Minä en ole koskaan raahannut mitään turistikrääsää kotiin. Jotain olen toki tuonut, mutta niihin roippeisiin liittyy aina jokin tarina.
Esim. oltiin Solanon kanssa Ujung Pandangissa päivätolkulla lossaamassa. Minä olin kerran sapuskan jälkeen ahteritäkillä röökillä kun satama-altaaseen meloi joku paikallinen vanhus kanootilla. Sillä oli paatissa verkkoja, kalaa ja saakelin iso kierteinen simpukka. Ukko nosti simpukkaa ja osoitti sormella sitä mun kessua. Minä näytin Marloboroaskia ja osoitin simpukkaa. Ukko nosti kaksi sormea pystyyn ja minä nyökkäsin. Mentiin siitä laiturille molemmat ja tehtiin kaupat. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan koko aikana mutta molemmista tuli tyytyväisiä. Minulla on simpukka edelleen tallessa, mutta vaarin kessut lienee jo palaneet.
Esim. oltiin Solanon kanssa Ujung Pandangissa päivätolkulla lossaamassa. Minä olin kerran sapuskan jälkeen ahteritäkillä röökillä kun satama-altaaseen meloi joku paikallinen vanhus kanootilla. Sillä oli paatissa verkkoja, kalaa ja saakelin iso kierteinen simpukka. Ukko nosti simpukkaa ja osoitti sormella sitä mun kessua. Minä näytin Marloboroaskia ja osoitin simpukkaa. Ukko nosti kaksi sormea pystyyn ja minä nyökkäsin. Mentiin siitä laiturille molemmat ja tehtiin kaupat. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan koko aikana mutta molemmista tuli tyytyväisiä. Minulla on simpukka edelleen tallessa, mutta vaarin kessut lienee jo palaneet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tallinnassa 70-luvulla vaihdoin 10 Lux-saippuaa villisian nahkaan.
Minä taas olen ostanut ja raahannut kotiin kaikenlaista seilausaikanani eläkepäivien ratoksi. Tuossa niitä nyt istuu ja seisoo pitkin seiniä ja kirjahyllyjä. Eihän niillä mitään rahallista arvoa (emännän mukaan ei mitään visuaalistakaan arvoa) ole, mutta aina niitä katsellessa tulee mieleen jotain muistoja maista, jossa on käynyt. Mosambikissa kerran laivan lähtötouhussa oli vielä viimeiset kauppiaat kaijalla. Muutamalla hytissä olleella vanhalla dongarilla vaihdoin itselleni jostain puhvelin sarvesta tehdyn purjelaivan pienoismallin ja kourallisen paikallisia puusta tehtyjä talismaneja. Kai myyjä puhalsi niihin pahan hengen huonon kaupan takia, koska minusta ei koskaan tullut rikasta. Vaan onko tuollakaan niin väliä.
Tämä nyt ei matkamuistoihin liity, mutta juolahti mieleen ja kirjoitan ennenkuin taas unohtuu ;-)
Eli vielä tuosta Mosambikista, kansantasavalta se oli muistaakseni 1982 kun siellä käytiin. Hiukan itänaapurin tyyliltä vaikutti, kauppojen ikkunoissa oli lähinnä tyhjää, kuten myös sisällä kaupoissa. Mentiin kaljoille keskustan hotellirakennuksen yläkerran baariin. Kun pyydettiin oluet, tarjoilija sanoi parin sellaisen ehkä vielä löytyvän. No me tilattiin heti kolme per nuppi saman tien. Kun ne olivat turvallisesti nokan edessä baaritiskillä, oli asia ok. Saman tien baaritiskille alkoi ilmaantua muitakin janoisia oluen tilaajia. Kyyppari levitteli käsiään, osoitti meidän pullopatteristoa ja sanoi kaiken oluen olevan siinä. Lisää tulee ehkä huomenna tai ensi viikolla. Kyllä meille maittoi. Meklari oli mukava portugeesi, joka oli jäänyt maahan sen itsenäistyttyä 1975. Kerran kongilla vastaan tullessaan hän pysäytti minut ja vaivautuneena sai esitettyä pyynnön; voisiko hän kenties saada hiukan voita, Maputon kaupoissa sitä ei ollut näkynyt miesmuistiin. Sanoin asian järjestyvän ja stuertti ystävällisesti hiivasi pari voipakettia miehen laukkuun. Seuraavana päivänä meklari tuli radiohyttiin ja kiitteli herkullisesta voista. Tosin kuulemma kaupoista ei edellisenä päivänä leipää löytynyt, mutta perhe oli maistellut lusikalla eurooppalaista voita sellaisenaan ja herkkua oli kuulemma ollut. En enää muista kävimmekö vielä stujun juttusilla leipäasioissa. Silviisii.
