En tiedä yhtään mille osastolle tämä pitäisi laittaa, sopisi aika moneenkin. Järjen ja tunteiden välillä tässä nyt tappelen niin päätin laittaa sitten tähän.
Olen avoliitossa. Alamme olla siinä tilanteessa että molemmat ovat onnettomia, mutta olemme jo niin tottuneet toisiimme ettei kumpikaan saa tehtyä asialle mitään. Elämä on hankalaa joka tavalla, mies on ollut työtön pidemmän aikaa ja tuntuu menettäneen elämänhalunsa. Mitään hän ei enää saa aikaiseksi kotona tai sen ulkopuolellakaan. Katsoo vain tv:tä tai on koneella. Minun harteillani on kaikki. Molemmat haahuilevat kotona puuhaillen omiaan, hellyys ja huomio ovat kadonneet.
Kuitenkin molemmat rakastamme toisiamme vielä jollain tasolla, muutenhan olisimme eronneet ajat sitten.
Tai sitten tässä on vain kyse pelkästä tottumuksesta ja molempia pelottaa aloittaa uusi elämä mutta kumpikaan ei sano sitä ääneen.
Oli miten oli, minulla oli pidemmän aikaa tunne, että tahdon jotain piristystä elämääni, tahdon huomiota. Tahdon tuntea itseni edes hetken taas naiseksi enkä kotiorjaksi. En kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen. Mutta en myöskään estellyt kun sopiva mies tuli elämääni. Välillämme ei ole vielä tapahtunut mitään sanoja kummempaa, olemme nyt vajaan vuoden pitäneet tiiviisti yhteyttä puhelimen ja netin välityksellä. Olemme molemmat tänä aikana jollain tavalla ihastuneet toisiimme, tai ainakin siihen mielikuvaan minkä olemme toisistamme saaneet.
Tahtoisimme molemmat tavata toisemme viimein, mutta minä epäröin. Asetan itseni tietoisesti tilanteeseen jossa saatan pettää miestäni. Tiedän, että jos tilanne veisi mukanaan, en pystyisi estämään itseäni, olen niin kauan ollut ilman toisen huomiota ja läheisyyttä. Mutta entä kun se hetki on ohi, minulla olisi hirveä olo, tiedän sen.
Emme ole mitenkään sopineet, että harrastamme seksiä, vaan että katsotaan rauhassa mitä tapahtuu, annetaan asioiden mennä omalla painollaan. Mutta silti olen melko varma, että jotain tulee tapahtumaan.
Ja vaikka tätä asiaa ajattelisi miten päin, niin jotakuta sattuu. Entä jos tämä toinen mies ihastuukin minuun mutta minä en häneen, häneen sattuisi. Tai jos minä ihastun häneen mutta hän ei minuun. Entä jos me molemmat ihastumme toisiimme, sitten mieheeni sattuu.
Mutta silti tahtoisin edes hetken itselleni, tahtoisin edes hetken tuntea itseni taas tärkeäksi ja halutuksi. Tahtoisin laittaa itsei hienoksi ja tuntea eläväni jotain aivan eri elämää kuin oikeasti elän.
Kiusaus on liian suuri.
Tämä on mahdotonta.
Olen avoliitossa. Alamme olla siinä tilanteessa että molemmat ovat onnettomia, mutta olemme jo niin tottuneet toisiimme ettei kumpikaan saa tehtyä asialle mitään. Elämä on hankalaa joka tavalla, mies on ollut työtön pidemmän aikaa ja tuntuu menettäneen elämänhalunsa. Mitään hän ei enää saa aikaiseksi kotona tai sen ulkopuolellakaan. Katsoo vain tv:tä tai on koneella. Minun harteillani on kaikki. Molemmat haahuilevat kotona puuhaillen omiaan, hellyys ja huomio ovat kadonneet.
Kuitenkin molemmat rakastamme toisiamme vielä jollain tasolla, muutenhan olisimme eronneet ajat sitten.
Tai sitten tässä on vain kyse pelkästä tottumuksesta ja molempia pelottaa aloittaa uusi elämä mutta kumpikaan ei sano sitä ääneen.
