Takanani on melkein puolentoista vuoden suhde puol vuotta vanhempaan mieheen (olin hänen ensimmäisensä). Suhde päättyi reilu viikko sitten. Ero tulikin ihan täytenä yllätyksenä minulle. Mielestäni meillä meni sillä hetkellä todella hyvin, ei riitoja, ei mitään (omasta mielestäni). Perjantaina kummallakin oli menoa, toisella osapuolella abiristeily(22h)ja itselläni wanhat ja jatkot ja kaikkea muuta hulinaa. Luotin poikaystävääni enkä odottanut mitään yhteydenottoja koska risteily oli niin lyhyt, eikä niitä yhteydenottoja oikeastaan kuulunutkaan. Asia ei kuitenkaan haitannut. Tuli seuraava aamu. Lauantaina en pitkään aikaan vieläkään kuullut miehestä mitään, kunnes lauantai illalla tuli messengeriin ja vaihdoimme pari sanaa ja sitten mies olikin taas menossa.
Tässä vaiheessa alkoi vähän häiritsemään se, ettei miestä kiinnostanut mikään mitä olin tehnyt. Selitti vain omista menoistaan laivalla ja kuinka hauskaa hänellä oli. Kiinnosti kyllä tietää mitä miehellä oli mennyt mutta.. kieltämättä olin hieman loukkaantunut. Wanhat ja jatkot oli kuitenkin suht suuri asia, eikä mies kysynyt sanallaan mitä kuuluu, mikä oli meno tai mitä oltiin tehty.
Mies alko väitellä vastaan että miksen voi vain itse kertoa ilman että hänen tarvitsee aina erikseen kysyä ja että kyllähän hänkin kertoi ilman että ehdin kysyä. Vastasin, että en viitsi jaaritella turhaan jos ei kiinnosta. Siitähän hän suivaantui ja kysyi miten kehtaan sanoa ettei häntä muka kiinnosta. Pisti kaiken väsymyksen piikkiin.
Kaikki alkoi sitten lopullisesti purkaantua sunnuntaina. Puhuttiin tuntikausia kahdestaan ja mies oli kuulemma nyt vain päättänyt että hän ei pysty tähän.
Mm. syytti minua rytmihäiriöistä ja stressistä. Sanoi, että on ahdistunut seurassani. Sain kuulla pelkkiä negatiivisiä asioita.
Sillä hetkellä tuntui että maailmani romahti. 2 tuntia itkeskelin hänen vieressään kun ei suostunut halaamaan eikä koskemaan. Pyysin kaikkea anteeksi ja anelin toista mahdollisuutta, sain kuulla vain syyttelyä mitä olin tehnyt väärin. Sillä hetkellä ajattelin vain että ei, tämä ei ole todellista. Olisin ollut valmis mihin vain jotta olisin voinut pelastaa suhteen, olin rakastunut. Loppujen lopuksi hän suostui ottamaan minut lähelleen. Kun yritin kertoa miltä minusta tuntui, mies vain sanoi että älä taas alota, ei jaksa vatvoa vanhoja asioita. Sillä hetkellä kyyneleet vaihtuivat raivoon. Vedin poskelle litsarin. En tiedä oliko se liikaa, mutta se oli sekunnin mielijohde, koska olin ihan sekasin kaikesta miehen sanomasta. Siitähän hän vasta suuttui. Ponkaisi ylös ja sanoi etten saa koskaan enää koskea häneen. Aloin taas itkemään hysteerisesti ja yritin mennä halaamaan, mutta yhä uudelleen hän vain torjui minut. :( Tunsin häpeää kaikesta mitä olin tehnyt. Vaikka en ollut varma missä kaikessa olin toiminut väärin. Jatkoin anelua.. no, ei siitä mitään apua ollut.
Oltiin jo varattu hiihtolomaksi junaliput ja laskettelukamatkin oli valmiiksi jo määränpäässä. Omat vanhemmat olivat jo kohteessa ja odottivat, että saapuisimme jälkeenpäin.
