Oon suomea äidinkielenä puhuva ja mietin, että onko kukaan nuoruus/aikuisiällä ruotsia oppinut päässyt eroon suomalaisesta aksentista? Ja jos on, niin miten?Tuntuu aikamoiselta mahdottomuudelta.
En tiedä johtuuko kielten erilaisuudesta, siitä, että suomenruotsi on oma murteensa ja siten hyväksyttävä puhetapa vai vaan siitä ettei suomailesten arvokkuus ja identiteetti kestä länsinaapurin matkimista.
Joka tapauksessa kaikki neuvot otetaan vastaan.
En tiedä johtuuko kielten erilaisuudesta, siitä, että suomenruotsi on oma murteensa ja siten hyväksyttävä puhetapa vai vaan siitä ettei suomailesten arvokkuus ja identiteetti kestä länsinaapurin matkimista.
Joka tapauksessa kaikki neuvot otetaan vastaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En ole enkä yritän, silti pärjään silläkin aksentilla niin suomalaisten kuin ruotsalaisten saatikka englantilaisten tahi saksalaisten kanssa jutellessani. Ja tätä aksenttia olen tässä maassa käyttänyt jo pian neljäkymmentä vuotta.
Jokain jutelkoon millä aksentilla haluaa, kunhan juttelee eikä jää tuppisuuksi niin oikeassa elämässä netin ulkopuolella kuin tälläkään palstalla.
Kun oppii ruotsin kielen kohtalaisen hyvin, ei haittaa pieni korostus lausumisessa. Minä en ole edes yrittänyt sitä, vaikka olen opiskellut ruotsissa ensin gymnasiessa, sitten korkeakoulussa. Siitä huolimatta minulla on suomalainen korostus jäljellä.
Häpeätkö suomalaisuuttasi? No totta vitussa!
Tämä on näitä suomenruotsalaisia ilmeisesti Närpiöstä tai Ahvenanmaalta. Tai ehkä muuten vaann typerä trolli.
Vaikeaa voi olla, jos on aikuisiällä tullut tänne.
Voisit lainata kirjastosta äänikasetteja, vaikka sellaisia missä on jokin kirja nauhoitettuna ja jokin näyttelijä lukee. Sitten puhut perässä. Siinä on myös se etu, että kuulet itse romaanin samalla.
Et todennäköisesti saa täysin pois suomalaista ääntämistä, mutta jonkin verran kuitenkin.
Olen kanssasi samaa mieltä, että kyllä sitä voi yrittää ja ei siitä mikään "suomalainen identiteetti" ole poissa!
Sinulla on oikea asenne asiaan!
Sama asia, jos yrität ääntää englantia enemmän englantilaisemmin.
Kyllä suomalaiset poliitikot ulkomailla saisivat yrittää oppia ääntämään paremmin.
Tämä pätee myös muihin kieliin. Jos on Ranskassa, niin tottakai sitä yrittää ääntää samaan tapaan kuin ranskalaiset. En tosiaan ymmärrä noita vastauksia, joissa sinut yritetään pakottaa ääntämään tosisuomalaisesti vain ja kehuskellaan itseään, kun itse niin tekevät...
Itsellä käy vähän kade ruotsalaisia, jotka ääntävät tosihyvin englantia. On tosin paljon helpompaa heille englannin puhuminen.
En minä aliarvioi mitenkään itseäni (en äännä itsekään täysin ruotsalaisittain) kun on suomalainen aksentti. Olen kuitenkin hionut omaa ääntämistäni. Ruotsalaisten mielestä puheeni kuulostaa charmikkaalta.
Onnea yrityksellesi!
