistin puoleen, vaan se että narsisti osaa olla tavattoman taitava esiintyjä. Hän on hurmaava ja hän käyttää kaikki taitonsa saadakseen toisen koukkuun ja omaksi lähteekseen.
Jos, kaksi narsistia menee yhteen, niin uhrina esiintyminen ei riipu siitä onko mies vai nainen, vaan siitä, onko fyysinen vai älyllinen narsisti. Fyysinen narsisti on alistuvassa asemassa älylliseen nähden ja näin ollen hänestä tulee älyllisen narsistin uhri.
Hmm...nuoleskelija :)
kun et osaa katsoa tilannettasi objektiivisesti.
:-P
:-P
:-D