Vaatimattomuus kaunistaa - vai kaunistaako? Luusereita ehkä.......
Mutta miten ihmeessä itsensä vähättely on suomalaisen mielestä kaunista? Sehän on suorastaan sairasta ja on monen psyykkisen häiriötilan tunnusmerkki.
Pelkääkö suomalainen olevansa narsisti, jos hän pitää itseään arvossa?
Mutta miten ihmeessä itsensä vähättely on suomalaisen mielestä kaunista? Sehän on suorastaan sairasta ja on monen psyykkisen häiriötilan tunnusmerkki.
Pelkääkö suomalainen olevansa narsisti, jos hän pitää itseään arvossa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vaatimattomuus ja itsensä vähättely ei tarkoita samaa.
Vaatimaton ihminen ei ole välttämättä luuseri.
kuulla, miten ne ulkopuolinen erottaa toisistaan?
jos väittää vaatimattomuuden kaunistavan.
Olisiko vaatimattomuus sitä, että ei tuo itseään esille, eikä odota toisilta kiitosta tai huomiota, vaan tekee ja toimii täysin pyyteettömästi. Ihminen voi kai vähätellä tekemisiään tai ulkomuotoaan, mutta salaa odottaa toisten silti kehuvan, kiittävän ja antavan huomiotaan?? Näin yhtäkkiseltään mietittynä.
Sellaiselle, joka automaattisesti pitää vaatimatonta ihmistä luuserina, lienee vaikea selittää sitä niin että hän ymmärtäisi.
Vaatimaton ihminen ei välttämättä vähättele itseään eikä ulkonäköäänkään mutta ei tuo sitä esillekään ylikorostuneesti.
Vaatimattomuus on kuin onkin itsensä korostamista - mutta erittäin epärehellisellä ja kierolla tavalla.
Jos, sen tahtoo ajatella ja nähdä noin.
Silloin ei olekaan kysymys rehellisestä vaatimattomuudesta vaan pelistä, jolla yrittää saaavuttaa jotain.
Minulle suomen kielen sana "vaatimaton" tarkoittaa tilaa, joka on keskiarvon alapuolella. Joku ihminen voi elää vaatimattomasti, eikä se takuulla tarkoita, että hän eläisi edes keskiverron mukaan.
Joku voi myös pukeutua vaatimattomasti, joka usein liitetään sanaan huomaamaton.
Mutta miksi ihmeessä silminnähden kauniin naisen tulisi vähätellä omaa ulkonäköään, kun se kaikkien normien mukaan on keskiarvon yläpuolella? Siitähän tässä on kyse.
Jos hän sen tekee, eikö silloin ole kyse manipuloinnista, jossa vähättelijä saa muut kehumaan itseään, vaikka ei aihetta olisikaan?
Siksi tuollainen on luuserin homma. Se on tietynlaista manipulointia.
"Mutta miksi ihmeessä silminnähden kauniin naisen tulisi vähätellä omaa ulkonäköään, kun se kaikkien normien mukaan on keskiarvon yläpuolella?"
Kuka niin sanoo, että pitää vähätellä? Nimenomaan vaatimattomuus ei ole sitä, että vähättelee itseään tai ulkonäköään.
kysyin sulta, miten ne erottaa toisistaan!!??
En ymmärrä ollenkaan, että ihmisen pitäisi olla vaatimaton tai vähätellä itseään, jos siihen ei ole minkään valtakunnan syytä!
Sinä olet maailmaa nähnyt sivistynyt nainen jolla on ystäviä paljon. Se kehittää tiettyä itsevarmuutta ja itseriittoisuutta mikä ehkä puuttuu köyhältä vaatimattomissa ympyröissä asuvalta yksinäiseltä ihmiseltä.
Mutta eikö olekin totta että sinä ja tuo luuseri olette ihmisinä aivan yhtä arvokkaita?
Enemmän kuin kerran olen törmännyt ajatukseen, että juuri kaltaiseni sivistyneet maailmaa nähneet naiset ovat onnettomia tässä elämässään ja nämä köyhät, vaatimattomissa ympyröissä elävät yksinäiset taas niin pirun onnellisia. Miten ihmeessä se menee noin?
Ensinnäkään se ei pidä paikkaansa, ei sitten aivan varmasti pidä.
Ihminen, joka mistä syystä tahansa vähättelee itseään ON luuseri.
