Minusta se on hitonmoinen painolasti.
Kielletään onnellisuudesta ja onnistumisesta nauttiminen.
Kel onni on niin jne.---
Oma kehu haisee?
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
No tää nyt on vaan tällänen!
Yms.
Mitä pahaa siinä on jos ihminen on tyytyväinen ítseensä ja tekemisiinsä?
Pääasian luulisi olevan ihmisen oma mielenrauha ja tyytyväisyys.
Mielestäni oleellisen eron tekee ero "mielestäni" tai "näin on".
Jos "mielestään" on nyt jotain mieltä niin tiedon ja kokemusten karttuessa voi helposti ja perustellusti olla sitten toista miestä.
Tämä ei valitettavasti näytä tavoittavan poliittista eikä taloudellista eliittiämme.
Vaikka kokemus on osoittanut perseen ajetuksi kantoon niin samat tyypit eivät kykene muuttamaan kurssia vaan henkilöiden, pahimmassa tapauksessa sukupolven, täytyy vaihtua.
Kaksi asiaa.
Voisimmeko olla avoimen tyytyväisiä olemiseemme, valittamatta ja vertaamatta?
Jos olemme tyytyväisiä niin emmekö silloin, uuden tiedon ja kokemuksen valossa, voisi myös vaikeuksitta tehdä uusia päätöksiä?
Tyytymättömyys on kehityksen edellytys!
Etsikäämme uusia ratkaisuja syyllisten asemesta!
Ps. Usein vaaleissa puoluekantaa vaihtanut.
Yhtä usein tulokseen tyytymätön!
Kielletään onnellisuudesta ja onnistumisesta nauttiminen.
Kel onni on niin jne.---
Oma kehu haisee?
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
No tää nyt on vaan tällänen!
Yms.
Mitä pahaa siinä on jos ihminen on tyytyväinen ítseensä ja tekemisiinsä?
Pääasian luulisi olevan ihmisen oma mielenrauha ja tyytyväisyys.
Mielestäni oleellisen eron tekee ero "mielestäni" tai "näin on".
Jos "mielestään" on nyt jotain mieltä niin tiedon ja kokemusten karttuessa voi helposti ja perustellusti olla sitten toista miestä.
Tämä ei valitettavasti näytä tavoittavan poliittista eikä taloudellista eliittiämme.
Vaikka kokemus on osoittanut perseen ajetuksi kantoon niin samat tyypit eivät kykene muuttamaan kurssia vaan henkilöiden, pahimmassa tapauksessa sukupolven, täytyy vaihtua.
Kaksi asiaa.
Voisimmeko olla avoimen tyytyväisiä olemiseemme, valittamatta ja vertaamatta?
Jos olemme tyytyväisiä niin emmekö silloin, uuden tiedon ja kokemuksen valossa, voisi myös vaikeuksitta tehdä uusia päätöksiä?
Tyytymättömyys on kehityksen edellytys!
Etsikäämme uusia ratkaisuja syyllisten asemesta!
Ps. Usein vaaleissa puoluekantaa vaihtanut.
Yhtä usein tulokseen tyytymätön!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ympäristön ääniä lapsuudesta- nuoruudesta...
Ei sinusta tule koskaan mitään.
Mitä toi muka on, minulla on paljon Pahemmin: sairaus, köyhyys, työttömyys, kamalat lapset, juoppomies, mikä tahansa.
Luuletko olevasi joku ?
Kuka sinun kanssa olisikaan.
Mitä sinä täällä tekisitkään.
Älä turhia haaveile. ymymymym...
Asun paikassa missä uskovainen terrorisoi. Erään kerran kahvikupin ääressä han sanoi: Olen suuri syntinen, johon toinen, niin minäkin.
Silloin ryhdistäydyin ilmoittaen: Minä ainakin haluan olla hyvä ihminen
Elämämääni oli kulunut 61w
Ennenkuin kuulin sanat: Voi miten mukava nähdä sinua.
Olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni. Saan ihan tarpeeksi eläkettä ja olen suht'koht' terve. Ihmissuhteeni on aika kunnossa ja kaikki rakkaimpani kuuluvat positiivisella tavalla lähiverkostooni. Harrastan kaikkia mieleisiä asioita ja aina kun olen aikaansaanut valmiiksi 'jotakin kättentöitä', niin kehun ja ihailen itseäni aivan surutta ja ääneen. (Olempa huomannut omakehun jopa lisäävän ympäristönkin positiivisuutta ja iloisempaa suhtautumista elämään).
mutta olet viisaampi kuin minä et pistä nikkiäsi likoon ; ).
varmaan on ihan paikallaan ja hienotunteista muita kohtaan. Ihmisen itse itseensä kohdistama vähättely siis.
Sama voisi koskea tuota "kell onni on jne.." Tässä voisi ajatella myös onnensa kätkijän suojelevan itseään ja sitä onneaan.
Aika vähän tähän hätään keksin tilanteita, joissa voisin ajatella omakehun olevan hyvä asia. Tilanteen pitäisi mielestäni ainakin olla sellainen, että muut läsnäolevat ovat kaikin puolin tasavertaisia. (Ja että tiedät sen). Poikkeuksena tietenkin tilanne, jossa "myyt" sitä mitä olet kehumassa. Tai joudut vakuuttamaan joillekin osaamistasi ja toimimaan auktoriteettina.
"No tää nyt on vaan tällänen" on minun mielestäni ihastuttavan vaatimattomasti, useimmiten kai huumorinpilke silmissä ja kivalla tavalla ylpeillen sanottu.
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä" en oikein pidä, siinä on ihan kuin vahingoniloa.
Voimmehan me kai olla täälläkin avoimen tyytyväisiä, kuka mistäkin. Eihän sitä kukaan edes pystyisi kieltämään, vaikka jostain kumman syystä haluaisikin? Ja jos olemme tarpeeksi tyytymättömiä johonkin asiaan elämässämme, niin sittenhän kai teemme sille jotain. Ja näistä voisi minun mielestäni voida avoimesti keskustella täälläkin, jos haluaa.
ihan aidosti. Siihen on aina syynsä. Tieoisuus, että on tenyt kaikkensa, ja vaikka ei muut hyväksyisi kateudessaankin joskus, ei se saa estää, että näkee itsensä "hyvänä tyyppinä". Sillähän jaksaa taas eteenpäin, tässä usein armottomassa yhteiskunnassa. :D terveisin Hyvä tyyppi !
että pitäisi olla turhan vaatimaton tai peräti pyydellä anteeksi olemassa oloaan.
Enkä sitä, etteikö voisi ja saisi ylpeillä joillakin saavutuksillaan. Minusta ainakin on oikein mukava ja mielenkiintoista kun joku kertoo jostain tekemästään asiasta, joka ei kenties ihan jokaiselta onnistuisi. Tai vaikka jostain pienemmästäkin, hänelle silti tärkeästä. Ei se mielestäni ole omakehua.
Hyvä tilannetaju on mielestäni aika tärkeä ominaisuus.
omakehu ei ole koskaan luonnistunut minulta, muutoin kuin niissä tehtävissä, joissa se ikäänkuin kuului toimenkuvaan. Kasvuympäristö on varmasti vaikuttanut : "meilläpäin" ei itseään saanut kehua, sitä pidettiin "tyhmyytenä", jonkinlaisena sokeutena, johon ei puututtu, mutta ei itsensä kehujaa otettu kyllä todestakaan.
Tuo on hyvä pointti, beessi, että tietty vaatimattomuus voi olla hienotunteisuutta toista kohtaan.
Ehkä se on myös tilan antamista toiselle, yhteyden, saman aaltopituuden etsimistä.
Mua taas pistelee vihaksi, ku vain päättäjät ja johtajat , on vieneet meidän suuret velkarahamme taskuunsa, meille jättäneet "rippeet" ja kaiken huippu, ne maksattaa meillä, KÖYHÄLLÄ kansalla mijoonien velat , se on jota en MILLÄÄN hyväksy !
Pitävät pilkanaan suomen kansaa ....
Kun katsotaan globaalisti maailmaa, niin onko Suomen kansa niiiiin köyhää? Tässä viime kuukausinakin oon miettinyt tuota asiaa, kun näkee ja kuulee maailman tapahtumia.
