..että narsisti on kuin tuuliviiri, juuri kun alat uskoa, että hänellä on lämpimiä tunteita sinua kohtaan, hän vetäiseekin maton jalkojesi alta ja tekee/sanoo jotain sellaista, mikä osoittaa päinvastaista ja mitä rajuimmalla tavalla? Seurustelusuhteessa ja ystävyyssuhteessakin välillä saa sinut tuntemaan, että hän arvostaa ja kunnioittaa mielipiteitäsi ja ymmärtää sinua ja mitä hänelle puhut ja sitten tapahtuukin yht äkkiä jotain, mikä kertoo hänen halveksivan sinua ja sinun mielipiteitäsi, kunnes taas saa uskomaan ja taas siinäkin asiassa vetäisee maton jalkojesi alta? Välillä kehuu sinua ja ajatuksiasi ja sitten taas tekee kaiken tyhjäksi ja suhtautuu jopa ivallisen halveksivasti sinuun? Leikkii kissa ja hiirileikkiä, välillä tunnut olevan hänelle äärimmäisen tärkeä ja välillä ihan odottamatta hän on täysin välinpitämätön suhteesi ja kiinnittääkin huomionsa johonkin toiseen aivan kuin tarkoituksenaan olisi saada sinut tappelemaan hänen huomiostaan, kunnes taas tyyli muuttuu, olet hyvin tärkeä hänelle? Nostaa ja pudottaa, nostaa ja pudottaa... antaa tikkarin ja ottaa sen pois...
Niin tuohan on sitä kuuluisaa vuoristorataa, mitä narsistin kanssa eläminen ja oleminen on ja mikä saa uhrin lopulta "sekaisin", ei enää pysty luottamaan edes omaan ajattelukykyynsä ja logiikkaansa. Muutenkin narsisteilla tuntuu olevan erinomainen kyky selittää aina "musta valkoiseksi" kovin hämmentävällä ja uskottavalla tavalla.
Niinpä niin, jostain syystä vain jäin muistelemaan taas vanhoja, huonoja aikoja...
Niin tuohan on sitä kuuluisaa vuoristorataa, mitä narsistin kanssa eläminen ja oleminen on ja mikä saa uhrin lopulta "sekaisin", ei enää pysty luottamaan edes omaan ajattelukykyynsä ja logiikkaansa. Muutenkin narsisteilla tuntuu olevan erinomainen kyky selittää aina "musta valkoiseksi" kovin hämmentävällä ja uskottavalla tavalla.
Niinpä niin, jostain syystä vain jäin muistelemaan taas vanhoja, huonoja aikoja...
Vastaukset 43
Vanhimmat
Noin se homma käytännössä menee. Suhteen mekaniikka on juuri tuota vuoristorataa, ja tunne että olet kyydissä etkä voi jarruttaa. Ja siinä kyydissä tulee istuttua pahimmoillaan vuosikausia ennen kuin hokaa esittää itselleen kysymyksen; "miksi istun tässä"
Itselläni oli taas se tilanne, että toinen oli kuin peili, jos olin hyvällä päällä hänkin oli, jos taas huonolla tuulella ja olisin tarvinnut tukea ja lohdutusta, niin toinen vetäytyikin ja oli kiukkuinen. Raskasta, kun ei voinut olla oma itsensä, vaan piti aina miettiä miten mielialani vaikuttaa häneen.
Jos sun ex oli käänteisnarsisti?
Mikä on käänteisnarsisti?
harkittua toisen sekoittamista,todella toimiva keino,jos ei huomaa,että manipuloidaan. Tosin narsistien mielialat vaihtelevat niin nopeasti, että kyydissä on vaikea pysyä. Ensimmäisenä hetkenä ollaan maailman erityisimpiä ja tosi menossa(tällä kaudella huomioni mukaan ilkeämpi toisille) ja seuraavana kaikki on itsessä pielessä, ja sitten pitää 'treenata' joku uusi juttu.
