Siirrän tähän vastaukseni yhteen viestiin.
Jos teko (Bodom) voimassa olevan rikoslain mukaan ei ole murha, on teko vanhentunut. Tappohan vanheni jo aikaa sitten.
Vanhan lain soveltamisella ei ole merkitystä vanhentumisen kannalta, sillä ei tappo eikä murha ole vielä vanhentunut.
Nyt on väärin useissa paikoissa argumentoitu näin:
1) tappo vanhenee 20 vuodessa
2) Vuonna 60 kyseessä oli tappo, jos teko ei ollut suunnitelmallinen.
3) Nyt teko ei ollut suunnitelmallinen (ehkä), joten teko on vanhentunut.
Tämä on siis kuitenkin väärin. Jos sovelletaan 60-luvun lakia, täytyy myös vanhentuminen katsoa tämän lain mukaan. Jos halutaan nykyiset vanhentumissäännökset peliin, niin myös tuomio tulee antaa nykyisten tunnusmerkistöjen nojalla.
VANHENTUMINEN ON MAHDOLLISTA VAIN, JOS KYSEESSÄ EI OLE MURHA NYKYISEN RIKOSLAIN MUKAAN.
Jos teko (Bodom) voimassa olevan rikoslain mukaan ei ole murha, on teko vanhentunut. Tappohan vanheni jo aikaa sitten.
Vanhan lain soveltamisella ei ole merkitystä vanhentumisen kannalta, sillä ei tappo eikä murha ole vielä vanhentunut.
Nyt on väärin useissa paikoissa argumentoitu näin:
1) tappo vanhenee 20 vuodessa
2) Vuonna 60 kyseessä oli tappo, jos teko ei ollut suunnitelmallinen.
3) Nyt teko ei ollut suunnitelmallinen (ehkä), joten teko on vanhentunut.
Tämä on siis kuitenkin väärin. Jos sovelletaan 60-luvun lakia, täytyy myös vanhentuminen katsoa tämän lain mukaan. Jos halutaan nykyiset vanhentumissäännökset peliin, niin myös tuomio tulee antaa nykyisten tunnusmerkistöjen nojalla.
VANHENTUMINEN ON MAHDOLLISTA VAIN, JOS KYSEESSÄ EI OLE MURHA NYKYISEN RIKOSLAIN MUKAAN.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikös lievemmän lain periaate edellytä, että valitaan (kohta kohdalta?) aina se pykälä joka on vastaajan kannalta lievin eli voidaan arvioida vanhan lain perusteella murha/tappo ja uuden lain perusteella vanhentuminen jos se sitten on siinä lievempi en juuri tunne vanhaa lakia.
Tuomioistuin valitsee sen lain, jonka nojalla annettava rangaistus on syytetyn kannalta edullisin.
Arviointi on siis kokonaisarviointia. Nyt syytetyn kannalta edullisinta on se, että teko olisi tappo nykylain mukaan ja näin ollen vanhentunut.
Lakishoppailu ei siinä mielessä ole mahdollista, että 1960 lain mukaan arvioidaan tunnusmerkistö ja sitten 2004 lain mukaan vanhentuminen.
No ei muuten olekaan ainakaan JSO:n perusteella lakishoppailu mahdollista. Tilannehan on sitten tavallaan aivan mieletön, kun tuomioistuimen pitäisi sitten jo sovellettavaa lakia valitessa arvioida lopputulosta ja toisaalta valittu laki vaikuttaa lopputulokseen murha/tappo ja vanhentumisarvostelussa. Terävä huomio. Tuomarina tulkitsisin kyllä lievemmän lain periaatetta tässä tapausessa niin, että voidaan shoppailla kohta kohdalta koska muussa ei ole mitään järkeä. Tai sitten tuo on vain JSO:ssa oleva tulkinta.
