Viikonloppuna meille tulee koira, mutta en tiedä vielä miten käyttäydyn jos koira itkee ensimmäisinä öinä.
Ajattelin kyllä itse heti mennä silittelemään ja rauhoittelemaan koiraa,
mutta käsittäisikö koira sen palkintona itkemisestä?
Sillä itse ainakin haluaisin mahdollisimman pian nukkua taas pitkät yöunet.. :)
Joten siis kysymykseni oli että jos/kun koira itkee yöllä, niin kehunko, torunko vai jätänkö huomioimatta tämän itkemisen kokonaan?
Olisi kiva saada vastauksia mahd. nopeaa.
Ajattelin kyllä itse heti mennä silittelemään ja rauhoittelemaan koiraa,
mutta käsittäisikö koira sen palkintona itkemisestä?
Sillä itse ainakin haluaisin mahdollisimman pian nukkua taas pitkät yöunet.. :)
Joten siis kysymykseni oli että jos/kun koira itkee yöllä, niin kehunko, torunko vai jätänkö huomioimatta tämän itkemisen kokonaan?
Olisi kiva saada vastauksia mahd. nopeaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Asiaa voisi miettiä näin: Olet saanut sukulaiseltasi yökylään vauvan/pikkulapsen, mitä teet? Annatko itkeä vai menetkö rauhoittelemaan? Käsittäisikö vauva lohduttavan käden/sylin palkintona itkemisestä, kun ikävä on äitiä ja isiä, eikä sisaruksiakaan paikalla? Tuskin. Auttaisiko toruminen? Tuskin.
Johtopäätös kaikesta tästä: Lohduta ihan rauhassa pentua ja luo sille mahdollisimman turvallinen olo uudessa oudossa paikassa. Näin saat siitä kelpo koiran ;)
Ps. Onnea perheenlisäyksestä
Mä jättäisin ihan huomioimatta. Sitä nopeammin se loppuu kun koira huomaa ettei hyödy ulinasta mitään. Jos sitä menee lohduttamaan, se oppii että sillä saa huomiota. Ja siitä tosiaan voi tulla ongelmia; ei nuku perhe eikä naapuri. Meidän koiranpentu ei itkenyt ollenkaan, sillä se sai nukkua samassa tilassa vanhempieni kanssa, sängyn alla tai vieressä. Sitten taas kaverini koira ulisi kahtena yönä ja siihen loppui kun ei huomioitu. Jos sua ei häiritse anna koirn nukkua makuuhuoneessa, koira tuntee olonsa turvallisemmaksi kun joku on näkösällä eikä oven takana.
voi alussa (pari ekaa yötä) tarkkailla ja voi käydä tsekkaamassa jos ei samassa tilassa nuku kuin sinä. Varsinainen lohduttelu ei useinkaan auta asiaa, siis ääneen "voivottelu". Voi käydä vähän silittämässä korvien takaa kunhan on varma että pentu tosiaan on hereillä. Muuten voi säikähtää kun ei ymmärrä ihmisen hyväntahtoisia aikeita. Pentukohtaista. Muinoin oli sellainen vinkki, että laitetaan pennun makuualustan alle vanhanajan viisarivekkari =herätyskello jonka RAKSUTUS muistuttaa emon sydämenlyöntiä ja SAATTAA auttaa pentua rauhoittumaan/rentoutumaan. Kelloa ei tietenkään laiteta herättämään ;) ja jos käyttää uudemman mallista jossa liukunäppäin, teipataan se niin ettei vahingossa mene herätysasentoon, ettei pentu/omistajat saa sätkyä.
Itse tein tällä tavalla: koiranpedin sijoitin sänkyni viereen. Nukkumaanmennessä menin sänkyyn ja aina kun pentu vinkui ja "itki", yritin olla huomioimatta sitä. Jos se yritti hyppiä sängylleni, laskin sen tassut maahan ja sanoin napakasti "ei, pois".
Monet saattavat luovuttaa tässä vaiheessa, koska pentu on niin vastustamattoman suloinen nappisilmillään, ja nostavat sen sänkyynsä. Silti kannattaa pysyä vain kovana. Täytyy huomioida, että jos pennun nostaa sängyllensä yhdenkin kerran, se tarkoittaa myös sitä, että se saa hypätä sinne aikuisenakin. Sitten tavan on vaikea kouluttaa pois ja kielto sänkyynmenemisestä sekoittaa koiraa entisestään, eikä koulutus ole johdonmukaista.
