Sun särkyä en enkä aina omaanikaan jaksaisi. Tämä on osittain huumorimielellä ja osittain tosissaan.
Me jotka särjemme, emme astioita vaan kroppamme särkee aika aijoin ja välillä kovaakin. Miten te mut saatte taas taas elämästä kiinni? Itse olen taivaan kiitos vielä reseptöttimillä kipulääkkeillä useimmiten ibuprofeeni,taltuttaa kivun mutta kun kunnon kolmoishermosärky lähtee jylläämään, on vain huohotetteva ja odotettava.
Me jotka särjemme, emme astioita vaan kroppamme särkee aika aijoin ja välillä kovaakin. Miten te mut saatte taas taas elämästä kiinni? Itse olen taivaan kiitos vielä reseptöttimillä kipulääkkeillä useimmiten ibuprofeeni,taltuttaa kivun mutta kun kunnon kolmoishermosärky lähtee jylläämään, on vain huohotetteva ja odotettava.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja pahus unohdin kipuillessa linkin.
Siis Johanna Kurkela ja En anna sun särkyä.
http://www.youtube.com/watch?v=clVcviDI1u4&feature=PlayList&p=871328AF608995C5&playnext=1&playnext_from=PL&index=27
Ja seuraavaksi kerron, että ihan oikeesti meni kipun ohi taas.
Ja pärkkele, kuinka välillä särkee. Vitsi muuttuu todeksi.
Selkä ,aina silloin tällöin vetää miehen vinoon ja silloin otetaan tyhti annos tulehruskipu lääkkeitä.
Kun tempaset kipua heti vastapalloon se ei jätä pysyvää jälkeä sun kroppaan, kehon kipumuisti on pitkä.
Minulla tuo oikea olkapää ei voi sietää väärää asentoa. Sen lihakset pistävät tiukkaan jonkun hermon joka johtaa naamaan. Ja sitten alkaa särkeä olkapäätä, korvaa ja naamaa. Jos sen hetkeksikään päästän siihen luulon, että kyllä se siitä menee, olen väärässä. Onneksi olen oppinut olemaan etuajassa, kuten tänäänkin. Aaah, ei särje.
kritisoitiin muuatta lääkäriä välinpitämättömyydestä.
Oli pakko tunnustaa, etten minäkään osaa asettua särkevän ihmisen rooliin, kun ei itsellä ole mitään.
Mitä ny joskus on jotainmurtunu ja sillai, mutta niistä tietää, että ne menee ohi.
Hetkellistä kipua olen hyvä sietämään, ja kipulääkkeet sit auttaa.
Oikeasti, en osaa olla oiekalla lailla sympaattinen, kun en osaa asettua toisen osaan..
Ei tarvitsekaan olla. Kipu on hyvin subjetiivinen ja sitä on mahdoton ymmärtää sen, joka ei kipua tunne. Nykyisin sairaaloissa (kai) pisteytetään kipu 0 -10. Oma onneksi satunnainen kipuni on 111 silloin kun pääsee valloilleen. Nytten vain kaipasin huomiota. Ja kiitos siiitä.
Itse olen pahemmilta säästynyt mutta särkyneitä senkin edestä.
Jos tämä jotenkin lohduttaisi?
Kaunista Johannaa
http://www.youtube.com/watch?v=UxvNe761z2g
helpottiko.
Mut juu, särky, pitkään jatkuessaan, on varmaan yks maailman pirullisimpia juttuja.
Kun osais sellaisen itsesuggestion, että keskittyy johonkin muuhun. Jotkut osaa?
Kyllä on yritetty. Ja muuten osaan ruumiista irtautumisenkin, mutta silloin kun on oikein paha särky päällä, e voi kuin huohottaa ja toivoa, että kuolee. No ehkei ihan sitä, mutta melkein.
Kiitos kappaleesta, mutta totta puhuakseni en voi musikaalisesti sietää näitä Johannia, Anna Puita enkä muitakaan söpöjä nykyisin kovin suosittuja naislaulajia.
osaan ;)
Siis jos valita voi, en koske ruumiiseen lainkaan, mut pääsen tosi nopeasti irti ;)
No ei vain.
Kyl, joskus on joutunut miettimään, että käyköhän tää niin kipeetä,etten kestä.
Tapaturma siis.
Mut sitä kipua ei kykene muistamaan, jälkikäteen.Ei pysty palauttaan tuntemusta.
Itsesuojelua?
Kivun muistaa. Siitä jää muistijäki.
Usein muistan kipupotialaita. Heitä, jotka elävät jatkuvan kivun kanssa. Ja kiitän kipulääkkeiden valmistajia.
konstia on tullut kokeiltua, kuumaa suihkua, venyttelyä, akupunktiota, hierontaa. Nämä tepsii lähinnä lihassäryissä.:) Kolmoishermosärkyyn niistä ei taida olla mitään apua, olen kerran kokenut kolmoishermosärkykohtauksia, viisaudenhammas painoi hermoihin ja kohtaukset oli kyllä aivan karseita toisella puolen naamaa. Kun en voi syödä ibuprofeiinia, en asetyylisalisyyliäkään, niin jäljelle jää vain parasetamolit joiden teho on tosi surkea :( Lopulta piti turvautua terkkarin kipupiikkeihin että selvisi viikonlopusta, maanantaiaamuna kiskottiin hammas veke ja nuo säryt jäi siihen. Onko sulla selvitetty mikä tuon kolmoishermosäryn aiheuttaa?
