Olen aina ajatellut pakko-oireisen häiriön olevan vain esimerkiksi hellan ja valojen jatkuvaa tarkistelua, bakteerikammoa ym., mutta katselin tässä Subilta sarjaa häiriöstä ja nainen, joka toisti äitinsä k-äännettä, muistutti kovasti minua.
Kun olin lapsi, aloin matkimaan äitini yskimistä (jatkuva tupakkayskä) vanhempani tietenkin sitten huusivat minulle siitä ja aloin välttelemään äitiäni. Vanhempani huusivat tästäkin. Äitini yskiminen ja nykyään myös hänen seinien läpi kuuluva hymisevä puheäänensä ahdistavat minua suunnattomasti. Tekee mieli huutaa, mutta pakko tyytyä vain itkemään hysteerisesti.
Tiedän, että käytökseni on epänormaalia mutta en ole ikinä käsittänyt mistä se johtuu. Äidilläni on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hän joi kun olin pieni. Muistan myös esimerkiksi sen, kun hän kiipesi koivuun ja huusi hyppäävänsä sieltä alas ja tappavan itsensä. Olin tuolloin ehkä n. 5-vuotias. Ei mitään niin dramaattista lapsuutta kuitenkaan kuin monet muut ovat kokeneet.
Sain hiljattain perinnöksi isoäitini talon, pienen mummonmökin. Mummo halusi antaa sen minulle ja sanoi, että antaa testamentissa vanhemmilleni asumisoikeuden heidän loppuelämäkseen, mutta tuskinpa he kuitenkaan tulisivat siihen asumaan - Mutta kuinkas kävikään. Vanhempieni mukaan heidän ei ole järkeä maksaa vuokraa mistään asunnosta kun he voivat asua "meidän talossamme". Kummatkin ovat työttömiä ja kotona 24/7. Koko talo on järkyttävässä kunnossa. Vessaa ei ole siivottu heidän muuttonsa jälkeen ja pitkin lattioita, mm. keittiössä pyörii likaisia alushousuja ym. Jääkaapissa on viikkoja, jopa kuukausia vanhoja hillo- ja maitoklönttejä. En ehdi/jaksa siivota vanhempieni jälkiä. En halua mennä alakertaan koska minun on välteltävä äitiäni. Hänen hyminänsä kuuluu ylös asti ja minun on pidettävä tv:tä tai radiota päällä yötä päivää. Olen aivan väsynyt jatkuvasti, en voi kutsua tänne ystäviäni ja viimeksi kun kävin ulkona miehen kanssa, valehtelin asuvani yksin (aluksi puolivahingossa ja piti jatkaa juttua kun hän kyseli niin kovasti asumisestani), en halunnut sitten tavata häntä enää, kun mielestäni pilasin jutun heti alkumetreille.
Ei se ollut tällaista kun asuin yksin. Nyt pitäisi muuttaa pois ja jättää talo vanhemmilleni, kunhan jaksan hakea sitä asuntoa. Olen mielestäni itsekäs kun ajattelen, että talo kuuluisi minulle, mutta ei voi mitään, olen kai muutenkin jotenkin sekaisin. Nuoruudesta tutut masennuksen oireet ja itsemurhan ajattelu ovat taas tulleet esille.
Mutta, ei ollut tarkoitus kirjottaa näin paljoa. Ajattelin vain löytäneeni jonkun syyn käytökselleni. Voiko minulla siis olla pakko-oireinen häiriö?
Kun olin lapsi, aloin matkimaan äitini yskimistä (jatkuva tupakkayskä) vanhempani tietenkin sitten huusivat minulle siitä ja aloin välttelemään äitiäni. Vanhempani huusivat tästäkin. Äitini yskiminen ja nykyään myös hänen seinien läpi kuuluva hymisevä puheäänensä ahdistavat minua suunnattomasti. Tekee mieli huutaa, mutta pakko tyytyä vain itkemään hysteerisesti.
Tiedän, että käytökseni on epänormaalia mutta en ole ikinä käsittänyt mistä se johtuu. Äidilläni on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hän joi kun olin pieni. Muistan myös esimerkiksi sen, kun hän kiipesi koivuun ja huusi hyppäävänsä sieltä alas ja tappavan itsensä. Olin tuolloin ehkä n. 5-vuotias. Ei mitään niin dramaattista lapsuutta kuitenkaan kuin monet muut ovat kokeneet.
Sain hiljattain perinnöksi isoäitini talon, pienen mummonmökin. Mummo halusi antaa sen minulle ja sanoi, että antaa testamentissa vanhemmilleni asumisoikeuden heidän loppuelämäkseen, mutta tuskinpa he kuitenkaan tulisivat siihen asumaan - Mutta kuinkas kävikään. Vanhempieni mukaan heidän ei ole järkeä maksaa vuokraa mistään asunnosta kun he voivat asua "meidän talossamme". Kummatkin ovat työttömiä ja kotona 24/7. Koko talo on järkyttävässä kunnossa. Vessaa ei ole siivottu heidän muuttonsa jälkeen ja pitkin lattioita, mm. keittiössä pyörii likaisia alushousuja ym. Jääkaapissa on viikkoja, jopa kuukausia vanhoja hillo- ja maitoklönttejä. En ehdi/jaksa siivota vanhempieni jälkiä. En halua mennä alakertaan koska minun on välteltävä äitiäni. Hänen hyminänsä kuuluu ylös asti ja minun on pidettävä tv:tä tai radiota päällä yötä päivää. Olen aivan väsynyt jatkuvasti, en voi kutsua tänne ystäviäni ja viimeksi kun kävin ulkona miehen kanssa, valehtelin asuvani yksin (aluksi puolivahingossa ja piti jatkaa juttua kun hän kyseli niin kovasti asumisestani), en halunnut sitten tavata häntä enää, kun mielestäni pilasin jutun heti alkumetreille.
Ei se ollut tällaista kun asuin yksin. Nyt pitäisi muuttaa pois ja jättää talo vanhemmilleni, kunhan jaksan hakea sitä asuntoa. Olen mielestäni itsekäs kun ajattelen, että talo kuuluisi minulle, mutta ei voi mitään, olen kai muutenkin jotenkin sekaisin. Nuoruudesta tutut masennuksen oireet ja itsemurhan ajattelu ovat taas tulleet esille.
Mutta, ei ollut tarkoitus kirjottaa näin paljoa. Ajattelin vain löytäneeni jonkun syyn käytökselleni. Voiko minulla siis olla pakko-oireinen häiriö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
asteinen ahdistusoire sinulla on päällä. Toivottavasti et ole yhtä syvällä liisterissä mitä varsinainen ocd on, jotta pääse vielä irti. Muuta omillesi niin olosi todennäköisesti rauhottuu.