Oli miten oli, minulla oli pidemmän aikaa tunne, että tahdon jotain piristystä elämääni, tahdon huomiota. Tahdon tuntea itseni edes hetken taas naiseksi enkä kotiorjaksi. En kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen. Mutta en myöskään estellyt kun sopiva mies tuli elämääni. Välillämme ei ole vielä tapahtunut mitään sanoja kummempaa, olemme nyt vajaan vuoden pitäneet tiiviisti yhteyttä puhelimen ja netin välityksellä. Olemme molemmat tänä aikana jollain tavalla ihastuneet toisiimme, tai ainakin siihen mielikuvaan minkä olemme toisistamme saaneet.
Tahtoisimme molemmat tavata toisemme viimein, mutta minä epäröin. Asetan itseni tietoisesti tilanteeseen jossa saatan pettää miestäni. Tiedän, että jos tilanne veisi mukanaan, en pystyisi estämään itseäni, olen niin kauan ollut ilman toisen huomiota ja läheisyyttä. Mutta entä kun se hetki on ohi, minulla olisi hirveä olo, tiedän sen.
Emme ole mitenkään sopineet, että harrastamme seksiä, vaan että katsotaan rauhassa mitä tapahtuu, annetaan asioiden mennä omalla painollaan. Mutta silti olen melko varma, että jotain tulee tapahtumaan.
Ja vaikka tätä asiaa ajattelisi miten päin, niin jotakuta sattuu. Entä jos tämä toinen mies ihastuukin minuun mutta minä en häneen, häneen sattuisi. Tai jos minä ihastun häneen mutta hän ei minuun. Entä jos me molemmat ihastumme toisiimme, sitten mieheeni sattuu.
Mutta silti tahtoisin edes hetken itselleni, tahtoisin edes hetken tuntea itseni taas tärkeäksi ja halutuksi. Tahtoisin laittaa itsei hienoksi ja tuntea eläväni jotain aivan eri elämää kuin oikeasti elän.
Kiusaus on liian suuri.
Tämä on mahdotonta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun ongelma ei oo se että oot ihastunut. Se on se että sun suhde on kuiva. Sä et saa sille tehtyä mitään joten "ihastuksesi" voit unohtaa. Hyväksy se että elämääs et oo tarpeeks vahva muuttamaan. Olet samassa suhteessa lopun elämäs. Pettäminen ei kuulu sellaiseen.
Mitä Sä teet NÄILLÄ foorumeilla? Painu jonnekin äiti-lapsi palstalle vauhkoamaan. Et tajua elämästä yhtään enepää mitä sun tarvitseekaan!
Tuuli. Mee lastenosastolle vaukkoomaan.
miksi kuvittelet, että kaikki viestit tulee samalta henkilöltä?
Riipaisevan hyvä pohdinta. Mikä toisen osapuolen elämäntilanne on, jos saa kysyä?
Hän on eronnut puolisen vuotta sitten. Hän oli siis myös suhteessa vielä kun aloimme pitää yhteyttä, mutta juttu oli kuulemma jo kauan vedellyt viimeisiään.
Vaikea tilanne tunteiden osalta. Hyvä kun pystyt pohtimaan asiaa näin. Tunteesi mieheesi eivät ole aivan yhdentekeviä ja on todella viisasta miettiä asiaa kuten mietit. Onko teillä lapsia, onko toisella lapsia?
Toisaalta tuo toisen osapuolen tilanne on mielenkiintoinen. Hän saattaa hyvinkin kokea sinulta sellaista, johon voisi vaikka rakastua.
Mutta jos ette oikeasti tunne toisianne... aikuisena on varmasti vaikeaa miettiä ko. ratkaisuja, koska tietää mitä elämä voi tuoda tullessaan. Ja sinä ap vaikutat ihmiseltä, joka ajattelee sydämellään.
Jos miehesi on työtön, hänellä on varmasti syynsä olla masentunut. Välitätkö hänestä? Jos teillä on pitkä taival yhdessä, olisi jullmaa häntä kohtaan tehdä se mitä ehkä aiot tehdä.
