Olen reilut 40vee ikäinen naimisissa oleva mies. Meillä on teini-ikäiset kaksoset. Ongelmani on se, että vaimoni on kontrolloi kaikkea ja perhesovun nimessä olen vuosien mittaan kadottanut itseni ja antanut muokata itsestäni vaimollelleni sopivan "miehen". Kaikki alkoi luultavasti silloin kun kaksosemme syntyivät. Osallistuin varmaankin selvästi keskivertoa miestä enemmän lastenhoitoon (luonnollisestikin kaksosten takia ja kiltin luonteeni takia varmaan muutenkin) ja nyt vuosien vierittyä huomaan olevani sijoitettu tähän perhekeskeisyyden karsinaan. Olen luopunut ystävistäni jo lasten ollessa pieniä joita en lastenhoito-velvollisuuksieni vuoksi voinut tavata. Muistan minulla olleen yksinkertaisesti huonon omatunnon jos töiden lisäksi erehdyin olemaan poissa kotoa jonkin "turhan" takia. Vaimoni kyllä osasi sanattomallakin viestinnällä "tukea" tätä huonoa omaatuntoani. Tokihan kaksosten hoito olikin raskasta ja ymmärrän toki, että vaimolleni että jokapäiväinen töistä kotiin tuloni oli helpotuksen hetki. Vauva-ajan jäätyä taakse tämä kuitenkin vain jatkui ja vaimoni perustelikin kotona pysymistäni sillä, että omat ystäväni eivät vie parisuhdettamme ja perhettämme eteenpäin. Meillä pitäisi sen sijasta olla perhetuttavia, joita voisimme tavata perheenä. Olin myös pitkään käytännössä ilman kodin ulkopuolisia harrastuksia. Omat harrastukset kun eivät ole kovin perhekeskeisiä ja minun tulisi esim. tukea lasten liikunnallisia aktiviteetteja osallistumalla niihin harrastusmuotoisesti eikä niinkään hakea omia rientoja. Vaimoni on minulle siteerannutkin perhelehtien ja kasvatusoppaiden kirjoituksia kuinka ihmiset täyttävät kalenterinsa menoilla ja harrasteilla eikä kellään aikaa enää perhekeisyydelle (joka onkin tietysti totta). Näinpä ollen jätin nekin perheen tähden. Luonnollisesti olen lopettanut kauan sitten myös baareissa käymisen erittäin epä-perhekeskeisenä toimintana. No, pääsin kuitenkin itsepintaisella perustelulla vuosi sitten erääseen harrasteeseen kun lapsetkin ovat kuitenkin niin isoja. Sain kuunnella monesti kuitenkin tähän harrasteeseen lähtiessäni kuittailuja, kuinka isin pitää "taas" mennä kun isille tuo asia on niin tärkeää. jne. Myös tekstiviestejä tuli joskus siellä ollessani, "joko sinä pian tulet?". Tunsin jälleen huonoa omaatuntoa menemisistäni, kuin myös kasvavaa vihantunnetta. Tämäkin hupi kuitenkin vetelee viimeisiään kun vaimoni näki Facebook-ystävissäni myös nuoria naisia tämän harrasteen piiristä. Ei siis ollenkaan perhekeskeistä ja kaiken lisäksi hänelle tulee omien sanojensa mukaan paha mieli ja epävarma olo suhteemme jatkumisesta ja mielikuvia kuinka minut "houkutellaan" huonoille teille. Niinpä koen tämänkin perheen ulkopuolisen elämän jatkamisen aika vaikeana.
En tiedä miksi tämän vuodatin. En sinänsä kaipaa neuvoja. Tiedän että olen liian kiltti. Tiedän myös vaimoni ongelmat, joihin hän saakin nykyisin apua terapiassa. Tiedän kuinka hänen perusturvallisuutensa on saanut pahoja kolauksia lapsena ja hän haluaa vain kontrolloida elämänsä turvalliseksi. Vaimoni ei ole paha ihminen ja hän on ollut merkittävässä roolissa lapsiemme kasvattamisessa tasapainoisiksi nuoriksi (uskokaa tai älkää). En vain tiedä kuinka tässä tilanteessa tulee toimia? Minusta tuntuu pahalta olla "tiukkana" ja jyrätä vaimoni kun tiedän hänen heikon tilanteensa (diagnostisoitu masennus). En haluaisi myöskään käyttää hyväksi hänen heikkoa tilannettaan. Juttelemme aika paljon. Yritän usein selittää tunteitani ja ajatuksiani laajoin sanakääntein mutta hänen epävarmuudesta tai ties mistä kumpuava agressiivisuutensa saa minut helposti lukkoon ja lopuksi huomaan perhesovun vuoksi lepytteleväni häntä ja perääntyvän kannastani. Pahimmassa tapauksessa "keskutelustamme" voi seurata päivän tai kahden mykkäkoulu jota minun on hyvin vaikea kestää. Huomaan riidellessämmekin yrittäväni pysyä rauhallisena asialinjalla ja perustella kantojani järkisyin kun hän taas voi suorapuheisena iskeä iskeä empimättä vyön alle tai naismaiseen tyyliin kiertää ja kaartaa karrikoiden aihetta niin että olen varmasti pudonnut kärryiltä.