Noh, mies sanoi, että tulee kyllä mukaan. Olin ihan samaa mieltä, tuntui mahdottomalta olla ilman häntä.
Määränpäässä vietimme sitten 3 päivää oman perheeni kanssa. Olimme eronneita. Mies näpytteli kännykkää koko ajan. Pyysin monesti häntä laittamaan kännykän pois kun hän on seurassani, sillä se tuntui pahalta katsoa kun hän lähetteli viestejä ties kenelle. Itkin silmät punaiseksi joka illat. Surun ja häpeän rinnalle oli tullut suunnaton viha tätä ihmistä kohtaan. Miksi miksi miksi? Haukuin miehen teot täysin lyttyyn. Aina hän kuitenkin onnistui rauhottelemaan minua ja viha laantui hetkeksi. Fyysistä kontaktia oli aika paljon..
Jälkeenpäin mietin että miksi, siis miksi, mies ylipäätään lähti mukaan lomalle? Halusiko hän vain elää siivellä ja antaa vanhempieni tarjota ruuat? Selvästikään hän ei välittänyt minusta enään yhtään. Katse oli oikeasti kylmä ja välinpitämätön. Jokainen katse vihlaisi sydämessä :( Itse välitin vielä niin paljon.
Vähän aikaan sitten sain tietää että viikko eromme jälkeen hänelle on 'juttua' vanhan ystävänsä kanssa.
Mietin, onko mahdollista että hän ei ole koskaan rakastanut minua? En pysty edes kuvitella että pystyisin vakavampaan juttuun kenenkään kanssa vielä vähään aikaan. Eilen alkoi helpottaa, sillä sain tietää helpottavia faktoja miksi mies minut jätti. Käyn yhä ylitsepääsemisprosessia läpi..
Jos KUKAAN jaksoi lukea, niin kuulisin mieluusti ulkopuolisen kommentteja :/ saa kysyä jos jotain kysyttävää on..
Tässä vaiheessa alkoi vähän häiritsemään se, ettei miestä kiinnostanut mikään mitä olin tehnyt. Selitti vain omista menoistaan laivalla ja kuinka hauskaa hänellä oli. Kiinnosti kyllä tietää mitä miehellä oli mennyt mutta.. kieltämättä olin hieman loukkaantunut. Wanhat ja jatkot oli kuitenkin suht suuri asia, eikä mies kysynyt sanallaan mitä kuuluu, mikä oli meno tai mitä oltiin tehty.
Mies alko väitellä vastaan että miksen voi vain itse kertoa ilman että hänen tarvitsee aina erikseen kysyä ja että kyllähän hänkin kertoi ilman että ehdin kysyä. Vastasin, että en viitsi jaaritella turhaan jos ei kiinnosta. Siitähän hän suivaantui ja kysyi miten kehtaan sanoa ettei häntä muka kiinnosta. Pisti kaiken väsymyksen piikkiin.
Kaikki alkoi sitten lopullisesti purkaantua sunnuntaina. Puhuttiin tuntikausia kahdestaan ja mies oli kuulemma nyt vain päättänyt että hän ei pysty tähän.
Mm. syytti minua rytmihäiriöistä ja stressistä. Sanoi, että on ahdistunut seurassani. Sain kuulla pelkkiä negatiivisiä asioita.
Sillä hetkellä tuntui että maailmani romahti. 2 tuntia itkeskelin hänen vieressään kun ei suostunut halaamaan eikä koskemaan. Pyysin kaikkea anteeksi ja anelin toista mahdollisuutta, sain kuulla vain syyttelyä mitä olin tehnyt väärin. Sillä hetkellä ajattelin vain että ei, tämä ei ole todellista. Olisin ollut valmis mihin vain jotta olisin voinut pelastaa suhteen, olin rakastunut. Loppujen lopuksi hän suostui ottamaan minut lähelleen. Kun yritin kertoa miltä minusta tuntui, mies vain sanoi että älä taas alota, ei jaksa vatvoa vanhoja asioita. Sillä hetkellä kyyneleet vaihtuivat raivoon. Vedin poskelle litsarin. En tiedä oliko se liikaa, mutta se oli sekunnin mielijohde, koska olin ihan sekasin kaikesta miehen sanomasta. Siitähän hän vasta suuttui. Ponkaisi ylös ja sanoi etten saa koskaan enää koskea häneen. Aloin taas itkemään hysteerisesti ja yritin mennä halaamaan, mutta yhä uudelleen hän vain torjui minut. :( Tunsin häpeää kaikesta mitä olin tehnyt. Vaikka en ollut varma missä kaikessa olin toiminut väärin. Jatkoin anelua.. no, ei siitä mitään apua ollut.
