Lumen se jo värjää loistollaan ja jääpuikot kimaltavat, oi mikä aamu ! Tänään on Leilan päivä. Ja kun hän on lapsuuden ystäväni laulan hänelle Leila-laulun:D Lempiystävä sanaa on jotenkin vierasta yhdistää lapsuusystävääni, mutta miehensä sopii se laulaa. Siinä on sitten mukava pariskunta, täynnä tarinaa ja seurusteluhenkeä, molemmmat kovia juttelemaan, joudun kyllä joskus sanomaan Leilalle, että nyt on miehensi vuoro, kun toinen on jo monet kerrat pyrkinyt mukaan.
Miehellään on humoristinen ilme usein, mutta laukaisee myöskin joskus rönsyilemisestä:D Kiva heitä on seurata, ja ennenkaikkea tuo vuosikymmenten tuttuus.
Pidättekö vilkkaista ihmisistä palstalaiset?
Miehellään on humoristinen ilme usein, mutta laukaisee myöskin joskus rönsyilemisestä:D Kiva heitä on seurata, ja ennenkaikkea tuo vuosikymmenten tuttuus.
Pidättekö vilkkaista ihmisistä palstalaiset?
Vastaukset 22
Vanhimmat
kaikkia Leila nimisiä:) Pidän tuon nimen soinnista, se on niin soljuva lausua.
Varhaiskevään aamu, mittarissa -10 pakkasta, aurinkoinen kimmeltävä aamu. Aamutoimet tehty, lehdet luettu. Kurre Oravaiset hyppelehtivät kilvan oksalta oksalle. Onkohan heillä menossa honey moon aika, kisailu partnerin tavoittamiseksi on ilmeinen, harmaat turkit vain vilahtavat siinä riemussa. Mihin ovat kadonneet talvilinnut, ei monta pikkulintua näy ruokintapaikalla sitävastoin tikat herkuttelevat talipalloilla ja auringonkukan siemenillä.
Nyt vain hiihtoasu päälle ja sukset jalkaan lähiladulle hiihtämään hengittämään raikasta talvi-ilmaa.
Aurinko paistaa ja lämmittää jo reilusti, tuossa hiljattain oli mittarissa -9.1 ja nyt auringossa melkein nolla.
Se miten kaunista tässä puhtaan lumen aamussa on siinä jotain yllättävää, ikkunaruudut on aivan harmaat, niitä joutuu vielä muutaman viikon katselemaan ennen kuin on niin lämmintä että voi pestä.
Yöllä ilmestynyt puhdas lumi antaa hienon säväyksen tässä auringon valossa.
Iltapäivällä varmaankin taas sitä sohjoa riittää, paljon on jo sitä auralla siirrelty, moottoritie oli eilen jo osittain kuiva, eletään kevättä, odotetaan kesää.
voit kotoa lähteä hangille ! Täällä ei pakkasta ole kuin 6 ast. sopiva kevät-talven sää. Mikä tuntuu silmille hyvältä on tuo luonnonvalo, josta niin vähän talven aikana on saanut nauttia, ihan lepää silmät:)
Tietoisuus siitä, että kaikki ihanuus, lämpö, ja heräävä kevät on edessäpäin, täyttää mielen lähes hartaudella.
Ja toinen osa haluaisi kirmata ilosta, ja jollakin tasolla sitä tekeekin. Nyt kirmaan puhelimeen laulamaan....
aurinko heloittanut pilvettömältä taivaalta kuulemma Mikkelissäkin, lapsuudentoverini kertoi siellä oli metrin verran lunta mökin ympärillä, ja näkymät järvelle ihanan valoisat, hankien hohtaessa.
Viime kevät-talvella oli karhu yrittänyt jäiden seassa uida pois saaresta, mutta joutunut kääntymään takaisin. Saattaa ruoka olla vähissä saarella, herätessäänhän se on nälkäinen.
Kyllä on männyntaimet mennyttä tänä talvea jos hirvet joutuvat niitä napsimaan, joskaan sankoissa metsissä ei niin paljon lunta olekaan. No, ruokintapaikkoja sentään on peuroille---- ja poroille Lapissa.
Tutkailtiin onko lumikasat liian lähellä seinämää, on siinä puolen metrin verran rakoa, mutta tasainen on etupiha. Onneksi on suuret tammet, vaikka en tiedä imevätkö yhtä paljon vettä kuin isot koivut, jotka haihuttavat helteellä satoja litroja.
Niin puhtaan sininen on taivas.
Nyt aurinko on laskenut, iltarusko oli kauniissa väreissä läntisellä taivaalla.
Tällä hetkellä voisi tunnistaa vain äänestä tutun vastaan tulijan, pimeydessä ei kasvonpiirteet erottuisi tunnistettavasti.
