Peläten olemme odottaneet, että menestyksemme myös talviolympialaisissa romahtaa kesäkisojen tasolle. Vähänkin taustoja seuranneille ennusmerkit ovat olleet jo vuosikymmeniä näkyvissä ja nyt se on totta. Kun 1970-luvulla lapsille urheilu oli keskeinen harrastus, saivat lasten rääkkäyksen nimissä puuhastelevat tieteenharjoittajat niin painavasti julkisuutta, että koulupäättäjät ja lasten vanhemmat heihin uskoivat, ja jälki näkyy!
Julkisuudessa esitetään arveluja, että kansakunnan urheilumenestys olisi arvomittari meistä maailmalle. Päinvastoin, sen pitäisi olla mittari itsellemme osoittamaan, mihin olemme menossa. Valitettavasti kaikki mittarit, joilla mitataan selviytymisemme perusteita, osoittavat alaspäin. Vuodesta toiseen tutkijat ja päättäjät julistavat huolestuneisuutta esim. lasten ja nuorten aikuisten fyysisen kunnon alentumisesta, mutta missä ovat teot? Sairaanhoito-ja sosiaalimenojen kasvu on karkaamassa käsistä ja kohta koko tämä porukka hoitaa vain toisiaan.
Koululiikuntaa on puoli vuosisataa ajettu alas, ollen jo niin vähissä, ettei ole mistä vähentää. Koulupäättäjiltä puuttu kyky pohtia todellisia ongelmia, kuin sitä, saako lapsen päätä silittää ja olkapäälle taputtaa!! Hirveä poru nousee, jos koulu siirretään seuraavaan kortteliin tai bussimatka pitenee viisi minuuttia. Kenenkään mielikuvitus ei riitä, että voisi tuollaisesta joukosta valmentaa huippu-urheilijoita?
Urheilujärjestöjen rahamäärien kasvaessa niiden hajanaisuus ja byrokraattisuus vain lisääntyy, mutta seuroissa työ hiipuu. Parhaiten on selviytynyt Jääkiekkoliitto, jonka yhteiskuntasuhteiden avulla on rakennettu jäähalli lähes joka kylään ja kunnat tulevat apuun lunastamalla velkojen määrän "liikuntatunteja", kun konkurssi uhkaa!? Tätä kautta muutenkin näivettynyt koululiikunta yhä yksipuolistuu. Osaamisestahan kertoo jotain sekin että tuhatpäisestä poikajoukosta muutamat pääsevät yli 17-vuotiaina jopa vilttiketjuun ja nekin konkurssikypsä seura korvaa suurella rahalla hankituilla,ulkomaisten liigojen jakojäännöksillä!! Mutta ei hätää, taas tulevat veronmaksajat apuun?
Vuosikymmenten ajan on kisoista palatessa todettu, ettei ole kuin yksi tie, ylöspäin, mutta käytännössä tullaan syöksykierteessä alemmas ja alemmas. Sen syistä tietävien on nyt aika tulla julkisuuteen.
Myös tietoa "sairaiden" astmalääkityksestä pitää toki olla, sekä taitoa valita oikea suksipari ja hyppypuku, mutta se ei riitä. Seuratasolle pitää löytyä tulevien voittajien (=lahjakkuuksien) etsijöitä ja kaikkein eniten sydämensä kyllyydestä työtä tekeviä innostajia.
Jos tällä kansakunnalla on varaa palkata kaksisataa edustajaa ja heille tuplaten avustajia kääntämään ja selittämään Brysselistä tulleita määräyksia, niin luulisi olevan varaa palkata vaikka vain sama määrä hyviä valmentajia ja heille lahjakkuuksia nostamaan talvilajeissa tämä kansakunta sen todellisia kykyjä vastaavalle tasolle! Remontti pitää aloittaa heti, ilman maakuntiin tonnikaupalla työntyvää paperisaastetta ja tuhansia sähköposteja, joille ei ole lukijoita! J?
Julkisuudessa esitetään arveluja, että kansakunnan urheilumenestys olisi arvomittari meistä maailmalle. Päinvastoin, sen pitäisi olla mittari itsellemme osoittamaan, mihin olemme menossa. Valitettavasti kaikki mittarit, joilla mitataan selviytymisemme perusteita, osoittavat alaspäin. Vuodesta toiseen tutkijat ja päättäjät julistavat huolestuneisuutta esim. lasten ja nuorten aikuisten fyysisen kunnon alentumisesta, mutta missä ovat teot? Sairaanhoito-ja sosiaalimenojen kasvu on karkaamassa käsistä ja kohta koko tämä porukka hoitaa vain toisiaan.
Koululiikuntaa on puoli vuosisataa ajettu alas, ollen jo niin vähissä, ettei ole mistä vähentää. Koulupäättäjiltä puuttu kyky pohtia todellisia ongelmia, kuin sitä, saako lapsen päätä silittää ja olkapäälle taputtaa!! Hirveä poru nousee, jos koulu siirretään seuraavaan kortteliin tai bussimatka pitenee viisi minuuttia. Kenenkään mielikuvitus ei riitä, että voisi tuollaisesta joukosta valmentaa huippu-urheilijoita?