Oltiin jo varattu hiihtolomaksi junaliput ja laskettelukamatkin oli valmiiksi jo määränpäässä. Omat vanhemmat olivat jo kohteessa ja odottivat, että saapuisimme jälkeenpäin.
Noh, mies sanoi, että tulee kyllä mukaan. Olin ihan samaa mieltä, tuntui mahdottomalta olla ilman häntä.
Määränpäässä vietimme sitten 3 päivää oman perheeni kanssa. Olimme eronneita. Mies näpytteli kännykkää koko ajan. Pyysin monesti häntä laittamaan kännykän pois kun hän on seurassani, sillä se tuntui pahalta katsoa kun hän lähetteli viestejä ties kenelle. Itkin silmät punaiseksi joka illat. Surun ja häpeän rinnalle oli tullut suunnaton viha tätä ihmistä kohtaan. Miksi miksi miksi? Haukuin miehen teot täysin lyttyyn. Aina hän kuitenkin onnistui rauhottelemaan minua ja viha laantui hetkeksi. Fyysistä kontaktia oli aika paljon..
Jälkeenpäin mietin että miksi, siis miksi, mies ylipäätään lähti mukaan lomalle? Halusiko hän vain elää siivellä ja antaa vanhempieni tarjota ruuat? Selvästikään hän ei välittänyt minusta enään yhtään. Katse oli oikeasti kylmä ja välinpitämätön. Jokainen katse vihlaisi sydämessä :( Itse välitin vielä niin paljon.
Vähän aikaan sitten sain tietää että viikko eromme jälkeen hänelle on 'juttua' vanhan ystävänsä kanssa.
Mietin, onko mahdollista että hän ei ole koskaan rakastanut minua? En pysty edes kuvitella että pystyisin vakavampaan juttuun kenenkään kanssa vielä vähään aikaan. Eilen alkoi helpottaa, sillä sain tietää helpottavia faktoja miksi mies minut jätti. Käyn yhä ylitsepääsemisprosessia läpi..
Jos KUKAAN jaksoi lukea, niin kuulisin mieluusti ulkopuolisen kommentteja :/ saa kysyä jos jotain kysyttävää on..
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä osaanko vastata oikein, mutta katsoisin, että olette niin nuoria, että tällaisia tarinoita tulee ennenkuin alkaa olla sinut itsensä kanssa ja riittävästi kokemusta tietää, missä mennään milloinkin.
Varmaan oli ihan turhaa ottaa häntä enää mukaan lomalle, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Näyttää siltä, että mies on tehnyt valintansa eikä se siitä muutu, joten hyvä, että olet alkanut päästä asian yli. Parempi tuollaisen epävarma suhde lopettaa ajoissa kuin pitkittää sitä riitelemällä.
Ei elämä siihen lopu, jos yksi suhde loppuu. Siitä alkaa uusi elämä.- Jonkin loppu on aina uuden alku, se kannattaa muistaa.
Kuulostaa ihan tyypilliseltä mieheltä. :) Ei kaikki kusipäät ole narsisteja...Kiinnostus joskus vain lopahtaa ja sitä alkaa käyttäytymään kylmästi ja välinpitämättömästi. Sekään ei tee kenestäkään narsistia, tai empatiakyvytöntä. Ehkä hän ei halunnut vain elätellä turhia toiveita, oli jo päättänyt erosta, mutta ajatteli pehmentää laskua (ainakin itselleen) lähtemällä reissuun mukaan...
