Lasten käyttäytyminen kylässä

Niin, lapset eivät ole aikuisia. Eräs viisas aikuinen sanoi kerran, että lapsilla on koko lapsuus aikaa oppia aikuisten tavoille, ja niinhän se on.

Kylässä toki kaikki toivoisivat, että lapset istuisivat hiljaa ja kiltisti sohvalla aikuisia häiritsemättä. Vanhempien toiminta ei (aina) ole syynä siihen kuinka lapset käyttäytyvät, vaan usein lapset ovat perusluonteensa ja kasvuympäristönsä vuoksi yksinkertaisesti erilaisia. On liian pikainen johtopäätös ajatella, että oma lapsi ei esim. vedä toisia tukasta siksi, että hänelle on opetettu, ettei niin saa tehdä. Tiedän lukemattomia lapsia, joille opetetaan kaikin kuviteltavissa olevin keinoin, ettei toisia saa vetää tukasta ja silti he vetävät. Samoin tiedän lukemattomia lapsia, jotka eivät koskaan ole vetäneet ketään tukasta, vaikka sitä ei heille ole opetettu. Aniharvoin kyse on "kasvattamisesta", vaan ennemmin hyvin kompleksista geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Kylässä olevia lapsia on aivan oikein ja sopivaa itse puhutella. Voit sanoa heille, että "stop stop, peskääpä kädet ennenkuin menette sinne sohvalle" ja pienille voit vielä lisätä, että "tule mä autan". Ei lapsia tarvitse pelätä eikä ajatella suoran kontaktin heihin olevan "kasvattamista, joka kuuluu vanhempien vastuulle". Yksi syy miksi niin monet lapset nykyisin ovat epäorientoituneita hermoraastimia on juuri siinä, ettei heillä ole aitoa kontaktia ympäristöönsä, vaan he kokevat maailman vain vanhempiensa kautta (vanhempien ollessa heidän ja maailman välissä "esteenä").

Lapset ovat paljon paljon älykkäämpiä kuin yleensä uskotaan. Kun nelivuotias kuljeskelee lääkärin vastaanottohuoneessa ja äiti sanoo hänelle, ettei pyörisi siinä ihan tädin vieressä, kun täti ei varmasti tykkää siitä, niin lapsi katsahtaa tätiä ja odottaa selvästi vahvistusta äidin sanoille, mutta kun täti istuu ilmeettömänä eikä reagoi mihinkään suuntaan, niin lapsi päättelee äidin erehtyneen. "Ei tätiä haittaa", kuuluu viisas vastaus.

lapsi.on.peili kirjoitti:

Niin, lapset eivät ole aikuisia. Eräs viisas aikuinen sanoi kerran, että lapsilla on koko lapsuus aikaa oppia aikuisten tavoille, ja niinhän se on.

Kylässä toki kaikki toivoisivat, että lapset istuisivat hiljaa ja kiltisti sohvalla aikuisia häiritsemättä. Vanhempien toiminta ei (aina) ole syynä siihen kuinka lapset käyttäytyvät, vaan usein lapset ovat perusluonteensa ja kasvuympäristönsä vuoksi yksinkertaisesti erilaisia. On liian pikainen johtopäätös ajatella, että oma lapsi ei esim. vedä toisia tukasta siksi, että hänelle on opetettu, ettei niin saa tehdä. Tiedän lukemattomia lapsia, joille opetetaan kaikin kuviteltavissa olevin keinoin, ettei toisia saa vetää tukasta ja silti he vetävät. Samoin tiedän lukemattomia lapsia, jotka eivät koskaan ole vetäneet ketään tukasta, vaikka sitä ei heille ole opetettu. Aniharvoin kyse on "kasvattamisesta", vaan ennemmin hyvin kompleksista geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Kylässä olevia lapsia on aivan oikein ja sopivaa itse puhutella. Voit sanoa heille, että "stop stop, peskääpä kädet ennenkuin menette sinne sohvalle" ja pienille voit vielä lisätä, että "tule mä autan". Ei lapsia tarvitse pelätä eikä ajatella suoran kontaktin heihin olevan "kasvattamista, joka kuuluu vanhempien vastuulle". Yksi syy miksi niin monet lapset nykyisin ovat epäorientoituneita hermoraastimia on juuri siinä, ettei heillä ole aitoa kontaktia ympäristöönsä, vaan he kokevat maailman vain vanhempiensa kautta (vanhempien ollessa heidän ja maailman välissä "esteenä").

