Tämän ajan kysymyksenä on usealla itsensä löytäminen. Moni tietää, että jossain on jotakin, kunhan vain sen löytää. Löytämisen ilon kokeminen, asioiden selkeytymien ja oman tilan hakeminen. Kun minulta kysytään ennustuksia, en koe kuitenkaan olevani ns. "ennustajaukko" perinteisessä muodossa.
Korostan kaikkille kysyjille edelleen, että voisin antaa matkalipun seuraavalle asemalle. Maailmankaikkeus ei kuitenkaan anna lupaa kertoa, vaan saan antaa kompassin ja matkaeväät. Toinen on niistä iloinen ja matkaa opastuksella. Toinen haluaa valmiit vastaukset, ratkaisut tarjottimella, haluten pullastaan rusinat, syömättä itse pullaa. Harmistuneena siitä ettei kukaan kerro hänelle mitä pitäisi tehdä tai valita.
Saadessaan eväät ja kompassin, jokainen valitsee miten niitä käyttää. haluaako niitä edes käyttää. Valmiita vastauksia ei ole. Jokainen valinta muuttaa lopputulosta, jos päämäärä on jotenkin selvä niin jokainen valinta vahvistaa lopputulosta. Valintojen tekeminen vaatii vastuun ottamista itsestään, ratkaisut eivät aina ole helppoja, joskus tekevät kipeää.
Jokaisesta yhteydenotosta olen kiitollinen ja nöyrä. Jokainen kohtaaminen antaa myös paljon minulle.
Jos olen voinut olla piirunkin verran apuna ja välittäjänä niin kiitos siitä kuuluu maailmankaikkeudelle.
Tämäkin show loppuu aikanaan kun ihmiset ovat saaneet hupinsa. uusia kysymyksiin vastaajia tulee tilalleni.
Vastaan kuitenkin edelleen toistaiseksi harkintani ja voimavarojeni mukaan.
Älkää hermostuko jos välillä kerään voimia muutaman päivän.
Älä laita kysymystäsi tai kommenttiasi tähän keskusteluun vaan aloita uusi keskustelu. Tähän täydennän välillä näitä omia huomioitani. Näin saat varmimmin vastauksen kysymyksiisi.
Terveisin G-mies
Korostan kaikkille kysyjille edelleen, että voisin antaa matkalipun seuraavalle asemalle. Maailmankaikkeus ei kuitenkaan anna lupaa kertoa, vaan saan antaa kompassin ja matkaeväät. Toinen on niistä iloinen ja matkaa opastuksella. Toinen haluaa valmiit vastaukset, ratkaisut tarjottimella, haluten pullastaan rusinat, syömättä itse pullaa. Harmistuneena siitä ettei kukaan kerro hänelle mitä pitäisi tehdä tai valita.
Saadessaan eväät ja kompassin, jokainen valitsee miten niitä käyttää. haluaako niitä edes käyttää. Valmiita vastauksia ei ole. Jokainen valinta muuttaa lopputulosta, jos päämäärä on jotenkin selvä niin jokainen valinta vahvistaa lopputulosta. Valintojen tekeminen vaatii vastuun ottamista itsestään, ratkaisut eivät aina ole helppoja, joskus tekevät kipeää.
Jokaisesta yhteydenotosta olen kiitollinen ja nöyrä. Jokainen kohtaaminen antaa myös paljon minulle.
Jos olen voinut olla piirunkin verran apuna ja välittäjänä niin kiitos siitä kuuluu maailmankaikkeudelle.
Tämäkin show loppuu aikanaan kun ihmiset ovat saaneet hupinsa. uusia kysymyksiin vastaajia tulee tilalleni.
Vastaan kuitenkin edelleen toistaiseksi harkintani ja voimavarojeni mukaan.
Älkää hermostuko jos välillä kerään voimia muutaman päivän.
Älä laita kysymystäsi tai kommenttiasi tähän keskusteluun vaan aloita uusi keskustelu. Tähän täydennän välillä näitä omia huomioitani. Näin saat varmimmin vastauksen kysymyksiisi.
Terveisin G-mies
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten sitä välillä tunteekaan itsensä niin vajaaksi, riittämättö-
mäksi ja mitättömäksi. Ajatus ja tunne yllättää minut, sinut ja jokaisen jossain vaiheessa elämää. Joskus tuntuu että se jää
päälle, eikä vain johonkin vaiheeseen.
Kuka on minut nujertanut ja saattanut tähän tilaan. Onko lap-
suuteni ollut onneton, olenko koulussa ollut kiusattu tai eikö
minua ole rakastettu tarpeeksi. Lapsuuden aika tuntuu olleen
ihan tavallinen ja koulussa ei kukaan kiusannut, rakastettukin
minua on. Ainoa joka minua ei ole rakastanut olen minä itse.