TYÖpaikkoja kansalaisille , pienyritystä tuettava , kaikille toimeentuloa oman yrittämisen kautta! esm. Tarhauksen lisääminen suomessa luo uusia työpaikkoja !
ON meillä suuri osa kansasta liian köyhää . Vaadimme suhteellisuuden tajua päättäjiltä, mitä ei viimmesen 10 vuoden aikana ole ollut !
Kansa on kyllästynyn ERIARVOISTAMISEEN . Tähän asti päättäjät on päättäneet ITSE ITSELLEEN PIKAISESTI palkat ja palkankorotukset, palkkioineen , EI KÄY ENÄÄN ,, siihen tehdään muutos .
KANSAN tulee voida PÄÄTTÄÄ kansanedustajien, avustajien ja MINISTEREITTEN palkoista , samoin JOHTAJIEN .
NYT pidetään tarkasti silmällä kansanedustuslaitoksen palkankorotuksia ,,, MITÄÄN EI SALAA tule päättää, -- korotukset heidän palkkoihin EI OLE TARPEELLISTA, nytkin ovat AIVAN liian suuret !!!!
tutkimuksia eriarvoisuudesta. Vaikka samalta tasolta aloitetaan ja on periaatteessa samat edellytykset menestyä, niin vähän ajan päästä toisella on "paremmin", mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Joku arvostaa vapautta niin paljon, ettei koko elämänsä aikana sitoudu mihinkään, ei työhön, ei parisuhteeseen. Omaa aikaa on. Ja kyllä maassamme voi lintsata läpi elämän melko hyvin, perustoimeentulo on turvattu. Ei siitäkään mitään tulisi, ettei kukaan kantaisi vastuuta myös muista. Ja siitä on maksettava eli tietyssä määrin pitää olla ns. eriarvoisutta. Itse olen mielestäni painottanut elämän eri osa-alueita sopivasti ja onnikin on ollut matkassa mukana. Panostan edelleenkin enemmän ihmissuhteisiin kuin mammonan keräämiseen ja suon hyvää kanssaihmisille. Lapsuuskodissani ei koskaan vertailtu olojamme muiden ihmisten vastaaviin.
Kun kilpailukulttuurissa eletään - ja sitähän tämä on - sen eräs puoli on vähättely, toisen matalaksi lyöminen, jotta itse pärjäisi paremmin eli menestyisi. Hyvinhän tuo onnistuu meiltä, olisiko peräti syntymälahja ilman kilpailuakin.
Vähättely ei sen sijaan oikein istu siihen, että jonkin tutkimuksen mukaan olemme Euroopan kolmanneksi onnellisin kansa (vai olisiko se ollut peräti maailman kolmanneksi onnellisin - ei kai sentään). Onelisen ja tytyväisen ei tarvitse iskeä toista matalaksi - eikä sen kilpailun suhteenkaan paineita ole, miksi kilpailla menestymisestä, jos on jo onnellinen? Eikö menestymisellä haeta nimenomaan tyytyväisyyttä ja onnea? En usko tuohon tutkimukseen. Tai ehkä ymmärrän onnellisuuden täysin väärin. Sekin on mahdollista.
En ehkä myöskään täysin ymmärrä,mitä aloituksellasi oikeastaan haet, hieman sekavaa. Kuka kieltää omasta onnellisuudesta nauttimisen? Tietysti, jos jatkuvasti kuulutat, kuinka onnellinen olet henkilöille, joilla ehkä ei mene elämässä kovin hyvin, voi olla sairautta, on taloudessa pulmia, muuten vaan masentaa, sieltä saattaa tulla palautus maan pinnalle. Mutta ei kai omassa kotona eli oman pään sisällä kukaan kiellä olemasta onnellinen ja tyytyväinen itseensä.