Suomenkielessä laitetaan paino ensimmäiselle tavulle ja ruotsinkielessä yleensä toiseksi viimeiselle ja ett sukuisilla viimeiselle tavulle. Tästä johtuu että joskus ruotsalaisten on vaikeaa ymmärtää joku sana kun painotamme sitä väärin. Myös g, sch-äänne ja b ovat sellaisia jotka ovat oudompia useimmille suomalaisille tai niitä ei lausuta niin selvästi ja voi tulla väärinkäsityksiä, esim sana auto; bil, mutta suomalainen voi sano pil mikä on taas nuoli. Vastaavia esimerkkejä on monia.
Murteet rikastuttavat kielen sanotaan. Yritän kyllä suht´koht lausua niin kuin pitäisi mutta kyllä se unohtuu aika usein. Koulussa opin ihan toisenlaista ruotsia kun mitä täällä puhutaan eli sekin suomalaisella korostuksella kun suomessa kävin koulua. Muutin tänne 20-vuotiaana joten en voi vaatiakkaan että puhuisin kuin ruotsalainen eikä se minua pahemmin ole härinnyt. En näe kuitenkaan mitää pahaa ja huonoa siitä että kehittää lausumistaan ja kielitaitoaan, sehän on vain hyväksi. Silvia oli 30-vuoden paikkeilla kun tuli Ruotsiin, hänellä on maan parhaat opettajat mutta murre on säilynyt koska hänkin muutti tänne aikuisena ja opetteli ruotsin. Pääasia minulle on kuitenkin että pystyn sujuvasti hoitamaan asiani ja työni ruotsissa suomesta muuttaneena siirtolaisena.
En häpeä suomalaisuuttani vaan olen ylpeä juuristani ja teen sen myös selväksi muille. Mutta niinkuin nimimerkki "ääntämistä" sanoi, haluan oppia kielen hyvin, ääntämistä myöten. Voihan sitä olla ylpeä suomalainen vaikka puhuis sujuvaa brittienglantia tai göteborskaa.
Aika naurettavaa jos sanan ymmärrys kärsii väärästä painotuksesta. Ja sitten noi kaikki eri suvut ja sekasotkut.
Yksi hyvä vinkki voisi olla laittaa kuuma peruna suuhun ja koittaa, uskon että menisi aika nappiin riikinruotsalaisesta.
"Itsellä käy vähän kade ruotsalaisia, jotka ääntävät tosihyvin englantia. On tosin paljon helpompaa heille englannin puhuminen."
Helpompaa ruotsalaisille englannin puhuminen/ääntäminen? No ehkä brittienglannin, mutta jenkkienglanti äännetään MATALALTA VATSASTA niin kuin suomi, eikä korkealta kurkun läheltä kuten brittienkku. Vaikutat jotenkin vanhemmalta ikäluokalta kuin meikäläinen noine "ruotsalaiset osaavat ääntää paremmin" -kommentteinesi... Ei meillä nuoremmilla koskaan ole ollut mitään vaikeuksia englannin kanssa ja sen ääntäminen on opittu melko automaattisesti, koska kielen kanssa on oltu pakostakin tekemisissä niin paljon. Olen nykyajan ihminen eli suurimmaksi osaksi olen englannin kanssa tekemisissä, sitten tulee suomi. Kyllä se niin menee, että se on vain ja ainoastaan se lapsuus, joka vietettiin enemmän suomen parissa, mutta heti teinistä lähtien kun ei enää ohjattu Kekkoslovakian sosialistiseen tyyliin niin paljon ylhäältä päin, niin englantiinhan sitä törmäsi suurimmaksi osaksi.
Intonaatiosta sen verran, että suomen kielen intonaatiota vois ehkä muuttaa jonkin verran, jotta saatais vähän lisää eläväisyyttä. :) Nuoret harvoin enää edes painottaa niin vahvasti sitä ensimmäistä tavua (sen painottaminen kuulostaa jo paikoittain todella oudolta...) ja kyllähän ne puhuu muutenkin eri tavalla kuin suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat, hmh (?) Osa tytöistä painottaa sanojen viimeisiä tavuja ja pojatkin tekevät tuota välillä (tosin harvemmin)... Eivät tehneet kaiketi 50-luvulla juuri ollenkaan (?)