Miten siis käsitellä vaimoani ja elää elämääni tässä tilanteessa? Toivon asiallisia vastauksia.
perhekeskeisyys ja kontrolli
30
1246
Vastaukset
- lokj
miten selväjärkinen kaveri. Meillä oli vastaava tilanne paitsi emäntä etti uuven miehen kun kyllästy leikkimään kotia. Eikä elämä ainakaan mulla menny heikompaan suuntaan.
- höpönlöpöä!
No se perhe-elämä vaan on tuollaista!
Oiskos pitänyt vähän aatella ennen lasten tekoa, että se itsekäs elämä on sitten naperoiden tulon jälkeen taaksejäänyttä!
Pennut on tehty ja kohta lähtee meneen..elä sitten niitten "vähäpukeisten" nuorien naisten kanssa siellä loppu elämäs..oliko nyt varmaan kuitenkaan "naamakirjasta" kyse..heh heh..!!- Ikätoveri
Se että todella huomioi perheensä ja viettää aikaa sen kanssa, ei tarkoita etteikö saisi olla omia harrastuksia. Perhe-elämä vie aikaa ja vaatii uhrauksia, mutta silti kummallakin puolisolla nimenomaan pitäisi olla omat juttunsa, joiden parissa pääsee hetkeksi eroon perheen piiristä. Se ei tarkoita pakoa vastuusta, vaan nimenomaan rentoutumista, muuta ajateltavaa ja tekemistä. Sen jälkeen jaksaa taas antaa perheenkin enemmän.
Ap:lle, olet todella tervejärkinen ihminen, joihin Suomi24:n palstoilla harvoin törmää. Ilmeisesti perhettäsi pystyssä vaimosi kontrollista huolimatta, koska kaikesta päätellen ilman sinua vaimosi voisi masentua ja romahtaa täysin.
Kuten ystäväni monesti sanoo, "Valtaa ei oteta, se annetaan". Tämä pätee kaikkeen politiikasta perhe-elämään. Vaimollasi on se valta minkä olet hänelle itse antanut.
En osaa oikein neuvoa, mutta suosittelisin että syyllisyyden tunteistasi huolimatta ottaisit omaa aikaa ja pitäisit omat harrastuksesi. Rohkaise myös vaimoasi hankkimaan omia harrastuksiaan jotta hänkin pääsisi eroon perhekeskeisestä ajattelusta edes joskus. Etene pienin liikkein ja hae itsellesi tilaa suhteessanne. - "rasvataankos herraa
Ikätoveri kirjoitti:
Se että todella huomioi perheensä ja viettää aikaa sen kanssa, ei tarkoita etteikö saisi olla omia harrastuksia. Perhe-elämä vie aikaa ja vaatii uhrauksia, mutta silti kummallakin puolisolla nimenomaan pitäisi olla omat juttunsa, joiden parissa pääsee hetkeksi eroon perheen piiristä. Se ei tarkoita pakoa vastuusta, vaan nimenomaan rentoutumista, muuta ajateltavaa ja tekemistä. Sen jälkeen jaksaa taas antaa perheenkin enemmän.
Ap:lle, olet todella tervejärkinen ihminen, joihin Suomi24:n palstoilla harvoin törmää. Ilmeisesti perhettäsi pystyssä vaimosi kontrollista huolimatta, koska kaikesta päätellen ilman sinua vaimosi voisi masentua ja romahtaa täysin.
Kuten ystäväni monesti sanoo, "Valtaa ei oteta, se annetaan". Tämä pätee kaikkeen politiikasta perhe-elämään. Vaimollasi on se valta minkä olet hänelle itse antanut.
En osaa oikein neuvoa, mutta suosittelisin että syyllisyyden tunteistasi huolimatta ottaisit omaa aikaa ja pitäisit omat harrastuksesi. Rohkaise myös vaimoasi hankkimaan omia harrastuksiaan jotta hänkin pääsisi eroon perhekeskeisestä ajattelusta edes joskus. Etene pienin liikkein ja hae itsellesi tilaa suhteessanne...Ettei AP.n "harrastuspuoli" ois vaan keskittynyt tuonne thai-tytteleitten hieromaosastolle...heh!..ei ihme jos muija tykkää vähän kyttyrää..heh heh!
- lomille.
Perheellisen elämän ei pitäisi olla karumpaa kuin linnatuomiota istuvan.
- *
lomille. kirjoitti:
Perheellisen elämän ei pitäisi olla karumpaa kuin linnatuomiota istuvan.
Taitaapi kuitenkin jokainen perheellinen sen "tuominsa" itelle ihan vapaaehtoisesti hamuta.. :)
- *
* kirjoitti:
Taitaapi kuitenkin jokainen perheellinen sen "tuominsa" itelle ihan vapaaehtoisesti hamuta.. :)
..tuomionsa..anteeks virhe :D
- perustanut
* kirjoitti:
Taitaapi kuitenkin jokainen perheellinen sen "tuominsa" itelle ihan vapaaehtoisesti hamuta.. :)
perhettä siksi että se oikeuttaisi mua vahtimaan puolisoa puhelimella kuin haukka. Ei äidin ja isän rooli ole sitä että toinen on arestissa ja toinen vartioi vaan sillä varjolla et kun meillä on lapsia ja kun ne on pieniä (aina 18-vuotiaaksi vauvoja). Olisi aloittajankin rouva keskittänyt kaiken tuon valvonta energiansa miehensä sijaan niihin "vauvoihin". Parisuhde ei tarkoita että 24/7 ollaan kyljessä kiinni, tavoitettavissa ja valmiina palvelemaan.