Niin, kyllä tiedän tuon kaksoissidoskäyttäytymisen, mutta en ole koskaan kuullut käänteisnarsistista. Kaksoissidoskäyttäytyminen on kyllä tuttu minunkin suhteessa, en vaan tiedä oliko se harkittua vai oliko se ihan luontaista hänen käytökselleen. Minusta exäni ei tiedostanut käytöstään.
molempia narsistien kohdalla!Mutta ehdottomasti löytyy myös henkilöitä (ei niinkään narsisteja vaan enemmän psykopaatteja),jotka käyttävät tätä tekniikkaa hyvin hallitusti.Mutta luulisin ,että narsisti tiedostaa mitä käyttäytymisellään saa aikaan,kaaosta ja epävarmuutta ja hyväksyy sen tavoitteekseen? Olen lukenut kaiken saatavilla olevan psykopatiasta kyllä,mutta narsismin tuntemukseni rajoittuu vain yhteen pitkään suhteeseen ja Sam Vakninin kirjaan...:)Joten ei aavistustakaan miten tämä menee, ehkä,joku narsisti voisi vastata?
Täytyy myöntää että minäkään en tiedä käänteisnarsismista oikeastaan mitään. Psykan opiskelija selitti asian aika hyvin. Ajattelin sen olevan jonkinlaista läheisriippuvuutta myöskin. Kun kerroit eksäsi peilanneen sun tunteita, muttei kuitenkaan lohduttanut pahaa oloasi, se tuntui aika harkitulta kiusaamiselta.
Ei hän tehnyt sitä harkitusti, hän vaan ei osannut käyttää tunteita, aivan kuin avaisin työkalupakin ja näkisin työkaluja, mutta en osaisi niillä mitään tehdä.
Tuntuu kamalalta. Älä tykkää huonoa, mutta iski hirveä säälin tunne ajattelen ihmistä joka ei osaa käyttää tunteita. Tulee mieleen tarina robotista joka halusi olla ihminen..
Mun ongelmani on haluni "parantaa, rakastaa toinen terveeksi" ts sellaiseksi kuin minä haluaisin, tunteita täynnä olevaksi. Se on narsismia, muovaamista, itseni ulkoistamista. Ehkä totutun narsismin toinen äärilaita mutta yhtä paha kuitenkin :'(
you change your mind,like a girl canges clothes...
http://www.youtube.com/watch?v=VcWph0oN75s
Mitä on sopivasti alistettu?
Enpä usko et olet kovin väkivaltainen mut periaatteessa kuvio menee just noin, kunnes uhri on tarpeeksi vahva irtautumaan ja uskomaan että ansaitsee parempaa :)
Et arvaakaan temppuilija miten lähelle osuit jälleen. Kun seisoin siinä kuilun reunalla, mutta nojaten tyhjyyteen, vain köysi jota puolisoni piti, esti tippumisen. Olin luonnottomassa asennossa, köysi ainoa turvani, ja sen pitelijä tiesi sen.
Siinä tilanteessa ei tullut kyseenalaistettua sitä, saako puoliso toimia niin. Putoamisen pelossa olin kiitollinen köydestä. Rakkauteni pakotettiin väärään muottiin. Niin väärään että jos hän olisi irroittanut köydestä, olisin pudotessanikin vielä yrittänyt ymmärtää häntä.
Pakoonpäästyäni; miksi ihmeessä annoin käydä niin?
osuit naulan kantaan. Uhri elää aina vaistot valppaana, odottaa koska isäntä/emäntä antaa käskyn. Auta armias jos uskallat sanoa ja temppuilla takaisin, katsotaan "monttu auki" "mikäs sille nyt tuli, kun se on aina ollut niin kiltti ja hyvä luontonen" . Ihan kuin olisi kysymyksessä joko hevonen tai koira.
"Rakkauteni pakotettiin väärään muottiin. Niin väärään että jos hän olisi irroittanut köydestä, olisin pudotessanikin vielä yrittänyt ymmärtää häntä."
Eipä tuota olisi voinut paremmin kuvata!
Exäni myötä olin suuresti inhoamaan sanaa KILTTI. Hän sanoi usein että tykkäsi minusta, koska olin niin kiltti. Nyt hän sanoo kyllä tykkäävänsä nyxästään, koska on niin kiltti (mutta tietysti vieläkin minulle valehtelee RAKASTAVANSA vain minua, ei nyxäänsä)
Jokaisen ihmisen sisältä löytyy leijona kun raapii tarpeeksi kauan.
"Kyllä minusta hyväuskoinen saa olla, ihmisille pitää antaa tilaisuus, mutta jos jumittuu vain yhteen rooliin, vaikkapa on vain kiltti ihminen ja ylikehittää sen puolen, äärimmillään sekin on persoonallisuushäiriö."