Veikkaan, että jokainen sitäpaitsi kuulee telkkarista enemmän muita kieliä (juurikin englantia) kuin suomea. Eihän suomea ole edes kuin muutamalla kanavalla. Tää on hyvin pieni kieli hyvin syrjäisessä maassa, jonka asukkaat matkustavat tutkimusten mukaan vähiten koko Euroopasta, eli ihan OK että muutakin kuulee.
Savonkielellä kun ruottssii huastelloo, nii sese vasta onnii mukavvoo. Mölyöljjyy kun tilasin aekonnaan, puarissa Tukholomassa, nii het ymmärtivät anttoo kaljjoo.
Sitten ku ensmäestä tillii vonkasin Ruotsissa, nii sanon jotta :Saeskkoon tuota hörskottii tuhannen ruunnuu, ni eikö ne perhana ruvenna rahhoo mulle kätteen sojottammaan.
Se on mualiman paras kiel, tuo Savommurre. Sitä ku vähä kiäntellöö, nii kyllä pärjevvää.
Kokonaan sitä korostusta ei pois saa mutta nykyisin paikalliset harvemmin kuulevat suoraan että olen Suomesta, veikkaavat mm. Gotlantia ja Islantia :D Suomenruotsalaiset taas sanovat että "puhun ihan riikinruotsia jo", vaikka Göteborgista olenkin. Muutin tänne elokuussa 2008 ja puhetapani on kyllä muuttunut merkittävästi.
Muutin tänne 19-vuotiaana ja tavoitteenani oli päästä eroon suomenruotsista (muumi-läppä alkoi kyllästyttää). Aspiraatio (se pieni h-äänne joka karkaa ruotsalaisilta ulos esim sanassa pojke [phojke] tai tegel [thegel]) tekee ison eron lausumisessa. Suomalaiselle se voi olla vaikea koska itse lausumme kaiken aika "kovasti" ja painotus on sana ensimmäisellä tavulla.
Muita tapoja "parantaa" ääntämystään on opetella suhuässä, pyrkiä eroon suomenruotsalaisesta u:n ääntämyksestä (ruotsalaiset ääntävät sen yynä, ja yyn puolestaan iitä muistuttavalla äänteellä), oppia molemmat a:n ääntämykset (se joka syntyy suun etuosassa ja se joka syntyy takaosassa ja muistuttaa hieman oota) ja tuoda se tyypillinen ruotsalainen melodia puheeseen (jos nyt ei satu asumaan Skånessa).
Tässä joitain vinkkejä, kyllä sitä aktiivisesti harjoittelemalla voi hieman kehittää, mutta kuten sanoin, eroon siitä ihanasta suomalaisesta vivahteesta tuskin koskaan pääsee :)
Taitaa trolli olla Värmlannista. Siellähän niitä savolaisten jälkeläisiä paljon asuu.
Savonkielellä ruotssiii huastelloop? No niimpä tuo tekkööpi! Savvoo ku kiäntellööp ni hyvimmännöö!
Veikkaan, että savon murre kuulostaa monen ulkomaalaisen korvissa aika paljon mukavammalta kuin länsimurteet, mutta Suomessa taidetaan olla keskimäärin eri mieltä.
Hassua... länsisuomalainen, joka muuttaa aikuisella iällä itäiseen Suomeen oppii sikäläiset murteet hyvin nopeasti, eikä se edes vaadi opettelua; senkus matkii vain. Toisinpäinkin onnistuu tietysti. Sen sijaan suomenruotsalainen ei osaa ääntää riikinruotsia, eikä riikinruotsiin tottunut suomenruotsia, vaikka äidinkieli on sama. Liekö esim. brittien helpompi oppia jenkkienglantia (ja jenkkien brittienkkua) kuin suomenruotsalaisten riikinruotsia? Veikkaanpa näin... mutten tiedä varmuudella!