Emme ehkä onnesta hehku kaikkialla ja kaikesta, mutta jonkinlainen yleinen tyytyväisyys täytyy olla suuressa osassa suomalaisia. Perustelen tätä sillä, että me vain ruikutamme, mutta emme oikeasti tee mitään. Ei ole massamielenosoituksia päivittäin ei edes viikoittain. Ei ole kunnon agitaattoreita, opiskelijatkin ovat suhteellisen maltillisesti. Autoja ei polteta, taloja ei räjäytetä, ei ole ihmisuhreja jne. Jos suuresta, monia sosiaaliluokkia koskevasta yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä olisi kyse, mainitsemiani ilmiöitä tapahtuisi kaiken aikaa.
Meidän taloudellista tai poliittista eliittiämme ei kehitys kiinnosta, koska he ovat haluttomia muutokseen, jota kehitys aina tarkoittaa. Muutos taas tarkoittaa, että päät vaihtuvat. Se tarkoittaa myös sitä,että edellisten päättäjien tekemisiä ja tekemättömyyksiä ryhdytään arvioimaan. Kun samat naamat ovat vallan kahvassa, vallitsee tietynlainen tasapaino ja mukava olo - heillä.
Syyllistäminen on tapa välttää muutosta - kehittymistä ja kehittämistä. Kun löydetään syyllinen, tuomitaan ja asia on pois päiväjärjestyksestä. Netti käy esimerkiksi varsinaisesta pikaoikeudenkäynnistä. Täällä elää pikku tuomari meissä kaikissa. Tämä ihmisen pimeä puoli on todella pelottava, sillä se on kammotavan todellinen. Euroopan komanneksi onnellisimmat ovat omantunnon suruitta valmiit tuomitsemaan ja varmaan kivittämään aina kulloinkin syyllisiksi katsomansa, oli se lähimmäinen tai tuntematon. Miksi tämänikäisiä ihmisiä kiinnostavat jutut pikkupöksyistä enemmän kuin syvällisemmät aiheet. Mehän olemme myös maailman koulutetuinta väkeä. Miksi vanhempi väki heittääa aivot narikkaan jo nyt? Sitä sietää miettiä.
Sinulla on hyviä voimakkaita mielipiteitä. Ihmettelinkin miksi et ole aloittanut asiaketjua, jonkin huomaamasi epäkohdan tiimoilta.
Annoin ääneni viime lauantaina kansanäänestyksessä jossa Kepu toi kansan eteen uusia kandidaatteja eduskuntaan. Meidän yhteinen valovoimainen Paula Lehtomäki jätti Korven ja samalla tyhjän tilan, joka pitäisi paikata sopivlla uudella perukan edustajalla. Ei löydy ainkaan minulle suosikkia vanhemmasta Korven polvesta kuten ei näytä löytyvän puoluejohtoonkaan sopivaa tarmokasta nuoremman polven ehdokasta.
Tulos julkaistiin, korven kansa valitsi nuoren 26-vuotiaan miehen ehdokkaakseen. Puolue lupasi etukäteen pitäytyä ja tukea valittua. On jännittävää seurata onko vanhemmat konkarit mukana tukemassa nuorukaista loppuun asti, epäilen. Nuorukainen toimii Korven kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana, eli näytöä löytyy.
Olen seurannut politiikkaa pienen ikäni, ei ole olemassa poliittistalinjaa joka tekisi ihmeitä. Ei ole politiikkaan osallistuvia, jotka eivät olisi valmiit iskemään puukkoa oman edun tavoittelussa "puoluetoverinkaan" selkään. Likaista on politiikka aina ollut. Oma suu kun on lähempänä kuin kontin suu. Näitä typeriä vanhoja sananlaskuja lainatakseni, sanontoja joita niin antaumuksella tulkitaan ainuiksi ja oikeiksi ohjenuoriksi olipa kyse itsetunnosta tai itsetunnottomuusesta.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei.
omaava ei kysele toisilta lupaa tunteisiinsa ja tuntemuksiinsa. Onhan täällä jo sanottu, maailmanlaajuisesti me suomalaiset olemme osaamme huipputyytyväisiä, eli olemme ja annamme olla tyytyväisiä. Minun ei kyllä ole tähän asti tarvinnut keneltäkään kysyä, saanko olla onnellinen, enkä ole puolestani kenenkään onnea kadehtien halunnut vähätellä.
