Moikka! :) Olen 24 vuotias naiseksi syntynyt ihminen. Minua on aina kummaksuttu mielestäni jonkinverran ja identiteettini on aina ollut hiukan epävakaa. En ole koskaan ollut itseeni tyytyväinen ja niinpä olen pyrkinyt muuttamaan ulkonäköäni jatkuvasti, mutta eipä se minulle vakaata oloa ole tuonut.
Vaikka pukeudun ja laittaudun hyvin naisellisesti, saan toisinaan kommenttia poikamaisista ajatuksistani ja tavoistani yleensä vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Muistan jo lapsuudestani tapauksia, joissa mieleni teki rakastella tyttökaverin kanssa kuvitellulla penikselläni (ja jotain siihen suuntaan siinä tapahtuikin). Tykkään kyllä heteroseksistä, mutta oikeasti kunnolla kiihottuessani pystyn tuntemaan penikseni seisovan juurikin sillä paikalla mihin se kuuluisi. Yleensä koitan peitellä tätä ominaisuuttani seksikumppaneilta melko pitkään, koska häpeän itseäni hiukan ja pelkään miten tämä toinen henkilö asiaan suhtautuu. Olen saanut joskus sellaista palautetta, että "hyi *****, sori mut mua ei kiihota toi yhtään". Ei kyllä nostattanut itseluottamusta kovasti. :)
Pääasiassa olen harrastanut seksiä miesten kanssa, olen aina tykännyt tyttömäisistä pojista. Isot ja miehiset miehet eivät ole koskaan kiihottaneet minua tippaakaan. Kun olen tutustunut toiseen kunnolla, seksiä harrastettaessa ujouden karistuttua alan taas tuntea mieletöntä stondiksen tuntua ja alkaa tehdä mieli panna tätä poikaa siten, miten pojat sen keskenään hoitaa. :) Kaikista kiihottavimmat hetket pystyn viettämään naispuolisen ystäväni kanssa, joka pitää tätä ominaisuuttani arvossaan. Tosin hänenkin seurassaan usein ujostelen hiukan kun touhu menee "liian" intiimiksi.
Söin muutaman vuoden e pillereitä, koska munasarjani eivät toimineet kunnolla eivätkä ne toimi vieläkään. Lopetin kuitenkin niiden syömisen muutamia vuosia sitten ilman lääkärin lupaa, koska aloin inhota itseäni sinä aikana enemmän kuin koskaan. Silloinkin oli jo testosteroni jonkun verran koholla... En tiedä mikä sen tilanne on nyt, mutta veikkaan sen olevan melko ylhäällä, kun tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni...
Onko täällä vastaavia tapauksia?
Miksi minut luokitellaan?
Vaikka pukeudun ja laittaudun hyvin naisellisesti, saan toisinaan kommenttia poikamaisista ajatuksistani ja tavoistani yleensä vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Muistan jo lapsuudestani tapauksia, joissa mieleni teki rakastella tyttökaverin kanssa kuvitellulla penikselläni (ja jotain siihen suuntaan siinä tapahtuikin). Tykkään kyllä heteroseksistä, mutta oikeasti kunnolla kiihottuessani pystyn tuntemaan penikseni seisovan juurikin sillä paikalla mihin se kuuluisi. Yleensä koitan peitellä tätä ominaisuuttani seksikumppaneilta melko pitkään, koska häpeän itseäni hiukan ja pelkään miten tämä toinen henkilö asiaan suhtautuu. Olen saanut joskus sellaista palautetta, että "hyi *****, sori mut mua ei kiihota toi yhtään". Ei kyllä nostattanut itseluottamusta kovasti. :)
Pääasiassa olen harrastanut seksiä miesten kanssa, olen aina tykännyt tyttömäisistä pojista. Isot ja miehiset miehet eivät ole koskaan kiihottaneet minua tippaakaan. Kun olen tutustunut toiseen kunnolla, seksiä harrastettaessa ujouden karistuttua alan taas tuntea mieletöntä stondiksen tuntua ja alkaa tehdä mieli panna tätä poikaa siten, miten pojat sen keskenään hoitaa. :) Kaikista kiihottavimmat hetket pystyn viettämään naispuolisen ystäväni kanssa, joka pitää tätä ominaisuuttani arvossaan. Tosin hänenkin seurassaan usein ujostelen hiukan kun touhu menee "liian" intiimiksi.
