Dementiaa tai jotain muuta

äitini saattaa saman puhelun aikana kysyä 3 kertaa samaa asiaa. Hänelle joutuu myös usein jankkaamaan asioita, koska ne eivät tunnu muuten menevän perille. Hänen kanssaan on lähes mahdotonta keskustella, koska hän ei keskustele, vaan pommittaa kysymyksillä koko ajan, uuvuksiin asti. Vaikka olen joskus sanonut hänelle, että ei kyselisi niin paljon, vaan kertoisi mieluummin jotain, niin hän ei muutu. En ole kyllä enää pitkään aikaan edes sanonut tuosta asiasta mitään.

Toissa kesänä kävi yhtäkkiä sellainen juttu, että hän ei heti tunnistanut minua kasvoista! Se oli järkyttävä hetki. Tosin olin juuri tullut käymään hänen luonaan pitkästä aikaa, olin selin häneen ulkona ja ehkä kampauksenikin oli erilainen. Haluan yrittää ajatella, että se johtui jostain tuollaisesta asiasta.

Tytär74 kirjoitti:

äitini saattaa saman puhelun aikana kysyä 3 kertaa samaa asiaa. Hänelle joutuu myös usein jankkaamaan asioita, koska ne eivät tunnu muuten menevän perille. Hänen kanssaan on lähes mahdotonta keskustella, koska hän ei keskustele, vaan pommittaa kysymyksillä koko ajan, uuvuksiin asti. Vaikka olen joskus sanonut hänelle, että ei kyselisi niin paljon, vaan kertoisi mieluummin jotain, niin hän ei muutu. En ole kyllä enää pitkään aikaan edes sanonut tuosta asiasta mitään.

Toissa kesänä kävi yhtäkkiä sellainen juttu, että hän ei heti tunnistanut minua kasvoista! Se oli järkyttävä hetki. Tosin olin juuri tullut käymään hänen luonaan pitkästä aikaa, olin selin häneen ulkona ja ehkä kampauksenikin oli erilainen. Haluan yrittää ajatella, että se johtui jostain tuollaisesta asiasta.

Lue lisää

Sopii täysin Alzheimeriin nuo oireet, muistioireet, sekä käyttäytymisen muutokset. Mutta, myös muusta asiasta voivat oireet johtua, esimerkiksi aivokasvaimesta. Siksi on äärimmäisen tärkeää että asiaa aletaan tutkimaan välittömästi, eikä odoteta että tilanne "parantuisi", koska tällaisissa ongelmissa tilanteet eivät yleensä parane, eikä tällaiset selkeät käytös- ja muistihäiriöt johdu mistään eläkkeelle jäämisen aiheuttamasta masennuksesta.

Yleensä tuollaiset oireet tulevat hiljalleen ja ne voivat peittyä esimerkiksi potilaan omalla käytöksellä, kun potilas itse huomaa että on muuttunut, mutta sairaus voi edetä nopeastikin, tai vastaavasti aiheuttaa nopeasti helposti huomattavia muutoksia, vaikka sairaus ei itsessään kovin nopeasti etenisi. Mutta, jos muutokset ovat olleet nopeita, niin silloin syynä voi olla myös esimerkiksi se kasvain ja siksi koskaan tällaisia asioita ei saa jättää tutkimatta vaikka oireet voisivat tuntua lieviltäkin ja tutkiminen "turhalta yhteiskunnan rahojen ja lääkärien ajan haaskaamiselta". Muista että lääkärit ovat sinua varten, et sinä lääkäreitä varten.

lekuriin ja tutkimuksiin,jos esim alzheimer...jarrulääkkeet tärkeitä aloittaa...hänhän nuori vielä

bikerbitch-65 kirjoitti:

lekuriin ja tutkimuksiin,jos esim alzheimer...jarrulääkkeet tärkeitä aloittaa...hänhän nuori vielä

käyty, jos asia olisi helppo. Jos vain äitimme saa edes tietää, että olemme olleet yhteydessä muistihoitajaan, hän saa todennäköisesti jonkin sortin hysteerisen kohtauksen. Näitä kohtauksia ja suuttumisia olemme saaneet todistaa runsaasti koko ikämme. Hän on helposti tulistuva ja pitkävihainen luonne. Kauheata todeta, mutta helpompaa olisi vain antaa tilanteen kehittyä, koska siinä säästäisi itseä. Sen jälkeen, kun alamme tosi toimiin, äitimme haluaa todennäköisesti katkaista välit meihin kokonaan.

Tiedän kyllä, että mitä aikaisemmin lääkitys aloitetaan, sen parempia tuloksia saadaan ja taudin kehitys hidastuu. Siskoni, joka asuu samalla paikkakunnalla äitini kanssa, on jo valmiiksi ilmoittanut, ettei ala omaishoitajaksi. Hän on muutama vuosi sitten eronnut psykoottisesta miehestään, jota joutui hoitamaan ja sietämään monta vuotta. Tavallaan hänellä on siis mitta täynnä. Äidilläni ja siskollani on aina olleet huonot välit. Minä taas tosiaan asun n. 200 km:n päässä heistä ja näemme toisiamme 3-4 krt vuodessa.

Tytär74 kirjoitti:

käyty, jos asia olisi helppo. Jos vain äitimme saa edes tietää, että olemme olleet yhteydessä muistihoitajaan, hän saa todennäköisesti jonkin sortin hysteerisen kohtauksen. Näitä kohtauksia ja suuttumisia olemme saaneet todistaa runsaasti koko ikämme. Hän on helposti tulistuva ja pitkävihainen luonne. Kauheata todeta, mutta helpompaa olisi vain antaa tilanteen kehittyä, koska siinä säästäisi itseä. Sen jälkeen, kun alamme tosi toimiin, äitimme haluaa todennäköisesti katkaista välit meihin kokonaan.

Tiedän kyllä, että mitä aikaisemmin lääkitys aloitetaan, sen parempia tuloksia saadaan ja taudin kehitys hidastuu. Siskoni, joka asuu samalla paikkakunnalla äitini kanssa, on jo valmiiksi ilmoittanut, ettei ala omaishoitajaksi. Hän on muutama vuosi sitten eronnut psykoottisesta miehestään, jota joutui hoitamaan ja sietämään monta vuotta. Tavallaan hänellä on siis mitta täynnä. Äidilläni ja siskollani on aina olleet huonot välit. Minä taas tosiaan asun n. 200 km:n päässä heistä ja näemme toisiamme 3-4 krt vuodessa.

Lue lisää

asia on noin vaikea,ja käytös jo noin poikkeava,niin siinä pitää kyllä jo muut ottaa asiat hoitaakseen.Täällä kaakossa ainakin lekuri ja muistihoitajat ja jopa sosiaalihoitajat tulee apuun jos on näin vaikeata jo,minusta tuntuu ettei äitisi enää edes ymmmärrä kuinka vakavasta asiasta on kyse..Ilmoitatte asian eteenpäin,kerrotte minkälainen äitinne ollut,nyrkki pöytään jos ei muu auta...jos välit katkeaa ja äitillänne sattuu olemaan joku muistisairaus,niin tiedät että välit paranee kun äitinne olo paranee oikealla hoidolla ja lääkityksellä...rohkeasti vaan asiat eteenpäin,lekuri ja muistihoitaja tomimaan...siirtykää itse takaviistoon...ei kenenkään ole pakko ruveta omaishoitajaksi tässä maassa,kyllä auttajia löytyy...

Tytär74 kirjoitti:

käyty, jos asia olisi helppo. Jos vain äitimme saa edes tietää, että olemme olleet yhteydessä muistihoitajaan, hän saa todennäköisesti jonkin sortin hysteerisen kohtauksen. Näitä kohtauksia ja suuttumisia olemme saaneet todistaa runsaasti koko ikämme. Hän on helposti tulistuva ja pitkävihainen luonne. Kauheata todeta, mutta helpompaa olisi vain antaa tilanteen kehittyä, koska siinä säästäisi itseä. Sen jälkeen, kun alamme tosi toimiin, äitimme haluaa todennäköisesti katkaista välit meihin kokonaan.

Tiedän kyllä, että mitä aikaisemmin lääkitys aloitetaan, sen parempia tuloksia saadaan ja taudin kehitys hidastuu. Siskoni, joka asuu samalla paikkakunnalla äitini kanssa, on jo valmiiksi ilmoittanut, ettei ala omaishoitajaksi. Hän on muutama vuosi sitten eronnut psykoottisesta miehestään, jota joutui hoitamaan ja sietämään monta vuotta. Tavallaan hänellä on siis mitta täynnä. Äidilläni ja siskollani on aina olleet huonot välit. Minä taas tosiaan asun n. 200 km:n päässä heistä ja näemme toisiamme 3-4 krt vuodessa.

Lue lisää

olen kuin "bikerbitc". Minä(mies) ja veljeni otimme yhteyttä muistihoitajaan, joka kävi äitimme luona ensin kotona ja varasi sen jälkeen ajan lääkärille. Isämme, joka siis asuu äiditimme kanssa vei hänet sitten lääkäriin. Ongelmana onkin meillä, että äitimme ei suostu ottamaan kaikkia lääkärin määräämiä lääkkeitä.