Mä oon vähän luuseri, mutta vapaaehtoisesti toistaiseksi.
Olet kyllä poikkeuksellinen nainen viestiesi perusteella! :)
Suomalaisten itsetunto on aika huono ja he mielellään kyllä vetävät mielummin matalaa profiilia kuin tuovat itseään esille. Vaatimattomuus kyllä kaunistaa sillä tavoin, että ihminen ymmärtää itsensä ja omien ominaisuuksiensa ja taitojensa realismin ja suhde rajat todellisuuden kanssa. Liika vaatimattomuus ei silti kaunista ketään, vaan pitää olla tervettä itsetuntoa tunnustaa myös itselleen olevansa hyvä tai kaunis, jos siltä tuntuu, olematta silti narsistinen.
Eli esim. superlahjakas pianisti lakkaa olemasta superlahjakas, jos hän pitää itseään superlahjakkaana?
Miten niin? Superlahjakas tietää olevansa lahjakas, mutta vaatimattomana hän ei tee siitä numeroa. Hänellä on terve itsetunto tunnistamaan oma lahjakkuutensa, mutta ei itse arvostele itseään, vaan antaa toisten tehdä sen.
Eli suosittelet itsepetosta ja vähättelet itsekritiikkiä......
Ei se ole itsepetosta, vaan vaatimattomuutta ja realismia. Vaatimattomuus ei sulje pois itsekritiikkiä ja realismia.
asioita, joita vaan yksinkertaisesti voi salata ulkomaailmalta.
Minusta tuntuu nyt, että sotket nöyryyden ja vaatimattomuuden toisiinsa.
Minä käsitän nimenomaan nöyryyden ja vaatimattomuuden suurin piirtein samaksi asiaksi.
sama asia.
Olen käynyt pitkän tenttiputken läpi. Tein työtä tenttien eteen pitkään ja nöyrästi, mutta en mitenkään vaatimattomasti. Menestyksenikään ei ollut vaatimaton.
Tuli mieleen työpaikan kiltti tyttö, hän meni naimisiin, ja otti "Lauren Bacall"-ilmeen aina kun puhui miehestään, hän teki sitä ja tätä. Oli äärettömän raskasta kuunnella, teki mieli sanoa, miksi aina anteeksipyytävän oloinen, kukaan ei ikinä puhunut tytöstä pahaa, ja silti ei löytynyt itsevarmuutta.
täälläkin on varmasti heitä joille vaatimattomuus on hyve. Hyveeksi nimittäminen saa aikaan sen että vaatimattomuudella alkaa olla käänteinen puolensa, siitä tulee tapa saada mitä haluaa.
Turha vaatimattomuus on kuitenkin sairasta.
Sinä olet suorastaan jumalsien kaunis ja sen mitä olen lukenut mielipiteitäsi myöskin erittäin älykäs. Kummassakaan ei ole mitään hävettävää.
Ei hävettävää, se on totta.
Olet ensimmäinen, joka otti esille sanaparin "turha vaatimattomuus". Juuri sen perään alkujaan lähdin. Turha vaatimattomuus on vaatimattomuutta, joka on itsepetosta tai sitten se on keino manipuloida joku sanomaan jotain, mitä tämä muuten ei sanoisi. Turhaa vaatimattomuutta on se, jos minä sano olevani ruma. Nämä "hyveiden" metsästäjät (jotka eivät omaa itse ainuttakaan hyvettä) pitävät kuitenkin omien ominaisuuksien realistista ymmärtämistä paheena silloinkin, vaikka ne ovat tosia.
Minusta ne ovat paheita vain silloin, kun ne eivät selvästi ole totta. Tällöin voidaan puhua turhasta vaatimattomuudesta, josta edellä jo vähän puhuinkin.
Ongelma vaan tossa itsensä arvossa pitämiseen on se, että muut hakkaa sut alas sieltä norsunluutornistasi ennenpitkää. Eli vaikka pitää itseään hyvänä jossain ja oletkin, niin ei kannata sitä itsestään selvyytenä pitää, eli niinku suomeks: kusi nousee päähän. Et koskaan ole paras missään.
Tätähän minä juuri etsin: miksi pitää hakata alas? Nouseeko siitä itsetunto jotenkin? Mistä ihmiselle syntyy niin huono itsetunto, ettei se salli muillakaan sitä, mitä itsellään ei ole?
Mistä tuo kiihkeys?
Uskotaanhan me vähemmälläkin =)