Ymmärtääkseni vanhentumissäännöksissä ei tapaukseen nähden ole eroja vuoden 1960 laissa tai nykyisin voimassa olevassa laissa, joten ongelmanne on teoreettinen.
Eihän se ole sanottu, että teko ei voisi olla tappo nykyisen rikoslain mielessä. Eihän vielä ole kerrottu, mitä siellä (poliisin mielestä) on tapahtunut.
Jos siis teko on tappo sekä vanhan että uuden lain mukaan, niin silloin tuomitaan tietysti uuden lain mukaan. Näin ollen rikos on vanhentunut.
Syyttäjä joutuu tietysti itsenäisesti puntaroimaan, onko perusteita syyttää murhasta, taposta tai jostain muusta (tämä Pedrolle).
>>Jos siis teko on tappo sekä vanhan että uuden lain mukaan, niin silloin tuomitaan tietysti uuden lain mukaan. Näin ollen rikos on vanhentunut.>>
Asia on juuri näin. Mutta oletko huomannut että teko voi täyttää vuoden 1960 tapon tunnusmerkistön ja samalla täyttää vuoden 2004 murhan tunnusmerkistön. Tällöin asiaan sovelletaan vuoden 1960 tappoa koskevaa säännöstä eikä nykylain murhasäännöstä. Vuoden 2004 murhasäännös ei voi tulla sovellettavaksi, koska se ei johda epäillyn kannalta lievempään lopputulokseen, jos teko oli raakuutta ja julmuutta osoittava.
Harkitun teon ollessa kyseessä ei ole merkitystä, kumpaa lakia soveltaa (paitsi kuolemanrangaistuksen poistumisen osalta, joten murhasta tuomitaan nykylain mukaan).
Ennenkuin noihin tunnusmerkistöihin voi ottaa kantaa, niin pitäisi tietää tapauksen tosi seikasto, mitä en itse vielä ainakaan ole nähnyt riittävän tarkasti.
>>Asia on juuri näin. Mutta oletko huomannut että teko voi täyttää vuoden 1960 tapon tunnusmerkistön ja samalla täyttää vuoden 2004 murhan tunnusmerkistön.>>
Itseasiassa tämä ei kyllä ole mahdollista, oli tosiseikasto sitten mikä tahansa.
RL 21.luku 2§ (1960)
- Jos joku, surmaamisen aikomuksessa, pikaistuksissa on ottanut toiselta hengen; tuomittakoon tahallisesta taposta kuritushuoneeseen vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi taikka elinkaudeksi. -
Tuota tekstiä kun vertaa murhan tunnusmerkistöön, niin tuosta nyt esimerkiksi puuttuu vaatimus (mikä murhassa pitää aina olla), että teko on "kokonaisuutena arvostellen törkeä".
>>Tuota tekstiä kun vertaa murhan tunnusmerkistöön, niin tuosta nyt esimerkiksi puuttuu vaatimus (mikä murhassa pitää aina olla), että teko on "kokonaisuutena arvostellen törkeä".>>
Teko voi olla sellainen, että se täyttää sekä v 1960 tapon että v 2004 murhan tunnusmerkistön.
Esimerkki.
A surmaa henkilön B käyttäen viidakkoveistä, jolla paloittelee elävänä ja tajuissaan olevan uhrin raaja kerrallaan. Tämä täyttää tapon(1960) "ottaa toiselta hengen" että murhan(2004) tunnusmerkistön "teko on raakuutta ja julmuutta osoittava ja kokonaisuudessaan arvioituna törkeä".
Vuonna 1960 voimassa olleiden henkirikosten ja tuomitsemishetken tunnusmerkistöt menevät osittain toistensa kanssa limittäin. Osa teoista, jotka täyttäisivät vuoden 1960 tapon tunnusmerkistön eivät täytä vuoden 2004 murhan tunnusmerkistöä. Silloin syyteoikeus on vanhentunut. Osa teoista täyttää molemmat, jolloin teko ei ole vanhentunut ja voidaan soveltaa tekotavasta riippuen joko tapon tai murhan tunnusmerkistöä.