Läheisin ihminen ei ole osannut arvostaa ja rakastaa minua,
aina katsonut syrjäsilmällä, joskus jopa halveksunut. Moittinut huonoksi, tyhmäksi, rumaksi, lihavaksi ja mitättömäksi.
Miksi tuo läheisin ja mukanani kaiket ajat oleva olento ei pidä minusta, miksi se tekee niin?? Itkuni itkenyt ja kyyneleet virtaan sulautuneet.
Katson peiliin ja hymyilen hänelle kuka siellä minua katsoo. Usein ihmettelen, kuka kumma siellä oikein on, sanovat sitä minuksi.
Outo tyyppi. Huomen aamuna lupaan hymyillä hänelle, siitäkin huolimatta että tyynyn sauma on uurtanut poskeeni ikävän uoman. Hymyilen ja toivotan hänelle hyvää huomenta.
Aamutoimien jälkeen voinen toivottaa jo hyvää sekä antoisaa päivää, hymyillä. Kerätä valoviittani ympärilleni, kietoutua siihen ja oikaista siipeni.
Päivä päivältä huomaan että ikäviä tuntemuksia tulee aina harvemmin ja harvemmin. Kun huomaa harmaanmustien varjojen vaanivan lähellä tai jopa tulleen minuun kiinni. Istahdan lempi tuoliini, laitan musiikkia soimaan, saatan jopa sytyttää kynttilän. Kerään voimapallon, valosta ja armosta, kuljetan sen ylhäältä päästäni aina maahan asti. Puhdistan ikävistä ajatuksista, menneisyyden taakoista, entisistä elämistä, pala palalta. Liitän palapelistä pudonneet palaset paikalleen ja kiitän siitä että olen tässä ja nyt. Tunnen miten suunnaton ilo ja rakkaus valtaa minut, tunne joka vie koskena minua, iloisesti, leikkisästi kohti sanatonta rakkautta. Sinäkin saat lähetyksenä silloin rakkauden ja ilon pisaroita vuolaasta koskesta, Jokainen voi rakentaa oman ilon koskensa, antaa sen ryöpytä kiven koloissa, puiden juurissa. Lopulta koskeni saavuttaa tyynen tyvenen, hiljaisuuden jossa voi kuulla hiljaisuuden laulun, katsoa miten valkoiset kyyhkyset nousevat usvasta. Nauttia hetkestä ja olosta. Nauti Sinäkin..
G
Kirjoitat hyvin ja annat ajattelemisen aihetta ! Hienoa, kun olet olemassa !
Olen joskus pohtibut, ainakin osittain, samantapaisia asioita, joista tässä ketjussasi kirjoitat.
KIITÄN Sinua omasta ja yleisesti kaikkien palstalaisten puolesta, kun meitä täällä autat !!!
ANTEEKSI, kun kirjoitin tähän ketjuun, vaikka ylemmässä tekstissäsi toivoit, ettei niin tehtäisi !
Luin äsken ensin (ennen kirjoittamistani) vain tuon alemman tekstisi.
kirjoittaa minun elämänkertaani!
Katson junan ikkunasta ohi kiitävää maisemaa.
Tuttuja seutuja, taloja ja ihmisiä pihoillaan.
Leikkiviä lapsia radan varrella.
Maisema on huikaisevan kaunis kun kiipeämme
vuorenrinnettä ylös. Vaunussani on seesteinen
hetki joten kaivelen kirjani esiin.
Ohikiitävät maisemat ja ihmiset ovatkin siirtyneet
kirjani sivuille, sanotut sanat on kirjoitettu ja tehdyt
teot luetteloitu. Pysähdyn joillekin sivuille pidemmäk-
si aikaa ja toiset sivut ohitan nolona. En halua, että
kukaan näkee niitä sivuja. Ihmettelen välillä mitä
kirjassani lukee, tekstiä jota en tunne omakseni.
Kuka kirjoittaa tätä kirjaa jonka nimi on: Minun Nimeni.
Muistan, että olen vastuussa siitä mitä kirjassani lukee,
ei kukaan muu. Minä olen oman elämäni käsikirjoittaja.
Sillä kukaan muu ei tiedä mitä minä ajattelen. Enkä minä
tiedä mitä muut ajattelevat. Mitä ajattelee ystäväni, rakkaani,
lapseni, naapurini tai työkaverini. Sen tietävät vain he itse.
Vaikka monesti niin mieluusti olemmekin kertomassa mitä
toisen pitää tehdä ja tuputamme neuvojamme sekä arvoste-
lemme toisen päätöksiä.
Jos esitän kirjassani jotain muuta kuin itseäni niin saattaa
olla etten tunnista lukemaani. Tuntuu kuin eletty elämä
menisi hukkaan, odotan aina vain pelastajaa.
Uskon, että minä haluaisin lukea kirjaani suurella tyytyväisyy-
dellä ja kiitollisuudella. Levittää jokaisen sivun niin, että
muutkin voivat lukea sitä.