Onni ja tyytyväisyys elämään on luonnekysymys. Ei se vaadi rikkauksia, rakkaus tosin useinmiten auttaa.
Itselläni on kaikkea enemmän kuin tarvitsen, vaikka jonkun mielestä voi paljon puuttuakin, miksi siis kadehtisin keltään mitään. Silti onni ei ole tehnyt mitään halovaloa pääni ympärille. Kateus toisen omaanhan tyytymättömyyttä ylläpitää. Tosin, köyhistä köyhin voi hyvin olla rikkaista rikkaampaakin onnellisempi osassaan.
"Tyytymättömyys on kehityksen edellytys!" -- Niin kauan kuin sen perusteet ovat järjelliset, niin kauan, kuin haetaan muutosta, eikä olla vain tyytymättömiä tumput suorina. Jos yhteiskunnallista muutosta tarkoitat, kaipa nyt on asiat useinmilla niin hyvin, ettei entispäivien joukkovoima enää jyllää.
Summa summarum, ei mene perille, miksei kukin saa olla vapaasti onnellisen, eikä se, miksi siihen toisilta pitäisi saada lupa. Toisaalta asia on niin selvä, ettei siitä tarvi jauhaa. Miksi faktaa todistella?
..että jaksoit lukea. Aloituksia vältän nyt tekemästä yhtään mistään, koska näyn taas ärsyttävän muutamia enkä jaksa tapella siitä, että minut jatkuvasti henkilönä teilataan. En ole arkajalka enkä tefloniakaan sen puoleen, silti ääretön pahansuopaisuus täysin tuntematonta kohtaan on jotenkin kammottavaa. Jos mielipiteet kysenalaistetaan, se on eri juttu ja niin toki voi ja pitääkin tehdä, se kertoo demokratian ja sananvapauden olemassaolosta. Tyyli siinäkin ratkaisee, onhan lakiperustteet olemassa mitä saa sanoa ja miten. Kuitenkin eritävät mielipiteet yleensä perustellaan, nämä henkilöön menevät ilkeät arviot ovat silkkaa loanheittoa. Kuten on nähty, eivät sitä poliitikotkaan kestä - miehetkään. No, en jaksa jauhaa tästä, omalaatuisia ihmisiä riittää, sairaita ja vähemmän.
Politiikan kanssa olen ollut tekemisissä oikeastaan työuran kautta, koska siinä ei voinut välttyä kulissien seuraamiselta edestä ja varsinkin takaa. Silti minulla ei ole selkeää puoluekantaa ja pidän sitä hyvänä asiana.
Eläkeläiset ovat valtava ryhmä poliittisesti ajatellen eli massana ja vaikuttamisen kannalta. Ovat varmasti puolueissa hyvin tyytyväisiä, että se ei ole yhtenäinen ryhmä mitenkään. Tuntuu kaikesta huolimatta siltä, että tuloerot jakavat ihmiset nyt entistä voimakkaammin tyytyväisiin ja hyvin huonoissa oloissa eläviin, jos verrataan viimeksi mainittujen elintasoa tyytyväisten tuloihin. Tästä syystä myöskään eläkeläiset eivät tule muodostamaan yhtenäistä kokonaisuutta intressien ollessa hyvin erilaisia. Erilaisten tuloluokkien sisällä on varmsti paljon hajontaa siinä, mikä kenestäkin on hyvää elämää ja millä summalla se syntyy.
Yirtyselämässä olen nähnyt selkään puukottamista enemmän kuin taputtamista. Ystäviä siellä ei ole tavanomaisessa mielessä, kumppaneita on niin kauan kuin tuttavuutta voi hyödyntää. Noh, tämä ei ole mitään uutta auringon alla. Tässä on vain eläkeläisten ja muidenkin uusien yritäjien kannalta tuhannen taalan paikka seuraavissa eduskuntavaaleissa ja sitä seuraavissa kunnallisvaaleissa, jos äänestäjät aktivoituvat kerrankin aivojaan säästämätttä. Nykyinen eduskunta on nolannut itsensä niin täysin ja niin monen puolueen ja edustajan kohdalla, että vastaavaa en muista lähimenneisyydestä.
