Mulla on ongelma. En osaa rakastua. (Kuulostaa muuten todella tyhmältä nyt mutta koittakaan ymmärtää.) Olen seurustellut elämäni aikana kerran ja suhde oli aika lyhyt. Olin todella ihastunut poikaan aika kauan, mutta heti kun sain selville et poika oli kiinnostunu musta nii pikkuhiljaa tunteet alko viilenemään. Seurusteltiin tosiaan reilu kuukausi ja lopulta mun oli pakko kertoa pojalle et halusin erota koska en pitänytkään hänestä enää vaikka kovasti yritin.
Vuoden sisällä olen säätänyt ( säätäminen kuvaa parhaiten tilannetta) melko useammankin pojan kanssa. Kiinnostusta riittää tasan niin kauan kunnes vastapuoli alkaa innostua tosissaan. En ymmärrä itseäni ollenkaan koska pojat ovat olleet oikeasti tosi mukavia. Mistä tää voi johtua? Tai osaisko joku selittää tilannetta tai ratkaisua sille, koska itse olen aika onneton. Ilmeisesti en vaan uskalla tuntea.
Ja toivon ettei tulis mitään vittuilua vaan apua tai muuten voi jättää vastaamatta.
Vuoden sisällä olen säätänyt ( säätäminen kuvaa parhaiten tilannetta) melko useammankin pojan kanssa. Kiinnostusta riittää tasan niin kauan kunnes vastapuoli alkaa innostua tosissaan. En ymmärrä itseäni ollenkaan koska pojat ovat olleet oikeasti tosi mukavia. Mistä tää voi johtua? Tai osaisko joku selittää tilannetta tai ratkaisua sille, koska itse olen aika onneton. Ilmeisesti en vaan uskalla tuntea.
Ja toivon ettei tulis mitään vittuilua vaan apua tai muuten voi jättää vastaamatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulostat ihan multa !! mul on toi sama ongelma, enkä oo vielkää löytäny ratkaisuuD:
ite oon kelannu et se johtuu siit et en sit o varmaa valmis seurustelee, vaikka haluisinki et mul ois jätkä jonka kaa vois tehä kaikkee mukavaa ja jolle vois kertoo kaikki asiat ja plaaplaa. mut mul käy iha tollee samanlail _aina_! ei siit pääase eroo. tiäks nytki on sillee et olin kiinnostunu yhest jätkäst, sit nyt sit iha lähiaikoin se sano et vois kelaa meiät yhes. no sen kaa ollaa nyt hyvii frendei, kerroin sille täst ongelmast. kuitenki se vaa kuulostaa nii tekaistult et "hei mä en enää tunnekaa mtn, no ehk ensikerral sit !" joohei varmaa ikin löytyy ketää:D
ja sit on viel sillee et jos nää "vallotukset" löytää jonku toisen, ni tkeis mieli mennä erottaa ne. oikeesti oon miettiny välil öisin et mitä teen et ne ei oo enää kiinnostuneit toisistaa, mut et kuitenki sit pääsen tarpeen tulle jätkäst eroo ettei se ala mus roikkuu. tää on iha sairasta !! en haluu olla tällane. haenksmä jotenki vaa huomioo vai hä ? jos joku oikeesti tietää et mite täst pääsee eroo, ni pliis kertokaa:D
nyt tuntuu (jälleen kerran) et oisin löytäny "sen oikeen", mut en oikeesti haluu satuttaa sitä jätkää, en haluu et se sanoo mulle mtn asioit joist voisin päätellä et noni se on mun, koska sit salee menetän sen ku mua ei yhtäkkii kiinnostakkaa. pelottaa ain puhuu ja olla senkaa, mä oikeesti välttelen sitä et me flirttailtais saati kosketeltais/suudeltais ja koitan vaa tutustuu siihe:D okei pikkase sekava teksti mut apuaaa
Voi kuinka ihanaa kuulla ettei ole yksin ongelman kanssa!
Hyvin mahollista et ei olis valmis seurustelee mut toisaalta, koska sit on? Ja just toi et ku ei haluais satuttaa ketään ja tuntee ittensä ihan hirviöks ku tunteet yhtäkkiä viilenee.
Ja mulla ainakin tuli sillee et ku tää exäni iski silmänsä johonki toiseen nii tulin heti hirveen mustasukkaseks vaikka tiedän etten haluais seurustella exäni kanssa enää. No oon päässy siitä kyllä jo yli mut ku tuntuu todella tyhmältä tällanen. Varsinkin kun mäkään en todellakaan ole sellainen yhden yön hoito tai mikään sellanen vaan mielelläni seurustelisin ihan vakavasti mutta kun..
En tiiä auttaisko se sit jos yrittäis edetä mahollisimman rauhallisesti kun tuntee et on löytäny jonkun.. Sillon tunteet ei ehkä ehtis vaihdella sillai.. En sit tiiä. Tää on todella ärsyttävä ongelma!