Minulle ja veljelleni satelee vuorottain, kaikenlaisia syytöksiä, milloin on varastettu tavaroita, milloin on pengottu heidän autotallissa tai varastossa. Hän saattaa soittaa ja haukkua puhelimessa jostakin, isällämme on kaikista raskainta, koska hänelle satelee syytöksiä päivittäin, milloin mistäkin.
Koska asumme samalla paikkakunnalla, käymme heitä tapaamassa viikottain, äitimme saattaa olla aivan normaali, vaikka edellisenä päivänä on haukkunut meidät "pystyyn" :)

Välien kylmenemistä tai riitaa siis ei kannata pelätä, ne tulevat vaihtelemaan joka tapauksessa, jos kysessä alz-sairaus.

meilläkin... kirjoitti:

olen kuin "bikerbitc". Minä(mies) ja veljeni otimme yhteyttä muistihoitajaan, joka kävi äitimme luona ensin kotona ja varasi sen jälkeen ajan lääkärille. Isämme, joka siis asuu äiditimme kanssa vei hänet sitten lääkäriin. Ongelmana onkin meillä, että äitimme ei suostu ottamaan kaikkia lääkärin määräämiä lääkkeitä.

Minulle ja veljelleni satelee vuorottain, kaikenlaisia syytöksiä, milloin on varastettu tavaroita, milloin on pengottu heidän autotallissa tai varastossa. Hän saattaa soittaa ja haukkua puhelimessa jostakin, isällämme on kaikista raskainta, koska hänelle satelee syytöksiä päivittäin, milloin mistäkin.
Koska asumme samalla paikkakunnalla, käymme heitä tapaamassa viikottain, äitimme saattaa olla aivan normaali, vaikka edellisenä päivänä on haukkunut meidät "pystyyn" :)

Välien kylmenemistä tai riitaa siis ei kannata pelätä, ne tulevat vaihtelemaan joka tapauksessa, jos kysessä alz-sairaus.

Lue lisää

onko meillä itse asiassa ollut aina tällaista äitini kanssa. Sen vuoksi en nytkään hötkyilisi avunsaannin kanssa. Hän on siis aina ollut hankala ihminen ja sen ovat tienneet kaikki sukulaisetkin. Mutta aikaisemmin hän ei siis ole pelännyt varkaita/asuntoon tunkeutujia tms. Huomaan, että yritän vakuuttaa itselleni, ettei meidän tarvitsisi vielä hakea apua, koska en millään jaksaisi aloittaa prosessia. Sisareni on niin tottunut kaikenmaailman zembaloihin äitini kanssa koko ikänsä, että ei hänkään osaa pitää tätä tilannetta vielä kauhean vakavana. Lisäksi suojelen sisartani sillä, että en nyt heti hälytä muistihoitajaa äidin luo. Äiti nimittäin raivostuisi sisarelleni heti.

Kiitos tähänastisista kommenteista ja avusta! On mukavaa huomata, että ihmiset ovat kiinnostuneita ja haluavat auttaa:)

meilläkin... kirjoitti:

olen kuin "bikerbitc". Minä(mies) ja veljeni otimme yhteyttä muistihoitajaan, joka kävi äitimme luona ensin kotona ja varasi sen jälkeen ajan lääkärille. Isämme, joka siis asuu äiditimme kanssa vei hänet sitten lääkäriin. Ongelmana onkin meillä, että äitimme ei suostu ottamaan kaikkia lääkärin määräämiä lääkkeitä.

Minulle ja veljelleni satelee vuorottain, kaikenlaisia syytöksiä, milloin on varastettu tavaroita, milloin on pengottu heidän autotallissa tai varastossa. Hän saattaa soittaa ja haukkua puhelimessa jostakin, isällämme on kaikista raskainta, koska hänelle satelee syytöksiä päivittäin, milloin mistäkin.
Koska asumme samalla paikkakunnalla, käymme heitä tapaamassa viikottain, äitimme saattaa olla aivan normaali, vaikka edellisenä päivänä on haukkunut meidät "pystyyn" :)

Välien kylmenemistä tai riitaa siis ei kannata pelätä, ne tulevat vaihtelemaan joka tapauksessa, jos kysessä alz-sairaus.

Lue lisää

Prosessi vain käyntiin pikaisesti, kehotan minäkin. Oireista päätellen ei enää ihan alkava dementia. Jos ja kun tarvetta ilmenee, on kotisairaanhoito yms. apuna. (Siitä huolimatta omaisille kyllä jää ihan tarpeeksi huolehdittavaa!)

eräs tytär -71 kirjoitti:

Prosessi vain käyntiin pikaisesti, kehotan minäkin. Oireista päätellen ei enää ihan alkava dementia. Jos ja kun tarvetta ilmenee, on kotisairaanhoito yms. apuna. (Siitä huolimatta omaisille kyllä jää ihan tarpeeksi huolehdittavaa!)

Lue lisää

Eipä tehdä liian hätäistä diagnoosia, sillä sen tekeminen voi olla mutkikas juttu.
Lähiomaisellani ollut muistin kanssa häikkää useamman vuoden ajan. Olin itse aivan varma, että kyse
on "jonkinsortin" dementiasta. Viime vuoden aikana muisti heikkeni aivan dramaattisesti. Tehtiin loppukesästä neuropsykologinen tutkimus ja pään magneettikuvaus. Nämä tutkimukset ja minun kertoma tukivat niin paljon toisiaan, että tehtiin virallinen diagnoosi, (siis ei epäily) joka oli otsalohkodementia. Lääkäri soitti mulle henkilökohtaisesti tehdyn diagnoosin ja kertoi että sairaus etenee nyt vauhdilla ja esim. puheentuotto alkaa heiketä puolen vuoden kuluessa.
Sen jälkeen haluttiin tehdä vielä likvor-koe, koska sillä varmistetaan, onko seassa myös alzheimeria ,koska puhdas otsalohkodementia on aika harvinainen.
Vuodenvaihteessa saatiin tästä tulokset ja vastaus oli se että ei ole viitettä dementoivasta sairaudesta. Mainittiin myös että likvor- näytteissä ei siis muistiongelmaa selittävää. Diagnostinen jatkopohdinta vielä tarpeen.
Että se siitä diagnoosista!!!
Nyt tutkitaan seuraavaksi aivojen verenkiertoa, ilmeisesti vastauksia tästä tulee pian.
Eli yhteenvetona: Viime vuodesta ei ole tallentunut muistiin oikeastaan yhtään mitään - VAIKKAKAAN EI OLE DEMENTIAA

kokemusta on kirjoitti:

Eipä tehdä liian hätäistä diagnoosia, sillä sen tekeminen voi olla mutkikas juttu.
Lähiomaisellani ollut muistin kanssa häikkää useamman vuoden ajan. Olin itse aivan varma, että kyse
on "jonkinsortin" dementiasta. Viime vuoden aikana muisti heikkeni aivan dramaattisesti. Tehtiin loppukesästä neuropsykologinen tutkimus ja pään magneettikuvaus. Nämä tutkimukset ja minun kertoma tukivat niin paljon toisiaan, että tehtiin virallinen diagnoosi, (siis ei epäily) joka oli otsalohkodementia. Lääkäri soitti mulle henkilökohtaisesti tehdyn diagnoosin ja kertoi että sairaus etenee nyt vauhdilla ja esim. puheentuotto alkaa heiketä puolen vuoden kuluessa.
Sen jälkeen haluttiin tehdä vielä likvor-koe, koska sillä varmistetaan, onko seassa myös alzheimeria ,koska puhdas otsalohkodementia on aika harvinainen.
Vuodenvaihteessa saatiin tästä tulokset ja vastaus oli se että ei ole viitettä dementoivasta sairaudesta. Mainittiin myös että likvor- näytteissä ei siis muistiongelmaa selittävää. Diagnostinen jatkopohdinta vielä tarpeen.
Että se siitä diagnoosista!!!
Nyt tutkitaan seuraavaksi aivojen verenkiertoa, ilmeisesti vastauksia tästä tulee pian.
Eli yhteenvetona: Viime vuodesta ei ole tallentunut muistiin oikeastaan yhtään mitään - VAIKKAKAAN EI OLE DEMENTIAA

Lue lisää

se miten päin asian kääntää,lääkäriin,joka hoitaa asian eteenpäin...silloin saa selvyyttä...oli se sit mikä vaan,miulle ainaksi lääkäri sanoit ,et oli mie hyvä kun älysin heti pyytää apua,kun mieheni sairastui....saa oikean diagnoosin...koskaan ei kannata jäädä vitkuttelemaan,oli sit mikä vaan..jos ongelimia,saa kyllä apua....mut ei kukaan tarjoo,jos ei pyydä

kokemusta on kirjoitti:

Eipä tehdä liian hätäistä diagnoosia, sillä sen tekeminen voi olla mutkikas juttu.
Lähiomaisellani ollut muistin kanssa häikkää useamman vuoden ajan. Olin itse aivan varma, että kyse
on "jonkinsortin" dementiasta. Viime vuoden aikana muisti heikkeni aivan dramaattisesti. Tehtiin loppukesästä neuropsykologinen tutkimus ja pään magneettikuvaus. Nämä tutkimukset ja minun kertoma tukivat niin paljon toisiaan, että tehtiin virallinen diagnoosi, (siis ei epäily) joka oli otsalohkodementia. Lääkäri soitti mulle henkilökohtaisesti tehdyn diagnoosin ja kertoi että sairaus etenee nyt vauhdilla ja esim. puheentuotto alkaa heiketä puolen vuoden kuluessa.
Sen jälkeen haluttiin tehdä vielä likvor-koe, koska sillä varmistetaan, onko seassa myös alzheimeria ,koska puhdas otsalohkodementia on aika harvinainen.
Vuodenvaihteessa saatiin tästä tulokset ja vastaus oli se että ei ole viitettä dementoivasta sairaudesta. Mainittiin myös että likvor- näytteissä ei siis muistiongelmaa selittävää. Diagnostinen jatkopohdinta vielä tarpeen.
Että se siitä diagnoosista!!!
Nyt tutkitaan seuraavaksi aivojen verenkiertoa, ilmeisesti vastauksia tästä tulee pian.
Eli yhteenvetona: Viime vuodesta ei ole tallentunut muistiin oikeastaan yhtään mitään - VAIKKAKAAN EI OLE DEMENTIAA