Ettei tule väärää käsitystä: en ole aktiivisesti mukana politiikassa enkä sinne pyrkimässä. Mielipiteitä saan silti esittää eikä niiden kanssa kenenkään tarvitse olla samaa mieltä. Herranen aika, olen taas myöhässä. Kanssasi on mukavaa vaihtaa ajatuksia. Päivänjatkoa!
Lassen kahteen kysymykseen voin vastata, että henkilökohtaisesti olen avoimen tyytyväinen olemiseeni ja elämääni, myös uusien päätösten teko onnistuu, jopa äänestyskäyttäytymisen.
Tosin pohdinnan, joskus pitkänkin jälkeen.
Mielenrauhan olen saavuttanut vasta tällä vuosikymmenellä.
Olen käynyt pitkän tien oppiakseni hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Joku tässä ketjussa kirjoitti, ”Minun ei kyllä ole tähän asti tarvinnut keneltäkään kysyä, saanko olla onnellinen”.
Se ei aina ole itsestään selvää. Minä olen kysynyt sitä mielessäni koko elämäni. Jos lapsuus ja nuoruus on vietetty ilmapiirissä missä on vähätelty ja alistettu, missä ohjenuorana on ollut sananlaskut
- itku pitkästä ilosta
- se alennetaan joka itsensä ylentää
- oma kehu haisee
- ylpeys käy lankeemuksen edellä
ja päivittäin on sanottu:
ei sinusta koskaan tule mitään,
mikä sinä luulet olevasi,
miksi sinä luulet, että tuo on mukamas sinun ystävä jne. lista on pitkä.
Kyllä sanat kaikuvat päässä vuosikymmenet ja vaikuttavat elämään monella tavalla.
Kateutta toisten rahoista ja ulkoisesta menestyksestä en ole koskaan tuntenut. Joskus nuoruudessa kadehdi ystäviäni joilla oli normaali perhe. Myöhemmin kadehdin ihmisiä joita paistoi sisäinen rauha. Enää en tunne kateutta mistään, elän vain tätä omaa elämääni, päivä kerrallaan.
kirjoittamasi on totta monen kohdalla. Pitkän tien olet kulkenut, minulla on ollut paljon helpompaa varttua kannustavassa läheispiirissä. Työelämässä sain sitten kokea tuota Sinun kirjoittamaasi, mutta paljon muutakin. Opettajana yritin aina kannustaa, löytää siihen aihetta. Toisaalta en silitellyt liikaa, vaan yritin olla objektiivinen ja pitää erillään henkilön ja asian. Nykyään tuntuu siltä, ettei moni siedä asiallistakaan negatiivista palautetta. Opettajanhan kuuluu sanoa, miten asia on, jos oppilas on antanut väärän vastauksen. Moni haluaa olla parempi kuin vastapuoli. Melkein vitsinä kerrotaan siitä, miten varsinkin naiset kilpailevat jopa krempoillaan, minä olen kyllä sairaampi meistä kahdesta. Tavallaan toisen vähättelyä sekin.
...iän tuomaa elämän hyväksymistä sellaisena kuin se on ja on ollut. Olen kuten 1943: kin saanut elää hyvän lapsuuden. Aikuisuudessa, rakkaudessa, ihmissuhteissa ja kilpailussa paikasta työelämän auringossa on tullut turpiin, mutta aika on opettanut ymmärtämään, että kullakin vastoinkäymiselle on ollut tarkoituksensa.
En ikinä ole jäänyt epätoivoon makaamaan. En ennen enkä nytkään.
Olen saanut vastaanottaa ketjuissani noita moralisoivia sananlaskuja. Olen kokenut ne siten, että vastaajalla ei ole ollut muuta asiallista sanottavaa kuin toistaa latistavia lapsuudessaan opittuja teesejä.
Eräällä palstalla, joku kysyi onko sairauteni opettanut minua. Vastasin, että ehkä en ole enää ihan niin minä itse kakka tikun nokassa kuin ennen. Sain palautteen jumala on rankaissut sinua koska olet ollut niin kamala ihminen.
Jumalalla on myös pieniä ihmisiä peloteltu. Itse kävin kristillistä tyttökerhoa ja opin, että jumala on hyvä.