Tappo on kysessä silloin, jos teko osoitti raakuutta ja julmuutta ollen samalla törkeä.
Murha on kyseessä silloin, kun teko oli vakain tuumin tehty, joka täyttää myös tuomitsemishetken murhan edellytyksenä olevan vakaan harkinnan.
Tuo sinun esimerkkisi sopii kyllä 1960 tapon tunnusmerkistöön, mutta murha se todennäköisesti kuitenkin olisi.
Tappohan on yksinkertaisuudessaan A tappoi B:n. Mutta tuossahan A ei tapa B:tä, vaan suunnitelmallisesti ja seurauksista selvillä oleva A irroittaa B:n raajoja aiheuttaen B:n kuoleman.
eli aina kun tehdään murha, niin samallahan ollaan syyllistytty tappoon. Sama monissa muissakin rikokssissa, jos teet törkeän varkauden, niin tunnusmerkistö sopii kyllä pelkkään varkauteenkin.
Syytteenhän saat sitten kuitenkin siitä pahemmasta rikoksesta.
>>Tappo on kysessä silloin, jos teko osoitti raakuutta ja julmuutta ollen samalla törkeä. >>
tätä ei kyllä laki vaadi. tuo on nimenomaan murhan tunnusmerkistöä.. jos tappo tehdään tuolla tavalla niin se on murha (sekä vaatimus "kokonaisuutena arvostellen törkeä")
>>Laki niin kuin luetaan:">Tappo on kysessä silloin, jos teko osoitti raakuutta ja julmuutta ollen samalla törkeä."
pedro:"tätä ei kyllä laki vaadi. tuo on nimenomaan murhan tunnusmerkistöä.. jos tappo tehdään tuolla tavalla niin se on murha (sekä vaatimus "kokonaisuutena arvostellen törkeä")" >>
Niin, se on nimenomaan osa tuomitsemishetken murhan tunnusmerkistöä. Gustafssonin teon on täytettävä tuomitsemishetken murhan tunnusmerkistö, koska muussa tapauksessa olisi sovellettava nykyistä tapon tunnusmerkistöä ja teon syyteoikeus olisi vanhentunut.
Mutta samalla, jos teko täyttäisi nykyisen murhan tunnusmerkistön ja vuoden 1960 tapon tunnusmerkistön, lievemmän lain periaate estää soveltamasta tekoon nykyistä murhasäännöstä.
Nykyisin (tuomitsemishetkellä) murhasta voi saada elinkautisen vankeusrangaistuksen. Vuoden 1960 laissa taposta voi saada elinkautisen ohella myös määräaikaisen vankeusrangaistuksen. Näin ollen vuoden 1960 lain soveltaminen voi johtaa lievempään lopputulokseen kuin nykyinen murhasäännös. Siten tapaukseen on sovellettava vuoden 1960 lakia ja mahdollisesti sen tappoa koskevaa säännöstä. Näin siis silloin, jos teko on (vain) raakuutta ja julmuutta osoittava ja törkeä kokonaisuudessaan.
Jos Gustafsson on toiminut harkitusti, molempien ajankohtien lain mukaan tuomio on elinkautinen murhasta.
Jos asia on sinulle vaikea ymmärtää, niin juttele asiasta jonkun kanssa. Kyllä se siitä aukeaa vielä sinullekin :)
>>Mutta samalla, jos teko täyttäisi nykyisen murhan tunnusmerkistön ja vuoden 1960 tapon tunnusmerkistön, lievemmän lain periaate estää soveltamasta tekoon nykyistä murhasäännöstä.>>
Tämä tilanne ei ole mahdollinen, koska jos teko täyttäisi nykyisen murhan tunnusmerkistön, se täyttäisi myös 1960 murhan tunnusmerkistön!