Lue lisää

tiedoilla, mitä alkup. kirjoittaja on kertonut, on mahdotonta tietää varmasti, mikä sairaus on kyseessä, eikä tässä mitään diagnoosia olla tekemässäkään. Diagnoosit(epäviralliset/viralliset) tekee sitten lääkärit, myöskin ne henkilökohtaisesti tehdyt. Tällä palstalla nyt vain keskustellaan ja jaetaan omia kokemuksia, on sitten alkuperäisen kirjoittajan asia miettiä, onko hänellä samanlaisia kokemuksia äidistään. Hän myös pohtii kannattaako asiaan puuttua ja ottaa yhteyttä lääkäriin ja sen mielipiteen hän on useammalta kirjoittajalta saanutkin.
Alzheimerin tauti on vaan nyt yleisin dementian muoto, ja sen osuus kaikista
dementiatapauksista on yli 60 prosenttia.
Jos muisti on hävinnyt, niin lääkäriin kannattaa mennä, oli sitten dementiaa tai ei, poikkeuksena tietysti, itse aiheutetut muistinmenetykset :)

meilläkin... kirjoitti:

tiedoilla, mitä alkup. kirjoittaja on kertonut, on mahdotonta tietää varmasti, mikä sairaus on kyseessä, eikä tässä mitään diagnoosia olla tekemässäkään. Diagnoosit(epäviralliset/viralliset) tekee sitten lääkärit, myöskin ne henkilökohtaisesti tehdyt. Tällä palstalla nyt vain keskustellaan ja jaetaan omia kokemuksia, on sitten alkuperäisen kirjoittajan asia miettiä, onko hänellä samanlaisia kokemuksia äidistään. Hän myös pohtii kannattaako asiaan puuttua ja ottaa yhteyttä lääkäriin ja sen mielipiteen hän on useammalta kirjoittajalta saanutkin.
Alzheimerin tauti on vaan nyt yleisin dementian muoto, ja sen osuus kaikista
dementiatapauksista on yli 60 prosenttia.
Jos muisti on hävinnyt, niin lääkäriin kannattaa mennä, oli sitten dementiaa tai ei, poikkeuksena tietysti, itse aiheutetut muistinmenetykset :)

Lue lisää

minulle ja siskolleni. Jos en olisi kuullut siskoltani kuvauksia hänen käyttäytymisestään, en olisi todennäköisesti yhtään huolissaan, koska minä ja mieheni emme ole huomanneet mitään ihmeellistä. Paitsi tietysti sen, että toissa kesänä hän ei hetkellisesti tunnistanut minua. (No se on tietysti kauheaa, mutta ei ole toistunut!) Jopa sen yöllisen häiriköijän minä ja mieheni uskoimme; meistä se oli täysin mahdollista. Mutta nyt nuo puheet häiriköijästä ovat jatkuneet jo niin pitkään, että juttu kuulostaa oudolta.

Noin vuosi sitten, samoihin aikoihin, kun äitini jäi eläkkeelle, hän lähes lopetti myös soittelun minulle. Sitä ennen (työpaikan laskuun kylläkin!) hän soitteli usein. Se on ollut tosiaan näkyvin muutos minulle; hän soittaa minulle todella harvoin. Mutta senkin voi ymmärtää sillä, että puhelut omaan laskuun tulevat kalliiksi. Tai no... voi ja voi...

En pahastu ollenkaan siitä, että äidilleni tehdään diagnoosiarvailuja, niitähän minä itsekin teen ja sen vuoksi tänne aloin kirjoittamaankin, että halusin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Varmasti lääkäri sitten aikanaan tekee oman diagnoosinsa. En kuitenkaan ryhdy mihinkään suin päin, joten saatte ihan rauhassa arvuutella diagnoosia:)

bikerbitch-65 kirjoitti:

se miten päin asian kääntää,lääkäriin,joka hoitaa asian eteenpäin...silloin saa selvyyttä...oli se sit mikä vaan,miulle ainaksi lääkäri sanoit ,et oli mie hyvä kun älysin heti pyytää apua,kun mieheni sairastui....saa oikean diagnoosin...koskaan ei kannata jäädä vitkuttelemaan,oli sit mikä vaan..jos ongelimia,saa kyllä apua....mut ei kukaan tarjoo,jos ei pyydä

Lue lisää

siinä, että lääkärin tutkimuksiin kannattaisi mennä mahdollisimman nopeasti, mutta se ei varmaankaan ihan heti ole toteutumassa. Minä ja siskoni emme pakota äitiämme tutkimuksiin, ennen kuin jotain todella kauheaa tapahtuu, koska suoraan sanottuna suojelemme itseämme. Äitimme on siis aina ollut hyvin voimakastahtoinen, dominoiva ja hankala ihminen. Siskoni on kyllä jo kehottanut äitiäni menemään itse tutkimuksiin, mutta tiedämme kyllä, ettei hän mene.

Tytär74 kirjoitti:

minulle ja siskolleni. Jos en olisi kuullut siskoltani kuvauksia hänen käyttäytymisestään, en olisi todennäköisesti yhtään huolissaan, koska minä ja mieheni emme ole huomanneet mitään ihmeellistä. Paitsi tietysti sen, että toissa kesänä hän ei hetkellisesti tunnistanut minua. (No se on tietysti kauheaa, mutta ei ole toistunut!) Jopa sen yöllisen häiriköijän minä ja mieheni uskoimme; meistä se oli täysin mahdollista. Mutta nyt nuo puheet häiriköijästä ovat jatkuneet jo niin pitkään, että juttu kuulostaa oudolta.

Noin vuosi sitten, samoihin aikoihin, kun äitini jäi eläkkeelle, hän lähes lopetti myös soittelun minulle. Sitä ennen (työpaikan laskuun kylläkin!) hän soitteli usein. Se on ollut tosiaan näkyvin muutos minulle; hän soittaa minulle todella harvoin. Mutta senkin voi ymmärtää sillä, että puhelut omaan laskuun tulevat kalliiksi. Tai no... voi ja voi...

En pahastu ollenkaan siitä, että äidilleni tehdään diagnoosiarvailuja, niitähän minä itsekin teen ja sen vuoksi tänne aloin kirjoittamaankin, että halusin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Varmasti lääkäri sitten aikanaan tekee oman diagnoosinsa. En kuitenkaan ryhdy mihinkään suin päin, joten saatte ihan rauhassa arvuutella diagnoosia:)

Lue lisää

Sen unohdin kertoa, että äitini on tässä 1-2 vuoden sisällä ainakin kahdesti kaatunut oudosti. Toisella kerralla hänellä meni jopa silmä mustaksi! Se tapahtui oudosti niin, että hän oli kesällä kävelemässä lapsenlapsensa kanssa täysin tasaisella maalla keskellä kirkasta päivää ja selvin päin! Ja lisättäköön tähän, että äitimme ei juo alkoholia paljon ollenkaan. Kun hän sai mustan silmän, hänellä diagnosoitiin myös lievä aivotärähdys.

Sisareni on kertonut, että äitimme on kaupassa nykyään sellainen, että hän ikään kuin haahuilee omassa maailmassaan hyllyjen välissä. En sitten tarkaan tiedä, mitä sisareni tuolla tarkoittaa. Mutta siis, että hänellä on sellainen katse, kuin hän ei ymmärtäisi. Itse olen huomannut sen, että äidilläni on suuria keskittymisvaikeuksia, kun puhun hänen kanssaan: puhelimessa en millään meinaa saada sanottua lausetta loppuun, kun hän jo keskeyttää minut. Kärsimätön hän on siis ollut aina, mutta nyt tuo kärsimättömyys on vain lisääntynyt. Lisäksi olen huomannut, että kun yritän selittää hänelle jotain juttua, niin hän ei kuuntele, keskity tai ymmärrä. Kaikkein eniten näyttää siltä, että hän ei pysty keskittymään kuuntelemaan, paitsi lyhyitä lauseita. Silloin on tietysti ymmärrettävääkin, että hän ei muista sanomaani.

Tytär74 kirjoitti:

Sen unohdin kertoa, että äitini on tässä 1-2 vuoden sisällä ainakin kahdesti kaatunut oudosti. Toisella kerralla hänellä meni jopa silmä mustaksi! Se tapahtui oudosti niin, että hän oli kesällä kävelemässä lapsenlapsensa kanssa täysin tasaisella maalla keskellä kirkasta päivää ja selvin päin! Ja lisättäköön tähän, että äitimme ei juo alkoholia paljon ollenkaan. Kun hän sai mustan silmän, hänellä diagnosoitiin myös lievä aivotärähdys.