Sinuna suuntaisin katseen eteenpäin. Tuollaisia nyt vain sattuu joskus kohdalle, hyvä että huomasit noinkin varhaisessa vaiheessa. Luultavasti mies ei vain suoraan osannut/halunnut sanoa, että haluaa erota, ja toivoi sinun tekevän sen hänen puolestaan...
Mitään viittauksia narsistiin en tuossa tarinassasi nähnyt, eri asia jos hän pyytäisi sinua takaisin ja pompottelisi edestakaisin, syyttelisi omista virheistään jatkuvasti yms...Luulen, että jos oikeaan narsistiin törmää, ei tarvitse kysyä, oliko kyseessä narsisti. :) Mistäkö tiedän? Se onkin toinen tarina...
nojoo, mietin pitkään että onko pelkkä miehenalku kusipää(:D) vai onko jotain piirteitä mitkä viittaisivat narsismiin. Erosimme kesällä jo kerran mutta halusi palata takasin yhteen vaikka oli sillonkin se jättäjä. Tyhmä minä uskoin siihen, että mies on muuttunut ja olin kuitenkin vieläkin niin ihastunut. Jätti minut kesällä jopa kahteen otteeseen ja aina minä tyhmä palasin. :( Luulen, että jos miehessä on narsistisia piirteitä niin paljastuvat ehkä vähän myöhemmin.
Eilisessä puhelussa vain sanoi, että luulee ettei ole koskaan rakastanut minua (koko vuoden aikana). On vain huijannut itseään eikä voisi kuulemma koskaan rakastua kaltaiseeni ihmiseen. Luulen, että hän tiesin että sanat satuttivat mutta sanoipa kuitenkin. Ehkäpä on sitten ihan puhdas kusipää, mutta jotkin teot ja sanomiset saivat miettimään, kun oli aina syyttämässä kaikesta. :s
"Eilisessä puhelussa vain sanoi, että luulee ettei ole koskaan rakastanut minua "
Sinuna pistäisin puhelimen kiinni, enkä enää vilkaisisikaan koko tyyppiin. Poikahan tuo vielä on, joten aivan turhaa miettiä, onko narsku vai ei. Tuossa iässä nyt ei järki paljon päätä pakota, (varsinkaan miehillä ;) ) muutenkaan...Voi olla, että vanhetessa oppii, tai sitten ei. Mutta sitä saisit odottaa vielä monta vuotta.
Selvästikin pitää sua vain helppona tapauksena. Jos sulla on yhtään itsekunnioitusta tallella, niin ei kannata pelinappulaksi ainakaan jäädä...Ei se tuosta ainakaan muuksi muutu, vielä pitkään aikaan.
viitteitä narsismiin, ihan tavallista ero juttua.
Sinulla on tainnut olla tunne, että miehessä oli toinenkin puoli, kun uskalsit epäillä narsismia, eikö niin? Vaikka sanoit, että teillä meni hyvin, niin jotenkin sanojesi takaa paistaa se, että miehessä ei sittenkään kaikki ollut ihan ok? Minuun pisti silmiin tuo miehen kylmyys ja tunteettomuus, kun itkit ja olit lohduton, niin hän ei eleelläkään sinua yrittänyt lähestyä ja lohduttaa. Ei ihan normaalia käytöstä tuntevalta ihmiseltä. Ihmetytti myös se, että matka kelpasi ja ylläpito, mutta sinun seurasi ei enää. Voi olla, että tällä miehellä oli jotakin ongelmia tunne-elämänsä suhteen, mutta en voi sanoa oliko hän narsisti. Olitte kovin vähän aikaa yhdessä, joten tuossa ajassa narsiti kyllä pystyy pitämään kulissia yllä, jos niin tahtoo. Mietin mitä hyötyä hänelle siitä vain olisi ollut. Sinä taidat itse tietää parhaiten oliko suhteenne aito vai näyttelikö mies vain tunteita. Anna itsellesi aikaa ja lupa surra ja toipua rauhassa, uusi suhde tulee kun on tullakseen ja olet siihen valmis. Ehkä tämä suhde opetti sinulle jotakin?