Tai jokin häiriö joka tapauksessa, jos jää siihen, että on aina vaan kiltti vaikka kohdellaan röyhkeästi. Narsistin kanssahan on vaan ensin vaikea tajuta, missä mennään, kun ne osaa manipuloida toisen mieltä loistavasti.
Meillä ainakin kävi niin, että kun lakkasin olemasta "kiltti" niin keinot kovenivat, lopulta tuli raaka fyysinen väkivaltakin kuvioihin mukaan. (en tiedä kertooko tuo sen, että exäni olisi psykopaatti?) Exäni myös on sanonut että nyxä ei kiinnosta tarpeeksi, koska on liian kiltti, naisesta pitäisi olla kuulemma vastusta. Vahvemman ihmisen nujertaminen tuottaa suuremman tyydytyksen?
Miehen ja naisen ikuinen sota. Mutta todellista valtaa on olla käyttämättä aseita. Fyysisiä tai henkisiä. Se on valtaa omiin negatiivisiin tunteisiin. Uskon että sitä voi kehittää.
Vastaan dilemmaan omalla näkemykselläni.
Asetelma: Itsensä tiedostava mies, ja nainen, joka ei kunnioita miehen rajoja. Pärjätäkseen miehen tulisi hyökätä ja rikkoa naisen rajoja yhtä paljon tai enemmän, joka taas johtaisi koston kierteeseen ja kilpavarusteluun. Samalla mies sotisi omaa arvomaailmaansa vastaan pakottamalla itsensä naisen kaltaiseksi. Olla tulematta naisen kaltaiseksi johtaa taas alistumiseen ja hallinnan lipumiseen naiselle, tai oman nahkan kovettamiseen ettei toisen rajarikkomiset sattuisi. Keskittyminen tähän johtaa pois oman elämän hallinnasta.
Ratkaisu: Pois hankalasta asetelmasta. Kaikkia sotia ei voi voittaa.
Totuus on veli hyvä, että ihan terveetkin naiset on välillä niin mutkikkaita, että täytyy vaan nostaa kädet pystyyn. Jos me keskenään sovitaan että mennään bisselle, niin kohta ollaan huurteisen ääressä, mutkatonta meininkiä. Teeppä sama naisen kanssa, niin kohta huomaat olevasi jossain bauhaussissa tai kynsilakkakaupassa.. :)
Jos miehet on marssista niin naiset on jupiterista, vai miten se sanonta menikään? ;-)
Hah hah.. :-D
Älä nyt, kuulen jo kenkien kopinaa, kun tän palstan lukijat otti rynnäkön hesaan nähdäkseen sut =)
Pitäisköhän itsekin lähteä, siinä on Kämp.pi vieressä missä vois yöpyä.
Mielenkiintoinen ajatus tuo live-tapaaminen! Ehkä se järjestyy jonain päivänä. Siihen asti, juodaan virtuaalina ja koritolkulla veli-hyvä =)
Sain ilmoituksen eron astumisesta voimaan. Juhlapäiväkö? Miksi musertava suru puristaa rintaa?
Mun vuoro dyykata pohjamutiin brother.. :"( :"( :"(
Jaettu suru on kaksinkertainen suru, siitä riittää veljellekin.
Kiitos!
Jaa, minä odotan taas innolla, kun puoli vuotta on kulunut ja kumoan sitten saavillisen jotakin ihan mitä vaan, vaikka kuravettä :)
Elämä risaiseksi vaan, ei kannata dyykkailla :-D
"Olen vakuuttunut, että huolimatta siitä, että tuskan tunteet ovat välillä ylitsevuotavia, henkilökohtainen vapaus on kuitenkin arvokkainta mitä meillä on. Olet päässyt pois itse rakentamastasi vankilasta ... voiton päivä !!!"