Sisareni on kertonut, että äitimme on kaupassa nykyään sellainen, että hän ikään kuin haahuilee omassa maailmassaan hyllyjen välissä. En sitten tarkaan tiedä, mitä sisareni tuolla tarkoittaa. Mutta siis, että hänellä on sellainen katse, kuin hän ei ymmärtäisi. Itse olen huomannut sen, että äidilläni on suuria keskittymisvaikeuksia, kun puhun hänen kanssaan: puhelimessa en millään meinaa saada sanottua lausetta loppuun, kun hän jo keskeyttää minut. Kärsimätön hän on siis ollut aina, mutta nyt tuo kärsimättömyys on vain lisääntynyt. Lisäksi olen huomannut, että kun yritän selittää hänelle jotain juttua, niin hän ei kuuntele, keskity tai ymmärrä. Kaikkein eniten näyttää siltä, että hän ei pysty keskittymään kuuntelemaan, paitsi lyhyitä lauseita. Silloin on tietysti ymmärrettävääkin, että hän ei muista sanomaani.

Lue lisää

olisi miun äiti,se olisi jo aikoja sit viety lekuriin,mitä sitä täällä jahkailemaan...samaa mieltä ku bitch...hakekaa apua,

muhku-45 kirjoitti:

olisi miun äiti,se olisi jo aikoja sit viety lekuriin,mitä sitä täällä jahkailemaan...samaa mieltä ku bitch...hakekaa apua,

odottaa että jotain kauheaa tapahtuu,mie saisin ainakin huonon omantunnon,jos en olisi koittanut auttaa ajoissa,joskus sairastuneet,oli sitä mikä vaan,ei itse edes tiedosta olevansa sairas ,jos ei joku puutu asiaan....olen 20 v hoitanut ihmisiä,ja nyt kotona oma herra Alzheimer...

Tytär74 kirjoitti:

Sen unohdin kertoa, että äitini on tässä 1-2 vuoden sisällä ainakin kahdesti kaatunut oudosti. Toisella kerralla hänellä meni jopa silmä mustaksi! Se tapahtui oudosti niin, että hän oli kesällä kävelemässä lapsenlapsensa kanssa täysin tasaisella maalla keskellä kirkasta päivää ja selvin päin! Ja lisättäköön tähän, että äitimme ei juo alkoholia paljon ollenkaan. Kun hän sai mustan silmän, hänellä diagnosoitiin myös lievä aivotärähdys.

Sisareni on kertonut, että äitimme on kaupassa nykyään sellainen, että hän ikään kuin haahuilee omassa maailmassaan hyllyjen välissä. En sitten tarkaan tiedä, mitä sisareni tuolla tarkoittaa. Mutta siis, että hänellä on sellainen katse, kuin hän ei ymmärtäisi. Itse olen huomannut sen, että äidilläni on suuria keskittymisvaikeuksia, kun puhun hänen kanssaan: puhelimessa en millään meinaa saada sanottua lausetta loppuun, kun hän jo keskeyttää minut. Kärsimätön hän on siis ollut aina, mutta nyt tuo kärsimättömyys on vain lisääntynyt. Lisäksi olen huomannut, että kun yritän selittää hänelle jotain juttua, niin hän ei kuuntele, keskity tai ymmärrä. Kaikkein eniten näyttää siltä, että hän ei pysty keskittymään kuuntelemaan, paitsi lyhyitä lauseita. Silloin on tietysti ymmärrettävääkin, että hän ei muista sanomaani.

Lue lisää

minä en uskonut, että äitimme on sairas, taisin kieltää sen kunnes sitten ensimmäisen kerran kuulin hänen selittävän minulle ja vaimolleni aivan outoja juttuja, joissa ei ollut päätä eikä häntää...Tämä tapahtui viime kesänä ensimmäisen kerran. Isäni oli kyllä aikaisemmin kertonut, että äiti sekoilee mutta laitoin sen vaan keskittymiskyvyn puuttumiseen.
Sain muuten isältäni kuulla tälläviikolla, että äitini on kaatunut sisällä kaksikertaa, ensimmäisen kerran n. pariviikkoa sitten vessanlattialle ja toisen kerran viime lauantaina keittiössä yöllä, syytä ei isäni osannut kertoa. Onneksi äitini ei kuitenkaan loukannut itseään.
Äitini muisti ja harhatluulot ovat kesän jälkeen todella nopeasti menneet huononpaan suuntaan.
Äitini on 76v.

bikerbitch-65 kirjoitti:

odottaa että jotain kauheaa tapahtuu,mie saisin ainakin huonon omantunnon,jos en olisi koittanut auttaa ajoissa,joskus sairastuneet,oli sitä mikä vaan,ei itse edes tiedosta olevansa sairas ,jos ei joku puutu asiaan....olen 20 v hoitanut ihmisiä,ja nyt kotona oma herra Alzheimer...

Lue lisää

äitini ei vielä täytä sellaisia kriteereitä, että pitäisi hakea apua. Siskoni arvelee, että kyseessä on psyykkinen sairaus tai luonnehäiriö. Siskollani on 10 vuoden kokemus psyykkisesti sairaan ihmisen hoitamisesta (oma mies) ja hän on ollut dementiakodissa työharjoittelussa 3 kk. Tällä hetkellä siskoni opiskelee lähihoitajaksi aikuiskoulutuksessa. Siskoni on kuitenkin sanonut äidilleni useasti olevansa tästä huolissaan ja on monesti kohottanut tätä menemään lääkäriin. Tarkkailemme nyt tietysti tilannetta aktiivisesti.

meilläkin... kirjoitti:

minä en uskonut, että äitimme on sairas, taisin kieltää sen kunnes sitten ensimmäisen kerran kuulin hänen selittävän minulle ja vaimolleni aivan outoja juttuja, joissa ei ollut päätä eikä häntää...Tämä tapahtui viime kesänä ensimmäisen kerran. Isäni oli kyllä aikaisemmin kertonut, että äiti sekoilee mutta laitoin sen vaan keskittymiskyvyn puuttumiseen.
Sain muuten isältäni kuulla tälläviikolla, että äitini on kaatunut sisällä kaksikertaa, ensimmäisen kerran n. pariviikkoa sitten vessanlattialle ja toisen kerran viime lauantaina keittiössä yöllä, syytä ei isäni osannut kertoa. Onneksi äitini ei kuitenkaan loukannut itseään.
Äitini muisti ja harhatluulot ovat kesän jälkeen todella nopeasti menneet huononpaan suuntaan.
Äitini on 76v.

Lue lisää

äitisi sinulle puhui? Siis ne jutut, mistä aloit ajatella, että kaikki ei ole hänellä kunnossa?

Tytär74 kirjoitti:

äitisi sinulle puhui? Siis ne jutut, mistä aloit ajatella, että kaikki ei ole hänellä kunnossa?

että lääkäriin...hetpaikal

Tytär74 kirjoitti:

äitisi sinulle puhui? Siis ne jutut, mistä aloit ajatella, että kaikki ei ole hänellä kunnossa?

kerta taisi olla kun kävin tapaamassa heitä alkukesästä. Äitini kertoi, että kun he kävivät naapurissa eräänä päivänä (naapurit asuvat 1km päässä), niin heidän lähtiessään kotiin naapurin jo aikuinen poika, juoksi saappaat jalasssa ulos heidän peräänsä ja ilveili äitille(kädet korvien kohdalla, äiti siis näytti minulle, miten hän oli tehnyt ja oli todella vihainen). Täytyy jopa sanoa, että hiukan säikähdin, se ei ollut todellakaan äitini tapaista, ilmaista itseään. Kun kyseenalaistin asiaa(koska se ei voi olla edes totta), äitini suuttui ja itki, että miksi minä en usko. Kysyessäni, että miksi isämme ei sitä nähnyt, hän kertoi, että ilveily oli ainoastaan hänelle, eikä isä sitä nähnyt. Silloinkin vielä kielsin äidin sairauden, enkä oikein tiennyt mitä ajatella.

Vastaavia tilanteita jossa on sitten syytetty itseäni, tai muita(vaimoni on myös joutunut kohteeks, taisi olla toinen kerta) on tapahtunut senjälkeen useitakin, kerran jouduin lähtemään vanhempieni luota pois, koska minulla oli tyttäremme mukana ja hän säikähti todella äitini käyttäytymistä.
Viimeisin uusin tilanne oli alkuviikosta veljelleni mutta en jaksa siitä nyt kirjoitella, siitä on niin vähän aikaa...

Kaikkia tilanteita en edes muista mutta yleensä äitini luulee, että heille murtaudutaan, tai joku on varastanut heiltä jotain jne. Tarkistaa ovien lukituksen useamman kerran päivässä. Tai hoitajan (1kpl) käydessä heillä, hän ihmettelee, että miksi toinen hoitaja penkoo hänen tavaroitaan, toisessa huoneessa, sillä aikaa.

Todella vanhat asiat hän muistaa hyvin mutta puolituntia aikaisemmin tapahtuneet(tai edellisenä päivänä) asiat on, kuin pois pyyhitty.
Välillä on parempia päiviä ja ulkopuolinen ei edes huomaa, että hänessä jotain vikaa olisi.
Harmillista on se, että hän todella uskoo näihin harhoihinsa, eikä hänelle voi sanoa vastaan.

Tässä nyt jotain....

Tytär74 kirjoitti:

äitini ei vielä täytä sellaisia kriteereitä, että pitäisi hakea apua. Siskoni arvelee, että kyseessä on psyykkinen sairaus tai luonnehäiriö. Siskollani on 10 vuoden kokemus psyykkisesti sairaan ihmisen hoitamisesta (oma mies) ja hän on ollut dementiakodissa työharjoittelussa 3 kk. Tällä hetkellä siskoni opiskelee lähihoitajaksi aikuiskoulutuksessa. Siskoni on kuitenkin sanonut äidilleni useasti olevansa tästä huolissaan ja on monesti kohottanut tätä menemään lääkäriin. Tarkkailemme nyt tietysti tilannetta aktiivisesti.