Jos pentu ei millään asetu nukkumaan, antaa sen kuljeskella huoneessa omassa rauhassaan, eikä edelleenkään huomioi sitä. Aina kun se menee petiinsä maate ilman ääntelyä, kehuu sitä ja silittelee. Näin se osaa yhdistää, että peti on sen rauhoittumispaikka ja lepopaikka.
Pennulle on hyvä luoda lohdullinen, turvallinen olo ilman että kuitenkaan aktiivisesti lohduttelee ja paijailee.
Kun meille tuli pentu, laitoin sängyn viereen koiranpedin (pehmeä alusta, jonka päällä pennun mukana tullut emältä tuoksuva viltti.) Yöllä roikutin kättäni sängyn laidalla, jotta pentu sai hakea siitä lohtua ja tiesi että olemme vielä paikalla, vaikka se ei meitä lattiatasosta näe. Pennun itkemiseen ei reagoinut, annoin sen rauhassa olla hieman levoton, tutkia ympäristöä, hakea omaa paikkaansa.
En rajaisi heti ekana yönä pentua jonnekkin kauas yksin nukkumaan. Jos ette halua sen nukkuvan samassa huoneessa, niin rajatkaa tila vaikka lapsiportilla niin, että koira kuitenkin näkee teidät. Ja miksei antaisi sen nukkua siinä sängyn vieressä ;) Joku iglu-tyyppinen koiranpeti on myös pennulle aika lohdullinen - se pääsee ikäänkuin pesään turvaan.
Älkää höösätkö ja huolestuko, pieni vinkuna ja itku ihan kuuluu asiaan. Antakaa pennun kokea itse se onnistuinen ja itsensä voittaminen ja rauhoittuminen, älkää ottako sitä sänkyyn tai voivotelko.
Tsemppiä uudelle koiralle ja omistajille :)
kiitos. Vastaukset menivät kyllä vähän ristiriitaan mutta välttämättä koira ei itke ollenkaan ensimmäisinä öinä.. :)
Meillä ensimmäisen yön (ja pentuaikana kaikki yöt) koira vietti kissankantokopassa, joka laitettiin yöksi kiinni (pieni koira kyseessä). Päivisin etuluukku oli auki, mutta koira nukkui siellä useimmiten päiväunensakin. Ei ulissut kertaakaan yöllä, isompana sitten osoitti mieltään, kun ei enää tahtonut suljetussa kopissa nukkua. Silloin otimme kopin kannen pois ja taas meni yöt mukavasti :)
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KEHU/ SILITTELE/ RAUHOITTELE!!! koira nimenomaan ymmärtää sen niin että itkemällä sain huomiota. Älä myöskään toru, sillä koira ei ymmärtäisi toruistasi hölkäsenpöläystä. Parasta on olla reagoimatta koiraan millään tavalla jos se itke ikäväänsä.
rajoita tilaa, varmista että koiralla on tekemistä (luu) ja mukava makuu paikka, käy uuvuttava lenkki ennen nukkumaanmenoa
Pyydä omistajaa tuomaan joku koiralle tuttu juttu mukanaan (lelu, peitto, luu). Ja pyri tekemään koiran kanssa asiat samalla rutiinillla kuin omistaja itse tekee.
No jopas on taas vastauksia. "ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KEHU.... itkemällä sain huomiota". Luuletko että 8-viikkoinen, emostaan ja sisaruksistaan ja omasta kodistaan yhtäkkiä riistetty pentu kerjää itkemällä HUOMIOTA?
Ensimmäisen, toisen yön jälkeen (riippuu koirasta) voi lakata huomioimasta koiraa, kun se itkee (esimerkiksi vasta öisin). Sen jälkeen kun sen olo on turvallinen. Sinä tulevana laumanjohtajana pidät huolta siitä, että pentu kokee olonsa turvalliseksi.
Tässäkin vielä painotan sitä, että jotkut koirat eivät välttämättä itke lainkaan. Jotkut itkevät vain öisin. Jotkut itkevät koko ajan. Koirillakin on yksilöllisiä piirteitä ja omat luonteensa, niin kuin ihmisilläkin. Kun tietynlainen ihmislapsi laitetaan esimerkiksi leirille ensimmäistä kertaa eroon vanhemmistaan, saattaa eroahdistus ja ikävä iskeä. Itkua väännetään ja halutaan kotiin. Mutta päätä silittämällä ja helllimäällä sekin helpottaa ja olo on turvallisempi.
Miettikää mitä puhutte. Kaikkea ei välttämättä opi edes koirakirjoista, koska ne ovat "suuntaa-antavia" eikä sääntökirjoja. Mutta pääsääntöisesti äärimmäisen hyödyllisiä koiranpentua kasvattaessa, varsinkin jos ei ole aiempaa kokemusta.