No ei ole sen kummemmin selvitetty, mutta ihan issekseni ymmärrän, että 40 vuotta jatkunut kirjoituspöytätyö on syynä ynnä nettisurffailu. Fysioteraupeutti tekee mitä voi ja hänen suosittelemansa kortisonipistos johonkin lihasten tai jotain auttoi.
Ai kun tuli hyvä mieli siitä, että kaikki nuo kylmät, kuumat ja venyttelyt käyty läpi on. Nykyisin uskon vain siihen, että jos vähän siltä tuntuu, että särky alkaa, niin eikui särkylääkettä ja vähintään paljon. Ibuprofeeni on paras. Ja runsaasti.
Tärkeintä itseni kohdalla on siis se, että jos vähänkin minusta siltä tuntuu, otan heti särkylääkkeen. Joinain kertoina pääsen jopa Voltaren voiteella.
Oumaigaad mitkä säryt muuten oli, jotka melkein jo olin unohtanut. Ne perhanan huohotustunnit. Huh.
Tulee linkkinä kun en nyt jaksa kaikea kirjoittaa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00684
No more links from me today.
Ou dier. Ollut siellä, tuntenut ne. Onneksi vielä vielä olen kipulääkkkeiden autettavissa.
Koomillista, itse olen ollut työ ja siviili tapahtumien ..muuta en muista.
Lääkäreillä on enhä mailman suurin valta, päättää ihmisen sairaudesta/kohtalosta..elämästäkin, toki ajoittan testejäkin tehdään menetelmillä uusilla..mut enmä siitä paljon muista, mut aikas terve muuten oon.
Muistini paranee, kun siihen lääke löydetään, sanoi tohtori viisas monikossa..sitä ootellessa en tee mitään, mut tulostani maksan sen pakollisen valtiolle kolmeen maahan :(
Niitä kipuja alkaa ilmaantua, kun tuota ikää tulee.
Pieniin kipuhin riittää pari ketoriinia, mutta kun yöllä paha lepokipu iskee johonkin kulumavaivaan, niin kolme panagodia siihen on otettava.
En tiedä lieneekö nivelrikot noissa nivelissä.
melki 10 vee putkeen, vaste olematon.
Ny ei muuta kun uimahallia, joskus intialainen päähieronta, jos särkee, niinkun särkee nytkin, niin siinähän si särkee.
yhtään mitään myrkkyä en enää syö.
Joskus pakko hakee saikkua, aina lekurit tyrkyttämäs jotain mömmöö, eivätkä meinee uskoa, kun sanoo kiits ei.
Kyllä se, jos tarpeeksi kova särky on, niin jotain siihen on otettava.
Mulle passaa ketoriini ja panacodi, joillekkin taas joku muu.
Aika herkästi ne lääkärit särkylääkkeitä määrää, kannattais vaan tutkia mikä tehoaa.
Ja laulaja aivan käsittämättömä hyviä.
Suollon hankala kipu,jos se tulee ja menee nopeaan tahtiin.Itse olen joutunut kestämään kovaakin kipua ja tulen muistamaan sen aina,minua lääkittiin kaksi viikkoa morffiinilla ja sen jälkeen vielä viikko erittänin vahvoilla lääkkeillä.Trvitsee laittaa ainoastaan silmät kiinni,niin muistan heti millaista se oli,joten kipu jättää ns.haamukivun.Lääkäri neuvoi,että söisin jotain b_vitamiinia kuurina jonkin aikaa..en kokeillut..Mutta hän väitti sen auttavan.En tarkoita että sinulla olisi mielestäni haamukipu,kunhan vain totesin lääkärin neuvosta jotain.
toivottavasti kipusi hellittää,tai siihen löytyy apua.
Tuolloinen kipu lähti buranalla, mutta uusinta aina vaanii. Lihasten kuntoa kun jaksan vaalia pääsen helpommalla. Toivottavasti ei ikuna enää tarvitse sitä superkipua kokea, on se niin hyvässä muistissa. Hurjinta ja kurjinta on siinä silloin, että kun oikein pahaksi äityy, tuntuu, että hengitysilma on tulikuumaa. Auts, että muistinkin taas.
Oli se kivun alkuperä mikä tahansa. Itse olen taistellut kipujen kanssa pian 30:mentä vuotta ja siitä 20:ntä vuotta olen tiennyt etten tule pääsemään koskaan niistä kokonaan irti..Leikata ei pysty, koska koko selkäranka on pas...na. Sairastan nimittäin" vaikeaksi luokiteltua selkärankareumaa ".
Pistoksina viikottain solusalpaajia, kahta erinlaista. Särkylääkkeitä, morfinilaastari, kortisonia yms. päivittäin ja siltikin kipu on ja pysyy, mutta onneksi vain kipu sillä tuskainen-kipu vie henkisetkin voimat joita tarvitaan taas kun päästään kiputasolle, jotta kuntoutuu ennalleen siinämäärin, kun yleensä on...
Sory... mitä minä nyt valitan, parasta olla vain hiljaa kivun suhteen ja sitä olenkin aina..
En ole antanut sen lannistaa: Osaan iloita pienistäkin asioista, olla hyvätuulinen, naureskella, puhua-pulpattaa ja elää huumori-rikasta elämää...
Tsemppiä ja jaksamista kaikille :)
Jaksamista itsellesi. Oma kipuiluni tulee ja onneksi myöskin menee nykyisin nopeasti ohi kun heti siitä kiinni saan. Mutta on hyvässä muistissa ja kroonikkoja ajattelen lämmöllä sekä myötätunnolla.