Lue lisää

Joo kyllähän siskosi arvoi voi olla lähimpänä totuutta.

meilläkin... kirjoitti:

kerta taisi olla kun kävin tapaamassa heitä alkukesästä. Äitini kertoi, että kun he kävivät naapurissa eräänä päivänä (naapurit asuvat 1km päässä), niin heidän lähtiessään kotiin naapurin jo aikuinen poika, juoksi saappaat jalasssa ulos heidän peräänsä ja ilveili äitille(kädet korvien kohdalla, äiti siis näytti minulle, miten hän oli tehnyt ja oli todella vihainen). Täytyy jopa sanoa, että hiukan säikähdin, se ei ollut todellakaan äitini tapaista, ilmaista itseään. Kun kyseenalaistin asiaa(koska se ei voi olla edes totta), äitini suuttui ja itki, että miksi minä en usko. Kysyessäni, että miksi isämme ei sitä nähnyt, hän kertoi, että ilveily oli ainoastaan hänelle, eikä isä sitä nähnyt. Silloinkin vielä kielsin äidin sairauden, enkä oikein tiennyt mitä ajatella.

Vastaavia tilanteita jossa on sitten syytetty itseäni, tai muita(vaimoni on myös joutunut kohteeks, taisi olla toinen kerta) on tapahtunut senjälkeen useitakin, kerran jouduin lähtemään vanhempieni luota pois, koska minulla oli tyttäremme mukana ja hän säikähti todella äitini käyttäytymistä.
Viimeisin uusin tilanne oli alkuviikosta veljelleni mutta en jaksa siitä nyt kirjoitella, siitä on niin vähän aikaa...

Kaikkia tilanteita en edes muista mutta yleensä äitini luulee, että heille murtaudutaan, tai joku on varastanut heiltä jotain jne. Tarkistaa ovien lukituksen useamman kerran päivässä. Tai hoitajan (1kpl) käydessä heillä, hän ihmettelee, että miksi toinen hoitaja penkoo hänen tavaroitaan, toisessa huoneessa, sillä aikaa.

Todella vanhat asiat hän muistaa hyvin mutta puolituntia aikaisemmin tapahtuneet(tai edellisenä päivänä) asiat on, kuin pois pyyhitty.
Välillä on parempia päiviä ja ulkopuolinen ei edes huomaa, että hänessä jotain vikaa olisi.
Harmillista on se, että hän todella uskoo näihin harhoihinsa, eikä hänelle voi sanoa vastaan.

Tässä nyt jotain....

Lue lisää

ja äitisi vaikutttaa hyvin samanlaiselta kuin isäni (Joka kuoli hiljattain). Aina oli hankala ihminen ollut muutenkin, ja emme mekään uskoneet alkuun todeksi oireita, Ajattelimme että oikuttelee vaan. Harhat tosin olivat näköharhoja hänellä.
No, viimein siskoni toimitti hänet lääkäriin ambulanssilla, koska isä oli soittanut että asuntoon on tunkeutunut lauma jotain miehiä (mikä ei tietenkään ollut totta)..vaan harhoja.
Diagnoosit sitten saimme; vaskulaarinen dementia ja alzheimer. tuo vaskulaarinen johtuu aivojen verenkiertohäiriöistä, ja kuulosti siltä että nuo äitinne kaatumiset voisi mahdollisesti olla aiheutuneet myös verenkiertohäiriöistä?

kyllä hänet oikeasti kannattaisi saada lääkäriin!

Tytär74 kirjoitti:

siinä, että lääkärin tutkimuksiin kannattaisi mennä mahdollisimman nopeasti, mutta se ei varmaankaan ihan heti ole toteutumassa. Minä ja siskoni emme pakota äitiämme tutkimuksiin, ennen kuin jotain todella kauheaa tapahtuu, koska suoraan sanottuna suojelemme itseämme. Äitimme on siis aina ollut hyvin voimakastahtoinen, dominoiva ja hankala ihminen. Siskoni on kyllä jo kehottanut äitiäni menemään itse tutkimuksiin, mutta tiedämme kyllä, ettei hän mene.

Lue lisää

Tämä nyt vasta kalskahtaa tosi oudolta. Näinkö viisaat fiksut asioita hoitavat ?

Odottaa nyt, että "kauheita" tapahtuu, esim. lonkka- ym. muista murtumista vanhuksilla yhteiskunta maksaa itseään kipeäksi. Ja niiden syy näyttää olevan välinpitämättömät lähimmäiset.

Maksatteko te kalavelkoja äidillenne hankaluudesta ja dominoivuudesta ? Sitä saakoon, mitä on tilannut. Niinkö ?

Prkl ! kirjoitti:

Tämä nyt vasta kalskahtaa tosi oudolta. Näinkö viisaat fiksut asioita hoitavat ?

Odottaa nyt, että "kauheita" tapahtuu, esim. lonkka- ym. muista murtumista vanhuksilla yhteiskunta maksaa itseään kipeäksi. Ja niiden syy näyttää olevan välinpitämättömät lähimmäiset.

Maksatteko te kalavelkoja äidillenne hankaluudesta ja dominoivuudesta ? Sitä saakoon, mitä on tilannut. Niinkö ?

Lue lisää

Syyllistäjä on yksi inha ihmistyyppi mihin aina joskus törmää. Varsinkin Suomessa. Taidat muistuttaa jonkun verran hänen äitiään....

Tytär74 kirjoitti:

käyty, jos asia olisi helppo. Jos vain äitimme saa edes tietää, että olemme olleet yhteydessä muistihoitajaan, hän saa todennäköisesti jonkin sortin hysteerisen kohtauksen. Näitä kohtauksia ja suuttumisia olemme saaneet todistaa runsaasti koko ikämme. Hän on helposti tulistuva ja pitkävihainen luonne. Kauheata todeta, mutta helpompaa olisi vain antaa tilanteen kehittyä, koska siinä säästäisi itseä. Sen jälkeen, kun alamme tosi toimiin, äitimme haluaa todennäköisesti katkaista välit meihin kokonaan.

Tiedän kyllä, että mitä aikaisemmin lääkitys aloitetaan, sen parempia tuloksia saadaan ja taudin kehitys hidastuu. Siskoni, joka asuu samalla paikkakunnalla äitini kanssa, on jo valmiiksi ilmoittanut, ettei ala omaishoitajaksi. Hän on muutama vuosi sitten eronnut psykoottisesta miehestään, jota joutui hoitamaan ja sietämään monta vuotta. Tavallaan hänellä on siis mitta täynnä. Äidilläni ja siskollani on aina olleet huonot välit. Minä taas tosiaan asun n. 200 km:n päässä heistä ja näemme toisiamme 3-4 krt vuodessa.

Lue lisää

Juuri eläkkeelle jääminen on voinut laukaista kyseisiä oireita. Jompi kumpi teistä sisaruksista on varmaan merkitty omaiseksi potilastietoihin ja teillä lupa ottaa yhteyttä terveyskeskukseen tai missä hänen sokereita kontrolloidaan.
Monesti jo B-12-vit. tai foolihapon puutos voi aiheuttaa tuollaisia oireita. Ainakin minun isälläni aikoinaan. Kun ne asiat saatiin kuntoon ja hänelle aloitettiin jatkuvana 1vrk:n Exelon-laastari ja hän nykyisin todella virkeä ja muistikin pelaa paljon paremmin.

Tytär74 kirjoitti:

minulle ja siskolleni. Jos en olisi kuullut siskoltani kuvauksia hänen käyttäytymisestään, en olisi todennäköisesti yhtään huolissaan, koska minä ja mieheni emme ole huomanneet mitään ihmeellistä. Paitsi tietysti sen, että toissa kesänä hän ei hetkellisesti tunnistanut minua. (No se on tietysti kauheaa, mutta ei ole toistunut!) Jopa sen yöllisen häiriköijän minä ja mieheni uskoimme; meistä se oli täysin mahdollista. Mutta nyt nuo puheet häiriköijästä ovat jatkuneet jo niin pitkään, että juttu kuulostaa oudolta.

Noin vuosi sitten, samoihin aikoihin, kun äitini jäi eläkkeelle, hän lähes lopetti myös soittelun minulle. Sitä ennen (työpaikan laskuun kylläkin!) hän soitteli usein. Se on ollut tosiaan näkyvin muutos minulle; hän soittaa minulle todella harvoin. Mutta senkin voi ymmärtää sillä, että puhelut omaan laskuun tulevat kalliiksi. Tai no... voi ja voi...

En pahastu ollenkaan siitä, että äidilleni tehdään diagnoosiarvailuja, niitähän minä itsekin teen ja sen vuoksi tänne aloin kirjoittamaankin, että halusin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Varmasti lääkäri sitten aikanaan tekee oman diagnoosinsa. En kuitenkaan ryhdy mihinkään suin päin, joten saatte ihan rauhassa arvuutella diagnoosia:)

Lue lisää

Äitisi kuulostaa aivan minun isoäidiltäni, jolla on paranoia. Hän on muuttanut paikkakunnalta toiseen, asunut jo useissa eri asunnoissa, koska luulee olevansa stalkkauksen uhrina. Hän usein kertoo tarinoita siitä, miten joku yrittää myrkyttää hänet jollain oudolla myrkkykaasulla, jota sumutetaan mukamas ilmastointiputkien kautta. Asuntoonsakin on "murtauduttu" ja tavaroita "siirrelty" sekä "varastettu". Tämähän ei siis ole todellisuus, vaan silkkaa paranoian syytä. Lääkärin määrämiä lääkkeitä hän ei missään nimessä suostu ottamaan, koska hänhän on aivan "terve". Pelkkä maininta lääkäriin menosta tai kyseisestä sairaudesta saa hänet hiillostumaan ja välillä jopa itkemään, kun kukaan ei häntä usko.

Minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa edes yrittää saada äitisi sinne lääkäriin ja pian, ennen kuin mitään kamalaa pääsee tapahtumaan. Vaikkei äitisi sitä näytäkään, niin uskon vahvasti, että hänkin kärsii yhtä lailla kuten sinäkin siskosi kanssa.

Jaksamisia teille kaikille mahdollisen koettelemuksen varalta! Nyt kun alkaa toimimaan hieman varhaisemmassa vaiheessa, niin pääsee hyvällä tuurilla välttymään hampaiden kiristyksistä ja muista ongelmista. :)

sdefghkjhgfd kirjoitti:

Syyllistäjä on yksi inha ihmistyyppi mihin aina joskus törmää. Varsinkin Suomessa. Taidat muistuttaa jonkun verran hänen äitiään....

Niiin, tai sitten "syyllistämisen" sijaan jotkut uskaltavat sanoa asiat niin kuin ne ovat. Jotkut toiset taas kainostelevat ja hienostelevat, jotta ei tarvitse tarttua toimeen ja hoitaa asioita AIKANAAN kuntoon.

Jos tällaista asiaa ei hoideta sen takia, että halutaan "säästellä itseä", niin mitä se kertoo lähimmän omaisen välittämiskyvystä.

Tytär74 kirjoitti:

äitini ei vielä täytä sellaisia kriteereitä, että pitäisi hakea apua. Siskoni arvelee, että kyseessä on psyykkinen sairaus tai luonnehäiriö. Siskollani on 10 vuoden kokemus psyykkisesti sairaan ihmisen hoitamisesta (oma mies) ja hän on ollut dementiakodissa työharjoittelussa 3 kk. Tällä hetkellä siskoni opiskelee lähihoitajaksi aikuiskoulutuksessa. Siskoni on kuitenkin sanonut äidilleni useasti olevansa tästä huolissaan ja on monesti kohottanut tätä menemään lääkäriin. Tarkkailemme nyt tietysti tilannetta aktiivisesti.

Lue lisää

Tuo aloittajan kuvaus voisi hyvin olla omasta, vuosi sitten Altzheimeriin kuolleestä äidistäni. Hänkin oli erittäin hankala, itsekäs ja dominoiva luonne koko ikänsä, eräänlainen drama queen. Hänellä oli tapana haukkua ihmiset pystyyn. Jonkinlaista persoonallisuuden häiriötä (paranoia) me omaiset hänelläkin epäilimme.

Ensimmäisinä tulivat oudot jutut pihalla käyvistä tihulaisista, sitten alkoi väittää siskoni varastaneen ikivanhoja vaatteitaan, lopulta alkoi olla muistikatkoksia (harhaili kaduilla muistamattomana) sekä näkö- ja kuuloharhoja jne...

Lääkäriin hänkään ei suostunut lähtemään kuin pakolla, kun alkoi karkailla vanhustentalosta jossa silloin eleli. Äiti vietiin väkisin terveyskeskukseen, josta sitten pakkohoitolähetteellä mielisairaalaan. Diagnoosi oli Alzheimer.

Äidin hankalasta luonteesta johtuen me lapset emme missään tapauksessa voineet ottaa häntä hoitaaksemme - olimme kertakaikkiaan finaalissa - mutta onneksi hänelle löytyi paikka dementiakodista, jossa sai elää kuolemaansa asti.

Voimia teille, jotka kamppailette Altzheimerpotilaan kanssa.

Tytär74 kirjoitti:

siinä, että lääkärin tutkimuksiin kannattaisi mennä mahdollisimman nopeasti, mutta se ei varmaankaan ihan heti ole toteutumassa. Minä ja siskoni emme pakota äitiämme tutkimuksiin, ennen kuin jotain todella kauheaa tapahtuu, koska suoraan sanottuna suojelemme itseämme. Äitimme on siis aina ollut hyvin voimakastahtoinen, dominoiva ja hankala ihminen. Siskoni on kyllä jo kehottanut äitiäni menemään itse tutkimuksiin, mutta tiedämme kyllä, ettei hän mene.

Lue lisää

Minulla on 76-vuotias äiti, joka alkoi n. vuosi sitten oireilemaan k.o. tavalla. Hän oli lakannut syömästä, meni huonoon kuntoon ja toimitin hänet sairaalaan tutkimuksiin, joissa häneltä löydettiin kohdunkaulan syöpä. joka leikattiin. Sädehoidon aikana hän oli pirteä, oma itsensä mutta alkoi oireilemaan uudelleen sen jälkeen. Syöpälääkäri jo antoi lähetteen muistipolille testiin ja löytyi selkeä lähimuistin heikentymä. Äiti sai lähetteen aivojen magneettikuvaukseen mutta kieltäytyi menemästä, vaikka miten koetin selittää kuinka tärkeää se olisi. Nyt äiti on 'höppänöitynyt' pahan kerran, menen hänen kanssaan heinäkuun lopulla lääkäriin syöpäkontrolliin ja aion soittaa kyseiselle lääkärille etukäteen kertoakseni mikä on tilanne. Olen huolissani, todella huolissani mutta pakottaa ei voi.......

Tytär74 kirjoitti:

siinä, että lääkärin tutkimuksiin kannattaisi mennä mahdollisimman nopeasti, mutta se ei varmaankaan ihan heti ole toteutumassa. Minä ja siskoni emme pakota äitiämme tutkimuksiin, ennen kuin jotain todella kauheaa tapahtuu, koska suoraan sanottuna suojelemme itseämme. Äitimme on siis aina ollut hyvin voimakastahtoinen, dominoiva ja hankala ihminen. Siskoni on kyllä jo kehottanut äitiäni menemään itse tutkimuksiin, mutta tiedämme kyllä, ettei hän mene.

Lue lisää

Kyllä vaan kannattaisi mennä lääkäriin. Jos äidilläsi on Alzheimer mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettu muistilääke antaa parhaimman avun. Hoidan työkseni vanhuksia ja noi oireet on ihan tuttuja. Rohkeesti vaan. Voimia sulle :)

Tytär74 kirjoitti:

käyty, jos asia olisi helppo. Jos vain äitimme saa edes tietää, että olemme olleet yhteydessä muistihoitajaan, hän saa todennäköisesti jonkin sortin hysteerisen kohtauksen. Näitä kohtauksia ja suuttumisia olemme saaneet todistaa runsaasti koko ikämme. Hän on helposti tulistuva ja pitkävihainen luonne. Kauheata todeta, mutta helpompaa olisi vain antaa tilanteen kehittyä, koska siinä säästäisi itseä. Sen jälkeen, kun alamme tosi toimiin, äitimme haluaa todennäköisesti katkaista välit meihin kokonaan.

Tiedän kyllä, että mitä aikaisemmin lääkitys aloitetaan, sen parempia tuloksia saadaan ja taudin kehitys hidastuu. Siskoni, joka asuu samalla paikkakunnalla äitini kanssa, on jo valmiiksi ilmoittanut, ettei ala omaishoitajaksi. Hän on muutama vuosi sitten eronnut psykoottisesta miehestään, jota joutui hoitamaan ja sietämään monta vuotta. Tavallaan hänellä on siis mitta täynnä. Äidilläni ja siskollani on aina olleet huonot välit. Minä taas tosiaan asun n. 200 km:n päässä heistä ja näemme toisiamme 3-4 krt vuodessa.

Lue lisää

Jos hän haluaa katkaista välit, niin katkaise välit. Sinä olet aikuinen ihminen, samoin hän. Jos hän haluaa jäädä yksi jääräpäisyytensä vuoksi niin anna jäädä, kyllä yhteiskunta hoitaa tuollaiset kusipäät jotka eivät omaa parastaan ymmärrä.

Ja tällä tarkoitan sitten sitä käytöshäiriötä mikä on ollut ennen tätä alzheimerin tautia.

-tauti, jossa aivosoluihin kertyy jotain jäteaineita, aiheuttaa näkö- ja kuuloharhoja. Tauti on ehkä vielä tuntemattomampi kuin edellämainitut dementiat, mutta joidenkin tietojen mukaan se on kuitenkin varsin yleinen. Sen oireisiin voidaan käsitykseni mukaan vaikuttaa lääkkeillä.

Äkkiä tohtorille, oli sitten mikä juttu tahansa.

Joku ei nähtävästi käsitä tuota mahdollisuutta, niin aloittaja voi lukaista http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Vanhusten_erityisongelmat tuolta tietoa,

Tässä linkkejä miten "skitsofreenikoita" kohdellaan esim. Kupittaalla. Tätäkö haluatte omaisillenne?:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016033021340408_uu.shtml

http://blogbook.fi/juhakurvinen/hullujenhuoneen-kauhut-julki

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032921338482_uu.shtml

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016033021340452_uu.shtml

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016033021340451_uu.shtml

http://yle.fi/uutiset/tomaatin_syominen_tai_vilkas_kavely_ei_voi_olla_syy_eristamiseen__mielenterveyspotilaat_oikeuksiensa_puolesta/8774715

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ennen-ja-jalkeen-kuvat-mieheni-laakittiin-liikkumattomaksi-kupittaan-sairaalassa/5812062

Kaikki linkit ja lisää yhdellä sivustolla:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14209994/uutiset-suomessa-psykiatrisia-keskitysleireja!!!

