tapasin kerran hesassa kiasman kahvilassa pyörätuolilla liikkuvan naisen menin hänen pöytään kahville, siinä puheltuaan aikansa hän oli 32v opiskelija yliopistosta, niin se surkutteli omaa vammaansa jonka itse oli hankkinut, muutama vuosi sitten, että ei miehet enään välitä hänestä pätkäänkää, hän oli hyvännäköinen, mutta itse piti vanhana eukkona, josta on hävinnyt naisellisuus sen onnettomuuden myötä. onko muillakin naisilla samallainen itse tunto kun on vähän erilainen, olisin halunut tutustua tarkemmin mutta fiilis meni yhden kupin aikana, että antaapi olla rauhassa.
epätoivoinen nainen
herrasmies
4787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ihminen analysoidaan yhden kahvikupillisen aikana. Elämä on nykyään valtavaa LOTTOA, tai pinnistystä jatkuvaan iloisuuteen ja "mullahan menee hyvin" jee jee fiilikseen.
Mitä naisten itsetuntoon tulee niin se on oikeasti aika huono KAIKILLA naisilla, he vain verhoavat sen paremmin kuin miehet.
Tosin ainut asia joka voi olla vammaisten naisten puolustuksena on se että, nainen arvioidaan nopeammin ulkoisten ominaisuuksien kautta.
Tosin (luulen) että naiset ei oikeastaan haluakkaan että heidän sieluaan tutkitaan ja pengotaan.
Mutta lopuksi saatoitpa menettää ihmisen jolla olisi ollut sinulle jotain sanottavaa jos olisit uhrannut aikaasi vaikka yhden pizza-illan verran.
MIETIPPÄ SITÄ herrasmies ??
Hei!
Joillakin vammaisilla on tarve tuoda omaa vammaansa esille peittäessään ahdistuksensa..
Olen koko ikäni ollut pyörätuolissa enkä osaisi kuvitella itseäni toisenlaisena...
Otan sen ilon minkä saan aivan pienestäkin asiasta enkä odota mitään suurempaa..
Ajattelen positiivisesti mutta on mullakin huonoja päiviä mutten näytä sitä kanssa ihmisille ja hymyilen aika koska silloin muutkin hymyilevät eikä maailma tunnu sitten aivan kamalalta...
Meitä on moneen junaan eikä kaikilla ole samanlaiset olosuhteet mutta on kuitenkin opittava elämään niillä voimavaroilla mitä on ja oltava siitä onnellinen että on itsenäinen ja voi tehdä sitä mitä haluaa..Omasta itsestä se kaikki on kiinni ei kukaan tule sanomaan tee näin ja näin..Omasta itsepäisyydestä ja sisukkuudesta on aika paljon hyötyä tiukan paikan tullen..
Mutta tässä vain hiukan ajatuksiani..
Mutta odotan yhä vaikka olen pian 40 niin sen oikean herrasmiehen saapumista elämääni tavalla tai toisella mutta kiirettä mulla kuitenkaan ei ole ja elän vain päivän kerrallaan....
Hyvää kevään jatkoa kaikille!
Ei ole kaikki naiset samanlaisia... Se on kyllä totta oli vammautunut tai terve niin hyvä itsetunto ja tietty cooleus on seksikästä ja mielenkiintoa herättävää... pää alaspäin olevaa surkuttelijaa ei jaksa kovin kauaa katsella...
Toisaalta ymmärrän fiiliksesi laskun: sinulla kiinnostunut asenne, toisella mieli avoin, mutta maassa.
Moni hiljattain vammautunut, eli menettänyt liikuntakykynsä ja alkanut elämään elämää aivan uudesta perspektiivistä pakosta, kokee vammaisuutensa yleensäottaen eri tavoin kuin syntymästään vammautunut.
Jos tapaamasi nainen kokikin sinut luotettavaksi ja oli rehellinen tunnoisaan? Ei ollut vielä sinut vammautumisensa kanssa? Ei siinä kaaoksessa itsetunnoista yksistään ole kyse. Kuten jokainen vammainen kokee ympäristön vaatimuksineen yksilöllisesti siltäkin pohjalta mikä on ollut palaute, peili, vaatimukset, niin samoin kokee elämän ihan 'tervekin' lapsi tai aikuinen.
Toisaalta itsehankittu (tarkoititko alkoholissa pohjaansukeltanutta, kolarissa ollutta tms?) vamma ei ole sen anteeksipyydeltävämpi ja yleiseen kiltteyteen velvoittavampi kuin mikään muukaan vamma.
Petyitkö yllättävään palautteeseen kohtaamasi naisen tapauksessa? Oliko sinulla opitut odotukset? Eikö itsetuntosi kestänyt olla terve ja vahva aikuinen kohtaamaan toisen heikkoutta? Vai mikä miehiä vaivaa, oletteko kaikki noin saamarin huonolla itsetunnolla?:)))))