Lievemmän lain periaatetta voi soveltaa ainoastaan yhteen rikosnimikkeeseen, eli se ei tarkoita, että siirrytään lievempään rikosnimikkeeseen(murha->tappo). Joten et voi verrata nykyistä murhanormia - 1960 tappoon, sillä ne ovat eri rikokset.
>>Nykyisin (tuomitsemishetkellä) murhasta voi saada elinkautisen vankeusrangaistuksen. Vuoden 1960 laissa taposta voi saada elinkautisen ohella myös määräaikaisen vankeusrangaistuksen. Näin ollen vuoden 1960 lain soveltaminen voi johtaa lievempään lopputulokseen kuin nykyinen murhasäännös. >>
1960 taposta voi saada lievemmän tuomion kuin nykypäivän murhasta sillä ne ovat eri rikokset:) Joten et voi verrata niitä keskenään. edelleen siis jos nykyisen lainsäädännön murhan tunnusmerkistö täytyy, täytyy myös 1960-luvun murhan tunnusmerkistö.
>>Siten tapaukseen on sovellettava vuoden 1960 lakia ja mahdollisesti sen tappoa koskevaa säännöstä. Näin siis silloin, jos teko on (vain) raakuutta ja julmuutta osoittava ja törkeä kokonaisuudessaan.>>
Tätä en nyt sitten ymmärrä. Eihän tapon tunnusmerkistössä (1960 tai nykyään) ole vaatimusta raakuutta ja julmuutta sekä törkeä kokonaisuudessaan?
Siirrän myös yhden vastaukseni tänne etusivulle.
>>Lievempää lakia sovellettaessa otetaan huomioon myös esimerkiksi vanhentumissäännökset.>>
Kyllä.
>>1) 60-luvulla sekä taposta että murhasta voitiin tuomita elinkautiseen (näin olen antanut itselleni kertoa). Tällainen rikos ei vanhene 60-luvun lain mukaan. Näin ollen on sama, kumpi on kyseessä, jos tuomittaisiin 60-luvun lain mukaan. Teko ei siis kuitenkaan ole vanhentunut.>>
Kyllä.
>>2) Jos kyseessä on tappo 2004 lain mukaan, niin silloin myös vanhentuminen katsotaan vuoden 2004 lain mukaan. Vanhentuminen on 20 vuotta.>>
Kyllä. Lisään vielä sen, että vanhentumissäännöksissä ei ole eroa tältä osin vuoden 1960 laissa tai nykylaissa. (Jos teosta ei voitu tuomita elinkautista vankeusrangaistusta, se vanheni samoin viimeistään 20 v kuluttua.)
>>Jos se on murha vuoden 2004 lain mukaan tai tappo / murha 1960 lain mukaan, niin teko ei ole vanhentunut.>>
Juuri näin. Mutta tuomio on annettava lievemmän lain periaatteen mukaisesti TEKOHETKEN voimassaolevan lain mukaisesti eli tuomio tulee taposta. Se laki kun johtaa epäillyn kannalta lievempään lopputulokseen, jos teko oli (vain)raakuutta tai julmuutta osoittava.
Rangaistus taposta voi olla tekohetken lain mukaan myös lievempi kuin elinkautinen vankeus.
Jos teko oli harkittu murha, sovelletaan tekohetken lakia murhasta, jolloin rangaistus on elinkautinen vankeus.
Ajattelin tuota vanhentumista vähän selventää, eli siis rikosoikeudellisesti rikos voi vanhentua kolmella tavalla ja tässä bodomin tapauksessa on kyse SYYTEOIKEUDEN VANHENTUMISESTA, eli jos syytettä ei nosteta määräajassa (tapossa 20v, ajantasaisen lainsäädännön mukaan) rikoksen tekemisestä, rangaistusta EI SAA tuomita. Tarkemmin: tapaus ei tule ikinä menemään käräjille, koska syyttäjä ei voi nostaa syytettä ja juttu on käsitelty = SJP.