Jos on englanninkielentaitoa, niin googlettaka myös Thomas Szasz (edesmennyt psykiatrian
emeritusprofessori), sekä koko tämä sivusto on hyvä:
http://behaviorismandmentalhealth.com/

suosittelen myos neurologilla kayntia.omalla aidilla todettu otsalohkodementia,alzheimer suljettiin heti pois koska hyvin harvinainen alle 60 vuotiailla(aiti 58).nyt hoitopaikassa paljon parempi vointinen vaikkei laakkeita tahan loydy.

fjffjjnv kirjoitti:

suosittelen myos neurologilla kayntia.omalla aidilla todettu otsalohkodementia,alzheimer suljettiin heti pois koska hyvin harvinainen alle 60 vuotiailla(aiti 58).nyt hoitopaikassa paljon parempi vointinen vaikkei laakkeita tahan loydy.

Lue lisää

yksin elääjä sairastuu harhoihin koska ennen oli eloa ympärillä toivoo ja oletta hänelle tulevan jonkun kylään näin meidän tuttavapiirissä ja siitä pystyykö pankki asiat hoitaan siitä näkee paljon kodin siisteys syökö onko jääkappi pullolaa vahaa ruokaa seuravaksi omaiset sotkee pelkää että mykyttäte vessaa on toinen paikka wc-vesivessa viemärit harhaiselle huono paikka . menkää ja kirjatkaa ylös ja lääkäriin lääkeitä löytyy tautiin kuin tautiin

Oma alle 60-vuotias äitini muuttui passiiviseksi, syömättömäksi, kaatuili, ei mennyt asiat "perille", persoonallisuus muuttui yms. Epäilimme masennusta, mutta olikin laajalle levinnyt aivokasvain. ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET JAHKAILKO VAAN OTTAKAA KAIKKI OIREET TOSISSANNE JA ÄKKIÄ LÄÄKÄRILLE! Jos potilas ei meinaa omasta tahdosta suostua lääkäriin, esim. ambulanssi ei saa väkisillä viedä, mutta viimeisenä keinona voi käyttää poliisin virka-apupyyntöä, pääasia että saatte omaisenne tutkimuksiin ja mahdollinen lääkitys päälle mahdollisimman pian! Oman äitini vointi parani hyvin pian kun saatiin sairaalaan ja oloa helpottavat lääkkeet, muuten oli kyllä liian myöhäistä eikä kasvainta pystytty enää leikkaamaan. Sydämestäni toivon, että muiden kohdalla sairaus huomataan ajoissa, ja siihen keritään antaa toimivaa hoitoa!

Dementia tarkoittaa tilaa, jossa potilaan muisti ja muut kognitiiviset (tiedonkäsittely aivoissa) on heikentynyt niin paljon, että se rajoittaa hänen itsenäistä selviytymistään työssä, sosiaalisissa suhteissa tai arkipäivän toimissa. Dementiaa voi aiheuttaa useampi sairaus, joista yleisin (n. 60 - 70 %) on Alzheimerin tauti. Muita dementoivia sairauksia on vaskulaarinen (aivojen verenkiertohäiriön aiheuttama) dementia, Lewyn kappale -tauti ja frontotemporaalinen (aivojen etuosiin painottuva) dementia. Lisäksi dementiaa voi aiheuttaa mm. runsas pitkään jatkunut alkoholin käyttö. Myös hoidettavat syyt, kuten b-vitamiinin puute tai huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes, voi aiheuttaa ns. ohimenevää dementiaa.

Dementian ja sitä aiheuttavien sairauksien diagnostiikassa yhdistetään tietoa neuropsykologisesta tutkimuksesta, verinäytteistä, likvor (selkäydinneste) -näytteestä, neurologin tutkimuksesta ja haastattelusta sekä aivokuvantamisesta. Yksittäisellä testillä ei voida diagonosoida dementiaa eikä sitä aiheuttavia sairauksia.

Jos esimerkiksi likvorissa ei ole todettu dementiaan viittaavaa, se vain tarkoittaa sitä että esimerkiksi Alzheimerin taudille tyypillisiä muutoksia ei ole, jolloin dementian voi aiheuttaa jokin muu syy tai mahdollisesti myös Alzheimerin tauti jos muut tutkimukset viittaavat siihen. Mikään näistä testeistä ei siis yksittäin tehtynä ole 100 % ja usein tutkimukset voivat kestää 1-2 -vuotta ennenkuin oikea diagnoosi löytyy, mutta missään nimessä tutkimukset eivät ole turhia. Joskus vasta seuranta, esim. heikentyminen muistitestissä ja aivomuutokset kuvauksissa vuoden aikana, näyttää oikean diagnoosin.

Dementoivista sairauksista Alzheimerin tautiin on oireita hidastavaa lääkehoitoa, mutta KELA-korvaavuuden saa vain neurologin tai geriatrin B-lausunnolla, jolloin diagnoosi täytyy olla asianmukaisesti tehtynä.

Ilman tutkimuksia alkuperäisen kysyjän tapauksessa ei voida tietää, onko kyseessä psyykkiset syyt vai dementoiva sairaus, kuten Alzheimerin tauti.

Juu, eivät kaikki ikäihmiset mitään leppoisia harmaahapsia ole - eivät ole ehkä työikäisinäkään olleet
oman perheen jäsenille - Suomessahan näin on.
Joku mainitsi eläkkeelle siirtymisen. Tässäpä olisi pohdittavaa niille työuran pidennystä MUILLE kaavailijoille.
Sitten kaatuiluun voisi vaikuttaa sydämen vajaatoiminta tms. häiriö. Isälleni laitettiin vihdoin viimein
ns. tahdistin, mikä pitää pulssin tasaisena.
Sellainenkin asia kannattaisi tarkistaa: laiminlyökö äitinne syömisen. Eläkehän on montakymmentä prosenttia pienempi kuin palkka ansiotyöstä. Nythän on paljon kirjoitettu ikäihmisten rahankäytöstä sen
jälkeen kun on eläkkeelle jäänyt. Minusta vaikuttaa, että tässä voi olla monen asian vyyhti. Mielestäni
ette tuhlaa arvokasta aikaanne, jos saatte terveydenhoitajan käymään hänen luonaan ja tarkistamaan
verenpaineet ja muut arvot. Joillakin työpaikoilla on upeat terveyskartoitukset 3 vuoden välein, mutta
ei kaikkialla. Joten mielestäni jonkinlainen perustutkimus terveyskeskuksessa kannattaisi tehdä.
Ja olen sitä mieltä, jos ei äiti lähde tutkimuksiin hyvällä niin sitten pahalla. Jonkinlaista viekkautta kannattaisi käyttää. Tuo valvontakamera voisi olla hyvä hankinta. Ikäihmiset voivat pelätä yksinollessaan
kaikenlaista. Ja sitten vertaisjoukon löytäminen jonkin harrastuksen, seurakunnan, tms. toiminnan kautta
olisi tärkeää. Eivät lapset työohjessa kerkeä tai jaksa kaikkea. On oma elämä ja omat lapset. Ja maantieteellisellä läheisyydellä ei saa ketään painostaa. Muutoin voi olla, että 3 on hoidon tarpeessa.
Tahti yhteiskunnassamma on sen verran karmea.

Olen ollutdementiakodissa hoitajana kymmenisen vuotta. Äitisi oireet mm.harhaluulot, muistihäiriöt, kaatuilu, ym. viittaavat vahvasti johonkin aivoperäiseen juttuun. Mutta muistihäiriöitä voi aiheuttaa myöskin esim. "väärä lääkitys", B12-vitamiinin puutos, kilpirauhassairaudet, jne. Äidilleni tehtiin dementia-diagnoosi aikoinaan ja kun sitten otettiin labrakokeita, havaittiin juuri tuo B12-vitamiinin puutos ja kilpirauhasesta löytyi hyvänlaatuinen kasvain, joka leikattiin. Samoin hänellä oli mm. sydänlääkitys aivan päin honkia ja lääkitysasiat laitettiin sairaalassa kuntoon. Sitten hänen tilanteensa korjaantui, muisti palautui ja dementiadiagnoosi peruutettiin.
Monet potilaat, joiden muistia aletaan epäillä, kieltäytyvät tutkimuksista. Usein pitää ihminen "narrata" tutkimuksiin. Esimerkikisi omainen voi mennä juttelemaan kotisairaanhoitajien kanssa läheisensä tilanteesta. Ksh:sta voidaan lähettää esim. kutsu ns.rutiinitutkimukseen, niinkuin naisille tuleva kutsu Papa-tutkimukseen, tai Mammografiaan. Yleensä ihmiset lähtevät tällaisiin terveyteen liittyviin tutkimuksiin, kun lähettäjänä on terveydenhoitoalan viranomainen. Ksh:n työntekijät kyllä monensti pystyvät jo keskustelun perusteella sanomaan jotakin ja saavat tilattua lääkäriajan, tai ainakin lääkäriltä lähetteen rutiini verikokeisiin, jotka aina otetaan, jos epäillään muistissa jotain häiriötä. Dementiaa voi esiintyä jo työikäiselläkin. Se ei ole vain vanhojen "sairaus", niinkuin usein virheelisesti luullaan.

