Hermokipu eppariarvessa

Itsellä kanssa eka lapsi oli yli nelikiloinen ja leikattiin välilihaa. Jotenkin onnistuivat ompelemaan huonosti ja jouduttiin uudestaan avaamaan ja sulkemaan. Tuo leikkauskohta oli pitkään kipeänä ja vielä parin vuoden jälkeenkin säteili ajoittain. Toinen synnytys oli tuosta neljän vuoden kuluttua. Ekasta kerrasta suutahtaneena valmensin itseni todella hyvin seuraavaan, jotta välilihaan ei tarvitsisi koskea. Toka meni yhdellä tikillä, eikä ottanut mitenkään siihen vanhaan välilihanleikkausarpeen. Ja tunto alapäässä loistava heti synnytyksen jälkeen. Ei minkäänlaisia kipuja. Tosin lapsikin oli hitusen pienempi.
Mutta näiden kokemuksien vuoksi olen kaikille sanonut, että se valmentautuminen on oikeasti hyvä juttu - ei vain synnytystä ajatellen vaan sitä jälkivointia ajatellen. Perusajatus on se että, jos synnytys menee mahdollisimman vähin toimenpitein, on se synnytyksen jälkeinenkin vointi (fyysinen ja psyykkinen) paljon parempi kuin valmentautumattomana ja runsain toimenpitein synnytettäessä. Sitä saattaa välttyä tosiaan kuukausien jatkuvilta kivuilta..
Mutta tämä vain minun oma mielipide..

mulla ei ole tehty epparia mutta sain toisen asteen repeämät emättimeen ja välilihaan synnytyksessä ja tuntuu etten parane ollenkaan. Synnytyksestä on jo vuosi aikaa mutta esim.seksi ei onnistu ja vessassa käydessä tai jos olen pitkään kyykyssä alkaa kiristää ja puristaa. Aluksi minulla oli myös arpikasvua emättimessä mutta se onneksi hävisi itsestään. Minulle jäi kuitenkin limakalvovaurio emättimen suulle jonka haluisin käydä korjauttamassa...

Minulla kanssa vuosi kulunut synnytyksestä ja tunnen välilihan leikkaushaavan. Haavaan koskee joskus noustessani ylös sängystä tai jos istun lattialla jalkojeni päällä. Haava on kipeä jos käsin painan haavan ympäristöä ihan vaan vaatteidenkin lävitse. Luulen, että tällaiseksi tilanne tulee jäämäänkin.

Minulla kaikki näytti lääkärin mukaan ihan hyvältä jälkitarkastuksessa. Sairaalassa tilanne oli se, että paikat oli turvoksissa ja mustelmaiset. Kävely ja painon siirto jalalta toiselle oli sikahankalaa ja suhtautuminen oli vähän sellaista, että ei se voisi muka tehdä niin kipeää kuin annoin ymmärtää. Jälkikäteen olen miettinyt, että josko tuo oli enteellistä, että olin keskimääräistä kipeämpi haavanomistaja ihan syystäkin, kun ei tuo haava kerran ole vieläkään parantunut.

Ai että kun rupee ärsyttään kun kuulee näitä juttuja ja tietää itsekin mitä se on. Olen hyvin valmistautunut seuraavaan th/lääkäri/ synnytys käyntiin. Saavat kuulla ihan suoraa asiaa. Jatkuvaa vähättelyä on sieltä terveydenhuoltohenkilöstön puolelta kuultu. Toivon kaikille näille vähättelijöille että heidän alapäät revitään ja silvotaan myös yhtä mukavasti ja miellyttävästi. Näitähän ei taitaisikaan haitata kun eivät taida seksistä muutenkaan niin piitata. Kyllähän se riittää kun lapsi on saatu maailmaan niin ei tarvitse enää naisen kokea mitään nautintoa muutakuin lapsensa kautta.

Minulla on synnytyksestä nyt 3kk aikaa. Synnytyksessä sain repemät välilihaan ja emättimeen. Kätilö sanoi, että nämä parantuvat helposti kunhan vaa turvotus laskee. Olen odottanut nyt kolme kuukautta ja haavat vielä auki ja keltavihreää valkovuotoa tullut kokoajan. Kaksi antibiootti kuuria takana, jotka neuvola lääkäri on määrännyt.Lääkäri käyntejä takana 4 kpl. Ja nyt vasta sain lähetteen naistenpolille, koska kipu edelleenkin valtava ja antibiootit eivät ole auttaneet. Toivottavasti löytävät syyn, koska en halua kokea samaa kuin te muut. En halua elää vuosia kivun kanssa. Tämä 3 kuukauttakin ovat olleet tuskaa. Eli haavaumissa on todellakovaa kosketuskipua ja hermokipu säteilee istuinluihin ja jalkoihin..