Miks hitossa ihmiset menee hankkimaan koiria, kun eivät osaa niitä edes kouluttaa. RAIVOSTUTTAVAA! Säälin koiraasi, anteeksi suorapuheisuuteni. Et tiedä mitään kouluttamisesta, joten olet lirissä. Onnea vaan tulevaisuuteen, äläkä vaan mene myymään koiraasi, kun et enää pärjää sille, se ei ole sen vika että omistajansa meni hankkimaan sen puutteellisilla taidoillaan!!
Ps. äläkä missään nimessä huomioi itkevää koiraa, sillä koira vinkuu>saa sut luokseen, eli se on sille palkkio>koira vinkuu edelleen, kunnes saa taas huomiota>ongelma. Itkeminen menee ohite viimeistään viikon päästä, joten koeta vaan kestää -_-
Aaaha. No entäs jos itkee edelleen kahden viikon kuluttua? Ekat yöt nukuin ovi auki ---> pääsi makuuhuoneeseen varmistamaan, että paikalla ollaan. Sen jälkeen meni omalle petilleen. Teki tosin tätä 5-6 kertaa yössä, että kävi herättämässä, joten aika rikkinäisiä öitä, ja kun mies vielä yrittää mennä aamulla aikasin töihin... Meillä nyt vain on sääntö, että koira ei tule makkariin eikä keittiöön, joten en todellakaan ota koiraa sänkyni viereen. Ennen en ole tällaiseen ongelmaan törmännyt, vaikka koiria on ollut useita aiemminkin. En vain nyt hoksaa itse, että mitä voisi kokeilla.
Tarpeet ne on eläimelläkin. Pikkupentu on turvaton, kun se otetaan pois emon ja sisarusten joukosta. Täällä vain mietitään et millähän ton saisi hiljaiseksi, vaikka pitäisi luoda pennulle turvallinen ympäristö. Sen pitäisi alkaa luottamaan uuteen omistajaansa. Joka ensimmäiseksi hylkää sen yksin joka yö? Vauvahan se on. Mitään ongelmaa et saa aikaan, jos huolehdit, että pikkuinen saa nukkua muun lauman turvassa. Koira vaan kehittyy nopeammin, joten itsenäisyyttä lisätään jo muutaman viikon päästä. Onkos tää sitä uusinta tutkimustietoa, että koira ei olekkaan laumaeläin, eikä tarvitse laumaa siis pienenäkään?
Oletkin jo varmaan ratkaissut tuon itkupulman , jos sitä edes oli. Itselläni on ollut kaksi volpparin pentua eikä kumpaisenkaan kanssa ole tarvinnut öitään valvoa. Meillä koirat nukkuvat edelleen makuuhuoneessa omilla pedeillään , enkä kyllä ymmärrä miksi niin ei voisi tehdä, onhan koira laumaeläin ja tahtoo olla siellä missä muukin lauma.Ei ehkä ole paras vaihtoehto puhua yöllä itkevälle pennulle, meidän pennut ovat rauhoittuneet kun olen laittanut vähäksi aikaa käden niiden päälle niin kuin emon tassun.
Meillä edellinen pentu tuli 8 viikkoisena ja se ohjattiin nukkumaan sängyn vieressä olleeseen petiin. Joskus se nukkui "protestina" tuolin alla toisella puolella huonetta, kun ketutti petiin ohjaaminen:). Jotkut isoja koiria pitävät kaverini nukkuvat koiran kanssa sen paikan vieressä ensimmäisen viikon jos koira ikävöi öisin.
Yhdeksän viikkoisena pentu oli sen verran kotiutunut, että ei juuri itseskellyt ja peti oli tuttu, mutta halu sänkyyn riehumaan oli kova. Nuori herra siirtyi silloin pentuaitaukseen josta oli näköyhteys sänkyyn.
Joskus pennulla tuli vielä ikävä noin 12 vk asti jolloin odotin, että pentu rauhoittui ja menin sitten "lohduttamaan" = pentu saa lohtua yksinäisyyteen ja ei tule palkittua itkua. Joskus oli herätys useamman kerran yössä.
Nyt pentu on 7,5 kk ja se nukkuu itse valitsemassa paikassaan olkkarissa niin pitkään kuin ihmisetkin. Yleensä makuuhuoneen portin edessä, trimmipöydän alla tai omassa pedissä.
Edellinen koira nukkui sängyssä kainalossa, mutta tämä herra on sen verran itsenäinen, villi ja raju, että kainalonukkuminen ei kuulu kummankaan toiveisiin:):