Tuntuuko teistä masennuksen uhrit joskus siltä että alakerran vanhuskin viettää toiminnallisempaa elämää kuin te itse? Itse saan siitä ainakin energiaa ponnistella kohti parempaa elämää.
http://www.youtube.com/watch?v=R57gJHZ4a20&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=R57gJHZ4a20&NR=1
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jep. Nytkin on päivä mennyt tässä koneen ääressä, toki tehden jotain hyödyllistäkin ehkä tällä kertaa, mutta... Taidan seuraavaksi lähteä ulos, luettuani tuon aika hyvin osuvan avauksen. Turhauttavinta on, kun monenlaisiin tekemisiin olisi periaatteessa kiinnostustakin hyvin, mutta ei vain saa aikaiseksi mitään, tai sitten toimiminen alkaa ahdistaa niin paljon, että siitä ei tule oikein mitään. Sitten sitä katsoo taakseen ja toteaa, miten aika on taas kulunut samassa paskassa, eikä mitään ole tapahtunut eikä elävästi koettu.
Oma masennukseni nykyään lievempää kuin aiemmin (aiempina vuosina...), ja toimintakykyänikin olen jonkun verran saanut takaisin, mutta aikaansaavuus on hyvin huonoa. Aika kuluu turhuuksissa ja tuskaisuudessa. Masennusongelmat myös rajoittavat yhä pahasti joitakin tekemisiä ja esim. sosiaalisuutta. Kunpa saisi olla vapaa tästä vankilasta ja elää elämää taas täydemmin.
No, nyt lähden muualle tästä koneelta. Tätäkin päivää lienee vielä joitakin tunteja edessä, katsotaan, mitä ne voisivat antaa.
Olisinpa alakerran vanhus, niin ehkäpä kuolema pian korjaisi.
Sama.
Ah, kun olette nii ihanan positiivisia. Komppaan kyllä ja samma här!