joskus tulee mieleen, että jos kaikki osalliset kirjoittaisivat oman versionsa elämänkulusta,
millaisia tarinoita kukin kirjoittaisi ja tunnistaisimmeko edes muiden tarinoita niiksi jotka
omiemme vierellä kulkevat.
tietenkin kaikilla on taipumus nähdä asiat omalta kantiltaan suotuisana. Itse en ole poikkeus.
kyllähän mäkin jo tiedän, että täydellistä suhdetta ei taida olla, sen enempää kuin täydellistä
ihmistäkään.
mikä kenellekin sitten on se viimeinen niitti joka päättää suhteen tai mitkä on ne asiat
jotka painaa vaa´assa niin paljon, että on valmis kestämään aika suuriakin puutoksia suhteessa..
Viime ajat on saaneet mut miettimään näitä jonkin verran. Kaikenlaista sattunut itselle ja
läheisillekin.
Jos suhteessa on lapsia, heidän hyvinvointinsa tietenkin on tai ainakin pitäisi olla ykkösenä.
on vaan niin hirveän vaikea ohittaa omat halunsa aidosti lasten onnen sijaan ja keksiä verukkeita
joilla muuttaa tarinan sopivasti itselleen suotuisaksi.
mä mietin onko nainen oikeasti sellainen, joka vain ottaa eikä osaa antaa suhteessa?
tuntuuko miehestä aina siltä, ettei saa riittävästi vastinetta?
Jos oma mieheni kirjoittaisi tarinansa, millainen se olisi?
Luulen että se kohta, jossa meidän tarinamme eroaisivat, olisi periaatteessa sama, mutta
tarinat saattaisivat kuulostaa melko erilaisilta, koska kumpikin kokee ne omalta kantiltaan.
On niin kovin suuri määrä sydämiä, joiden onnesta koen olevani vastuussa ja sitten vielä
sellaisia joista en ole vastuussa, mutta joiden niin kovasti tahtoisin olevan onnellisia.
ja miten sen kaiken osaisi järjestää parhain päin?
jotenkin mä yritän onnistua. Kaikesta ei enää koskaan tule täydellistä, mutta että enemmistö
olisi onnellinen ja turvassa, se kai ratkaisee?
toivoa lohtua ystävyydestä, sitäkin mä kai yritän.
millaisia tarinoita kukin kirjoittaisi ja tunnistaisimmeko edes muiden tarinoita niiksi jotka
omiemme vierellä kulkevat.
tietenkin kaikilla on taipumus nähdä asiat omalta kantiltaan suotuisana. Itse en ole poikkeus.
kyllähän mäkin jo tiedän, että täydellistä suhdetta ei taida olla, sen enempää kuin täydellistä
ihmistäkään.
mikä kenellekin sitten on se viimeinen niitti joka päättää suhteen tai mitkä on ne asiat
jotka painaa vaa´assa niin paljon, että on valmis kestämään aika suuriakin puutoksia suhteessa..
Viime ajat on saaneet mut miettimään näitä jonkin verran. Kaikenlaista sattunut itselle ja
läheisillekin.
Jos suhteessa on lapsia, heidän hyvinvointinsa tietenkin on tai ainakin pitäisi olla ykkösenä.
on vaan niin hirveän vaikea ohittaa omat halunsa aidosti lasten onnen sijaan ja keksiä verukkeita
joilla muuttaa tarinan sopivasti itselleen suotuisaksi.
mä mietin onko nainen oikeasti sellainen, joka vain ottaa eikä osaa antaa suhteessa?
tuntuuko miehestä aina siltä, ettei saa riittävästi vastinetta?
Jos oma mieheni kirjoittaisi tarinansa, millainen se olisi?
Luulen että se kohta, jossa meidän tarinamme eroaisivat, olisi periaatteessa sama, mutta
tarinat saattaisivat kuulostaa melko erilaisilta, koska kumpikin kokee ne omalta kantiltaan.
On niin kovin suuri määrä sydämiä, joiden onnesta koen olevani vastuussa ja sitten vielä
sellaisia joista en ole vastuussa, mutta joiden niin kovasti tahtoisin olevan onnellisia.
ja miten sen kaiken osaisi järjestää parhain päin?
jotenkin mä yritän onnistua. Kaikesta ei enää koskaan tule täydellistä, mutta että enemmistö
olisi onnellinen ja turvassa, se kai ratkaisee?
toivoa lohtua ystävyydestä, sitäkin mä kai yritän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täydellisyys on vaillinaista elämää.
joskus haavekuvaa siitä millaista kaikki olisi. mutta eihän mikää toteudu aivan samana.
Jos jotain saa, saattaa jotain muuta kadota.
" mä mietin onko nainen oikeasti sellainen, joka vain ottaa eikä osaa antaa suhteessa?
tuntuuko miehestä aina siltä, ettei saa riittävästi vastinetta? "
No mun 26v kokemuksella voin sanoa että nainen on itserakkain olento päällä maan. Siitähän tuo johtuu. Kuulostaa katkeralta mutta silloin se on vain totta. Minun tapauksessani.
rakastamisessa ja parisuhteessa on kyse jakamisesta, antamisesta ja saamisesta. Em. asiat ei voi perustua vain antamiseen ja ottamiseen. Täydellisyys mikä ihana kirosana :)
yritin joskus samaa.
Eihän se onnistu.
Heräsin asiaan vasta kun läheiseni sanoivat minulle, että vaikutan siltä,
kuin yrittäisin kannatella koko maailmaa harteillani. Yhdet peienet hartiat.
Eihän niillä koko maailmaa kannatella.
Voi vain tehdä parhaansa läheistensä puolesta.
Lentokoneessa tilanteen sattuessa, pitää happimaski laittaa ensin omille kasvoille.
Muuten sille jo pökränneelle naapurille ei laita kukaan.
Tämän tarkoitus siis sanoa, että itsestäänkin pitää huolehtia.