Äitini kuoli 2004 dementiaan, sairastetuaan sitä ennen altshaimerin tautia muutaman vuoden. Alsthaimer on sairaus joka johtaa dementiaan ja kuolemaan, Ennen kuolemaan ihminen on täysi vihannes, ei kykene millään tavalla itseään auttamaan, ruokitaan kuin pieniä porsaita pullolla, vaihdetaan vaippoja.
Isäni sairastui Altshaimerin tautiin äidin kuoltua, sairastaa sitä edelleen, eli ei ole dementoitunut. Mutta se edessäpäin. kai muuten tiesitte, että sairaus on perinöllinen?
Oireet ovat juuri ensin unohtelu, sitten pelkotilat, jopa väkivaltainen käytös. Itse hommasin isäni tahdovastaiseen hoitoon, ja samallam edunvalvontaan. Oli aika raju prosessi, huomata kuinka aina niin energinen isäni muuttui kuin toiseksi ihmisesksi.

miehelläni alkoi raju alzheimer 59 vuotiaana,samat oireet...

muhku45 kirjoitti:

miehelläni alkoi raju alzheimer 59 vuotiaana,samat oireet...

Kävin pitkästä aikaa äitini luona ja hän on mennyt alaspäin: hän suorastaan ajoi minut ulos kotoaan omalla kauhealla käyttäytymisellään; jankkaamisella. Ikään kuin hän ei olisi pystynyt lopettamaan jankkaamistaan. En edes jaksa kirjoittaa tähän tarkasti millainen hän oli. Lopulta minun oli pakkoa lähteä hänen luotaan vauva kainalossa siskoni luo. Tavarat jäivät äitini luo ja kun mieheni muutaman tunnin kuluttua tuli paikalle, haimme tavarani ja lähdimme kotipaikkakunnalle. Äitini ei ollut kotona silloin, kun haimme tavarani, koska hän oli lenkillä.

Tänään sain kuitenkin taas uutta tietoa äitini tilasta siskoltani. Siskoni kertoi, että äitini oli kertonut hänelle minun haukkuneen äitiämme pataluhaksi ja seniiliksi vanhukseksi ja että minä ja mieheni kuulemma alkaisimme tulevaisuudessa hoitaa häntä. Olen aivan järkyttynyt, koska hän on siis paljon pahemmassa kunnossa kuin luulinkaan, koska puhuu tuollaisia siskolleni. En ole siis nimitellyt häntä millään lailla, enkä ole ikinä puhunut mitään sen suuntaista, että alkaisimme hoitaa häntä. Lisäksi äiti oli teroittanut siskolleni, että hän ei saa kertoa minulle puhelusta ja että äidin täytyy voida pystyä luottamaan siskooni. Tämä johtuu siitä, että hän on merkinnyt siskoni kuulemma lähimmäksi omaisekseen terveyskeskuksessa ja haluaa siksi voida puhua luottamuksellisia juttuja siskolleni. Nämä luottamukselliset jutut eivät kuitenkaan näemmä koske hänen terveydentilaansa, vaan minun haukkumistani. Koska siskoni ei millään tavalla lähtenyt mukaan äitini juttuihin, äitini vuorostaan järkyttyi.

Aion olla elokuussa yhteydessä hänen diabeteslääkäriinsä. Elokuussa vasta, koska lääkäri palaa lomalta 16.8. Täytyy heti ensimmäiseksi varmistaa, että puheluni lääkärille voi olla luottamuksellinen. Sitä vaan mietin, että koska äitiämme ei voida tietääkseni pakottaa mihinkään tutkimuksiin, niin tiedän ettei hän niihin vapaaehtoisesti suostu. Mutta ei se haittaa. Ainakin olen yrittänyt jotain, kun puhun lääkärille.

Tytär74 kirjoitti:

Kävin pitkästä aikaa äitini luona ja hän on mennyt alaspäin: hän suorastaan ajoi minut ulos kotoaan omalla kauhealla käyttäytymisellään; jankkaamisella. Ikään kuin hän ei olisi pystynyt lopettamaan jankkaamistaan. En edes jaksa kirjoittaa tähän tarkasti millainen hän oli. Lopulta minun oli pakkoa lähteä hänen luotaan vauva kainalossa siskoni luo. Tavarat jäivät äitini luo ja kun mieheni muutaman tunnin kuluttua tuli paikalle, haimme tavarani ja lähdimme kotipaikkakunnalle. Äitini ei ollut kotona silloin, kun haimme tavarani, koska hän oli lenkillä.

Tänään sain kuitenkin taas uutta tietoa äitini tilasta siskoltani. Siskoni kertoi, että äitini oli kertonut hänelle minun haukkuneen äitiämme pataluhaksi ja seniiliksi vanhukseksi ja että minä ja mieheni kuulemma alkaisimme tulevaisuudessa hoitaa häntä. Olen aivan järkyttynyt, koska hän on siis paljon pahemmassa kunnossa kuin luulinkaan, koska puhuu tuollaisia siskolleni. En ole siis nimitellyt häntä millään lailla, enkä ole ikinä puhunut mitään sen suuntaista, että alkaisimme hoitaa häntä. Lisäksi äiti oli teroittanut siskolleni, että hän ei saa kertoa minulle puhelusta ja että äidin täytyy voida pystyä luottamaan siskooni. Tämä johtuu siitä, että hän on merkinnyt siskoni kuulemma lähimmäksi omaisekseen terveyskeskuksessa ja haluaa siksi voida puhua luottamuksellisia juttuja siskolleni. Nämä luottamukselliset jutut eivät kuitenkaan näemmä koske hänen terveydentilaansa, vaan minun haukkumistani. Koska siskoni ei millään tavalla lähtenyt mukaan äitini juttuihin, äitini vuorostaan järkyttyi.

Aion olla elokuussa yhteydessä hänen diabeteslääkäriinsä. Elokuussa vasta, koska lääkäri palaa lomalta 16.8. Täytyy heti ensimmäiseksi varmistaa, että puheluni lääkärille voi olla luottamuksellinen. Sitä vaan mietin, että koska äitiämme ei voida tietääkseni pakottaa mihinkään tutkimuksiin, niin tiedän ettei hän niihin vapaaehtoisesti suostu. Mutta ei se haittaa. Ainakin olen yrittänyt jotain, kun puhun lääkärille.

Lue lisää

Äitini luokse meni-siskoni patistama,kotisairaanhoitaja,joka otti verenpaineet,verensokerit ja teki muistitestin.Siitä se lähti liikkeelle-äidillä todettiin vakava muistisairaus.Ulkopuolisen henkilön on parempi hoitaa terveysasiat-äitini menee tutkimuksiin ja hoitoihin.Hän nauraisi meidät lähiomaiset pihalle,jos me oltais hoidettu hänen asioitaan.Pankkiasiat on taas rempallaan.Tuli ongelmia pankkien kanssa,vaikka olin siellä kertonut avoimesti äidin sairaudesta.Siitä olen vihainen etteivät virkailijat ymmärtäneet että äidin sairaus pahenee,jolloin hän on kykenemätön asioimaan pankeissa.Pienellä paikkakunnalla on näköjään niin tiiviit asiakassuhteet,että pankit määräävät sairastuneen tileistä ja omaisuudenhoidosta.Täytyisi kysyä,koska ottavat omaishoitajan pestin!!!Ettei minun tarvitsisi enää hoitaa äidin kauppasioita yms.!

Hei!

Jostain syystä en pääse kirjautumaan tälle palstalle enää Tytär -74 -nimimerkillä, joten täytyy keksiä uusi nimimerkki.

Olen ollut useamman kerran yhteydessä äitiäni hoitaviin ihmisiin, mutta mitään ei ole tehtävissä niin kauan, kun äitini itse ei halua tutkimuksiin tai lääkärit ja hoitajat eivät huomaa vastaanotolla oireita. Näin minulle kertoi viimeksi tänään hoitaja puhelimessa ja hän kyllä uskoo kaiken, mitä kerron äidistäni. Sain tältä hoitajalta lohtua ja neuvoja tilanteeseen.

Äitini ei edelleenkään pidä minuun yhteyttä kuin ehkä kerran puolessa vuodessa, jos sitäkään. Silloinkin vain sen vuoksi, että hän on huolissaan siitä, että olemme tulossa käymään hänen luonaan yllättäen, mitä emme tee tietenkään. Hän ei koskaa kysy, mitä hänen kolmelle lapsenlapselleen kuuluu, jotka asuvat siis täällä Länsi-Suomessa. Hän elää kuin minua ja lapsiani ei olisi olemassakaan, hän ei ole kiinnostunut meistä tai sitten hän ei muista meitä.

Viime puhelun aikana hän kertoi olleensa vuoden masentunut siitä, että minä olin haukkunut häntä tietyillä haukkumasanoilla viime kesänä, mitä en ollut tehnyt. Hän oli kuitenkin ollut tästä vuoden masentunut ja ollut kuulemma yhteydessä lääkäriinkin.Lääkäristä kerrottiin, ettei hän ollut ollut heille yhteydessä asiasta.

Tämä on todella raskasta. Olen menttänyt äitini, vaikka hän on tänä vuonna vasta 65-vuotias ja vaikka hän ei ole edes kuollut...

Olet ajattelematon kommentissasi! Et ymmärrä tilannetta.