Jos et osaa
Mikä vitun aksentti?= Omasta mielestäni suomenruotsalaiset ja suomalaiset puhuvat Hurrilandiassa selvää ruotsia.
Ei ehkä niin korostetusti ja omituisesti kuin riikit mutta samaa mökellystä se silti on.
...kuin suomen yliopistossa ruotsia opiskellut hienonenä. Tiedän. Olen nimittäin joutunut tulkaamaan näitä inssin tapaisia, kun olivat tällä kesähommissaan. Mutten ruotsi on suhteellisen helppo kielenä, kun vertaamme suomen kieleen, joka sitten muuten on täysin kelpaamaton muualla. Ruotsin kielellä sentään pärjää aika hyvin pohjoismaissa.
Edes ruotsin kielen professori ei pysty sanomaan milloin sana on en- milloin ett-sukuinen. Ruotsi on täydellinen sekasotku kieleksi. Den ja Det-sekasotkut, Han ja Hon, epäsäännölliset verbit yms., mihin näitä tarvitaan kielessä?
Tulin ruotsiin kun olin vajaa 16v.enkä osannut yhtään ruotsia aloitin ammattikoulun reilun vuoden kuluttua ,mutta korostuksesta en ole täysin päässy eroon ,vaikka ruotsalaiset kyllä usein erehtyvät luulemaan että olen taalainmaalta tai tornionjokilaaksosta.Olen asunut täällä yli 40v. enkä ole kuullut mitään negatiivistä korostuksestani,kun vain puhuu huolellisesti eikä unohda sanoa esim. Trycka ,svarva, knappen eikä niinkuin monet sanovat rykka,varva, nappen jolloin kylläkin väärinkäsityksiä sattuu eikä se johdu millä tavulla painostus on vaan puhtaasti väärästä ääntämisestä.P.s. Olen muuten joutunut tulkkaamaan ruotsalaisille virosto ruotsia kun he eivät ymmärtäneet , joten pieni korostus puheessa ei haittaa kun vain puhuu ymmärrettävästi.
Mistä tiedät onko sana en- vai ett-sukuinen? Vai oletko opetellut kaikki sanat ulkoa, kaikki 100 000? Meillä Suomessa ei ole tällaisia ongelmia ollenkaan.
tapauksia jotka ovat asunneet koko aikuisikänsä ruotsissa ja onnistuneet siinä, etteivät osaa puhua ruotsia, mikä on mielestäni erittäin outoa, mutta saavuitus sekin. on myös ihmisiä jotka lausuvat sanoja aivan oudolla tavalla, esim yksi puhui hiivasta,kun oli kysymys skivasta,aikani häntä kuuneltua, lopputulos oli että ei voinnut muuta kuin ihmetellä! asiassa ei ole mitään nauramista, vaan pitää pohtia kuinka tälläinen on mahdolista?
hmmh, nyökyttelee myöntävästi päätään. Brödskivastakin tulee brödhfiiva puhekielessä, vaikka hiivaahan bröödiin leipoessa laitetaan. Siis jäst., jest. YES. Vaikeaa on kirjoitus- ja puhekieli kunne erottuvat niin paljon toisistaan.
nyt oli kysymyksessä jostain cd-levystä, ja ihminen joka höpötti tästä hiivasta on ruotsalaisen kanssa yhdessä ja siinä parisuhteessa on ruotsalainen oppinut enemmän suomea kuin suomalainen ruotsia, tapaus on asunnut ruotsissa noin 30v!ja hän on aina oikeassa,joten skiva on hiiva, että silleen!