Kiva tarina. Olet ollut tervein ajatuksin liikkeellä, samoin tuota allaolevaa Sparksin jutta on kiva lukea.
Rehellisyys on aitoutta ja se herättää lukijan
Joku ihme meriperinne oli ainakin Nielsenillä se, että pyrittiin piilottamaan lomallelähtijän suitkeissiin jotain noloja tuliaisia. Ehkä laivaan jäävillä oli vähän kademieli ja kuviteltiin että mitä kotona tai tullissa tapahtuu kun kapsäkki avataan. Usein tämä onnistuikin, sen verran tohkeissaan lomalaiset aina olivat että niitä pystyi uunottamaan. Suosittuja artikkeleita olivat itse askarrellut mielikuvitukselliset seksilelut (kuten käsin veivattava telkkäpönttö jossa on sivussa kampi ja neljä levankiharjaa sisällä), palaneet pakoventtiilit, kuivattu parracuda tai viiden kilon sakkeli. Mieluusti laukkuun ängettiin viime hetkillä jotain älytöntä ja painavaa. Matruusin laukusta saattoi löytyä kotona pätkä huonosti pleissattua vaijeria, nippu kuivuneita pensseleitä tai pussillinen homehtunutta pullaa
Vapaaehtoisia laukunkantajia riitti reelingille asti. Toivotettiin hyvää matkaa ja muistathan meitä sitten kotona Hehe..Muijalle terveisiä Hehehe...
suvineerit. Esimerkiksi Puolasta Suomeen tullessa ei kerinnyt tippari vielä itää ja eukko sitten kirjeellä ilmoitti jostain yleisen vessan pytystä semmoisen saaneensa. Ei ollut itsekään varma mistä se tuli.
Onhan näitä suvineereja monenlaisia, heh heh...
Ja kyllä se vaimokulta tiesi, mistä sen oli saanut, heh, heh....
eli aids eli sitähän ei silloin tiedetty -80 luvulla ,mutta moni äijä kävi kakkosen piikillä kun oltiin norsuluurannikolla hakemassa viittä muukalaislegioonan sotilasta valvomaan lastausta sekä lossausta
kun Nan Fungilla vietiin sementti lasti Ranskasta Gaboneen itte ei tarvinnu kakkosen luona käydä
kun kelju försti sano et jenkki on yövahdissa koko ajan oorderi oli et laivaan sai tulla vain naisia
(niitä muuten tuli kreikku laivasta) jos joku muistaa ?
Jotenkin hämärästi muistelen, että aikoinaan merimiespassin kera lentävillä oli pakaasien painon suhteen omat, väljemmät painorajoitukset kuin muilla matkustajilla. No, läksin kerran lomille Kapkaupungista ja meklari oli järjestänyt lipun ja kuljetuksen kentälle. Siellä lentoyhtiön tyttö alkoi kakistella laukkujen punnituksessa ja sanoi ylipainoa olevan roimasti, randeja tiskiin. Meklari oli jo poistumassa hallista kun huikkasin hänet takaisin tiskin ääreen. Hän oli buukannut minut business-luokkaan. Kaiveli sitten taskustaan ylipainomaksun ja toivotteli hyvää matkaa. Koneen vaihto Johannesburgissa, sieltä kohti Suomea via ainakin Las Palmas. Loppumatka meni laulellen, ilmaista konjakkia nauttien. Kotiintulo oli huuruinen, muttei laukuista sakkeleita löytynyt...
Kerrankin kun tulin Seutulan kautta lomalle, niin tulipa tullipiski nuuhkimaan minun laukkua jossa oli kahdeksan kiloa sisäfilettä. Sesse vilkaisi minua, nuuhkaisi laukkua, vilkaisi minua ja jatkoi haalarimiehen taluttamista. Oli se viisas koira, tiesi tarkkaan mitä minun laukussa oli, mutta kun oli käsketty etsimään jotain ihan muuta...
Erikoisin muisto meriltä on kivettyny lintu,n.63miljoonaa vuotta vanha,tuli irlannin etelä puolelta kun olin siellä troolilla töissä,aika vähä ruokanen kaveri se tietysti on ja häkin siivous ei kauaa kestä!
Ihmetyttää,minkälaisella laskuopilla tuon linnun ikä on räknäilty..kerro meille..
korkeamman luokan kvantti fyysillinen matemaattinen toimitus eikä sitä voi kyseenalaistaa !
isä-ukko vei sen linnun kivi-messuille ja joku asiantuntija ties kertoa sen iän. että semmosta.
Krapulainen tullimies kunnon paukut kun saavuimme Panamasta marraskuussa 1978 .-