Hypnoottinen ilme tossa Emigraten wake upissa. Tykkäsin. Jostain syystä kuuntelin toissayönä myös scooterin steppivideoo useampaan kertaan. Ennen siinä tanssiva nainen olisi ollut exäni, minun istuessa jalkakäytävällä. Nyt siinä tanssin minä, ja vieressä tanssiva nainen on juuri tuo henkilökohtainen vapauteni. Elämäni. Saan olla siivoamatta viikon, lämmittää saunan vaikka neljältä aamuyöstä, heittäytyä sohvalle töiden jälkeen, surffailla netissä, koskaan tuo nainen ei marise, ei hallitse, vaan pysyy samassa tahdissa! Vau mikä nainen elämä on..mistähän löytyisi vastaava fyysinen yksilö? :)
Vuoden asumuseron jälkeen tuli siis tuomio avioerosta. Vähän sen jälkeen exältä jälleen haukut että kaikki syy kariutumiseen on 100% minun. Mutta. Tuli myös pyyntö jälleen palata takaisin, huolehtimaan hänestä. Paluukokeiluja olen vuoden aikana tehnyt kolme, johtuen omista tunteistani ja voimien palautumisesta ja uskosta selvitä. Joka kerta kaava on ollut sama, alussa hyvää kohtelua, huomioimista, sitten valta-asetelma palautui, puolisolla lopahti voimat/mielenkiinto/what ever minun suuntaan ja olin käskytettävän roolissa. Esineenä.
Tuo ristiriita, satasella syyllistäminen, ja takaisin anelu/takertuminen repii sydäntäni. Ekan paon jälkeen enemmän, nyt jo vähemmän. Ehkä nahka alkaa parkkiintua tai jotain. Henkilökohtainen vapaus verrattuna täydelliseen toisen kautta elämiseen, mitä en saanut muutettua itsessäni enkä hänessä.
Tuo toisen takertuminen(tapahtuu se sitten mistä motiivista tahansa) on varmaan ne kuuluisat koukut, joista puhutaan, aiheuttivat minussa auttamisen tarpeen ja uskon, että toinen arvostaa ja kunnioittaa. Auttaminen mitätöitiin, tai jos kiitettiin, se mitätöitiin viiveellä. Olisi helppo vihata, mutta silloin vihaisin myös itseäni siinä symbioosissa. Parempi siis rakastaa.
Sullekin sattui kohdalle vaimo joka tekee miehestä filosofin, veli-hyvä, siksi kysynkin näkemystäsi?
Olen tehnyt kaiken voitavani, mitä suhteen eteen vaan voi tehdä, kaikki turhaan. Nyt, on vapautunut olo, kun tietää varmasti, että tämä ero oli oikea ratkaisu. Järkyttävää millaiseen vankilaan sitä ihminen itsensä vapaaehtoisesti voi järjestää, huh.
Kiitos
Juodaan yhdessä virtuaalina se saavillinen kuravettä kun sen aika koittaa, sisko-hyvä =)
Se läksy tuli opittua.
Tehdään niin vaikka oikeasti, hyvä veli =)
Tää palsta on antanut paljon apua. Samanhenkisten miitti ;-)
Saavillinen olutta Siskolle! Ja eikun juomaan.. ;-)
Jaa, virtuaalisesti kyllä menee alas ;)) Tack!
Kuvaus oli suoraan 2 vuotta kestäneestä suhteestani.
Sitten tajusin lähteä, kiitos kumppanin jatkuvan pettämisen. Muuten olisin suhteessa vieläkin ja elämäni kulkisi miehen mielialojen ja käskyjen mukaan.
Eläköön itsenäisyys!
Ihmeen koville ottaa tämä erokin koska mies pyörii ajatuksissa ihan liikaa.
Ei romanttisessa mielessä, ei vihan tunteilla. Ei itkua eikä paljon suruakaan. Ei hyvällä eikä niin pahalla.
Kai sitä on niin sekaisin vielä kaikesta, kun kaikki onkin ollut valhetta ja näyttelemistä ettei järki pysy perässä.
Toivon, että saan pian miehen ajatuksista pois ja pääsen oikeasti omaan normaalin elämääni ilman asian spekulointia.
Kuinka pian olette unohtaneet suhteen?
Erostani on vasta 3 kk ja ero oli sinänsä helppo koska meillä ei ollut yhteisiä lapsia eikä kotia.
Haluan hänet pois päästäni.
Eropaperin allekirjoitus oli hyvä syy unohtaa ja jättää kaikki mennyt taakse. Kyllä, eläköön itsenäisyys ja vapaus! Miksi tuhlaat aikaasi ihmiseen, jolla ei sinulle ole mitään merkitystä enää elämässäsi?? Jotainhan siinä suhteessa jäit kaipaamaan, kun et saa häntä pois mielestäsi, mieti mitä se on niin sen jälkeen voit päästää irti. Minulla napanuora katkesi tosiaan eropaperin allekirjoittamiseen, mitään tunteita ei jäänyt, ei hyviä, eikä huonoja, vain ihana vapauden tunne ;)
"Ihmeen koville ottaa tämä erokin koska mies pyörii ajatuksissa ihan liikaa.
