Kirjoitan nyt tänne nimettömänä todellisen kokemukseni, joka on elämäni piinaavin muisto. Minun on kerrottava tämä jollekkin, vaikka näinkin, vaikka minua ei uskottaisikaan. Vakuutan kuitenkin olevani psyykkisesti terve, ja työskentelen keskisuuressa IT-alan yrityksessä.
4 vuotta sitten kesällä olin työkeikalla itäsuomessa. Ajelin puolenyön maissa etelään pitkin maantietä 26, joka on mutkainen ja kapea, ja halkoo lähinnä korpea. Kello oli ainakin puolenyön, ja liikenne oli tuolla tiellä siihen aikaan melko harvaa.
Eräässä notkelmassa tuon tien varrella on asumattomalla järvenrannalla pienessä poukamassa parkkipaikka, ja pysähdyin siihen kuselle. En tänäkään päivänä osaa sanoa mitä oikeasti siellä näin, mutta voin kuvata teille muistikuvani. Kauhu nostaa kyynelet silmiini vielä tätä kirjoittaessanikin.
Kustessani seisoin kasvot järvelle päin ja ihailin tyynenä väreilevää ja usvaista kesäöistä maisemaa, kun yht-äkkiä tunsin jonkinlaisen humahtavan tuntemuksen, samanlaisen kuin elokuvissa kun subbarit jytisevät niin että se tuntuu mahanpohjassa.
Samalla hetkellä noin 50 metrin päässä oikealla olevan niemenkärjen takaa tuli suurinpiirtein pakettiauton kokoinen esine LEIJUMALLA hieman järvenpinnan yläpuolella. En osaa tarkkaan sanoa sen muotoja, sillä siinä leiskui omituisella tavalla kirkas valkoinen valo hävittäen osaksi sen muodot.
Kuulen vieläkin joskus nukkumaan käydessäni laitteen päästämän hiljaisen viheltävän äänen, joka sekoittui aluksi kuulemaani matalaan, tuskin korvin kuultavaan kuminaan.
Jotenkin mieleni romahti sillä hetkellä, kun hahmotin että edessäni leijuu jotakin tuollaista. Huusin älyttömänä jotenkin sammaltaen ja ääni paksuna "kuka siellä, mitä, aaaaaaaa! Äkkiä käännyin ja juoksin käynnissä olevan autoni etuovelle. Mennessäni kuulin selkäni takaa vielä omituisen nousevan suhinan. Autossa hapuilin paniikissa ovet lukkoon, ja painoin kaasua. Liikkeellelähtökin tapahtui kuin painajaisessa, painoin kaasua aivan hallitsemattomalla voimalla, ja auto lähti sutimalla liikkeelle. Silloin tämä äärimmäisen kirkas, päivänvaloakin kirkkaampi valo valaisi hetkeksi kaiken ymärilläni. Se on ollut elämäni painajaismaisin hetki.
Minulla ei edes ole tarkkaa muistikuvaa tämänjälkeisestä ajomatkastani Kotkaan hotelliin. Olen todennäköisesti ajanut järjetöntä ylinopeutta. Ihme että pysyin tiellä.
4 vuotta sitten kesällä olin työkeikalla itäsuomessa. Ajelin puolenyön maissa etelään pitkin maantietä 26, joka on mutkainen ja kapea, ja halkoo lähinnä korpea. Kello oli ainakin puolenyön, ja liikenne oli tuolla tiellä siihen aikaan melko harvaa.
Eräässä notkelmassa tuon tien varrella on asumattomalla järvenrannalla pienessä poukamassa parkkipaikka, ja pysähdyin siihen kuselle. En tänäkään päivänä osaa sanoa mitä oikeasti siellä näin, mutta voin kuvata teille muistikuvani. Kauhu nostaa kyynelet silmiini vielä tätä kirjoittaessanikin.
Kustessani seisoin kasvot järvelle päin ja ihailin tyynenä väreilevää ja usvaista kesäöistä maisemaa, kun yht-äkkiä tunsin jonkinlaisen humahtavan tuntemuksen, samanlaisen kuin elokuvissa kun subbarit jytisevät niin että se tuntuu mahanpohjassa.
Samalla hetkellä noin 50 metrin päässä oikealla olevan niemenkärjen takaa tuli suurinpiirtein pakettiauton kokoinen esine LEIJUMALLA hieman järvenpinnan yläpuolella. En osaa tarkkaan sanoa sen muotoja, sillä siinä leiskui omituisella tavalla kirkas valkoinen valo hävittäen osaksi sen muodot.
Kuulen vieläkin joskus nukkumaan käydessäni laitteen päästämän hiljaisen viheltävän äänen, joka sekoittui aluksi kuulemaani matalaan, tuskin korvin kuultavaan kuminaan.
