Olen itkenyt nyt kuusi tuntia yhteen menoon. Olemme seurustelleet vakavasti avomieheni kanssa 3,5 vuotta, rakastamme toisiamme ja olemme selvinneet todella pahoistakin vastoinkäymisistä yhdessä. Olemme molemmat varmoja siittä, että haluamme olla aina yhdessä, haluamme lapsia, haluamme naimisiin. Mutta: Kihloihin meno on miehelleni hirveä tabu. Hänen mielensä se tuo keski-iäkäisyyden, suhteen leipiintymisen. Minulle kihlaus on tärkeä yhteisen taipaleen juhla, osoitus siittä että kuulumme yhteen ja haluamme aina olla yhdessä. Se on eräs askel, jonka aika suhteessamme on ollut jo pitkän aikaa. Olen odottanut, en ole halunnut painostaa, antanut hänelle tilaa astua henkisen aitansa yli. Olemme nyt jälleen koko alkuyön keskustelleet asiasta. Aihe tuli ajankohtaiseksi kun ystävämme menevät lähiaikoina naimisiin ja ehdottivat kaksoijuhlia.
Mieheni ymmärtää kihlauksen merkityksen minulle, mutta ei osaa muuttaa ennakkokäsityksiään, eikä uskalla uhmata niitä, vaikka sanookin haluavansa naimisiinkin kanssani ja on onnellinen. Itse olen todella tunteellinen ja asian puiminen on vienyt minulta voimia...Mieheni ei ikinä ota asiaa itse puheeksi, mutta minulle kihlaus on tärkeä osa suhdetta.
Mitä minä voin tehdä? Olen väsynyt, enkä saa vastakaikua. En minä halua olla 40-vuotias, kun mieheni lopultakin ajattelee esim. lasten olevan nyt mahdollisia.Epävarma hän ei ole, mutta mitä voisin tehdä asennetta muuttaakseni?
Mieheni ymmärtää kihlauksen merkityksen minulle, mutta ei osaa muuttaa ennakkokäsityksiään, eikä uskalla uhmata niitä, vaikka sanookin haluavansa naimisiinkin kanssani ja on onnellinen. Itse olen todella tunteellinen ja asian puiminen on vienyt minulta voimia...Mieheni ei ikinä ota asiaa itse puheeksi, mutta minulle kihlaus on tärkeä osa suhdetta.
Mitä minä voin tehdä? Olen väsynyt, enkä saa vastakaikua. En minä halua olla 40-vuotias, kun mieheni lopultakin ajattelee esim. lasten olevan nyt mahdollisia.Epävarma hän ei ole, mutta mitä voisin tehdä asennetta muuttaakseni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä tuossa hirveästi mitään voi. Kihlaus on miehellesi peikko, jota ei pienennä ainakaan minkäänlainen painostus tai suostuttelu. Toisaalta taas miehesi on vastuullinen. Kihlaus on lupaus avioliitosta, joten jos ei ole avioliitosta varma, ei pidä kihlautua.
Pahimmassa tapauksessa miehesi haluaa jotenkin henkisesti olla vapaa, eikä siksi kihlaudu koskaan. Oletteko keskustelleet sellaisesta, että eläisitte avoliitossa lopun ikäänne? Lapsiakin voi hankkia, vaikkei olisi naimisissa. Ei se ole nykypäivänä mitenkään kummallista.
Ehkä tilanne muuttuu sitten, kun kaverinne ovat naimisissa. Miehesi näkee, ettei naimisiinmeno tapa suhdetta tai elämää.
Tähän loppuun kerron oman tarinani, joka on tarkoitettu herättämään ajatuksia. Toivottavasti en masenna liikaa.
Aloin seurustelemaan noin 20-vuotiaana. Emme menneet kihloihin, eikä minua sellainen edes hirveästi tullut mieleen. Kuuden vuoden seurustelun (kolmen vuoden avoliiton) jälkeen suhteemme kiristyi yhä pahemmaksi ja pahemmaksi. Lopulta pidimme taukoa suhteessa vajaan vuoden. Sen jälkeen palasimme yhteen, menimme vuoden päästä kihloihin ja seuraavan vuoden päästä naimisiin. Häistä kahden vuoden päästä erosimme pysyvästi.
Olen nyt toista kertaa naimisissa. Kosin nykyistä vaimoani alle vuoden seurustelun jälkeen. 2,5 vuotta seurustelun alkamisesta menimme naimisiin. Ostimme omakotitalon ja ensimmäinen lapsi on tulossa. Teemme kaikkea sitä, mitä ensimmäisen vaimoni kanssa en edes ajatellut. Näin jälkeenpäin ajattelen, että miten olen voinut edes kuvitella asuvani loppuikäni ensimmäisen vaimoni kanssa.
Monet sanovat, että kun se oikea sattuu kohdalle, sitoutumista ei tarvitse miettiä. Ihminen sitoutuu silloin itse omasta halustaan todella voimakkaasti.
Mies ei halua sitoutua. Pitää pitää rakkauden talossa takaovi auki, josta pääsee äkkiä karkuun...
kihlaus on avioliittolupaus.jos miehesi ei vielä tahdo naimisiin.