Huominen on taas noin 6 minuuttia pitempi valoisa-aika, kohti kesää suorinta tietä, edessä se odottaa suline järvinen ja vihreine niittyineen, kukkineen joita löytyy kaikissa väreissä.
Unohtamatta pääskyjen kauniita liitoja kun pesää rakennetaan.
Kyllä on mainittava myös itikat ja muut pörisijät, jotka nyt ei niin mukavia, mutta tuiki tarpeellisia, ravinnoksi noille muuttolinnuille.
Nyt alkoi tuntumaan että kesä on jo hyvin lähellä!
käväisin ulkona ja sisälle tullessa oli niin ihana lettujen tuoksu. Vatsa on kyllä jo täysi, mutte en tienyt kodin tuoksuvan noin kodikkaasti. Liesituulettimen äärellä kun paistaa menee tietty suurimmat käryt sinne, mutta vadillahan ne sitten levittää aromiaan.
Pakkasesta otin vadelmia ja söin kahvikupposen verran niitä siinä mukana.On ne hyvviä kesän herkut, kun saa ne ilman keittämistä syödä.
Ajattelin kotia tänään, kuinka tärkeä se ihmiselle on.Ilmankos sanotaan, kotini on linnani, se on turvapaikka ja oman rauhan ja viihtymisen tyys-sija. Kumppanin kanssa luonnollisesti vielä viihtyisämpi, saa yhdessä jakaa
nuo arjenkin hyvät hetket, saunomiset ja ateriat, ostosmatkat, kahvilat ja ystävien tapaamiset.
Tosin olen jo oppinut nauttimaan kodistani näinkin.
Kun tulee matkoiltaan kotiin, avaa oven, ja tuttu koti ottaa vastaan turvallisena ja viehättävänä, voiko olla parempaa tunnetta?
Pimeää on vielä, mutta virkeänä heräsin, enkä malta jäädä vuoteeseen loikoilemaan, vaan uutta päivää vastaanottamaan.
Tuo aamukahvin maistuvuus hyvän voileivän kera houkuttaa toimiin, muutenkin on tänään kiva päivä kun saan pojanpojan perheen päivälliselle.Kiva nähdä lapsien kasvaneen ja kuulla koulumaailman asioista, mikäli nyt haluavat koulusta jutella.
Vanhempien kanssa tullaan keskustelemaan pojanpojan firmasta, vaimonsa sosiaalialan työstä
(ohjaa työttömien uudelleen koulutusta) ja testaa sopivuustesteillä mahdollisuuksia. Reipas vaimo ajelee pitkin Uudellamaalla, eri tilaisuuksiin ja illaksi kotiin 3 lasta hoitelemaan ja kotia.
Sen vuoksi kutsuinkin syömään, että saavat iltapäivän rentoutua muutaman tunnin. Hauskaa on kuunnella ja ottaa kantaa asioihin. Töitä riittää kummallakin minkä ehtivät, vaan niin oli itsellänikin tuossa iässä, kuinka sitä jaksoikaan painaa--- Hesassa päätyö, illat "farmilla" kaikkine, mitä se elämä sisälsi eläimineen ja maineen.
Mukava on muistella sitä aikaa ja verrata nykyiseen helppoon elämään, niinkuin tässä iässä kuuluukin!
Nyt pitää katsella kylpylämainoksia----Tallinan Spa:t ei houkuta yhtään, muuten kyllä on ihana vanha kaupunki ihmisineen, ja torit:D
somia! Lehtimadot, karvaiset pörröiset, niin heleän vihreitä ja mustat isot silmät! Leppäkertut värikkäitä ja sudenkorennot, joiden siivissä on sateenkaaren värejä auringossa:D
Kaikenlaiset kimalaiset pörröturkkeineen, lämmin kelta-musta raidoitus ja vahvat jalat. Koppiaisissakin on hienon värisiä, olen nähnyt vihreän metallinhohtoisen, jonka pää oli sarvekas, aika iso. Syksyllä kiiltomatoja Norjan angervossa loistamassa pimeällä, mutt'en koskaan kädessäni pitänyt.
Kärpäset ja hyttyset on ikäviä ja paarmat. Perhosethan kaunistaa lehahdellessaan pikkulampeni kukissa, kun vaan tuntisi niiden nimiä, ulkonäkö on tuttu monessakin lajissa, ihme otuksia siipineen, joista näkee, etteivät ne omin voimin kovin pitkiä matkoja lentele, tuulta nuo siivet tarvitsee. Ilmojen purjehtijoita.
Aamulla herätessä on jo valoisaa ettei tarvitse sähkövaloja napsauttaa päälle. Tässä mietin miten maailma on niin keväisen tuntuinen vaikka aurinko on paksun pilviverhon takana.
Tunnelma uloskatsoessa on ihan toisenlainen kun syksyllä. Syksystä tulee jotenkin kypysyyden, kesän väistymisen ja kaamos kauden tunnelma.