Ei romanttisessa mielessä, ei vihan tunteilla."
Erosta jo kolmisen vuotta, alkaa helpottaa, useimmiten. Erosta toipuminen narsistista ja psykopaatista kestää varmaan paljon kauemmin kuin "normaalista" suhteesta, koska siinä on niin paljon sellaista, mitä ei vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää.
Minullakin oli 1-2 vuotta eron jälkeen niin, että se oli juuttunut päähäni, mutta en tuntenut vihaa, en niin kaipaustakaan (useimmiten), omat aivot jauhoivat vaan kaiken aikaa sitä, mitä oikeastaan oli tapahtunut, miten joku ihminen voi olla sellainen kun se oli, sitten vasta myöhemmin tuli voimakas itseinho, että sellaiseen oli sotkeentunut, tuntui siltä että ihan kuin olisi koskettanut jotain äärettömän pahaa ja likaista, tuli ajoittaiset rajut vihantunteet, mutta luulen, että siitä alkoi myös todellinen toipuminen. Tuli suru siitä, että itse mielestään rakasti toista ja sitä käytettiin hyväksi. Kaikenlaisia tunteita laidasta laitaan.. Ehkä se oma psyyke on sen verran "viisas", että ottaa nuo tunteet käsittelyyn vasta sitten kun on niiden aika, jaksaa niitä käsitellä.
Onneksi suhteenne kesti vain 2 vuotta, ehkä pääset helpommalla. Voimia!
Kun eroaa narsistista, eron käsitteleminen omassa päässään todennäköisesti kestää kauemmin myös siitä syystä, että narsistin kanssa ei voi jälkeenpäinkään käydä suhdetta läpi aidosti ja rehellisesti niin kuin useimmiten ei-narsistin kanssa voi. Asiat jää aina "keskeneräisiksi" ja käsittelemättä.
Hienosti sanottu ja allekirjoitan tuon; "ehkä psyyke on sen verran "viisas", että ottaa nuo tunteet käsittelyyn vasta sitten kun on niiden aika, jaksaa niitä käsitellä".
Minä pähkäilin noita samoja asioita kuin sinä vielä ollessani naimisissa, tuskailin, kääntelin ja vääntelin miten toinen voi olla tuollainen ja aivan kuin olin sotkeutunut sellaiseen äärettömään pahaan ja likaiseen, kuten hyvin sanoit. Tunteet myllersivät joka päivä. Ihmettelen sitä rauhaa nyt, mikä on sisälläni, kun uskalsin ottaa askeleen ja ottaa eron. Ainoa mitä suren on se, että olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin.
Totta, siksi vertaistukea on tarvittu ja tarvitaan. Jossakin ne asiat pitää saada käsiteltyä selviksi.
Mä nään tän palstan arvon juuri tuossa, joukko ihmisiä jotka on kiehuneet samassa liemessä, joiden kanssa voi jutella ja selvittää käsittämättömiä tapahtumia.
Itsekin olen miettinyt että ehkä tämä on sitä kun asioita ei voi koskaan ex kumppanin kanssa puhua selviksi vaan ne on käsiteltävä itse ja tyydyttävä siihen, että vastauksia en tule toiselta osapuolelta saamaan. Ymmärrän toki, että turha mitään vastauksia mennä häneltä kyselemäänkään.
Muiden seurustelu kumppaneitteni kanssa asiat on selvitetty ja sitten jatkettu elämäämme kaveri pohjalta omaan suuntaamme. Helppoa!
Ja kai koen vielä jonkinlaista shokkia. Mies jota rakastin olikin narsisti. Sitä huimaa valehtelun määrää mikä jälkeenpäin on paljastunut.
Olen luonteeltani ihminen joka on ollut aina kaikkien kanssa väleissä. Tämä on uutta, pudottaa joku pois elämästä joka oli siinä lujasti kiinni ja mukana pari viimeistä vuotta. Vaikka se valhetta olikin.
Mutta eteenpäin mennään ja elämän ilo kuplii! Se on pääasia.
Mutta kaksisuuntaista (bipolaarinen) sairastavan kanssa tuo on todellisuutta.