- Heil Heil!
perustanut kirjoitti:
perhettä siksi että se oikeuttaisi mua vahtimaan puolisoa puhelimella kuin haukka. Ei äidin ja isän rooli ole sitä että toinen on arestissa ja toinen vartioi vaan sillä varjolla et kun meillä on lapsia ja kun ne on pieniä (aina 18-vuotiaaksi vauvoja). Olisi aloittajankin rouva keskittänyt kaiken tuon valvonta energiansa miehensä sijaan niihin "vauvoihin". Parisuhde ei tarkoita että 24/7 ollaan kyljessä kiinni, tavoitettavissa ja valmiina palvelemaan.
Ja mistäshän se sinäkin taas päättelit, etteikö AP:N rouva olisi niihin lapsiinsa panostanutkin..!
Jätä ne omat luulosi sinne päähäsi omaan kuvittelumaailmaasi...tosiasioitahan et sinäkään tiedä...
Tuollaiset mustamaalaajat on pahin vitsaus maan päällä sitten Hitlerin jälkeen. - sukuasi tähän.
Heil Heil! kirjoitti:
Ja mistäshän se sinäkin taas päättelit, etteikö AP:N rouva olisi niihin lapsiinsa panostanutkin..!
Jätä ne omat luulosi sinne päähäsi omaan kuvittelumaailmaasi...tosiasioitahan et sinäkään tiedä...
Tuollaiset mustamaalaajat on pahin vitsaus maan päällä sitten Hitlerin jälkeen.Ei ketään kiinnosta.
- Iloinen rouva
Onhan toki vaimosikin Facebookissa?? Toki ymmärrät aikanaan myös vaimosi kaverilistalle ilmestyvät nuoremmat miehet..? :)
Meillä nimittäin isäntä veti herneet nenäänsä ja suuttui suhteettomasti, kun huomasi minullakin vierailevat uroot, joihin luonnollisesti kuuluivat ex-miehenikin..
Eli kyllä ne teidän yhteiset, rasittavaksi kokemasi hetkenne vähentyvät reippaasti, kun kehoitat vaimosikin hommaamaan itselleen uusia harrastuksia ja ystäviä ja liittymään myös facebookiin!
Saat varmasti kaipaamaasi rauhaa ympärillesi! Tsemppiä! ;D - ??
Kumma,että mies "" uhrautuu perheensä eteen"" Vaimolle tuo on ihan normaalia, että ensin lapset ja perhe sitten minä.
Sen ymmärrän,että myös perheen ulkopuolista elämää on oltava,mutta molemmille ! - Bumpernakkeli
...Mistä näitä turhan vinkujia tulee...?
no..SAUNALAHDELTA, tietenkin!! - Läheisriippuvainen..
Voisiko vaimosi olla läheisriippuvainen?
Ottaisitko selvää vaikkapa lainaamalla kirjastosta ko. riippuvaisuutta käsittelevä/käsitteleviä
kirja/kirjoja. - oppeliini
Nyt kun olete saaneet lapsenne jo isoiksi, he eivät kenties halua teitä kaikkiin rientoihinsa mukaan. Nyt sinulla ja vaimollasi on maailman paras tilaisuus hankki sekä yhteisiä eri omia harrastuksia. Tehkää esim. kerran viikossa jotain yhteistä oli se sitten 10km.n sauvakävelylenkki tai valkuvaaminen, liittyminen kirjakerhoon jossa voitte muiden kanssa tuulettaa aivojanne. Jaa etteiko siellä ole kirjakerhoa? No aloittakaa se! Ts. melkein sama mitä se on nin kauan kun kumpikin saa siitä virikkeitä ja huomaa innostuvansa siitä.
Tuo silti jättää kummallekin aikaa omiin menoihin vaikka kerran viikossa. OLETTAEN että se on tervettä, ei mitään idiootti vina läträilyjä. Onko internetissä facebookissa jäkättäminen harrastus? Ajatteleppa sitä kahdesti.
Vuosi sitten aloittamasi harrastus, jos todella huomaat sen innostavaksi ja piristäväksi, pidä siitä kynsin hampain kiinni. Sulje kännykkäsi sinä aikana.
Unohda tuo marttyyriasenteesi, se ei oikein sovi kuvaan. Sinä itse huolellisesti harkiten sait aikaan jälkikasvusi ja sinä itse olet hyvin hoitanut tehtäväsi tähänkin saakka!
Silloin kun lapset ovat pieniä ja vanhemmistaan täysin riippuvaisia, on itsestään selvää että he tulevat AINA kaiken muun edelle. On paljon asioita joita voi harrastaa lasten kanssa, siis ei lasten tähden tarvise eikä saakkaan muurautua 4 seinän sisälle!