Eipä ihme jos jossakin laulussa lauletaan kevättä rinnassa, inehmon pinnassa, kaipuu niin polttava on. No eihän tässä mitään kaipuun tunnetta ole ainoastaan keväisen auvoinen olotila.
Käyn silloin tällöin Viron kylpylöissä, suosikkini on ehdottomasti Saarenmaa kerta kerran jälkeen, myös Haapsalussa Fra Mare on ihan miellyttävä paikka. Jos kaipaa kilinää ja kuhinaa ympärille sitä löytyy Tallinnasta. Tallinnassa on aivan ihana käydä joulumarkkinoilla Ritarihuoneen torilla, se tulee taas ajankohtaiseksi myöhemmin.
Aamu pakkanen luo hanget kantaviksi, päivä aurinko sulattaa katoilta lumia, lapsilla hauskaa lumikinoksilla pihan ympärillä.
ettei kokisi niin intensiivisesti tätä elämää riemuineen ja murheineen! Paljon helpommalla pääsisi, mutta minkäs luonnolleen voi. Ehkä se on osani, onhan se paljon antanutkin, mutta toivon tasaantuvani.
Saarenmaa---minunkin kokema kerran, unikkoniityt ja merellinen luonto. Tällä kertaa en ole kotimaata kauemmas lähdössä, kesälläkin houkuttaa ItäSuomea tutkailemaan, Kallavedelle kaipaan...on jäänyt se osa Suomea, no Saimaan risteilyllä olen ollut, mutta ei siinä pääse oikein näkemään luontoa vaan rantoja....
, Terijoellakin on rantaheinät jo toisenlaisia hopeanharmaan hohtoisia, Pietarin villiintyneissä puutarhoissakin on jänniä muunnoksia.
Jos itärajan näkymiä ja tuntoja kaipaat, suosittelen Ilomantsia ja Pääskynpesää. Keskikesällä on avoinna Parppeinvaaran pirtti, se alue tuo muistoja menneestä ajasta kanteleen soittajineen. Joskus on hyödyllistä palata menneeseen aikaan ja huomata miten aika on muovannut ihmisten elämää uusiin mahdollisuuksiin.
Anu Kaipainen - Kuin on pitkät pilven rannat- kirjassa kuvaa muinaista elämää juuri Ilomantsin seudulla. Luettuani kirjan jäin koukkuun, matkustettava oli katsomaan millainen seutu Ilomantsi on ja ei ole ollut katumista. Hyvät oli hoidot ja perinteinen karjalainen ruoka Pääskynpesässä.
Lauloi muinoin Juice, Ilomatsi on Karjalan A, sitä syyytä on mainostaa........
Pääskynpesä kuullostaa jo niin somalta ajatuksena, ja olen kyllä kiinnostunut menneisyydestämme, jopa niin, että pukeudun mielelläni Kalevala käätyihin ja koruihin, silloin kun ne sopivat siihen asuun mikä on ylläni. Tai oikeammin asu on valittu niin, että se sopii niihin koruihin:D
Lakkoa puidaan joka taholla, ehdin vielä kuunnella hetken EK edustajaa TV:ssä. sitten on lähdettävä salaattiainesten valikoimiin kauppaan, teen yhden uuden version------ Leppoisaa lauantaita,. moi moi....
siitä lämmöstä jota sain tuntea jälkipolvien halatessa niin lämpimästi, mennen tullen:D Ruoka maistui ja juttu luisti!
Sitten halusivat minut Facebookiin yhteydenpitoa varten, nyt on siellä jo lähes 40 läheistä, jotka viestittävät:D jo.------Yhden sukulaisen löysin Norjasta Tromsöstä, josta ilahduin, hän sanoi tavatessamme pari vuotta sitten, minun olleen aina sijais äiti hänelle:D Lämmittihän se mieltä, kun oma äiti sairasti, niin otin tietenkin luokseni omien lasten kanssa leikkimään.En vaan tienyt hänen kokeneen äidillisyyden minussa.
Hyvä niin, nyt on sairaanhoitajien kouluttaja Norjassa.
Meillä tuo taso on korkea, olen nyt saanut omien lastenlapsieni opiskelua seuratassani huomata, ilmankos he ovat kysyttyjä Euroopassakin.Hyvä mieli on aina kun saa omiaan tavata, kiitollinen saan olla heistä....
Kun itse olen hiljainen ja rauhallinen en kovinkaan paljon pidä vilkkauden aikaansaamasta puheen pälpätyksestä. Koen tuo tyhjänpuhumisena jossa puhutaan paljon mutta ei sanota mitään. Ajatuskaan ei ehdi ohjaamaan puhujaa.
Milläs tunkee hiljainen edes sanan väliin tuollaisessa, lauseeesta puhumattakaan.