Toisaalta, jos sulla on muutaman vuoden takainen kokemus tästä ihastuksestasi, eikö olisi reilua puhua näistäkin tunteista hänen kanssaan? Vai mitä ehkä pelkäät? Intohimon sammumista?Jos ymmärsin oikein, haluat nimenomaan kokea jotain erityistä hänen kanssaan.
Mitä välillänne mielestäsi on? pelkkää seksuaalista? vai jotain muuta, ainakin kuvitelmat toisistanne.
Mitä sä oikeasti pelkäät eniten? En tiedä mitä itse ajattelisn ko. tilanteessa mutta kai pitäisi ajatella sitä jonka kanssa elämäänsä on viettänyt. Mun mielestä avoimuus tässäkin suuntaan olisi vapauttava asia. Et jos olette pitäneet yhtä noinkin kauan, kai teillä jonkinlainen käsitys omista haluistanne on? Ap, olet varmasti fiksu ihminen, koska näitä mietit, osaat varmaan lukea vastapuoltakin, että mitä hän odottaa "teiltä"
Oho, en osaa lopettaa lainkaan, kun aloin pohtia tätä kirjoitusta...no, jotain tällästä sekavaa ja mitäänsanomatonta, mutta vaikea tilanne on.
Elän aika samassa tilanteessa kuin sinä ap. Paitsi että suhteeni mieheeni on parempi kuin koskaan. Sen vuoksi tilanteeni on aivan käsittämätön!
En ole etsinyt ketään elämääni, en ole antanut aihetta, olen saanut aina kotona mieheltäni huomiota mutta silti jossain vaiheessa havahduin ymmärtämään mitä tunnen erästä miestä kohtaan. Ymmärsin tunteita olleen jo pitkään, vuosia, mutta vasta hetki sitten tein sen virheen, että annoin itselleni luvan niille tunteille. Tunteet ovat molemminpuoliset ja hyvin fyysiset, mitään ei ole tapahtunut ja koitan taistella niitä vastaan ettei mitään pääsisikään tapahtumaan.
Totta on etten halua pettää mutta totta on myös se että haluaisin. Tunnen itseni niin kurjaksi ihmiseksi, petturiksi. Vaikka miten koitan järkeillä asian, ei tunnu auttavan, tunteet jyrää päälle, eläissäni en ole kokenut vastaavalaista. Kuten sinä ap, minäkin olen asettanut itseni alttiiksi tahallaan tilanteisiin joissa pettäminen olisi mahdollista. Se tekee tästä juuri niin suunnitellun likaista ja halpaa toimintaa. Mutta olen huomannut juuri tuonlaisen likaisen ja halvan ja suunnitellun tilanteen auttavan minua, arvostan itseäni kuitenkin loppupeleissä niin paljon etten voisi koskaan alentua mihinkään jos tilanne olisi noin halpamainen ja suunniteltu.
liikaa................
huonoa elämää ,ota ohjakset omiin käsiin ja ala toteuttamaan sitä ihanaa elämääsi!
Minulle kävi niin, että tein eroa parisen vuotta. Olin kaukoihastunut yhteen kaveriin, koska kotona suhteeni oli mennyt alaspäin kauan aikaa ja en saanut kaipaamiani tunteita. Ihastus meni ohi, kun taistelin tunteitani vastaan. Sitten toden teolla tein eroa terveydellisistä syistä. Siinä ihastuin ja rakastuin toden teolla uudelleen. Olin maailman onnellisin. Kun erosin, ajattelin voivani jatkaa elämääni toisen kanssa, mutta hän jättikin minut. Tarinan opetus oli se, että älä koskaan riko itseäsi. Vaikka joku sanoisi rakastavansa, niin siinä voi käydä ohraisesti ja voit kokea tuplaerot peräkkäin ja olla niin rikki kuin ihminen vain voi olla. Suojele itseäsi ja sydäntä. Tällä hetkellä kadun kaikki tunteita ja yritän pysyä kaikista erossa.
