Miksi Krishna Sallii Joukkokuolemat

Tämä perustuu olettamukseen, että 'Jumala' on jokin meistä erillinen 'tuolla jossain'.
Esimerkki: tehdään muovailuvahasta Pikku-Jeesus, Pikku-Buddha, Pikku-Crishna jne., pieniä ihmisiä, luontoa ja kokonainen maailma – kaikki muovailuvahasta. Sen jälkeen mietitään mikä näistä voisi olla Jumala; Jeesus? Buddha? Vai ne ihmiset? jne.
Kaikki vastaukset ovat sinänsä oikein. MUOVAILUVAHA on Jumala. Ei ole mitään, mikä EI OLISI Jumalaa. Oikeastaan vertaus on hieman ontuva, koska myös vahan välissä oleva tila on Jumalaa. Itseasiassa se juuri ON sitä. Puhtaimmillaan.
Tietysti tietoisuudella on eriasteisia ilmenemismuotoja. On hauska sanonta: tietoisuus nukkuu kivessä, uinuu kasvissa, herää eläimessä, ja on tietoinen ihmisessä. Kuten niin monet opettajat ovat sanoneet: todellinen rauha alkaa omasta mielestämme. Jumaluus löytyy itsestämme. Kirjaimellisesti.
Ulkoinen maailma on oman mielemme projektio: seurausta ajattelustamme ja siitä johtuvasta toiminnasta. Sisäinen Jumaluutemme täytyy vain 'valjastaa käyttöön'.
Mitä puhtaammassa muodossa Jumaluus on, sitä hienojakoisempaa se on (kauempana fyysisyydestä, 'toiminnasta'). Fyysisellä tasolla tämä ääretön tietoisuus löytyy sisältämme. Omaehtoisesti tälle tasolle ei oikeastaan pääse kuin meditaatiossa. Kaikki fyysisyys 'kuoletetaan', keho rentoutetaan täysin. Jopa mielikin pysähtyy. Tämä on se ehto fyysisyyden tuolle puolen pääsemiseksi: JÄTETÄÄN fyysisyys – hetkeksi.
Jumaluus ilmenee tällä tasolla MEIDÄN kauttamme, meidän muodossa (Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen). Käytännössä Jumalan apu voidaan ymmärtää vaikkapa niin, että Jumala auttaa meitä auttamaan itseämme (esim. omatuntona tai intuitiona).
Toimimalla viisaasti, elämällä hyvin, ja ehkä tekemällä joitain henkisiä harjoituksia, voimme vauhdittaa tämän Jumaluuden nostamista pintaan. Sielumme yhtymistä mieleemme. Kunnes lopulta kaikki kielteiset taipumuksemme pois poltettuamme, yhdymme tähän Jumaluuteen. Voimme 'oivaltaa itsemme' (Jumal-oivallus). 'Valaistua', kuten Idässä sanotaan. Tässä tilassa sanotaan ihmisen oivaltavan, että kaikki on lopulta Yhtä. Sen vastakohta on ego (erillisyyden tunne). Siitä sanonta 'egoismi'.
Tunnetuimpia Itsensä oivaltaneita ovat ehkä henkilöt, joiden ympärille suuret uskonnot on myöhemmin rakennettu. Kaikki nämä jalot ihmiset ovat lopulta vain jakaneet viisautta seuraajilleen siitä, kuinka tämä oivallus – kotiin paluu – tapahtuu.
Myöhemmin valtaa pitävät, poliitikot, ym. ovat hieman soveltaneet näitä perimätietoja omiin tarkoituksiinsa, omien etujen ajamiseen. Näin uskonnot, eri henkiset suuntaukset, ym. on saatu näyttämään toistensa pois sulkevilta vaihtoehdoilta, joista vain yksi voi olla totta. Ja muiden tietenkin väärä.

Karmasta: karmaa on tietenkin hyvin eri asteista; on henkilökohtaista karmaa, kollektiivista karmaa ym.
Ja kuten monissa henkisissä suuntauksissa sanotaan, kaikki on energiaa, energioiden liikettä. Kun henkilö A tinttaa henkilö B:tä, saa henkilö A ennemmin tai myöhemmin tinttauksen takaisin B:ltä tai C:ltä... Eli kun olosuhteet ovat suotuisat, 'palautuu A:n lähettämä energia takaisin'. Tapahtumaa voidaan verrata kumipalloon. Kun teet teon, painautuu kumipalloon klommo (samskara, ilmentymätön teko). Ennemmin tai myöhemmin klommo kuitenkin pyrkii palautumaan alkuperäiseen muotoonsa. Tapahtumaa sanotaan Karmaksi. Se on psyykkinen vastine Newtonin (fyysiselle) painovoimateorialle: jokainen voima aiheuttaa samansuuruisen vastavoiman.
Kollektiivinen karma vain on hyvin paljon monimutkaisempi käsite. Kun suuri määrä ihmisiä ajattelee, asennoituu, tai on taipumusta ajatella asioista tietyllä tavalla (jopa hyvinkin pitkällä aikavälillä) – ehkä ei-niin-hyvällä-tavalla – kerääntyy tämä energia vain purkautuakseen myöhemmin 'oikeaan aikaan, oikeassa paikassa'. Sen täytyy purkautua, jotta asiat 'asettuvat' (karmaattinen jännite laukeaa). Suurissa karmaattisissa asioissa puhutaan jo sodista, sääilmiöistä, suuronnettomuuksista, katastrofeista (Haiti), ym.
Täytyy kuitenkin muistaa, että yhtään kuolemaa ei tapahdu vahingossa. Päivätajuntamme ei välttämättä ole tietoinen tällaisista tapahtumista etukäteen, mutta laajempi viisautemme on kytköksissä kokonaisuuteen ja pitää siten oman osuutemme oikeudenmukaisuuden nimissä 'raiteillaan'. Olemme kyllä oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jos tarve sitä vaatii.
Näin voi usein vaikuttaa siltä, kuin (näennäisesti) syyttömät joutuisivat kärsimään.

Vastaus kysymykseesi Haitista: emme oikein oppisi mitään, jos joku muu siivoaisi itse aiheuttamamme sotkut.
(Valitettavasti kielteiset kokemukset ovat usein myös suuria opettajia).

Hieman ylipitkä johdanto henkisyydestä ja siitä, miten tähän on tultu. Toivottavasti tämä jollain tavalla valaisi asiaa.