Lapset ovat paljon paljon älykkäämpiä kuin yleensä uskotaan. Kun nelivuotias kuljeskelee lääkärin vastaanottohuoneessa ja äiti sanoo hänelle, ettei pyörisi siinä ihan tädin vieressä, kun täti ei varmasti tykkää siitä, niin lapsi katsahtaa tätiä ja odottaa selvästi vahvistusta äidin sanoille, mutta kun täti istuu ilmeettömänä eikä reagoi mihinkään suuntaan, niin lapsi päättelee äidin erehtyneen. "Ei tätiä haittaa", kuuluu viisas vastaus.

Lue lisää

HYVÄ KIRJOITUS! Lapsellistahan tuo alkuperäiseltä on!

Yksi keino on todella odottaa että lapset kasvavat itsekseen tai sitten kasvattaa heitä. Moni vanhempi sortuu ensimmäiseen ja se närää muissa kanssaeläjissä.

vastuu ohjata oikein kirjoitti:

Yksi keino on todella odottaa että lapset kasvavat itsekseen tai sitten kasvattaa heitä. Moni vanhempi sortuu ensimmäiseen ja se närää muissa kanssaeläjissä.

lapset kasvattavat meitä ja vieraitamme. Moni vieras sortuu liiaksi lastenkasvatuken teoretisointiin varsinkin, kun kyseessä on toisten lapset.

n ä i n k i n kirjoitti:

lapset kasvattavat meitä ja vieraitamme. Moni vieras sortuu liiaksi lastenkasvatuken teoretisointiin varsinkin, kun kyseessä on toisten lapset.

Toisten lapset tai omat lapset. Kylässä käyttäydytään, sehän on alkeellisin käytösoppi mitä on. Toisaalta jos ei ole itse oppinut kunnioittamaan toisia, ei kai voi lapsiaankaan opettaa.....

Taas tullaan siihen, että ketkä niitä lapsia saa oikein tehdä.

anottava kirjoitti:

Toisten lapset tai omat lapset. Kylässä käyttäydytään, sehän on alkeellisin käytösoppi mitä on. Toisaalta jos ei ole itse oppinut kunnioittamaan toisia, ei kai voi lapsiaankaan opettaa.....

Taas tullaan siihen, että ketkä niitä lapsia saa oikein tehdä.

Lue lisää

Niin, riippuu siitä mitä on käyttäytyminen. Alkuperäinen ilmeisesti hakee sitä että lapsi ei osaa käyttäytyä jos ei istu paikallaan ja hiljaa koko vierailun ajan. Pitäisi vissiin osata sivistyneesti syödä yksi keksi ja tajuta itse että enempää ei oteta ja sitten voisi syvällisesti osallistua aikuisten keskusteluun mutta kuitenkin kohtuudella. Lopuksi vieno kiitos ja kumarrus/niiaus ja pienet hei heit. Tätä tunnutte osa hakevan...

lapsi.on.peili kirjoitti:

Niin, lapset eivät ole aikuisia. Eräs viisas aikuinen sanoi kerran, että lapsilla on koko lapsuus aikaa oppia aikuisten tavoille, ja niinhän se on.