(Muista esim. omiemme ollessa pieniä kuinka viikottaiset hiihtomatkat sujui pienimmä ollessa "repussa' rinnan päällä ja vanhempi puolisoni selkärepussa. Ajan kuluessa he saivat omat sukset ja ennenkuin huomasimmekaan emme enää pysyneet rinnalla, he saivat aina jäädä odottamaan meita!!!)
Joten katso tilanteenne loistopuolia, niitä teillä on niin paljon. Täydellisen tarpeettomasti väännät kauniin koti-ilmapiirinne negatiiviseksi!- noin sitä pitää!
Tervettä ajattelua kokemuksen rinta äänellä!
Ei aina tarvitse valittaa! Voi tehdä kuin oppeliinikin,ajatella positiivisesti ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Hyvä!
- oma elämä
Ensinnäkään, sinun on turha tehdä pika-analyyseja vaimostasi, vaikka hänen "oireensa" kirjoitettuna viittaisivat läheisriippuvuuteen, kuten joku ehdotti. Vaimollasi on diagnosoitu masennus, ja sen selvittäminen on hänen itsensä ja hänen terapeuttinsa asia. Puoliso ei koskaan voi olla toisen terapeutti, eikä sellaista kenelläkään ole oikeutta vaatia (mitä et siis sanonutkaan vaimosi tekevän).
Toisekseen vaimosi turvallisuudentunteen puutteesta. Sekin on asia, josta vain vaimo voi saada otteen. Turvallisuudentunne ei tule määräämällä eivätkä toiset voi sitä ihmiselle antaa, vaan ihmisen tulee se itsensä saavuttaa. Näin siis silloin, kun kyse on lapsuudesta johtuvassa turvallisuudentunteen puutteessa, kun kyse ei ole mistään akuutista tilanteesta, jossa joku tai jokin toimisi turvallisuudentunnetta vähentävästi. Vaikka siis tekisit mitä, et voi taata vaimollesi hänen kaipaamaansa turvallisuudentunnetta, se on hänen itsensä oman päänsä sisällä saavutettava.
Kolmanneksi, et haluaisi riitatilanteessa hyväksikäyttää vaimosi heikkoa tilannetta, ja se on hieno periaate. Ongelma vain on, että vaimosi on oppinut hallitsemaan ja manipuloimaan kommunikaatiotanne siten, että hän voi käyttäytyä miten tahansa ("iskeä empimättä vyön alle"), mutta tietää, ettet sinä halua antaa takaisin samalla mitalla johtuen hänen heikosta tilanteestaan. Kommunikaationne ei siis ole tasa-arvoista, koska toinen antaa tarvittaessa tulla täydeltä laidalta ja toinen joutuu hissuttelemaan.
Neljänneksi, on itsestäänselvää, että jokaisella ihmisellä on oikeus työn ja perhe-elämän lisäksi myös harrastuksiin. On selvää, että joskus omista harrastuksista joutuu tinkimään, kuten pienten lasten vanhempien tilanteessa. Pikkulastenkaan kyseenollen ei ole tervettä, että vanhempi joutuu vuosikausiksi rajoittamaan oman elämänsä pelkästään työn ja perheen arkirutiinien varaan. Jos ihmisellä ei ole harrastuksia henkireikänä, tulee useimmille nupin sekoaminen ennemmin eikä myöhemmin. Teillä pikkulapsivaihe on taaksejäänyttä, ja edessä on teinien itsenäistyminen. Mitään syytä ei ole, että kummankaan vanhemman pitäisi nököttää kaikki vapaa-aikansa kotona tai rajoittaa menonsa vain toisen osapuolen hyväksymiin (jos harrastus ei sinänsä riko esim. puolisoiden toisilleen antamaa uskollisuudenlupausta). On siis yksi lysti, käytkö postimerkkikerhon kokouksessa vai kuntosalilla, sinulla on siihen oikeus, jos se on mieleistäsi tekemistä.
Lopuksi, et olisi voinut keksiä surkeampaa paikkaa avautumisellesi kuin keskustelupalsta, kuten varmaan jo ehdit huomata. Täällä nimimerkin suojasta lyöminen on vapaata, mitä typerämmin sanankääntein, sen riemullisempaa se näyttää olevan. Neuvoja, joita et sanonut kaipaavasi, mutta kuitenkin lopussa kysyit. Hakeudu itse terapiaan, jossa voit puhua tilanteestasi vapaasti. Saat perspektiiviä ja saat jonkun puolueettoman kanssa käsitellä tilanteen aiheuttamia tunteitasi. Aikanaan voi olla, että pystyisitte hakeutumaan vaimon kanssa yhdessä terapiaan, jossa saisitte tilaisuuden kuulla toistenne näkemyksiä ilman, että sen tarvitsee heti johtaa mykkäkouluun tai vyönali-iskuihin. Jos haluat pitää liitostasi kiinni, sen eteen kannattaa tehdä töitä, mutta valitse keinot oikein. Jos jossakin vaiheessa alkaa näyttää siltä, että ette pysty elämään kahden tasa-arvoisen aikuisen täysipainoista elämää yhdessä, niin senkin ratkaisun tekeminen voi olla helpompaa, jos olet saanut käsitellä asiaa hallitussa tilanteessa pidemmällä aikavälillä.- Lasten puolesta.
