Tämä on varsin nolo ja äärimmäisen hävettävä aihe mutta mun on pakko purkaa ahdistusta tänne. Joku saattaa ymmärtää tai jakaa jopa samansuuntaisen hulluuden asteen. :( Vakava anoreksiani on kääntynyt vakavalaatuiseksi bulimiaksi kun viimein osastohoidossa ymmärsin ja sisäistin sen että "saan syödä vaikka kuinka paljon enkä liho!"--vaikka kuinka paljon vääristyi mielessäni ja nyt en enää hallitse syömistä. oksennan päivittäin. Pelkään kuolevani pian, mitat 173/42. :´(
Pääasia tässä keskustelussa onkin ruoanhankinta. asun yksin, ja varat ovat vähissä. siispä mitä teen kun pakkomielle iskee ja alan hyppiä seinille? menen kauppaan, ja näpistelen suurimman osan tarvitsemistani herkuista. tämä asia ahdistaa niin että rintaan pistää, tämä ajaa totaalisen hulluksi. Monesti niinä päivinä kun en käy kaupassa, tunnen sisäistä rauhaa eikä ole niin valtavaa tarvetta ahmia ja oksentaa--olenkin tullut siihen tulokseen että näpistely, epärehellisyys kaikkinensa(seurausta s.häiriöstä) ja muu valehtelu liittyvät tarpeeseen oksentaa. Ikään kuin haluaisin oksentaa epärehellisyyden ja kaiken Synnin ja Valheen ulos itsestäni. :/ Ja kun kaapissa on paljon epärehellisin keinoin hankittua ruokaa, tai leipäjonosta saatua, en jotenkin "arvosta" sitä ollenkaan, kun se on tullut ilmaiseksi, joten on helppoa vetää kaikki pöntöstä alas. Ja sitten kun tiedostan että kaapissa on luvatonta ruokaa, se on ahmittava KAIKKI sen päivän aikana, ihan kuin pyrkisin eroon siitä väärinteosta, synnistä sillä että tuhoan sen kaiken välittömästi.
Ymmärtääkö kukaan? onko kenelläkään samansuuntaista pakkomiellettä yhdistettynä s.häiriöön vai onko kaikilla oikeasti varaa ostaa ahmittavat ruoat??? Itse luulen, että oksentelu vähenisi, jos alkaisin kyetä maksamaan ruoasta... arvostaisinko silloin sitä enemmän? :/
Pääasia tässä keskustelussa onkin ruoanhankinta. asun yksin, ja varat ovat vähissä. siispä mitä teen kun pakkomielle iskee ja alan hyppiä seinille? menen kauppaan, ja näpistelen suurimman osan tarvitsemistani herkuista. tämä asia ahdistaa niin että rintaan pistää, tämä ajaa totaalisen hulluksi. Monesti niinä päivinä kun en käy kaupassa, tunnen sisäistä rauhaa eikä ole niin valtavaa tarvetta ahmia ja oksentaa--olenkin tullut siihen tulokseen että näpistely, epärehellisyys kaikkinensa(seurausta s.häiriöstä) ja muu valehtelu liittyvät tarpeeseen oksentaa. Ikään kuin haluaisin oksentaa epärehellisyyden ja kaiken Synnin ja Valheen ulos itsestäni. :/ Ja kun kaapissa on paljon epärehellisin keinoin hankittua ruokaa, tai leipäjonosta saatua, en jotenkin "arvosta" sitä ollenkaan, kun se on tullut ilmaiseksi, joten on helppoa vetää kaikki pöntöstä alas. Ja sitten kun tiedostan että kaapissa on luvatonta ruokaa, se on ahmittava KAIKKI sen päivän aikana, ihan kuin pyrkisin eroon siitä väärinteosta, synnistä sillä että tuhoan sen kaiken välittömästi.
Ymmärtääkö kukaan? onko kenelläkään samansuuntaista pakkomiellettä yhdistettynä s.häiriöön vai onko kaikilla oikeasti varaa ostaa ahmittavat ruoat??? Itse luulen, että oksentelu vähenisi, jos alkaisin kyetä maksamaan ruoasta... arvostaisinko silloin sitä enemmän? :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
työssä käymällä, jos menisit itsekin? tai dyykkaa.
ite käyn töissä ni ei sen puoleen ruokaan törsääminen oo ongelma, mutta joskus kyllä kattelen himoiten kaikkia kalliita ruokia mitä tekis mieli ostaa (esim. vuohenjuusto tai aurinkokuivatut tomaatit), mutta en kuitenkaan.. on turha ostaa mitään hirveen kallista, jos sen kuitenki meinaa vaan laatata pyttyyn. sillon aattelen joskus että ton jos näpistäis, mut en kuitenkaan tee niin..
Taas sorruin näpistelyyn viime viikolla. Kassi täynnä keksejä, kakkua, irtokarkkeja, pizzaa, kroissantteja... namnam :( Makuunin irtokarkkeja lähti kanssa mukaan pussillinen ja ben&jerrys jäätelöä! apua! miten tästä KIERTEESTÄ ja RUTIINISTA pääsee eroon!???