Kylässä toki kaikki toivoisivat, että lapset istuisivat hiljaa ja kiltisti sohvalla aikuisia häiritsemättä. Vanhempien toiminta ei (aina) ole syynä siihen kuinka lapset käyttäytyvät, vaan usein lapset ovat perusluonteensa ja kasvuympäristönsä vuoksi yksinkertaisesti erilaisia. On liian pikainen johtopäätös ajatella, että oma lapsi ei esim. vedä toisia tukasta siksi, että hänelle on opetettu, ettei niin saa tehdä. Tiedän lukemattomia lapsia, joille opetetaan kaikin kuviteltavissa olevin keinoin, ettei toisia saa vetää tukasta ja silti he vetävät. Samoin tiedän lukemattomia lapsia, jotka eivät koskaan ole vetäneet ketään tukasta, vaikka sitä ei heille ole opetettu. Aniharvoin kyse on "kasvattamisesta", vaan ennemmin hyvin kompleksista geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Kylässä olevia lapsia on aivan oikein ja sopivaa itse puhutella. Voit sanoa heille, että "stop stop, peskääpä kädet ennenkuin menette sinne sohvalle" ja pienille voit vielä lisätä, että "tule mä autan". Ei lapsia tarvitse pelätä eikä ajatella suoran kontaktin heihin olevan "kasvattamista, joka kuuluu vanhempien vastuulle". Yksi syy miksi niin monet lapset nykyisin ovat epäorientoituneita hermoraastimia on juuri siinä, ettei heillä ole aitoa kontaktia ympäristöönsä, vaan he kokevat maailman vain vanhempiensa kautta (vanhempien ollessa heidän ja maailman välissä "esteenä").

Lapset ovat paljon paljon älykkäämpiä kuin yleensä uskotaan. Kun nelivuotias kuljeskelee lääkärin vastaanottohuoneessa ja äiti sanoo hänelle, ettei pyörisi siinä ihan tädin vieressä, kun täti ei varmasti tykkää siitä, niin lapsi katsahtaa tätiä ja odottaa selvästi vahvistusta äidin sanoille, mutta kun täti istuu ilmeettömänä eikä reagoi mihinkään suuntaan, niin lapsi päättelee äidin erehtyneen. "Ei tätiä haittaa", kuuluu viisas vastaus.

Lue lisää

...niin ja yhtä viisas vastaus voi olla että "tätiä haittaa, äitisi on ihan oikeassa". Lapsi voi mennä muualle kuljeskelemaan ja kaikki ovat tyytyväisiä tai ainakin tyytyväisempiä.

lapsi.on.peili kirjoitti:

Niin, lapset eivät ole aikuisia. Eräs viisas aikuinen sanoi kerran, että lapsilla on koko lapsuus aikaa oppia aikuisten tavoille, ja niinhän se on.

Kylässä toki kaikki toivoisivat, että lapset istuisivat hiljaa ja kiltisti sohvalla aikuisia häiritsemättä. Vanhempien toiminta ei (aina) ole syynä siihen kuinka lapset käyttäytyvät, vaan usein lapset ovat perusluonteensa ja kasvuympäristönsä vuoksi yksinkertaisesti erilaisia. On liian pikainen johtopäätös ajatella, että oma lapsi ei esim. vedä toisia tukasta siksi, että hänelle on opetettu, ettei niin saa tehdä. Tiedän lukemattomia lapsia, joille opetetaan kaikin kuviteltavissa olevin keinoin, ettei toisia saa vetää tukasta ja silti he vetävät. Samoin tiedän lukemattomia lapsia, jotka eivät koskaan ole vetäneet ketään tukasta, vaikka sitä ei heille ole opetettu. Aniharvoin kyse on "kasvattamisesta", vaan ennemmin hyvin kompleksista geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Kylässä olevia lapsia on aivan oikein ja sopivaa itse puhutella. Voit sanoa heille, että "stop stop, peskääpä kädet ennenkuin menette sinne sohvalle" ja pienille voit vielä lisätä, että "tule mä autan". Ei lapsia tarvitse pelätä eikä ajatella suoran kontaktin heihin olevan "kasvattamista, joka kuuluu vanhempien vastuulle". Yksi syy miksi niin monet lapset nykyisin ovat epäorientoituneita hermoraastimia on juuri siinä, ettei heillä ole aitoa kontaktia ympäristöönsä, vaan he kokevat maailman vain vanhempiensa kautta (vanhempien ollessa heidän ja maailman välissä "esteenä").