Näissä tarinoissa kukaan ei tunnu kiinnittävän huomiota siihen, miten kontrolloiva, masentunut, lapsissaan roikkuva äiti kohtelee lapsiaan. Moni tänne kirjoittava pohtii asioita ainoastaan parisuhteen näkökulmasta, mutta mielestäni tuollainen kontrollointi ja roikkuminen ei ole hyväksi lapsille. Ylisuojelevia, ylihuolehtivia "pöhköäitejä". Miehet pääsevät karkuun, mutta lapset eivät.
Mitä enemmän mies ottaa etäisyyttä, sitä enemmän lapset ovat pöhköäidin armoilla. - oma elämä
Lasten puolesta. kirjoitti:
Näissä tarinoissa kukaan ei tunnu kiinnittävän huomiota siihen, miten kontrolloiva, masentunut, lapsissaan roikkuva äiti kohtelee lapsiaan. Moni tänne kirjoittava pohtii asioita ainoastaan parisuhteen näkökulmasta, mutta mielestäni tuollainen kontrollointi ja roikkuminen ei ole hyväksi lapsille. Ylisuojelevia, ylihuolehtivia "pöhköäitejä". Miehet pääsevät karkuun, mutta lapset eivät.
Mitä enemmän mies ottaa etäisyyttä, sitä enemmän lapset ovat pöhköäidin armoilla.Tämä on täysin totta, mutta ap. tuskin on radikaaleja irtiottoja tekemässä. Sellaista ei ainakaan hänen viestistään välity. Ja kun hänen lapsensa ovat jo teini-ikäisiä, niin ei todennäköisesti kulu pitkää aikaa, kun lapset itse tekevät irtioton esim. lähtemällä opiskelemaan tai muuttamalla muuten kotoa. Onhan teini-ikä laaja käsite, mutta oman käsityksen mukaan lapset lähtevät nykyään paljon aikaisemmin omilleen kuin omana teiniaikanani oli tapana. Ja aikuistuessaan lapset saavat etäisyyttä äitiinsä, mikäli tämä harrastaa kontrollointia heidänkin suuntaansa.
Yleisesti ottaen olet kyllä ihan oikeassa, että ylisuojeleva, lapsissaan roikkuva äiti, joka parhaimmillaan pakottaa miehenkin omaan muottiinsa, ei ole lasten itsenäistymiselle eikä kehitykselle hyväksi. Parisuhteen näkökulmasta "lapsen etu" on käännetty näppäräksi konstiksi sanella, kuinka toisen osapuolen kuuluu käyttäytyä. Saa sen toisen pysymään ruodussa ihan kivasti, kun "lasten etu" niin vaatii... Lapsille se opettaa vääristyneitä perhemalleja, joissa jokaista ei kunnioiteta yksilönä ja kannusteta kehittymään ihmisenä omaan suuntaansa. Päinvastoin tuollainen "lasten etu" äärimmilleen vietynä opettaa lapsille ainoana oikeana perhemallina autoritäärisen mallin, jossa yksi sanelee, kuinka muiden kuuluu elää ja olla. - Lapsen etu.
oma elämä kirjoitti:
Tämä on täysin totta, mutta ap. tuskin on radikaaleja irtiottoja tekemässä. Sellaista ei ainakaan hänen viestistään välity. Ja kun hänen lapsensa ovat jo teini-ikäisiä, niin ei todennäköisesti kulu pitkää aikaa, kun lapset itse tekevät irtioton esim. lähtemällä opiskelemaan tai muuttamalla muuten kotoa. Onhan teini-ikä laaja käsite, mutta oman käsityksen mukaan lapset lähtevät nykyään paljon aikaisemmin omilleen kuin omana teiniaikanani oli tapana. Ja aikuistuessaan lapset saavat etäisyyttä äitiinsä, mikäli tämä harrastaa kontrollointia heidänkin suuntaansa.
Yleisesti ottaen olet kyllä ihan oikeassa, että ylisuojeleva, lapsissaan roikkuva äiti, joka parhaimmillaan pakottaa miehenkin omaan muottiinsa, ei ole lasten itsenäistymiselle eikä kehitykselle hyväksi. Parisuhteen näkökulmasta "lapsen etu" on käännetty näppäräksi konstiksi sanella, kuinka toisen osapuolen kuuluu käyttäytyä. Saa sen toisen pysymään ruodussa ihan kivasti, kun "lasten etu" niin vaatii... Lapsille se opettaa vääristyneitä perhemalleja, joissa jokaista ei kunnioiteta yksilönä ja kannusteta kehittymään ihmisenä omaan suuntaansa. Päinvastoin tuollainen "lasten etu" äärimmilleen vietynä opettaa lapsille ainoana oikeana perhemallina autoritäärisen mallin, jossa yksi sanelee, kuinka muiden kuuluu elää ja olla.Valitettavasti nuo kontrolloivat äidit kyllä estävät lapsia aikuistumasta syyllistämällä ja manipuloimalla. Vaikka lapsi muuttaisi fyysisesti pois kotoa, kontrolloiva äiti kyllä soittelee ja tekee itsestään tarpeellisen lapsen elämässä. Kyllä noita on nähty. Syyllistävät, jos aikuinen lapsi ei vastaa puhelimeen tai jaksa seurustella äidin kanssa. Aina muistuttamassa kuinka äiti on uhrannut elämänsä lapselle jne.