Lapsuuden teesejäkö on myös sanonta "perskärpänen"?
Perskärpänen eli nuoleskelija on hyvin yleisesti käytetty netti-ilmaus joten älä teeskentele hyveellistä miestä, nainen.
perskärpänen ole mikään nuoleksija, vaan toisen julkisuuskeilassa paistatteleva pikkusielu.
En siis uskalla olla kanssasi mistään asiasta samaa mieltä, etten saisi tuota perskärpänen titteliä itselleni.
Höpöjö kirjoittelet, aikuinen nainen.
Hyvä määritelmä, tosiaan parenpi kuin nuoleskelija, kiitti aina oppii uutta, kiitos sinulle.
...sillä minua ei julkisuuteni vanavedessä paistattelevat pikkusielut kiinnosta ; ))))))
Mutta nyt lenkille täältä roikkumasta.
kiva kun kelpasi. ;)
Persekärpänen ei tarkoita nuoleskelijaa eikä sinne päinkään. Sana ei ole "hyvin yleisesti" käytetty, niin alatyylistä kirjoittelu ei sentään täällä ole. Tuollaisten sanojen käyttäminen on palstan sääntöjen vastaista henkilöön kohdistuvaa herjausta. Kukaan ei ole vaatinut sitä poistettavaksi pelkästään siksi, että se niin hyvin valaisee sinun käyttäytymistäsi palstalla. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, kuten osuva sananlasku sanoo. Hyveellisyys, joka sinänsä on positiivinen määre, ei myöskään tarkoita solvausten sietämistä.
Pöytälaatikkokirjailijankin olisi hyvä edes joten kuten tuntea sanat, joita käyttää.
on paksuperseinen kärpänen, jonka lempipaikka on lehmän hännän juuressa. Samanlainen kuin hirvikärpänen, mutta takaosa on paksu. Lapsena otimme niitä, pidimme perseestä kiinni, jolloin kärpänen pörisi ja lehmät juoksivat. Kaikenlaista sitä on tullut puuhattua, oatkohan ympäristömyrkyt tuhonneet tämän lajin.
Persekärpänen on lehmien ja hevosten riesa, ei mikään liehittelijä. Ihmisestä käytettynä sana on alatyylinen ja loukkaava, vaikka kirjoittaja ei ymmärräkään sanan merkitystä.
Eli toisella kädellä perseestä kiinni ja toisella kärpäsestä. Minua meinaa alkaa naurattamaan.
Apua ristisanatehtävän ratkaisemisessa:
-naisen elin,5-kirjainta ,alkaa v.llä?
-pysty-vai vaakasuoraan?
-vaakasuoraan
-sorry,en pysty auttamaan!
Tasapainoisista vastaajista huolimatta väitän dna:n mainoksen teennäisen vaatimattoman ukon edustavan tyypillistä suomalaista.
Itse olen ehkä sortunut ylikompensatioon.
Lapsuudessani tärkeintä oli se mitä kuvittelimme toisten ajattelevan meistä.
Nuorena minä hankin punttitangon pihalle mutta harrastus kiellettiin koska naapuritkin näkevät.
Koulumenestykseni ei koskaan riittänyt.
Kokeissa luokan ainoa kymppi olisi vain kelvannut.
Häivyttyäni sieltä siirryin hiljalleen piittaamattomuudessani toiseen äärilaitaan joka kyllä haittasi monissa käytännön asioissa ja ihmissuhteissa.
Kovin hienotunteinen en ole vieläkään ja joskus jopa tarkoituksella ärsytän joitakin kanssaihmisiäni peittelemättömällä erinomaisuudellani.
Valtaosa suomalaisista on kuitenkin vähättelijöitä.
Mitäs sitä meikäläinen.
No eihän tämä nyt opikeastaan mitään.
Jne.
Itsevarmempien kanssa, vaikkapa jenkit, eteläeurooppalaiset ja arabit, olemme hukassa.
.....päivän parhaat naurut. Miksiköhän näitä jutskia ei voitaisi ottaa kevyesti näin kun sinä asian ilmaisit.
