Masentaa ja tuntuu että ei jaksa... ressaan kaikesta ja koko ajan väsynyt. n.5 vuotta sitten alko kauheat jännitykset, eli maha sekasin jos piti mennä johonki tilaisuuteen. Nythän se on pahentunut niin etten enää mielellään kavereillakaan käy. Myös vanhempien luo meneminen jännittää aivan järkyttävästi. Aina kun johonkin pitäisi lähteä menee mahaa sekasin, kauhee hiki iskee päälle, sosiaalinen elämä on siis minkälaista on. Käyn vain töissä ja sitten oon kotona, koirat ja kissa tuo iloa elämään ja tietenkin poikaystävä. Oon syöny cipralexia, imocuria, sit joku mitä otettiin ennen ku johonki "jännittävään" paikkaan meni, en muista nimeä, nyt syön Libraxia, siitä ehkä jotain apua. Käyn terapiassa, se on helpottanut kun saa puhua, parille kaverille oon jotain puhunut, mutta tuntuu ettei ne ymmärrä, eikä varmasti ymmärräkään kuinka helvettiä mun elämä oikeasti on. Nyt tuntuu ettei jaksais enää töissäkään käydä, masentaa, haluaisin vaan olla kotona. Töissäkin alkanut olla maha koko aika sekasin... pelottaa mennä sinne. Viikonloppusin nään kavereita, jopa kyläilen silloin niiden luona, mutta ainoastaan alkoholin vaikutuksen alaisena sillä se on ainut joka rentouttaa niin että pystyn olla kauemmin kuin vartin jossain. Mutta nyt ärsyttää kun työvuoroja kauheasti vloppusin, siinä menee se viimenenki sosiaalinen elämä. Aina on ollut viikonloppuvuoroja, mutta nyt niitä on kauheasti, vapaat on keskellä viikkoa. Ahistaa ja pelkään että joudun lopettaan työt. Tekis mieli vaan itkeä, ärsyttää kun ei ihmiset ymmärrä, kaverit. En voi niitä syyttää, eihän tämmöstä voi ymmärtää jos ei ite oo kokenut, mutta yrittäisivät edes ymmärtää. Vaihtavat usein vaan puheen aiheen, ei kommentoi asiaa välttämättä mitenkään, vähättelevät asiaa. Yksikin kaveri kovaan ääneen kailotti kun niille mentiin ja siellä oli muitakin että miten sä voit tolla tavalla jännittää, sähän tulit vaan meille. Elämässäni en muuta toivo kuin sitä että olisin taas "normaali". En ole ainut meidän suvun jännittäjä, jonka elämää tällanen häiritsee ja pahasti. Kiitos kun sain purkaa sydäntäni :)
Ahdistaa, masentaa...
ja pelottaa
1206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tossa sulla vaikee onkelma..
Pistää oikee miettimää miten oot ees tähän asti pärjäilly?
Onkos tuo perinnöllistä kun suvussa kerta muitakin?
En voi sanoo tietäväni miltä tuntuu mut yrittää aina voin.
Itellä kävi masennuksen kanssa ihan samalla tavalla kavereiden suhteen, aina vaihettiin puheenaihetta ku masennus tuli mukaa ja yksi silloisista parhaista kavereistani kailotti kaupassa puhelimeen että "oon tääl kaupassa sen masentuneen kanssa" eihän se kivalta tuntunu, halus vaan vajota maan alle.
Mut jos puhumisesta jotain apua sulle on ollu ni hyvä juttu. :)
Voishan se elämä vieläkin kamalempaa olla.