Tarkoitin tuolla irtiotolla sitä kun mies menee harrastamaan vastoin vaimon tahtoa. Kukaan ei vaan tule ajatelleeksi että vaimo roikkuu entistä enemmän lapsissa jos miehellä on omia menoja. Saati silloin, jos mies eroaa.
Toivottavasti lapset pärjäävät hyvin ja uskaltavat itsenäistyä. Sitä vastaan "pöhköäiti" taistelee kynsin hampain.
Lisäksi en usko että aloittajan kuvaa perhe-elämä on lasten kannalta onnellista. Lapset tekevät aina kaikkensa ollakseen äidille mieliksi ja syyllistäminen on se keino, mitä "pöhköäiti" käyttää aseenaan. Onneksi ihan kaikki lapset eivät ole luonteeltaan alistuvia. Anoreksia, viiltely, päihteiden väärinkäyttö, siinäpä muutama nuorten yleinen oire, joita ikävät kotiolot aiheuttavat.
Nuo äidit ovat riippuvaisia lapsistaan ja miehestään, siitähän tässä on kyse. - villit vuodet edessä
Lapsen etu. kirjoitti:
Valitettavasti nuo kontrolloivat äidit kyllä estävät lapsia aikuistumasta syyllistämällä ja manipuloimalla. Vaikka lapsi muuttaisi fyysisesti pois kotoa, kontrolloiva äiti kyllä soittelee ja tekee itsestään tarpeellisen lapsen elämässä. Kyllä noita on nähty. Syyllistävät, jos aikuinen lapsi ei vastaa puhelimeen tai jaksa seurustella äidin kanssa. Aina muistuttamassa kuinka äiti on uhrannut elämänsä lapselle jne.
Tarkoitin tuolla irtiotolla sitä kun mies menee harrastamaan vastoin vaimon tahtoa. Kukaan ei vaan tule ajatelleeksi että vaimo roikkuu entistä enemmän lapsissa jos miehellä on omia menoja. Saati silloin, jos mies eroaa.
Toivottavasti lapset pärjäävät hyvin ja uskaltavat itsenäistyä. Sitä vastaan "pöhköäiti" taistelee kynsin hampain.
Lisäksi en usko että aloittajan kuvaa perhe-elämä on lasten kannalta onnellista. Lapset tekevät aina kaikkensa ollakseen äidille mieliksi ja syyllistäminen on se keino, mitä "pöhköäiti" käyttää aseenaan. Onneksi ihan kaikki lapset eivät ole luonteeltaan alistuvia. Anoreksia, viiltely, päihteiden väärinkäyttö, siinäpä muutama nuorten yleinen oire, joita ikävät kotiolot aiheuttavat.
Nuo äidit ovat riippuvaisia lapsistaan ja miehestään, siitähän tässä on kyse.poikkesitte ihan aiheesta ja aloitte rönsyileen..ette tunne edes tapausta ja nyt jo kamalaksi ihmiseksi leimaatte naisenkin..että kivellä aletaan heitteleen..
Olen mies ja huomasin heti, että AP haluaa vain luvan "luvattomille teille"...kuka sitä nyt tuossa iässä enää siellä kotona haluais kökkiä..kun on noin hemaisevia naisiakin illat pitkät koneella harrastusten lisäksi.. ;D
- Liina Anniina
TÄH?
Miten käsitellä vaimoa ja miten elää "tässä" tilanteessa?
Jessus, miksi ihmistä pitäisi käsitellä? Ymmärrän, että tiikerinkesyttäjä käsittelee villieläintä, mutta että ihminen ihmistä.
"En sinänsä kaipaa neuvoja", sanot sinä. Toivot silti vastauksia. No, keritäänpäs kerääsi taaksepäin:
a) vaimolla sanotaan olevan masennus
b) vaimo käyttäytyy vihamielisesti
c) vaimo pitää mykkäkoulua
d) vaimo kontrolloi
e) vaimossa mustasukkaisuutta
f) vaimon vetoomukset ja nootit sekä todisteet
Kuvittelen nyt sinut tuon rimpsun kohteeksi. Voi miesparka, sanon minä Liina Anniina! Itseäsi sinun tulisi enempi auttaa, mutta et vissiin uskalla edes ajatella, että SINÄ olisit oikeutettu olemaan avun kohteena. Mietipä tätä, herra Perheen Palvelija, sillä siihen virkaan sinä olet aikoinasi astunut ihan itse. Olethan sattumoisin saanut Kuningattaren vaimoksesi.
Hoviin kuuluvat myös teini-ikäiset kaksoset. Oli onni, että Kuningatar sai kaksoset, koska tämän kaksosuuden vuoksi sinut tosiaan langetettiin ikuisen Palvelijan ammattikuntaan.
