Maisemat valkoiset tulvillaan on lunta
VAIN MEILLÄ Jumalan on valtakunta
epäuskoiset nuo aina pistää hanttiin
kai onnettomat katsovat he onnenlanttiin.
Mutta Raamattu jos jälleen kerran avataan
ja sieltä yhteisvoimin tekstiä me tavataan
niin viime päivät henki Pohjanmaalla on
siinä huitteilla Nurmon sekä Ylistaron.
Tänään täytyy lumet jälleen pihastakin luoda
on aika Siiri-vaimon pian uusi nyytti kotiin tuoda
ei taida nuo epäuskoiset seksihommiakaan taitaa
kun joka kodissa on vain pari kolme pikku paitaa.
Uskovainen oikea joka ilta heittää jyvät laariin
pistää Nortin palamaan, vaan ei hän mene baariin
satoa on pirtissä toistakymmentä heill' kaikilla
maha pömpöllään Eilalla ja naapurissa Maikilla.
VAIN MEILLÄ valtakunnan avaimet on tukevasti käsissä
ei haittaa lainkaan se, että ilme yrmeä kaikilla on läsissä
voi kuule poika Afrikan, jos synti painaa kovastikin sua
voin sulle totuuden mä kertoa: se ei lähde ilman mua.
Mummoja ja pappoja oomme tottuneet me hoitamaan
kun ihmisen ihan väärän ovikelloa menivät he soittamaan
ei pettureita tuollaisia toki hyvällä me siionissa katsella
pikapikaa täytyy ryöttäsyntiset nuo saatanalle saatella.
Täytyy tässä pikkuhiljaa runoratsun jälleen lopetella
myös vaimon tunteita pitää miehen koko ajan ajatella
niinpä heitän tässä aamusella vilkkaan pöksyt jalasta
emäntä sängyssä jo oottelee, tahtoo ikiomaa namupalasta.
VAIN MEILLÄ Jumalan on valtakunta
epäuskoiset nuo aina pistää hanttiin
kai onnettomat katsovat he onnenlanttiin.
Mutta Raamattu jos jälleen kerran avataan
ja sieltä yhteisvoimin tekstiä me tavataan
niin viime päivät henki Pohjanmaalla on
siinä huitteilla Nurmon sekä Ylistaron.
Tänään täytyy lumet jälleen pihastakin luoda
on aika Siiri-vaimon pian uusi nyytti kotiin tuoda
ei taida nuo epäuskoiset seksihommiakaan taitaa
kun joka kodissa on vain pari kolme pikku paitaa.
Uskovainen oikea joka ilta heittää jyvät laariin
pistää Nortin palamaan, vaan ei hän mene baariin
satoa on pirtissä toistakymmentä heill' kaikilla
maha pömpöllään Eilalla ja naapurissa Maikilla.
VAIN MEILLÄ valtakunnan avaimet on tukevasti käsissä
ei haittaa lainkaan se, että ilme yrmeä kaikilla on läsissä
voi kuule poika Afrikan, jos synti painaa kovastikin sua
voin sulle totuuden mä kertoa: se ei lähde ilman mua.
Mummoja ja pappoja oomme tottuneet me hoitamaan
kun ihmisen ihan väärän ovikelloa menivät he soittamaan
ei pettureita tuollaisia toki hyvällä me siionissa katsella
pikapikaa täytyy ryöttäsyntiset nuo saatanalle saatella.
Täytyy tässä pikkuhiljaa runoratsun jälleen lopetella
myös vaimon tunteita pitää miehen koko ajan ajatella
niinpä heitän tässä aamusella vilkkaan pöksyt jalasta
emäntä sängyssä jo oottelee, tahtoo ikiomaa namupalasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mukavaa kun jaksat riimitellä noin osuvaa arjen kuvausta.
**niinpä heitän tässä aamusella vilkkaan pöksyt jalasta
emäntä sängyssä jo oottelee, tahtoo ikiomaa namupalasta.**
esimerkillisen ahkera veli.