Söin muutaman vuoden e pillereitä, koska munasarjani eivät toimineet kunnolla eivätkä ne toimi vieläkään. Lopetin kuitenkin niiden syömisen muutamia vuosia sitten ilman lääkärin lupaa, koska aloin inhota itseäni sinä aikana enemmän kuin koskaan. Silloinkin oli jo testosteroni jonkun verran koholla... En tiedä mikä sen tilanne on nyt, mutta veikkaan sen olevan melko ylhäällä, kun tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni...
Onko täällä vastaavia tapauksia?
Miksi minut luokitellaan?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miellätkö itse itsesi mieluummin/ennemmin mieheksi, naiseksi, et kummaksikaan?
En ole kyllä täysin varma, en ehkä luokittelisi itseäni vahvasti kumpaankaan sukupuoleen... Aina on tullut sellaisia ajatus-ja käytösmalleja, jotka olen joutunut tukahduttamaan, koska pienestä asti on opetettu, että "eihän tytöt sellaista tee" :) Monesti olen itsekin pelästynyt omia miehisiä piirteitäni ja olen koittanut piilottaa niitä. Tiedän, etten ole kuin tavalliset heteronaiset ja nykyään ärsyttää kun ihmiset olettavat minusta asioita. Kuitenkin seksuaalisesti kokisin olevani enemmän mies. Normaalisti arkisissa asioissa pidän itseäni vähän enemmän naisena.. Tai ainakin yritän olla sitä. Tässä nyt pitää jonkin aikaa elää sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ilman sitä, että tarvisi koittaa miellyttää ketään...
Oot seinäkello. Ding Dong.
Älä nyt pelästy, mutta kirjoituksesi perusteella mieleeni tulee transsukupuolisuus. Jos vertaan kirjoittamaasi tähän "omaan tapaukseeni", löydän paljon yhteläisyyksiä. Mielestäni yksi selkein merkki transsukupuolisuudestani on juurikin miehen seksuaalisuuteni, en pysty ajattelemaan itseäni rakastelemaan naisen kanssa naisena, vaan koen olevani selkeästi heteroseksuuaalinen transmies. Suhde naisen kehooni on äärimmäisen ristiriitainen, jonka takia tulen myös tarvitsemaan sukupuolenkorjaushoitoja. Et maininnut ristiriidantunteista kehoosi, muuten kuin seksissä, ja voi olla, että pystyt nauttimaan elämästäsi ns. täysin siemauksin tuollaisenaan. Olisitko kuitenkin onnellisempi miehenä? Voisit harrastaa mahdollisesti sellaista seksiä, josta fantasioit ja voisit päästä toteuttamaan itseäsi kokonaisvaltaisemmin. Tuo "identiteetin epävakaus" kuulostaa hyvin tutulta. Transsukupuolisen on erityisen vaikea muodostaa omaa identiteettiä, kun kulttuurin paineet pakottavat koko ajan "olemaan tietynlainen". En sano, että tämä muillekkaan ihmiselle kovin helppoa olisi.
Mielestäni transsukupuolisuutta on monen asteista; jotkut tarvitsevat sukupuolenkorjausta hyvinkin kipeästi (myös osittaista), kun taas jotkut sopeutuvat elämään ja tuntevat itsensä onnellisiksi "korjaamattominakin". Mielestäni onnellisuus on kuitenkin ehdottomasti tärkein lähtökohta kaikille valinnoille. Tsemppiä niiden tekemiseen. :)
Hiukan jäitä hattuun. Transmies ei pääse seksissä samalle viivalle syntyperäisen miehen kanssa. Mutta sehän ei ole välttämättä tärkeintä transmiehelle.
Selvennykseksi, tarkoitin siis ennen kaikkea miehen roolia sängyssä. Tuskin kukaan transmies kuvittelee, että omistaa korjausleikkausten jälkeen täydelliset miehen vehkeet, siinä tapauksessa jäitä hattuun. ;) Muistaakseni stondis on kuitenkin ts-kundeillekin mahdollinen, ainakin jos leikkaustavassa käytetään klitorista.
Kiitoksia vastauksista :) !! Mistä löytyisi hyvää tietoa transsukupuolisuudesta? Minäkin olen aina naisen kanssa ollessani ollut miehen roolissa... Se tuntuu todella hyvälle (taisiis mitä nyt tällä fysiikalla voi, tärkein osa hoituu mielikuvituksella). Miehen kanssa naisena oleminen on toisinaan melko pakkopullaa eikä kiinnosta lainkaan, jollei se mies ole alistuva, siro ja vähän tyttömäinen...
Tulen normaalisti paljon helpommin juttuun miesten kanssa, naisista on usein vähän vaikea saada kavereita.
