luottamuspula

Hei,

Taidanpa olla kohtalontoverisi ainakin jossakin määrin. Minullakin on samansuuntainen tausta. Luotin ihmisiin n. 24v asti, kunnes eräs kaksi miesystävääni petti luottamukseni niin nöyryyttävästi, että sen jälkeen on ollut vaikea luottaa enää kehenkään. Aikaisemmin en ollut edes erityisen mustasukkainen luonne, nyt huomaan senkin piirteen kasvaneen. Pelkään monissa tilanteissa, että selkäni takana vehkeillään tai että miesystäväni käyttää minua hyväkseen minun tietämättäni tai yrittää pettää tms. Kauheaa huomata tuollaista, koska ennen olin iloinen tyttö, joka ei seurusteluissaan paljon pelännyt tai murhetta aiheuttanut.

Olen aloittanut terapian tänä vuonna, koska haluan näistä peloistani eroon. Siellä olen tajunnut, että ongelmani on monisyisempi: minulla on traumaattisia pettymyksiä jo lapsuudesta (minut on vauvana jätetty yksin sairaalaan 10 vrk leikkauksen vuoksi ja kärsin perusturvattomuudesta), itsetuntoni on pohjalla ja mietin ihan liikaa asioita ja niiden merkityksiä. Nykyisen miesystäväni onneksi ymmärtää tämän ja on ollut kärsivällinen. Sanoisin sinullekin, että voidaksesi olla onnellinen ja luottaa vielä sinun tulee käsitellä jotenkin omien pelkojesi ja turvattomuutesi syitä. Ehkä syyt ovat paljon varhaisemmassa elämässäsi kuin näissä parisuhteissa. Joskus tällaisten asioiden tajuaminen tekee niin kipeää, että huomaamme, että olemme yrittäneet torjua totuutta lapsuudestamme, vanhemmistamme tai itsestämme todella kauan!

Tajuamalla paremmin kokonaisuuden itsestäsi ja perhetaustoistasi, opit vähitellen näkemään, että luottamuksenkin arvoisia ihmisiä on! Jos pettureita tulee vastaan, niistäkin on helpompi selvitä, kun arvostaa itseään ja ymmärtää itseään. En tiedä onko terapia sinun tiesi, mutta uskon, että siitä olisi valtavasti apua sinullekin. Toivon sinulle rohkeutta kohdata itseäsi ja kipujasi ja voittaa nuo pelot!