Bulimia on yksi valheiden sairaus, se yllyttää itse itseään; mitä enemmän itseään satuttaa, sitä enemmän kykenee satuttamaan ja valehtelemaan. Ja moraali laskee, itsensä arvostus nollautuu, eikä millään ole enää mitään väliä. Haluan vaan parantua.
Onko muita näpisteleviä bulimikkoja(?), sen vaan haluaisin tietää...
bulimiaa oon sairastanu kolme vuotta. kun muutin omilleni rahat alko oleen kans vähissä vaikka kävin töissä ja sain asumislisää, mut eihän ne rahat riittäny olleskaan siihen määrään mitä ahmin yksinäni kaiket päivät. Ensinnäkin se mun kämppä oli samassa kiinteistössä jonka mun faija omistaa tai se omistaa siinä vieressä olevan firman. Mulla oli avain sinne varoiks et pystyin käymään hakee vessapaperia ja imuria tai tällästä lainaan illalla jos tarvitsin. Tai niin äiti sanoi antaessaan avaimen. No enhän mä mitään sellasta sieltä koskaan hakenu vaan tyhjäsin kahvihuoneen keksipaketit ja jääkaapista ruuat. Sitte kaivelin kaikki maholliset sentit ja vein tyhjiä pulloja kauppaan kun ahmimiskohtaus iski. Yks päivä sitte viiras päässä niin totaalisesti ja rahattomana menin Prismaan ja lastasin kauppakoriin kaikkee herkkua mitä löysin ja menin yhtien "sovitettavien housujen"kanssa sovituskoppiin ja ahmin sielä ja tungin käsilaukkuun kakkuja ja suklaata. Valvontakamerasta vartija oli kuitenki huomannu mun epäilyttävät puuhat ja huomas tyhjiä pakkauksia yhden vaatehyllyn alla minne kuvittelin piilottavani ne. Marssin kassalle ja ostin pullapitkon jotten herättäisi mitään huomiota. mutta sitte se vartia juoksi mun perää ja pyysi sivukoppiin ja sinne tuli poliisitki. meinasin oikeesti kuolla siihen paikkaan tärisin ja kyyneleet vyöry mun silmistä enkä saannu sanonnottua mitään selvää sanaa kun henkeä ahdisti niin paljon. Selitin ja mulle kirjotettiin sakko ja rikosrekisteriin tuli merkintä näpistelystä. mikä tosin pitäis olla jo pois. eiks siinä ole kahden vuoden raja? sen jäljeen en kyl varasta ainakaan kaupasta mitään. äitin ja iskän rahat ja ruuat oksennan sitte viemäriin tai niinku kerran nälissäni ja hulluuden partaalla kaivelin yhden leipomon roska astioita joka oli täys kaikkee leipää ja viinereitä ym.
Sit lähin opiskeleen ja asuin solukämpässä ni ahmin niitten kämppisten ruuatkin ja laattasin sielä mun koppihuoneessa roskapönttöön. OIkeesti ampuisin itteni jos vaan saisin pyssyn. Oon niin seonnu. eikä mul oo ketään ystäviä tai mitään elämää et voisin lopettaa tän sormien kurkkuun tunkemisen
Tekstisi on kuin omasta elämästäni. Luulin jo olevani sekoamassa(niin taidan kyllä ollakkin), ja jotenkin äärimmäistapaus tässä häiriössäni, mutta on hyvä kuulla että muillakin "naksahtaa" väärissä paikoissa väärään aikaan.
Kauppakeskustouhuilu on liiankin tuttua. Olen käynyt sovituskopissa tunkemassa kamoja kassiin, siitä sitten tavaratalon veskiin ahmimaan ja yrjöömään. voiko kauheampaa olla!!!???
Pari kertaa käynyt kaupassa vaan sullomassa herkkuja kassiin(jopa availin keksi-, ym. paketteja ja tungin osan keskeistä mukaan!!! Osa jäi hyllyyn.) ja sit suunnannut kirjaston vessaan. Raxiin en ole onneksi uskaltautunut koskaan tai muihinkaan ruokapaikkoihin. Ahmin ja yrjöän aina yksin.
Näpistelykierre sen kun jatkuu. Kerran jäin kiinni ja sekin johtui siitä kun pistin laihdutuslääkkeen taskuun kaupan hyllyltä. Oli mulla kassissa tuolloin muutakin näpistettyä, mutta vartijat eivät niitä noteeranneet. Katsoivat kassin kyllä, mutta kyynelsilmin vakuutin että kaikki muu on ostettua ja että tämä on eka kerta ikinä kun näpistän mitään. Sakot tuli ja luulin touhun loppuneen mutta minkäs teet... Jatkui vaan kun sairaus jatkuu ja pakottaa toimimaan. :( En pysty maksamaan ruoasta kun tiedän että se menee kuitenkin pöntöstä alas!!!!!!