Tosiaan identiteetistä... Olen aina inhonnut lyhyyttäni, siksi käytän mielelläni korkokenkiä.. Ensimmäisessä viestissä sanoin pukeutuvani melko naisellisesti... Voisin selventää sitä hiukan, baariin en tosiaankaan lähde ilman 15 cm korkoja ja minaria/muuta tyylikästä mekkoa... Ja tosiaan nämä kengät ja vaatteet, joilla baarissa käyn ovat kyllä hiukan yliampuvia toisinaan... Mutta tosiaan pääasiassa olen aina inhonnut ja häpeillyt itseäni. Itseinho kasvaa sellaisina kausina kun tulee kiloja lisää... Jenkkakahvat yms. naisellinen lihominen suoraansanottuna oksettaa... Vaikka lihaksia tulee suht helposti, mielestäni ne eivät ole ollenkaan niin paha juttu.
Olen aina saanut mielettömiä puistatuskohtauksia gynekologilla käymisestä ja naishormoneista, joita jossain kohtaa on käsketty popsia, samaten raskauden ja synnytyksen ajattelu saa muiden naisten mielestä minut reagoimaan hiukan omituisesti...
kyllä enemmänkin siltä että saat suuremman seksuaalisen tyydytyksen fantasioimalla miehenä olemisesta kuin että olisit itse transsukupuolinen. Jos mieltäisit itesi mieheksi, et varmasti kyllä vetäisi päällesi minihametta tai käyttäisi korkkareita. Kyseessä enemmänkin seksuaali-identiteetiongelma kuin sukupuoli-identiteettiongelma.
diagnosoida, mutta kun kerran kysyt mielipidettä, kieltämättä kuulostaa, ettet ehkä ainakaan transmies ole, jos haluat pukeutua minihameeseen ja korkokenkiin... Tai kai sekin voisi olla mahdollista... Ei sitä voi täysin sulkea pois, mutta olisi kyllä aika vaikea siinä tapauksessa saada transsukupuolisuusdiagnoosia. Ellet sitten olisi transvestiitti transmies... Tylyjähän nämä lokerot ovat, mutta saadakseen diagnoosin pitää täyttää tietyt ehdot. Tosin et sanonut, että olisit menossakaan tutkimuksiin.
itseään mahdollisimman miesmäisellä/naisellisella käytöksellä. Ehkä korkokengät/minihame vois jollekin transmiehelle olla tällaista itsepetosta. Ja ts/tg-kundeissa on hyvin feminiinisiäkin.
suokaa anteeksi tällainen muijan kommentti. Itse jouduin inttiin aikoinaan ja minulle se ei ollut erityisen kiva paikka. Olin lohduttava syli yhdelle tuvan pojista, jolle intti oli liikaa. Aika lailla minusta näki intissä etten minä mikään mies ollut.
Minulle oli yllätys kuitenkin saatuani sotilasunivormun, lomapuvun ylleni. Katselin itseäni peilistä ja ehkä koin että olin saavuttanut jotain miehistä. Sen koommin se ei enää kiinnostanut. Mielestäni transsukupuolisella on sellainenkin vaihe elämässään kun hän kokee mielihyvää saavuttaessaan hänelle asetetut vaatimukset. Yliminä palkitsee mielihyvällä. Mutta se identiteetti on hiljaa. Identiteetti ilmoitteli itsestään intissä päivystäjän pöytälaatikon pornolehtien kautta. Sen sijaan että olisin ollut kiinnostunut heistä seksuaalisesti, tunsin miksen voisi olla kuin he.
Jooseppi: Kun kyse ei ole pelkästä fantasioimisesta, kyse on siitä etten pysty täysin toteuttamaan itseäni seksuaalisesti siten mikä tuntuisi oikealta. :)
Niin no pukeutumistyylini on hiukan tiittimäinen baarissa :) Siis todellakin sellaiset kengät ja tekoripset yms. ylimääräinen laittautuminen
Kuulostaa siltä, että sun oma "identiteetin pohdiskelu-prosessi" alkaa olemaan hyvin aluillaan. Aika näyttää, mitä valintoja päädyt tekemään.
Tietoa transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta on löydettävissä mm. osoitteesta transtukipiste.fi ja vertaistukea voi suomi24 palstan lisäksi ;) hakea netistä esim. transmiehille suunnatusta foorumista -> http://www.wtftm.org tai setan transfoorumista -> http://keskustelu.seta.fi/index.php. Edellä mainitut vaativat rekisteröitymisen (ja keskustelun tasonkin ainakin luulisi olevan sen mukaista).