Yritä miettiä tilannetta eteenpäin, vuosiakin. Laitanpa tähän omasta kokemuksesta. Olen itse ihastunut melko voimakkaastikin erääseen ihmiseen. Mitä ilmeisimmin ihastukseni on ollut yksipuolinen. Mulla on itselläni pitkä suhde takana ja lapsiakin on. Suhteessamme ei ole mitään vikaa (kuten )) -nimimerkillä kirjoittanutkin tuntui kertovan). Elämämme on aina ollut tasaista ja turvallista.
Mä en ymmärrä miksi tämä ihastuminen vaikutti minuun niin paljon?Olen ihmisenä muutenkin melko pidättyväinen tunteideni suhteen vaikka olenkin herkkä tuntemaan ja kokemaan asioita ja erilaisia tunteita. Olisiko tämä tunne sitten niistä se jota en ole kuitenkaan aikaisemmin kokenut -ehkä.
Mutta tämä ihastumiseni on ainakin avannut silmäni katsomaan maailmaani erilaisin silmin. Pakostakin tämän tunteen kanssa on käynyt mielessä eri variaatioita elämäntilanteen muuttumisesta. Ei siis siten, että oikeasti olisin kuvitellut juuri tämän ihastukseni kanssa elämästä vaan yleensä mahdollisuuksista, onnellisuudesta, yhdessäolosta ja niiden merkityksestä parisuhteessa. Olen miettinyt paljon omaa elettyä elämää, kenen vuoksi sitä elän ja mikä tarkoitus tällä kaikella on? Kriisi –lattea ilmaisu kaikelle kokemalleni.
Tässä hetkessä ajatus jostakin ihan muusta tuntuisi hyvin kiehtovalta. Uskon jopa siihen että lapsetkin selviäisivät muuttuvasta elämäntilanteesta. Toisaalta, elämässämme ei ole mitään sellaista, mikä aiheuttaisi heille epäonnea. Suhteemme on hyvä, mieheni kantaa kiitettävästi vastuun arjen hoitamisesta kanssani ja on rakastavalla tavalla hyvä auktoriteetti lasten kasvatuksessa. Minusta on ihanaa, että voin turvautua häneen ja hänen näkemyksiinsä vaikeissa tilanteissa lasten kasvatuksessa. Siinäkin suhteessa suhteemme on harmoninen, perinteinen. Olemme olleet pitkään yhdessä ja kokeneet paljon yhdessä, lähimmäisten, meille molemmille tärkeiden ihmisten mentyksiä, surun kokemista yhdessä, lasten syntymisiä, kummilapsia -iloa heistä sekä kaikkien lähimpien ihmisten elämän jakamista yhdessä.
Ajatus tuntuisi hyvin kaukaiselta että voisin lähteä tästä suhteesta. Uskottomuutta ei ole ollut kummankaan puolelta –tiettävästi ja olemme avoimia puhuessamme tapaamistamme ihmisistä ja heidän herättämistä tunteista. Toki suhteeseemme mahtuu asioita, jotka aiheuttavat ristiriitoja. Ne ovat aina olleet ja niiden kanssa pystyy elämään.
Jos ajattelen elämää eteenpäin, minua ehkä pelottaa/surettaa ajatus tulevasta vanhenemisesta ja siitä millainen elämä puolisollani olisi, jos vaikka hänet joskus jättäisin. Kuka häntä hoivaisi ja kuuntelisi ja auttaisi? Kuinka hän selviäisi, miten hän surisi? Olisiko hän onneton ja yksinäinen? Puhumattakaan itsestäni? En voisi loukata häntä. Tietysti on mahdollista, että hänkin tapaa joskus jonkun ihanan ihmisen, ja haluaa jatkaa elämää toisen kanssa.
Sinulle ap, joka painit noiden tunteiden kanssa. Jollain tavalla ymmärrän sinua kuitenkin. Tuon kaipuun, jota tunnet. Sulla on eri tilanne, jos miehesi tilanne on tuo mitä kerroit eli en tiedä mitä itse teksin vastaavassa tilanteessa. Toivon, että voisit saada tukea joltakin tuohon asiaan.
Hyvää viikonloppua!