Tämä on SAIRASTA ja sairaammaks menee vaan. Lähentelee varmaan jo kleptomaniaa! Saan ihmeellisen voittajan olon kun onnistun pöllimään mutta kotona kun näen tavarat, ahdistun... sit ne on saatava pois äkkiä, ikään kuin piilottelen tekemisisäni, haluan kadottaa sen tosiasian että varastin. :(
Elämä on ihanaaa... :´(
Eräs kaunis syksyinen päivä vain tajusin miten helppoa tavaratalosta on kävellä ulos maksamatta suklaalevystä, jonka olin aikeissa ahmia -ja oksentaa. Maksaminen tuntui niin turhalta, kun tiesin suklaan kuitenkin olevan 10 minuutin päästä vessanpöntössä. En kuitenkaan olisi uskonut, että näpistelystä tulisi tapa.
No tuli kuitenkin. Tuo Prisman sovituskopissa ostosten reppuun tunkeminen tai tavaratalon vessassa ahmiminen on nykyään lähes jokapäiväistä. Mukaan lähteä pääasiassa ruokaa, mutta joskus muutakin, esimerkiksi meikkejä. Ja olo on kamala. Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, mutta eihän hyvä ihminen varasta. Mitä tämä oikein on ja miten sen saa loppumaan? Kleptomaniaa? Olen lukenut, että kleptomaniaa voi esiintyä ikäänkuin syömishäiriön "sivuoireena". Loppuisiko varastelu jos paranisin bulimiasta? Bulimia on vienyt minulta satoja euroja ja rahat ovat todella vähissä. Ilman bulimiaa rahaa olisi huomattavasti enemmän, eikä tarvetta näpistelylle ehkä olisi.
Pelkään kauheasti jääväni kiinni. Toisaalta se voisi saada minut lopettamaan. Kiinnijääminen olisi äärimmäisen noloa, mutta ehkä se olisi sen arvoista, jos sen kautta pääsisin tästä kierteestä ulos. En halua varastaa.
Tänään meinasin jäädä ensimmäisen kerran kiinni ja olo on aivan kamala. Kun myyjä tuli tiedustelemaan voisiko auttaa, hän näki että reppuni oli avoinna siinä edessäni, kun hypistelin koruja. Luojan kiitos hän ei halunnut katsoa reppuun, koska sieltä olisi löytynyt kallis kosteusvoide... Kun näin hänen ilmeensä ja sen, että hän meni kertomaan asiasta toiselle myyjälle, otin voiteen nopeasti repusta pois ja jatkoin kiertelyä. Ulospäin olin rauhallinen, mutta sydän pamppaili hulluna. En halua kokea tällaista tunnetta... Haluan irti tästä! Mutta nyt tätä on jatkunut niin pitkään, että se on jo rutiinia. Tuntuisi hullulta ruveta maksamaan tavaroista, vaikka tiedän sen olevan oikein ja minulla olisi varaakin. Halveksin itseäni tämän vuoksi.
Onko joku päässyt tästä eroon? Ja miten??
Jos yrittäisin näpistää, varmaan jäisin kiinni.. ja sakot maksais enempi kuin ruoat.
Mistä tiiät ettei ne vartijat tai joku kauppiaista sieltä kameran takaa näe kun näpistät ja miten ne viivakoodit ei piiputa kassalla? En ole tosiaankaan opettelemassa varkaaksi. Kiinnostaa vaan.
Mulla menee ajatukset aivan samaa rataa; turha maksaa kun tiedän että ne menee yrjönä alas. Mutta kuten sullakin, tämä touhu alkaa hajota käsiin ja nyt lähtee mukaan kaikkea muutakin tarpeistoa, kuin huvin vuoksi ja tylsyyden tappamiseen. En tiedä. Niin ne sanovat että varastelua esiintyy usein bulimian sivuoireena. Kuulostaa naurettavalta mutta uskon itse niin vahvasti. Vaikk se ei aina oliskaan ruokaa, niin silti liittyvät toisiinsa. :(
Olen huomannut että kun pystyn olemaan pari päivää oksentamatta. myös varastelu jää sivuun, ja olo on "huojentunut". Syyllisyyden taakka on poissa ja on vapautunut olo. Uskon siis vahvasti että nämä häiriöt kulkevat käsikädessä. Varastelu aiheuttaa ahdistuksen, sit kaapit on täynnä herkkua, ne on pakko ikään kuin saada sieltä pois-->poistaa se mikä on tapahtunut, vääryys minkä on tehnyt! vaikka tekoa ei saa pois, niin siitä olevat merkit(varastettu tarpeisto) on saatava pois silmistä :( Monesti kun oon saanut kaiken pöllityn ruoan ahmittua ja oksennettua, mietin helpottuneena että "huh", pääsinpäs niistä eroon! aivan SAIRASTA! :(
Mä oon jäänyt kerran kiinni näpistelystä. mutta ei se loppunut siihen. :( Itkin kuulusteluissa aivan hervottomasti. En oo koskaan ostanut eli maksanut bulimiaruoista joten mun kohdalla sitä taakkaa ei ole; se tavallaan voi helpottaa paranemista kun en ole itse tuhlannut omaisuutta herkkuihin ja oksentamiseen. Jos olisin tehnyt niin, luultavasti ajattelisin että "toivo on jo menetetty, tuhlattuja rahoja ei saa takas, joten jatkan näin..."... Mutta TOIVOA ON AINA!