Urheilujärjestöjen rahamäärien kasvaessa niiden hajanaisuus ja byrokraattisuus vain lisääntyy, mutta seuroissa työ hiipuu. Parhaiten on selviytynyt Jääkiekkoliitto, jonka yhteiskuntasuhteiden avulla on rakennettu jäähalli lähes joka kylään ja kunnat tulevat apuun lunastamalla velkojen määrän "liikuntatunteja", kun konkurssi uhkaa!? Tätä kautta muutenkin näivettynyt koululiikunta yhä yksipuolistuu. Osaamisestahan kertoo jotain sekin että tuhatpäisestä poikajoukosta muutamat pääsevät yli 17-vuotiaina jopa vilttiketjuun ja nekin konkurssikypsä seura korvaa suurella rahalla hankituilla,ulkomaisten liigojen jakojäännöksillä!! Mutta ei hätää, taas tulevat veronmaksajat apuun?
Vuosikymmenten ajan on kisoista palatessa todettu, ettei ole kuin yksi tie, ylöspäin, mutta käytännössä tullaan syöksykierteessä alemmas ja alemmas. Sen syistä tietävien on nyt aika tulla julkisuuteen.
Myös tietoa "sairaiden" astmalääkityksestä pitää toki olla, sekä taitoa valita oikea suksipari ja hyppypuku, mutta se ei riitä. Seuratasolle pitää löytyä tulevien voittajien (=lahjakkuuksien) etsijöitä ja kaikkein eniten sydämensä kyllyydestä työtä tekeviä innostajia.
Jos tällä kansakunnalla on varaa palkata kaksisataa edustajaa ja heille tuplaten avustajia kääntämään ja selittämään Brysselistä tulleita määräyksia, niin luulisi olevan varaa palkata vaikka vain sama määrä hyviä valmentajia ja heille lahjakkuuksia nostamaan talvilajeissa tämä kansakunta sen todellisia kykyjä vastaavalle tasolle! Remontti pitää aloittaa heti, ilman maakuntiin tonnikaupalla työntyvää paperisaastetta ja tuhansia sähköposteja, joille ei ole lukijoita! J?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hieno viesti. mutta kuka haluaa enää ruveta vaikkapa huippu hiihtäjäksi? saa treenat valtavasti vuosikynmmenen ilman mitään todellista palkkioo ja sen päälle olla kaikkien sylkykuppina tämmöinen
omien ureilioidemme (hiihtäjät) vainoaminen on jotain aivan käsittämätöntä ja on vaikea kenenkään
motivoida itseään että rupeaisi siihen vaikka olisi lahjoja. monen asian pitää muuttua että tulevaisuudessa
asiat olisivat paremmin
kaikille pittää olla kiltti, vaikka olis 40. niin onhan se parempi kuin 60. ja jos keskeyttää niin pitää sanoa "hyvä hyvä että jaksoit edes yhden kierroksen", treenaile taas yhteiskunnan ja sponsorien rahoilla 4 vuotta niin katotaan sitten.
Ei yksin hiihtäjät oo kansan sylkykuppeina, kyllä kaikki lajit pääsee osallisiksi, vieläpä formulakuskitkin vaikkei heitä paljon yhteiskunta ole jelpannutkaan ja ovat jopa pärjänneet jonkinverran.
Suomen hiihtomajoukkue käsittää 11 hiihtäjää, siinä kaikki. Nuppiluku sisältää mies- ja naishiihtäjät, normaali matkat sprintit. Venäjän maajoukkueessa pelkästään 18 mies sprinttihiihtäjää ja 18 nais sprinttaajaa, normaalimatkat samoin 18 18.
Jos määrä näin alhainen, niin tuloksia ei voi odottaa liikoja, osa sairastuu, osa harjoittelee yli, osa ei vaan pääse kuntoon koko kautena. Varamies ja -naishiihtäjiä ei ole eikä tule!
Pörssiyhtiöt esim nokia, fortum, stora-enso, upm-kymmene, kone ym. hätiin, miljoona euroa nokkiin per yhtiö, valmennusryhmät nelinkertaistettava, sisäistä kilpailua saatava aikaiseksi.
Norjassa öljyyhtiöt satsaavat miljoonis kruunuja maastohiihtoon, tulokset on luettavissa .
Olet aivan oikeassa siinä, että resursseja tarvitaan. Valitettavast meiltä puuttuvat, sekä taloudelliset, että urheilijaresurssit. Taloudelliset resurssit ovat hoidettavissa vaikka huomenna, jos halutaan, mutta urheilijavoimavarat onkin jo paljon pitemmän aikavälin projekti. Vähintään 5-7 vuotta, vaikka löydetään kuinka hyviä lahjakkuuksia!