...eka kerta...

Me oltiin seurusteltu tasan kuukausi. Silloin sattui sopivasti, että pääsimme eka kertaa kahdestaan neljän seinän sisälle. Ei me mitenkään puhumalla suunniteltu, vaan yksin kertaisesti suukottelusta ja hyväilyistä kuumennuttiin siihen pisteeseen, että kuin yhteisestä ajatuksesta tehtiin se.

Ensi rakkauteni ei edes siinä vaiheessa tiennyt, että olen neitsyt ja en vielä tänäkään päivänä tiedä minkä verran hänellä oli kokemusta. Ei kummiskaan kovin paljon, sillä olihanhän 16 ja minä 17.

Melko napakalta se kipu tuntui aluksi. Mutta sitten se jo alkoi tuntua hyvältä, jopa laimean orgasmin sain. Olisin saanut varmaan isomman, jos kaverini olisi pitkittänyt hiukan purkaantumistaan.

Kaiken kaikkiaan aivan kivat muistot neitsyyden menetyksestä ja hyvältä tuntuu, että odotin just tuota maata järisyttävää ensimmäistä huumaavan kaunista rakkautta. Tapahtui muuten näihin aikoihin keväällä kauan, kauan sitten.

Hetken mielijohteesta annoin täysin tuntemattomalle jätkälle neitsyyteni. En ollut edes alkoholin vaikutuksen alaisena. (mies oli kyllä minunkin edestäni) Eipä siinä tarvinnut miettiä, että mitä nyt tekee. Kaikki tapahtui ihan luonnostaan. Vähän sattui, ei muuta. Ei mikään maata järisyttävä kokemus, sillä minulla ei ollut mitään tunteita kyseistä ihmistä kohtaan, ei himoa, ei ihastusta, ei kerrassaan mitään. Myöhemmin olen todennut, että kyllä se seksi parasta on sen tutun ja rakkaan ihmisen kanssa.
En ole kuitenkaan katunut tekoani, miksi pohtia jotain, jolle ei enää voi mitään. Vinkkinä kuitenkin antaisin, että kannattaa antaa sille omalle poikaystävälle neitsyys.