Minua on alkanut ahdistaa sairaalaan meneminen! Olen yrittänyt pakkailla mukaan otettavia tavaroitani, mutta tulen siitä todella huonolle tuulella ja masentaa ajatuskin siitä että siellä joutuu sitten lojumaan monta päivää..
Olen miettinyt miksi "pelkään" sairaalassa oloa, mutten oikein keksi vastauksia.. ajattelin että ehkä kun en ole kovin sosiaalinen ihminen niin vieraan ihmisen kanssa 'asuminen' olisi hankalaa tai kun minulla ei ole vauvoista kokemusta niin tuntuu jotenkin nololta jos en osaakkaan hoitaa sitä, ja huoneessa kun on muitakin.. en tiedä, olen ihan hölmö! Olisi kyllä mahtavaa jos huonetoveri olisi sellainen jonka kanssa voisi jutella ja joka ei katsoisi nenänvarttaan pitkin mikäli olen kömpelö vauvan kanssa..
En osaa edes pelätä synnytystä kun ahdistaa vain se sen jälkeinen sairaalassa olo niin paljon..
Muilla samanlaista??
Olen miettinyt miksi "pelkään" sairaalassa oloa, mutten oikein keksi vastauksia.. ajattelin että ehkä kun en ole kovin sosiaalinen ihminen niin vieraan ihmisen kanssa 'asuminen' olisi hankalaa tai kun minulla ei ole vauvoista kokemusta niin tuntuu jotenkin nololta jos en osaakkaan hoitaa sitä, ja huoneessa kun on muitakin.. en tiedä, olen ihan hölmö! Olisi kyllä mahtavaa jos huonetoveri olisi sellainen jonka kanssa voisi jutella ja joka ei katsoisi nenänvarttaan pitkin mikäli olen kömpelö vauvan kanssa..
En osaa edes pelätä synnytystä kun ahdistaa vain se sen jälkeinen sairaalassa olo niin paljon..
Muilla samanlaista??
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole vielä juurikaan ajatellut sairaalassa olemista. Mulla on tilanne se, etten ole koskaan joutunut sairaalassa olemaan ja tietenkin vähän ahdistaa, kun en oikein tiedä, miten siellä "käyttäydytään". Eiköhän siitäkin silti selviä, mutta välillä tuntuu, että pitäisi kai yrittää vähän aktiivisemmin jo suunnitella koko synnytys/sairaala -tilannetta, kun toistaiseksi tässä vaan mennään ja möllötetään päivä kerrallaan ilman sen suurempaa ajattelua mistään :)
Mulla on (toivottavasti) vielä aikaa, ennen kuin sairaalaan ainakaan synnttämisen merkeissä joudun, kun vasta viikko 21 meneillään, mutta tuntuu kyllä nyt jo että voi kamaluus sitä sairaalassaolo aikaa :((. En mä oikein mitään kömpelyyttä vauvan kanssa osaa pelätä, kun eihän kukaan ole seppä syntyessään, mut kaikki muu... sairaalassa on tylsää!! Olen vielä ihan älyttömän huono nukkumaan vieraissa paikoissa ja vielä huonompaa on kun mies ei ole kainalossa. Tottakai mä sitten olen siellä niin kauan kunnes vauva näyttää voivan hyvin ja mä voin hyvin. Mutta kyllä riemusta kiljuen kotiudunkin.
Mua v*tuttaa koko sairaala-ajatus... Ja kun oon menossa sektioon, niin tiedän, et oon ihan älyttömän kipee, tää on mun kolmas raskaus ja kolmas tuleva sektio... Eka vauva ku synty ni päästiin perhehuoneeseen, ja se oli ihanaa, ku oli se oma rauha ja mies vierellä. Toka ku synty ni olin muiden mammojen seassa osastolla ja ekana yönä meinasin kilahtaa ihan saatanasti,ku olin ihan mielettömän väsyny ja kipee ja olin just saamassa unta ni kärräsivät samaan huoneeseen jonku just synnyttäneen, jonka vauva huus 24/7........No, sellaista se on. Mut oli se kyllä rasittavaa, ku huonetovereiden miehet ja isommat lapset ramppasivat huoneessa koko ajan ja sairaalassa, jossa olin, ei ollu edes imetyshuonetta, joten eiku tissit esiin vaan siinä tuntemattomien miesten silmien alla... Kun tosiaan oli aika hankala löytää ollenkaan hyvää imetysasentoakaan sektiohaavan takia... Ei ollu kivaa se hirveä härdelli siinä ympärillä, ku ite olit ihan kuollu ja oisit muutenki halunnu omaa rauhaa ja keskittyä omaan vauvaan...... Toivottavasti tällä kerralla saadaan perhehuone, koska on ihan perseestä olla pikkusessa huoneessa 3-4 muun mamman kanssa, vars jos ei synkkaa...
Tosin... Varmasti on ihmisillä positiivisia ja hyviäkin kokemuksia, siis että hyvät puolensa siinäkin, et on muita synnyttäneitä samassa huoneessa... Muista, ettet ole varmasti ainut, joka ajattelee ja kokee samalla lailla, pelkää samoja juttuja jne.
Se on tuurista kiinni, millasia huonekavereita sattuu saamaan...
En usko että kukaan katsoo nenänvarttaan pitkin. Suurin osa äideistä on alussa epävarmoja, onhan vauva niin pieni, ja ihan uusi asia! Ja tämä ei päde ainoastaan ekan kohdalla... Itse olin ainakin jollain lailla paljon epävarmempi vauvan käsittelyn suhteen, kun sain toisen lapseni!! Tiedä sitten, mistä kaikesta sekin johtuu...siis että tokan kanssa jotenkin epävarmempi...
ainut asia joka minua sairaalassa ollessani ärsytti, oli se naapurin vauva, joka parkui yöllä :) kyllä omanikin huusi, mutta se toinen vauva ärsytti paljon enemmän.
3 yötä sain olla huonekaverin kanssa ja loput ajasta yksin. olin kaikenkaikkiaan 2 vkoa sairaalassa kun "jälkitautina" tuli kohtutulehdus.