Mitä sitä nyt joutavia moralisoimaan eto sanaa, en ikinä ole ymmärtänyt hienostelijoita.
Lasse olen samaa mieltä kanssasi ja yhdyn mielipiteisiisi. Sinä olet ollut tekemisissä ulkomaalaisten kanssa kuten minäkin. Hollantilaiset ystäväni ovat sanoneet, että minua ei uskoisi suomalaiseksi jos ei tietäisi.
Suomalaisilla olisi opittavaa ulkolaisista, enemmän avoimuutta, rohkeutta olla erilainen, rohkeutta olla oma itsensä ja puhua omana itsenään.
Niin hieno lady en ole, että paheksuisin kansaomaisia nimityksiä navetassa lentelevästä kärpäsestä.
Olen saanut perääni nuo kärpäset, taidan siirtyä omaan ketjuuni ja vedän ne mukanani sinun ketjustasi pörräämästä.
Katsotaan onnistunko ; )
Pappi täytti ristikkoa ja kysyi kanttorilta
- Viisi kirjainta, ensimmäinen v, viimeinen u. Teki Linda Lampeniuksen kuuluisaksi.
- Tietysti viulu.
- No niinpä tietysti. Ei sinulla satu pyyhekumia olemaan?
Nyt olet ymmärtänyt aivan väärin. Ei ollut kysymys mistään sanasta, vaan teosta. Siitä, että nimitit toista ihmistä persekärpäseksi. Et kai tosissasi väitä, että käyttäytymisesi on normaalia ja hyväksyttävää?
...käytökseni olisi ollut moraalitonta sillä kyseessä ei ollut mainitsemasi yksikkömuoto tulkitaksemme äidinkieltä en siis nimittänyt yhtä määrättyä olmihenkilöä kyseisellä sanamuodolla vaan kysymyksessä oli monikkomuoto "perskärpäset".
Jos haluat jatkaa tervetuloa ketjuuni ; )
kantaa yhtään mihinkään muuhun, onko sinusta fiksua ja sivistynyttä puhua kanssakirjoittajista olmeina? Toivottavasti ei.
Miksi ketjuja pitäisi keinotekoisesti pitkittää?
voisin kirjoittaa sivistyneesti aktiivin indikatiivin preesensissä yksikön kolmannesta persoonasta.
Kysehän on Lassen ketjusta ja arvostan hänen mielipiteitään enkä halua, olla sotkemassa kärpäs- tai nilviäsongelmilla hänen aloituksensa juonta.
indikatiivini kyllä hyvin hallitsen, olihan yliopisto-opintojeni pääaine suomen kieli.
Kun ketjun aihe on "Vähättelykulttuuri", lie aikamoisen juoneen sopivaa ihmetellä, vähättelevää nimitysta olmi.
Mutta, kukin halunsa mukaan, ja "huumorinsa". :))
ymmärtää myöskään sanan keskustelupalsta merkitystä.
Olmit eivät ole nilviäisiä, vaan sammakkoeläimiä.
en lähde arvailemaan. Selasin monen päivän lehdet läpi ja löysinkin DNA:n mainoksia, mutta en niistä löytänyt teennäisen vaatimatonta tyypillistä suomalaista ukkoa? En siis oikein tiedä mitä tarkoitat, mutta vähän mietin, olisiko omalle kulttuurille tyypillinen käyttäytyminen teennäistä?
Jos käyttäytyisin oman kulttuuriympäristöni odotuksista poikkeavalla tavalla, lisäisikö se kenenkään onnellisuutta, minun tai kanssani vuorovaikutussuhteessa olevien? Jos yrittäisin käyttäytyä jossain muussa kulttuuriympäristössä heidän tavallaan (mikäli se ei olisi minulle luontaista alunperin), niin eikö se voisi olla teennäistä? Enkö juuri silloin vähättelisi suomalaisuuttani? Heidän tapojensa ja perinteidensä kunnioittaminen tietenkin on eri asia.
Taustamme tietenkin vaikuttaa paljon siihen, millaisia olemme ja miten koemme asiat.
En ole koskaan kokenut olevani millään tavalla hukassa, ollessani tekemisissä eri kansallisuuksien kanssa. Onkohan monikaan?