Aikani selailtuani pysähdyn puhtaille sivuille. Sivut odottavat täyttämistä, joten otan kynäni ja aloitan uuden sivun kirjassani.
Miksen kirjoittaisi juuri sellaista kuin aina olen tiennyt minulle
hyväksi olevan. Kirjoitan rehellisesti, jolloin pienet valon enkelit saapuvat vierelleni valaisemaan minua.
Vieruskaverini saattaa ensin hämmästellä minussa tapahtunutta muutosta mutta pikku hiljaa huomaan, muutkin muuttuvat läheisyydessäsi. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä muutostani
tai hyväksy valintaani, hänen ei ehkä kuulu ollakaan läheisyydessäni. Sekin pitää hyväksyä ja antaa toisen mennä.
Elämä on jatkuvia valintoja ja saamme juuri sitä mitä pyydämme. Niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä teemme vääriä valintoja, joista voimme syyttää vain itseämme, emme muita.
Me olemme kovia itseämme kohtaan. Vaadimme itseltämme paljon. Emme hyväksy itseämme sellaisena
kuin olemme. Aina haluamme olla jotain muuta; kauniimpi, hoikempi, pätevämpi, rikkaampi, suositumpi eli parempia kuin kukaan muu. Meiltä ei kuitenkaan vaadita liikaa, vain olemalla oma itsemme, rakkautta ja läsnäoloa. Otan kirjani mukaan kun joskus saavun viimeiselle asemalle, silloin katsotaan mitä sinne on kertynyt.
Mutta en ole vielä viimeisellä asemalla joten ehdin kirjoittamaan
sivuja uusiksi ja uudet sivut mieleiseksi niin itselle kuin maailmankaikkeudelle.
Voisinkin oikeastaan jäädä seuraavalle väliasemalle, asemalle johon haluaisn jäädä, jonka nimi olisi Rakkaus ja Onni.
Opettelen antamaan anteeksi itselleni ja olemaan suvaitsevaisempi !
Apua tarvitsevat ovat saaneet vastauksia kysymyksiinsä ja muut lukijat hupinsa.
Minua on moitittu liian suorista vastauksista joten poistun hetkeksi opettelemaan sanomani siten etten vastaa suoranaisesti kysymykseen tai lupaa vastauksellani mitään. Tätä opetellessa. Jos elän niin palaan.
G
Joskus ei tiedä mistä aloittaisi, ajelehtii ajatusten viidakossa. Asioita joista haluaisi puhua, kertoa ja kirjoittaa kirjain kirjaimelta.
Toivomus hyvästä elämästä täällä maanpäällä, kun tänne olemme kunnian saaneet syntyä. Kukaan ei toivo epäsopua, nälkää tai kurjuutta, ei kukaan.
Me elämme monta elämää, jokainen vuorollamme elämme erilaisen elämän, koemme jossain elämässä maallista rikkautta, jossain olemme köyhiä ja nälkäisiä. Toisessa elämässä olemme ilkeitä ja toisessa auttavaisia. Näin keräämme kansioomme tekoja ja opetuksia, keräämme kunnes tulemme valmiiksi.
Etsimme koko ajan jotain, odotamme jotain tulevaksi. Sitten kun se tulee olemme onnellisia. Näin me ajattelemme. Monta elämää olen minäkin odottanut ja odottanut, sitten olen jotain, kun sen saavutan, sitten kun.....
Etsimme tasapainoa ja eheyttä.
Tunnen että olen ja olemme kuin palapelin osasia, joita keräämme elämissämme. Pala palalta tulemme eheäksi, niinhän se on.
Me ihmiset olemme jotenkin kadottaneet toisemme. Ainakin näin minusta tuntuu. Etsimme koko ajan toista ihmistä, elämän kumppania.
Mietin mikä tässä ajassa on? Oletko sinä miettinyt?
Hyvä ihmissuhde on tärkeä osa ihmisyyttä.
Löydämme onnen vasta kun olemme löytäneet oman itsemme. Tämän löytöretken ja löytämisen jälkeen ei sinun tarvitse enää hakea onnea muualta, se on siinä. Juuri siinä.
Sen jälkeen kohdallesi tuodaan myös ihania ihmissuhteita kun näin on kirjoitettu.
Lähetetään enkeleillemme pyyntö että haluamme itsemme eheiksi parhaalla mahdollisella tavalla. Pyydetään myös rakkaimmillemme ja ystävillemme eheyttä parhaalla mahdollisella tavalla. Voihan olla että rakkaasi ja ystäväsi pyytää eheyttä ja onnea myös sinulle. Näin kun teemme, kertaamme pyyntömme moninkertaiseksi. Rakkauden, kiitollisuuden ja oikean ihmisyyden viitta kietoutuu ympärillemme.