henkilö josta kerroin aikaisemmein ja hänen ruotsin puhumisesta on vielä useita asoita,kuin hän "raiskaa" ruotsin keltä! esim. on tälläinenkin, että ei käytetä d kirjainta ollenkaan puhuessa. vaan den där=ten tär, en ymärrä miksi,mutta mainittu ihminen on siihen piiriin kuuluva joka on oikeassa,elikkä asiaa ei voi sanomalla korjata. vet tu ten tär hiivan! pitää olla korvat kunossa jotta ymmrtää heti ensi kerralla,mistä on kysymys. no jokaisella on oma tyylinsä.
eilen satuin katsomaan suomenkielistä kanavaa ja se käsitteli juuri tätä asiaa,miksi suomesta ruotsiin muuttaneet eivät ole oppineet kieltä. asia koski etupäässä heitä jotka ovat tulleet tänne noin -70 luvulla. ja he ovat vain ollet työpaikoissa missä on pärjännyt suomen kielellä.samoin vapaa aikansa. mutta kun yksi nainen kertoi kuinka heidät "lantattiin" (blandat) ruotsalaisten kanssa,niin korvassa särähti pahasti moneaan kertaan. ja kun kuuntelin hänen tarinaansa,niin monista sanoista vain hän poisti ensimmäisen kirjaimen,ja puhui suomeksi ja välillä käytti näitä ihan "omiaan" ruotsalaisia sanoja.taas kerran ihmettelin,kuinka ihminen pystyy asumaan vieraassa maassa oppimatta kieltä. näitä tai heitä tuntuu olevan paljonkin.kielikurssit he ovat käynneet,mutta eivät ole sielä oppineet mitään,hänen mukaansa,sekin kovin merkillistä?
no tälläinen on nykyaikan varmasti asia mikä ei tule toistumaan.ne suomalaiset jotka osaavat kielen ja ovat itseään kouluttaneet,heillä ei ole onglmia.ovat pidettyjä kunnon kansalasia. ja näiden vanhempien lapset jotka ovat syntyneet ruotsissa oppivat kielen automaattisesti.ja pärjäävät hyvin elämässään,ja ovat onnekaita koska hallitsevat molemmat kielet.
ohjelmassa näytettiin myös Slussenin alamaailaman ihmisiä,ja sielä oli vielä näitä muuttajia vuosilta -60-70,ja elivät omaa elämäänsä.mutta heistäkin moni osasi ruotsia,olivat oppineet sen vankiloissa.kertoivat että ruotsissa on paremmat sosiaaliset edut kuin suomessa ja sen takia haluavat olla täällä. vaikka heidät yleensä lähetetään tuomion jälkee takisin suomeen,mutta tulevat saman tien takaisin tänne.
useat heistä jotka muuttivat Ruotsiin 60 luvun lopulla ja 70 luvun alussa tulivat useinmiten paikkakunnilta joissa vain puhuttiin suomenkieltä. He tulivat tänne tekemään töitä ja moni varmaan ajatteli että jos tässä nyt teen viitisen vuotta hirveästi hommia, ( monillahan oli kaksi, joillakin 5-vuorotyöläisillä jopa kolmekin työpaikkaa joissa kulkivat) niin saan tienattua hyvän pääoman ja muutan takaisin.
Ei näillä ihmisillä ollut mahdollisuutta eikä jaksamista opiskella vielä työnsä ohessa. Juuri kukaan näistä ihmisistä ei ole käynyt tuntiakaan kielikurssia. Sitten elämä kuitenkin vie mukanaan lasten tultua kouluikään, ei se ole niin helppoa sitten muuttaakkaan takaisin kotimaahan.
Se vähäinen vapaa-aika joka jäi yli useinmiten tuli sitten varmaankin vietettyä suomalaisten parissa suomiseuran virkeässä toiminnassa urheilun ja tanssin kera.
Suomalainen työvoima joka tuli Ruotsiin 60 ja 70 luvulla on aina ollut erittäin arvostettua hyvän työn tekijänä ja ahkerana. Ja kyllä se näkyykin monilla kuinka terveys on mennyt
kun rupesin katselemaan ohjelmaa,niin siinä näytettiin algots nimiseltä tehtaalta, ja ihmiset kertoivat tarinoitaan ja se oli joskus -60 luvun vaiheilta.