Ilmeisesti aikaajoin pyrit nousemaan perheesi herrahississä ylemmälle tasolle, jossa sinulla olisi omaa vapaa-aikaa ja harrastuksia. Siitä syystä, koska Kuningatar ei siedä moista, on oireet otettu hyötykäyttöön: masennus, kiukuttelu, mykkäkoulu, kontrolli ym.
Ja kaikki uppoaa sinuun kuin saippua pesusieneen. Mikä onni tälle ajoittain myös suloiselle Kuningattarelle, joka on niin hauras.
Me ei kuule, täällä oikein voida mitään tehdä. Vaikka annettaisiin neuvoja, sinut ilmeisesti onnistutaan syyllistämään erinomaisesti.
Ilmoitusasiana vain, että syyllisyys on sinussa valmiina. Jostain syystä. Kuningatar on taitavana oivaltanut seikan, ja osaa painaa oikeaa nappulaa.
Se, että olet tilanteesta ahdistunut ja etsit jonkinlaista hiirenkokoista reikää päästäksesi ikään kuin vaimoasi hämäten ulos, se vapauteen pyrkivä ja ahdistunut osa on sinussa vielä tervettä persoonaa.
Vaan kun kahdella pallilla ei voi istua yhtäaikaa. Että esiintyisit kuin eräänlainen illusiooni-olio palvellen vaimoa ja samaan aikaan olisit pikku hiirenä puikahtanut harrastuksiin.
Ei voi, ei se kuule niin käy. Semmoista fakiiria ei olekaan.
Vaan järki on sinun apusi. Oma siis OMA järkesi, todellisuudentajusi. Se auttaa vaimoakin palautumaan Kuningattaren roolista. 17-vuotias hoviväki alkaa kohta olla itsenäistä eikä tiettävästi tarvitse erityisempiä vaipanvaihtosessioita. Pärjäävät kyllä.
Taistella sinun täytyy itsellesi tilaa. Silti voi olla perhekeskeinen. Eivät ne ole ristiriidassa keskenään. Asiat eivät ole musta-valkoisia, pikemmin siltä väliltä. Perheenjäsenet voivat erikseen harrastella, toisinaan yhdessä ja toisinaan ei ollenkaan. Yksi-kaksi yhteistä hetkeä/vrk:ssa, esim. aterialla illalla, intensiivisesti riittää teini-perheelle.- Eroon muuten..
Eipä taida monikaan keski-ikäinen nainen riemastua, jos viidenkympin villitysukko alkaa vehtaileen naamakirjassa nuorten pimatsujen kera "tekosyyllä" harrastus!!
Voi hyvin kyllä tuon ikäinen käpy harrastella vaimonsa kanssa kaikkea kivaa..nuoret naiset kuuluu nuorille miehille..:)
Seurakunnan ukkokerhot olisi suositeltavaa illanviettoa naimisissa olevalle ukolle, ei misut...:D
- mk
Ja hanki omakin elämä koska ei sitä pelkkää perhe-elämää kukaan jaksa jos ei ole mitään omia menoja ja jsokus pitää baarissakin käydä. Itselläni on koripallo harrastusena ja pääsee pois kotoa ja on muutakin elämää kun perheen parissa oleminen.
- tasa-arvon nimissä
Laita se vaimosikin meneen harrastusten pariin,jos on itse jämähtänyt niin siihen perhekeskeisyyteen, ettei
itse osaa oikein siitä lähtee.. Ja kehoita myöskin sinne baari-iltoihin meneen "tyttöporukoissa"! Mikään ei piristä tylsäksi käynyttä perhe-elämää lastenkin vartuttua isoiksi, kuin kunnon ravintola ilta ihanine tanssittaja miehineen, jotka jaksaa kehua ja flirttailla, kun oma ukko pitää pelkkänä päivästäänselvyytenä kotona! Meillä ainakin minun pitää päästä 2-3 kertaa kuussa tanssimaan..ja pidän sitä omana harrastuksena!!
- niin tuttua
mies olet. Itselläni oli lähes samankaltainen tilanne aikoinaan, mutta mieheni oli se perhekeskeisyyden vaalija. Ja minä tyhmä tein juuri niinkuin hän halusi. Ei omia menoja, ei omia ystäviä. Kaikki ystäväni olivat hänen mielestään omituisia. Elin kymmenen vuotta vain perheelleni ja lapsille, ilman omaa elämää. Tiedän että on henkisesti erittäin raskasta tuollainen. Kuvittelin, että tilanne muuttuu kun lapset kasvaa, ei se miksikään muuttunut. Kun sitten aloin tehdä pieniä irtiottoja (aloin käydä jumpassa, työpaikan illanvietossa yms.) niin minähän olinkin sitten huono äiti, joka ei ajattele yhtään lapsiaan. Vaikka aina asetin lasten edun omani edelle. Haukut sain aina, tein niin tai näin.