Uusi aamu koittaa jokaiselle, naiselle miehelle syntiselle,
työhön rientää mies, vaikka jalkaa kenkä hiertää.
Ottaa polkupyörän ruostuneen, ajaa sillä talviselle tielle,
vaikealta alkumatka tuntuu, postilaatikonkin kiertää.
Tuossa naapurikin jo ajoon autollansa taksiin lähti,
lumi tupsus pyöräin alta, pakokaasut putkista vain paukkuu.
Kelpaa ajella kyytejään, nokalla kun loistaa mersun tähti,
naapurin rakki perään juoksee, mennessään vain haukkuu.
Rakennukselle kirkon valmistuvan, mies saapuu kylmissään,
pyörän vasten tiilikasaa, vieressä on monta kattovasaa.
Apuhommat lautain kanto, rimanippua kantaa sylissään,
mies pienipalkkainen, melkein uupuu suureen jätekasaan.
Naaapuri tosi uskovainen, tolpalle odottamaan kyytejä saapui,
ratin jäi taakse istumaan, poveltansa kirjan otti suuren.
Avasi kohdan Johanneksen, suureen uskonvaltaan taasen vaipui,
vielä ehdin paperossinkin vetää, ehkä ennen alkavan tuurin.
Koti lähestyi, väsyneenä mies työstä kirkon suuren palaa,
haalaritkin märät roikkuu, kengät ei hierrä risaiset enää.
Oven kotimökkiin avaa, vaimo reppanaansa heti oitis halaa,
ruoka pöytään vaatimattomaan, lapsiensa väliin sopuisasti tenää.
Tuuri loppu naapurin, setelit vain lompsahan suureen sulloo,
mersun pestä käskee, rengin joka ajoon lähtee vuoroon.
Tupakasta taasen sauhut, sitten käsiksi vain olut pulloon,
joka piilossa kaapin, lapset kymmen menkää kirkko kuoroon.
Viikko taasen vierähtänyt on, sunnuntai nyt odottaa,
mies teeveetä katselee, kisat hiihdon siellä menossa on.
Vaimo vieressä kuhertelee, lapsi sylissänsä molottaa,
perhesopu ilmassa tuntuu, Aikku hiihdossa voittamaton.
Perheen kokoo naapuri, kasaan auton penkeille ahtaa,
seuroihin tärkeisiin tuleviin, paikalle näyttämään hyvyyttään.
Saamme kuulla siellä, kuka meitä jokapäivä alinomaa jahtaa,
puhujapappi taikoo kansaa, tuo esiin omaa pyhyyttään.
__________________________________________
__________________________________________
Ohi meni aika, ihmiselon kaiken kuolo poistaa,
korjas talteen kumpaisenkin, loppui elämän elot.
Suuren taivahaisen salin, vaatteet molempien loistaa,
vieretysten istuen taivahassa, poissa helvetin pelot.
Vain yksi yhdys-sana virhe töksäyttää.
SRK painaa näistä veli Leinon runoista ensi jouluksi runokirjan.
teki hyvän ehdotuksen. Voisikohan tämän palstan sheriffi esittää asian SRK:lle, koska sheriffi edustaa täällä vl-herätysliikettä.
olisi ilman muuta paras henkilö viemään asiaa eteenpäin. Hän voisi aluksi vaikka ehdottaa tämän runon julkaisemista Päivämiehessä.
on myös tuollainen runon muotoon puettu talostelu.
kertoa, esitätkö tämän runon julkaisemista Päivämiehessä kuten tässä ketjussa on toivottu. Jotta joku toinen voi esittää, ellet sinä sitä tee.
**niinpä heitän tässä aamusella vilkkaan pöksyt jalasta
emäntä sängyssä jo oottelee, tahtoo ikiomaa namupalasta.**
opetusta.
nuoren kanssa ihan samaa mieltä.
...