Lapset ovat paljon paljon älykkäämpiä kuin yleensä uskotaan. Kun nelivuotias kuljeskelee lääkärin vastaanottohuoneessa ja äiti sanoo hänelle, ettei pyörisi siinä ihan tädin vieressä, kun täti ei varmasti tykkää siitä, niin lapsi katsahtaa tätiä ja odottaa selvästi vahvistusta äidin sanoille, mutta kun täti istuu ilmeettömänä eikä reagoi mihinkään suuntaan, niin lapsi päättelee äidin erehtyneen. "Ei tätiä haittaa", kuuluu viisas vastaus.

Lue lisää

On myöskin joukko vanhempia, jotka keskustelevat lapsen puolesta. Kun vieras kysyy lapselta jotain, ehättää äiti vastaamaan, eikä lapsi ehdii suutaan avata.
Pianhan hän jättää puhumiset äidille. Jos vieras kieltää tai pyytää, pitää lapsen äidin vahvistaa asia, ennen kuin lapsi tajuaa.

Kiukuttaa myös se, että kun kun lapselle tarjoaa jotain, äiti kiiruhtaa sanomaan, että ei se tuota syö, ei ole ikina suostunut edes maistamaan.
Tietenkään lapsi ei maista, koska on mieluummin äidin mieliksi kuin tuntemattoman ihmisen.
Lapsi ei opi syömään, kun äiti julistaa ovelta: "Meidän Matti ei syö sipulia. Ei lihakeittoa. Ei paistettua makkaraa. Ei mannavelliä. Ei kalaa."
Matti nauttii sitten sivussa, kun hänelle yritetään keksiä sopivaa syötävää. Lautasen äärellä hän sitten silmäilee äitiä ja tulkitsee hänestä, onko ruoka syötävää vai ei.

Kun lapsi on ilman äitiä ruokpöydässä, saattaa ruoka maistua tosi hyvältä. Mistä lapsi voi tietää onko torjuttuja makuja ruuassa, kun ei ole edes ikinä maistanut. Pieneksi silputtu ja hyvin hautunut sipuli menee kuin hujaus lihapullassa.

Sitten äiti saa aiheen torpata menestyksen: "Mitä, söikö se sipulia! No se nyt oli maailman ensimmäinen ihme!"
Seuraavalla kerralla lapsen tiukka kuulustelu joka ruokalajista, ettei vain vahingossa söisi sipulia ja pahoittaisi sillä äidin mieltä.

Meillä myös tuttavaperhe, joiden lapset ovat varsinaisia kauhukakaroita ja vanhemmat täysin välinpitämättömiä lastensa tekemisistä niin kylässä kuin kotonakin. Pöydässä sotketaan ja yritetään lähteä keksien ja pullien kanssa juoksemaan ympäri taloa (jonka minä kiellän, eivätkä vahemmat sano mitään). Lapset eivät ole enää mitään "pieniä" vaan 6-10 vuotiaita! Käsiä ei pestä, lautasliinoista ei olla kuultukaan ym. Meillä on itsellämme 4 vuotias lapsi ja pöytä on siisti hänen jäljiltään, mutta näiden useita vuosia vanhempien mukuloiden käytös on ihan muuta. Lapset myös tonkivat kaikki kaapit ja huoneet vaatehuonetta myöten, pomppivat sohvilla ym jos en kiellä... Ei tee mieli kovin usein pyytää kylään...

tästä asiasta kirjoitti:

Meillä myös tuttavaperhe, joiden lapset ovat varsinaisia kauhukakaroita ja vanhemmat täysin välinpitämättömiä lastensa tekemisistä niin kylässä kuin kotonakin. Pöydässä sotketaan ja yritetään lähteä keksien ja pullien kanssa juoksemaan ympäri taloa (jonka minä kiellän, eivätkä vahemmat sano mitään). Lapset eivät ole enää mitään "pieniä" vaan 6-10 vuotiaita! Käsiä ei pestä, lautasliinoista ei olla kuultukaan ym. Meillä on itsellämme 4 vuotias lapsi ja pöytä on siisti hänen jäljiltään, mutta näiden useita vuosia vanhempien mukuloiden käytös on ihan muuta. Lapset myös tonkivat kaikki kaapit ja huoneet vaatehuonetta myöten, pomppivat sohvilla ym jos en kiellä... Ei tee mieli kovin usein pyytää kylään...