Ei muuta kun tsemppiä :)
olisitkin leikkaukset läpikäynyt transmies, et silti pystyisi toteuttamaan itseäsi samoin kuin heteromies. Katsos kun se rakenneltu neopenis ei seiso eikä lennätä mälliä saatikka sitten että sillä lerpalla pystyisi paneskelemaan. Mutta kuvitella aina saa ja roolileikkejä harrastaa. Tunnut olevan kuitenkin tyytyväinen siihen että olet nainen. Transsukupuolisuudessa kun on muusta kyse kuin seksuaalisista haluista. Jos sun testotasot on koholla, niin oletko selvittänyt syitä siihen? Transsukupuolisen käymä prosessi alusta loppuun on pitkä ja raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Pelkällä seksuaalisten halujen toteuttamisen takia jos lähtee siihen mukaan, niin metsään menee ja vahvasti.
jollain tekniikalla oo pantukin? Ite kyllä tykkään ennemmin strap-onista, niin ei tuu erektio-ongelmia vanhanakaan...
seksuaalisuudessa lähellekään leikkaamatonta biseksuaalia transmiestä. Kaksi gloryholea, testoilla buustattu klitoris vailla pelkoa impotenssista ja hormonitason laskusta saati eturauhasvaivoista.
sitä tekniikalla panna vaan sillä mitä siellä jalkojen välissä on. ;) Vaikea sitä on kuule sellaisella löysällä siskonmakkaralla panna kun se ei kovetu niin että sisäänvienti olisi mahdollista. Onhan noita penisproteeseja jotka jälkikäteen voidaan asentaa mutta suomessa ei kyllä ole vielä yhtään asennettu. Leikkauskin on vaikea ja ongelmaton ei se homma ole senkään jälkeen.
varmaan kukaan odota panevansakaan. Mutta kaikenlaista on kehitteillä.
Nykyajattelun mukaan (kun unohdetaan hippiajan kategorisoinnit) kaikissa on enemmän tai vähemmän naista ja miestä -- vrt. biseksuaalisuus, joka alkaa olla tunnustettu yleisemmäksi kuin hetero- tai homoseksuaalisuus. Kun unohtaa fyysisen sukupuolen, voi itse rauhassa ajatella ihmiset ihmisinä eikä "trans"-sinä ja "trans"-tänä, samoin kuin seksuaalisuuden kohteena ihmisen.
Luokittelujen taakse on helppo piiloutua, mutta uskallanpa väittää, että kukaan ei ole 100% mitään, ellei yritä kieltää sitä toista puolta. Luokittelut ovat olennaisia vain, jos halutaan käyttää puheessa jotakin termejä -- usein senkin pystyy kiertämään.
Ihmisiä ollaan kaikki, sinun tapauksessasi ei ole mitään omituista.
missä ne kaikki biseksuaalit oikein on, kun aina sanotaan, että niitä on niin paljon. Homoja ja lesboja tunnen jonkin verran, ja ne ei voisi kuulemma kuvitellakaan suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Myös käytännössä kaikki heterotuttavani on sanoneet, ettei voisi kuvitella suhdetta samaan sukupuoleen, eivät vaan ole "kallellaan" siihen suuntaan. Kaikki tuntemani biseksuaalit on transtaustaisia. Mietin, onko niin, että ihmiset kieltävät itseltään ne tunteet vai eikö biseksuaalisuus sittenkään ole niin yleistä.
neljä pääryhmää:
maailmojen syleilijät, jotka kuvittelevat kaikkien olevan joko biseksuaaleja tai itsensä kieltäviä biseksuaaleja
homofobit, jotka taistelevat miehiin kohdistuvia tunteitaan vastaan
naisen kanssa semiaidossa/semikulissiliitossa elävä hyvännäköinen kaksinaamainen kusiaivo, joka pettää naistaan jatkuvasti miesten kanssa
transtaustaiset
Olenko mielestänne bi, kun olen nainen ja olen ihastunut transmieheen? Hän on ulkoisesti nainen, mutta miehekäs (lihaksikas, rinnaton), mutta pään sisällä on mies. Ulkonäössä huomioni kiinnittyi lihaksikkaisiin käsivarsiin ja leveisiin hartioihin, mutta se sisin oli se ratkaiseva.
Itse sanoisin olevani hetero, sillä muihin naisiin en koe vetovoimaa.
transmieheen, et ole ihastunut naisiin lainkaan. Mutta jos itse koet olevasi ihastunut naiseen, silloin saatat ollakin biseksuaali. Transmieheen ihastuminen ei tee naisesta biseksuaalia, mutta toisaalta siitä saattaa kyllä olla hyötyä.