Yksi päivä naksahti päässäni, aloin miettimään, haluanko elää lopun ikääni toisen kontrollin alla, olematta oma itseni. En halunnut. Puhuttiin ja puhuttiin, riideltiin että ovet paukkui. Välillä meni pari viikkoa hyvin, kun molemmat yritettiin tosissaan. Mutta sitten taas riitaa tuli, lapset alkoivat oireilemaan. Tottakai, kun huomasivat, ettei vanhemmat rakasta ja kunnioita toisiaan, isä alistaa äitiä kaikessa. Ero tuli. Nyt on kaikki hyvin, lapset tasapainoisia, vaikka mies edelleen yrittää korostaa sitä, että hän on hyvä isä ja näin ja näin pitää tehdä kun muutkin tekevät. Onneksi lapset jo uskaltaa sanoa, että ei me haluta, ei ole pakko.
Alahan ottaa omaa tilaa itsellesi, aivan rohkeasti. Riitaa siitä tulee, mutta sano rohkeasti mitä haluat ja mitä toivot. Jos toinen suuttuu, niin tyhjästä suuttuu.- Voihan vide!
Sehän se ratkaisee kaiken! Eroa akastas ja aloita hurja poikamies elämä! Hahahhahah!
Kaiva kaappejas, saatat löytää ne tiukaksi jääneet 70-luvun rytkytkin sieltä koipallojen joukosta!
Sitten vaan baanalle "harrastus"-tytteleitten kans ittees naurettavaksi tekeen! Onnee!
Teitähän riittää pilkattavaksi asti!
- kowa jannu
yrittää ja on saanutkin henkisen yliotteen, mutta kyllä se arvostaisi jos joskus edes välillä kävelisit hänen ylitsensä.
eihän kukaan arvosta selkärangatonta tohvelisankaria.- Bumbersticker
Kiitos kaikille vastauksistanne, erikoiskiitos Liina Anniinalle. Vastauksenne vahvistivat näkemystäni siinä asiassa, että en voi jämähtää "perhekeskeisyyteen" vaan pitää sitä omaakin elämää olla - perheenisälläkin. Perheenisä ja aviomies kuitenkin olen ja aion olla jatkossakin. Vastakkaista näkemystä antaneille tiedoksi että on olemassa myös keskitie, eli tämä oman elämän eläminen ei tarkoita että alkaisin hurvittelemaan vallattomasti jotenkin yrittäen palata poikamiespäiviin - vaikka monet näin tuntuvat tekevänkin. Siinä lienee osittain syy suuriin erolukuihin ikäisteni ryhmässä, vai kuinka. Ihmisille kun ei nykyään riitä mikään - You worth it, kuten mainoksessa sanotaan.
Nuorista naisista naamakirjassa voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta eikai sekään mikään absoluuttinen paha ole näin setäikäiselläkään. Miksi tuttavuudet pitäisi jakaa jotenkin sukupuolensa ja ikänsä puolesta sallittuihin ja ei-sallituihin. Aika naurettava ajatus, kun asiaa oikein ajattelee. Kaikenlisäksi kun tässä harrastuksessani on kerran vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia sekaisin. - uuma 30v
Bumbersticker kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksistanne, erikoiskiitos Liina Anniinalle. Vastauksenne vahvistivat näkemystäni siinä asiassa, että en voi jämähtää "perhekeskeisyyteen" vaan pitää sitä omaakin elämää olla - perheenisälläkin. Perheenisä ja aviomies kuitenkin olen ja aion olla jatkossakin. Vastakkaista näkemystä antaneille tiedoksi että on olemassa myös keskitie, eli tämä oman elämän eläminen ei tarkoita että alkaisin hurvittelemaan vallattomasti jotenkin yrittäen palata poikamiespäiviin - vaikka monet näin tuntuvat tekevänkin. Siinä lienee osittain syy suuriin erolukuihin ikäisteni ryhmässä, vai kuinka. Ihmisille kun ei nykyään riitä mikään - You worth it, kuten mainoksessa sanotaan.
Nuorista naisista naamakirjassa voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta eikai sekään mikään absoluuttinen paha ole näin setäikäiselläkään. Miksi tuttavuudet pitäisi jakaa jotenkin sukupuolensa ja ikänsä puolesta sallittuihin ja ei-sallituihin. Aika naurettava ajatus, kun asiaa oikein ajattelee. Kaikenlisäksi kun tässä harrastuksessani on kerran vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia sekaisin.No,näillä sivustoilla kyllä ikäisesi "kohta pappalook-miehet" yrittelee kovasti nuorii naisii ja mainostaa, ettei se muna tahdo enää nousta kuin nuorta pimppaa katsomalla. :D
Tiedä siitä sun harrastuksestasikaan ,mut saahan niitä olla itsekullakin! (..vaikka jotain rajaa tieten...)
mut, mut..se mitä halusin itse napatanssin harrastajana sanoo.. et sen sun eukkos pitäs saada elämän syrjään mukaan..? Saisitko hänet harrastamaan jotain liikunnallista lajii..? Sitä kun on ollut lasten ympäröimänä about toistakymmentä vuotta, voi olla vaikee lähtee liikkeelle!
Teet palveluksen niin itsellesi, kuin vaimollesikin, kun rohkaiset häntäkin lähtemään liikkeelle!
Varsinkin kuntoilun pariin!! Seksikin muuttuu paremmaksi, usko vaan! ;D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663362Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433157Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1202610- 432538
- 311953
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271850- 481636
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä851465- 391320
- 821179