Itse olen muuttanut tänne -77 ja käynnyt kouluni loppuun täällä,mitkä jäivät kesken suomessa. Opiskelin ammatin itselleni ja tein kovasti ja ahkeraan töitä. Opettelin kielen,sillä ilman sitä mistään ei olisi tullut yhtään mitään. Sitten ikävä kyllä sairastuin vakavasti ja jouduin jäämään työelämästa pois. Mutta onneksi osasin kielen siinä vaiheessa,muuten kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa,mitä se oli.
Mutta tiedän tapauksia jotka ovat tulleet tänne samoihin aikoihin kuin itse tulin ja he eivät ole oppineet kieltä,se on asia mikä minua suuresti ihmetyttää,kuinka he ovat sitä ole oppineet? Ja ei voi olla mukavaa itselekkään,kun ei kieltä osaa,se hankaloittaa ihmisen elämää suuresti. Ja tänä päivänä on varmasti heilekkin tarjoilla,vaikka kuinka paljon opiskelu mahdollisuuksia. En usko että ihminen ei oppisi jos haluja olisi,asian pitää olla jostain muusta kiinni, joko ei vain halua oppia tai jotain muuta sellaista,mutta kuka muu siitä kärssii kuin tälläinen ihminen itse? Onko se jääräpäisyyttä, vai mistä on kyse. Eräskin ihminen oli ruotsalaisen kanssa yhdessä monia vuosia töissä,mutta siltikään ei osaa kieltä, tai toinen joka asui ruotsalaisen kanssa,ja siinä kävi niin, että ruotsalainen oppi suomea. Mikää näitä ihmisiä vaivaa?
Ruotsissa niinkuin muissakin pohjoismaisissa kielissä on ihan selvät kielioppinsa en ja ett- alkuisille sanoille ja joilla on ihan selvä "tarkoitus" kielessä siinä kuin suomen kielen eri säännöissä. Tietenkin jos koulun kielitunnit on jätetty kokonaan väliin niin asia tuntuu sekasotkulta, mutta...
Mitä ihmeellistä siinä on jos ei ole oppinut ruotsia ja on asunut Ruotsissa kauan. Se on ihan helppoa. Itse olen asunut jo viitisen vuotta Tukholmassa ja olen töissä yhden puljun suomalaisella osastolla ja me puhutaan päivät siis suomea. Työkaverini, joiden kanssa teen töitä, ovat suomalaisia. Kaveripiiri perustuu pääasiassa suomalaisista tai toisen polven siirtolaisista, jotka osaavat suomea ja kun olemme esim ulkona niin puhumme suomea. Tietty jos joukossa on ruotsalaisia niin silloin puhutaan ruotsia, mutta esim meikäläinen niin en aina ihan täysin pysy perillä mistä puhutaan kun puhutaan pitkiä aikoja ruotsia. Osaan ruotsin siis siten, että jokapäiväiset asiat luonnistuu ongelmitta enkä tarvitse mitään tulkkia missään, mutta silti en mielestäni puhu hyvää ruotsia.
Jotkut ovat oppineet tuossa ajassa ruotsin hyvin ja minun heikkous onkin se, että teen töitä päivisin suomeksi joten ruotsin opiskelu on jäänyt enempi jos ei nyt kokonaan pois niin sellaiseksi sujuvaksi kuunteluksi.
on kolme; maskuliini, feminiini ja neutri; der, die, dass. Mutta pakkohan ne on opetella ulkoa, ei siinä mitään sääntöä ole.
Puhun melekin ilman brytning ruotsia.
Minut siirrettiin Ruotsiin 8 vanhana vuonna 70. Puheestani kuulee että olen suomalainen tai pohjois-ruotsalainen. Ei se haittaa juuri. Kerron vain että asuin lapsena Suomessa.