Lue lisää

Samanlaista touhua on yhden kaverin lasten kanssa. Lapset samaa ikää kuin omani, touhu melkolailla erilaista. Meillä ei lähdetä kahvipöydästä olkkariin katsomaan televisiota, viikonlopun sipsihetki kyllä vietetään telkkarin ääressä, mutta silloinkin lattialla. Sohvalla meillä ei ole kukaan koskaan syönyt tai juonut, ei aikuiset sen paremmin kuin lapsetkaan.

Mutta odottakaas vaan kun tämä yksi perhe tulee, kahvit kun on juotu, lapset lähtee leikkimään, sitten palataan hakemaan keksi pöydästä ja hetken päästä toinen ja saan koko ajan huudella perään. Lapset lykkäävät keksinsä äkkiä suuhun periaatteella "se on suussa jo, ei suttaa", sitten sohvalle istumaan, oma lapsi katsoo surkeana vieressä kun hänelle on päivän selvää ettei sohvalla syödä, edes niin että kaikki on jo suussa. Parhaalla kerralla on tullut pikkupikku aivastus kun oli keksi survottu suuhun ja istuttu sohvalle...oli raivari lähellä.

Nooh, mutta ei siinä vielä mitään. Yleensä meillä on tämän kaverini kanssa tapana nousta pöydästä ja ottaa vielä kuppi kahvia mukaan ulos tupakalle. Ja kun tulemme takaisin sisään ja suuntaamme olkkariin on tällä äidillä ollut liianki usein se kuppi kädessä vielä sohvalle istuessaan, luulisi jo muistavan kun kokoajan saa asiasta sanoa.

Ja sitten nuo lelut. En muista yhtään kertaa ilman, että jotain olisi rikkunut. Ja kaikki levitetään ympäriinsä. Meillä saa kyllä leikkiä olohuoneen puolellakin, mutta lelut viedään takasin sitä mukaa kun leikki loppuu, mutta ei tämän perheen aikana.
Jokainen kori ja laatikko on tyhjennetty lapseni huoneen lattialle eikä sielä enää mahdu leikkimään, sitten olkkariin ja vähän keittiöönkin. Mutta kun siivoisivat edes jälkensä... tämä äiti ei edes vihjaa että lapsensa voisivat pikkusen siivota, hän vaan hakee ulkovaatteet ja lähtee. Eikä sillä, ehkä parempikin näin, sillä kerran hän käski lasten siivota, "Noniin siivotaanpa vähän, kaikki kynnyksen toiselle puolelle", siis jumaliste kaikki kasattiin oikeen keoksi lapseni huoneen ovelle, kunhan oli kynnyksen yli niin hyvä oli... olin aivan sanaton, katsoin vain silmät pyöreenä. Siinä oli sitten hommaa raivata ensin tie lapseni huoneeseen ja alkaa sitten kerätä lelut omiin paikkoihinsa.

Ja sitten vielä.... Aina lähtiessään nämä lapset kaivavat pari lelua jotka haluaisivat mukaansa, tottakai lapseni sanoo ei, en minäkään halua lapseni leluja pois antaa... sitten hirveä poru ja tämä äiti vielä kehtaa kysyä että eikö nyt saisi ottaa ja jos vaikka olisi sitten joku muu minkä saisi ottaa :O NO EI!!!
Mielestäni lapsen kuuluu tietää, ettei toisen leluja oteta mukaan kun kylästä lähdetään ja siitä on turha kiukutella...

Parasta tässä on se, ettei lapseni saa heillä koskea kuin muutamaan leluun, siellä on tarkat säännöt millä saa leikkiä ja millä ei. Ja jopa tämä äiti huomauttaa jos lapsellani on joku lelu "kun se on niin kovin tärkeä, ettei sillä saa kyllä vieraat leikkiä". Lapseni ei siellä tietenkään viihdy, hän saa vanhat rikkinäiset lelut kun nämä kaksi leikkii muilla.
En koskaan itse kutsu heitä kylään, mutta muutaman tekaistun menon jälkeen on "pakko" aina välillä suostua heidän kyläily ehdotuksiinsa.