Jotenkin mieleni romahti sillä hetkellä, kun hahmotin että edessäni leijuu jotakin tuollaista. Huusin älyttömänä jotenkin sammaltaen ja ääni paksuna "kuka siellä, mitä, aaaaaaaa! Äkkiä käännyin ja juoksin käynnissä olevan autoni etuovelle. Mennessäni kuulin selkäni takaa vielä omituisen nousevan suhinan. Autossa hapuilin paniikissa ovet lukkoon, ja painoin kaasua. Liikkeellelähtökin tapahtui kuin painajaisessa, painoin kaasua aivan hallitsemattomalla voimalla, ja auto lähti sutimalla liikkeelle. Silloin tämä äärimmäisen kirkas, päivänvaloakin kirkkaampi valo valaisi hetkeksi kaiken ymärilläni. Se on ollut elämäni painajaismaisin hetki.
Minulla ei edes ole tarkkaa muistikuvaa tämänjälkeisestä ajomatkastani Kotkaan hotelliin. Olen todennäköisesti ajanut järjetöntä ylinopeutta. Ihme että pysyin tiellä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
toi oli paras kuulemani juttu tänää, sun pitäs ryhtyä kirjailijaksi!!!! tosi hauska juttu, ja erittäin uskottavasti kirjoitettu. onko kukaan muu samaa mieltä!?
mutta nuo kuvaukset tuntuu jotenkin tutulta ja moneen kertaan esitetyltä. Kun joku keksisi joskus jotain uutta...
Kyllä me kuultiin muijan kanssa se, mitä sä huusit, mutta kun oli verkkojen nosto just kesken, ei ehditty vastata. Sulle tuli niin pirunmoinen kiire pois. Meinäsit vielä ajaa lepikkoon siitä lähtiessäs.
Jos kuulet saman äänen usein päässäsi nukkumaan mennessäsi,etkä muista kunnolla paluumatkaasi hotellille, on hyvin todennäköistä että sinut abduktoitiin. Sanoit, että muistisi hämärtyi siinä vaiheessa kun kirkas valo valaisi ympäristön. Siinä vaiheessa sinut todennäköisesti siirrettiin aluksen sisälle.
Et voi muistaa tapahtumia jälkeenpäin, sillä muistiasi on muokattu ja siihen on lisätty kauhuntunnetta juuri siksi, ettet muistelisi asiaa enempää. Jos asia kuitenkin vaivaa, suosittelen regressioterapiaa, eli hypnoosia.
Kokemukset ovat aina kokijalleen henkilökohtaisia, ja pysyvät aina kokijan kokemuksina. Vaikka joku osaisi jonkun kaikki kokemukset ulkoa, niin ne silti pysyisivät kokijan kokemuksina. Mutta hankkikaa omia kokemuksia ja kokeilkaa kertoo niistä sitte muille, niin saatte sitten kokemuksia kokemuksien kertomisesta.
Kertoja on omien kokemuksien puutteessa kehitellyt kokemuksen ja kokeilee kertoa sitä muille omana kokemuksenaan, että muut saisivat kokemuksen keksityn kokemuksen kokemisesta.
Voin vakuuttaa että kyseinen tapahtuma on aito.
Lähettäkää vaikka sähköpostia: [email protected]
että olet keksinyt koko jutun omasta päästäsi. :D
Miten sähköpostin lähettäminen varmistaa, että juttu on tosi?
Jos haluaa purkaa patoutunutta omaatuntoaan, pitää olla lisäksi masokisti, että nöyryyttää itseään tällä palstalla. Hoax.
aika erikoista, että näihin juttuihin reagoidaan tällä tavalla. Onko kyse suomalaisesta perus-kateudesta, vai mistä? Esim. kukaan ei edes yritä kehua retostaa ja pistää paremmaksi. Tyytyy vaan mollaamaan heti sellaista, joka uskaltautuu kirjoittamaan erikoisesta kokemuksestaan tähän tapahtuma köyhään alasivustoon.
eipä miehen sähkö posti osoite toiminut, olisi kirjoittanut!
kokemuksesi oli hyvin saman tapainen kuin minunkin, minulla oli isäkin vierellä todistamassa tapahtumaan.
laita toimiva osoiteese!!! niin kirjoitan.
Mä veikkaan että oikea osoite on [email protected] koska alkuperäinen oli [email protected] ja siinä on yksi piste liikaa. Semmoisia osoitteita ei ole missä olisi piste ennen tai jälkeen @-merkkiä.
Eivät he pahaa tee. Oma vieraan pelko tekee ihmisen pelokkaaksi ja niin kokemus koetaan kauhistuttavana.Ilmeisesti on kuitenkin asioita joista ei kaikkea tiedetä ja tässä on sellainen asia. Itse uskon että muita tasoja on olemassa ja sinä ehkä näit tällaisen vierailun sillä metsätiellä. Ellei se sitten ollut joku tiedustelukone ja ajatuksissasi yhdistit sen ufoon. Pelkoreaktiokin saattaa tuoda unohduksen. Oma kokemukseni on valoisa ja täynnä rakkautta ja nämä olennot eivät halunneet mitään pahaa. Tosin koin tapahtumat "unissani" sohvalla nukkuessani. Jos sinua kovin vieläkin tuo pelottaa niin pyydä itsellesi suojausta ja rentoudu meditoimalla tai muuten ja irroita kokemus ajatuksistasi.