Auringonpaisteestakin voisin ruveta kilpasille, saanen tehdä sen hiukan liioitellen.
Vaikka näin: Meillä se kuule auringonnousu on sellainen, ettei vaatteet päällä voi olla ollenkaan. Kuuma on niin, etä nahka palaa ilman apukeinoja.
Minä se heitänkin oitis vaatteeni ja heittäydyn alasti lumihankeen. Kun vatsapuoli kuumenee liika, kierräytän selälleni. Lumi on oiva apu auringonotossa. Kokeileppa!
Meilläpäin aurinko säteileekin aivan superhienona lumikiteissä. Siinä ovat sinunkin tähtisilmäsi vaarassa jäädä alakynteen. No, ei sentään! meilläpäin oli muuten pakkasta pahimmillaan niin, että puhekin jäätyi. Auringon noustessa sanat sulivat ja aika pulina syntyikin.
Tuo puheen jäätyminen ei ole oma tarinani. Alkuperäistä en tiedä. Anteeksi!
HerranenAika!
Ruuneperi pisti sellaisen kivan tarinan että hymy tuppasi väkisinkin kasvoille, olen varma että ainakin yksi naururyppy jäi pysyvästi silmäkulmaan.
Ilo kuitenkin lukea joskus täällä jotain hauskaa, vaikka tarkoituksen kyllä ymmärsin!
Tarkoitukseni ei anakaan ollut loukata tai väheksyä. Näitä päiväkohtaisia tarinoita on palstalla runsaastikin.
Jos itse kertoisin päivittäisestä kauppamatkastani, ei sitä ainakaan kukaan innolla lukisi. "Ostin leipää, maitoa ja vähän leviettä, hiukan ruokatarvikkeitakin."
Jos joskus päivästäni kertoisin niin
Sivut eivät riitä kertomaan,
niitä paljon tarvitaan
kun mä päivistäin ryhdyn sanomaan.
Hyppysellinen todellisuutta, aimo annos mielikuvitusta, proosaa ja runoutta. Ken elää ehkä näkee.
Sillä tavalla, että asian voisi sanoa muutamalla sanalla ymmärretysti, mutta voi sen sanoa kiertäen kaartaen ja hyvin monisanaisesti, mielestäni molempi parempi.
Se vaan meni minun huumorin tajuntaan.
Minäpä kierin rinnettä alas,---tulee tasainen rusketus. Silmät luon alas--- auringon kirkkaudesta:D
Tämä sepustus ei kuulu otsikon alla, mutta malliksi deittailuhaluisille.
Yksinäisyys tuntuu ylellisyydeltä ainaki viime aikasiten kokemusten perusteella. Nettideittailut kun veivät muutaman hyvän ystävän kenen minkinlaisen miehen kainaloon, pitihän se minunkin kokeilla, jospa tärppäisi.
Tälläydyin parhain mahdollisin keinoin deittisivustalla, samalle mistä muut löysivät hetken romansseja.
Valokuvassa kampaus viimeisen päälle, kosmetologi yritti muovata uutta naamataulua, jo olin valmis lähtöruudussa, kavereiden ohjeen mukaan.
Henkilötietoihin laitoin hiukan ilmaa todellisuuden ympärille ja omasta mielestä onnistunut valokuva mukaan. Hetken odoteltuani alkoi tarjokkaita keskustelijoita tulla jopa Saksanmaalta.
Ihan jees tyyppejä muuten, mutta kun alkoi tulla tarjouksia laivamatka tapaamisista jopa lentäen Düsseldorfiin alkoi minun pokka pettää. Onneksi uudelleen selailin tarjokkaiden henkilötietoja, ää-äsh suurin osa noin yli165 cm pituisia tanakoita kavereita, loppui kiinnostus oma syy kun laitoin oman pituuteni 160cm. Kun ei tärppää niin ei ts olen liian valikoiva ja arkuuttakin on vaikka toisille jakaa.
Nyt sitten vakuuttelen itselleni, yksinäisyys on ylellisyyttä elää omaa elämää, olla vaikka yöpaita päällä koko päivän jos haluttaa. Oppia ikä kaikki, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää! Onpa ystävistäkin yksi toisensa jälkeen tipahtanut takaisin omille jaloilleen kokemuksia rikkaanpana.
Aurinkoinen aamu -6 pakkasta, laitankin monot jalkaan lähden sivakoimaan järven jäälle voi vaikka puhalllella ilmaan lämmintä hengityshöyryä.
Ruuneperi tuolla ylempänä sanoi vilkkaista, pälpättävistä puhekumppaneista hyvin. Ei meinaa hiljainen ehtiä väliin sanoa sanottavaansa. Sitten kun se rako puheeseen tulee ja asiansa tokaisee, se tuleekin jälkijunassa eli väärään kohtaan mihin se olisi kuulunut.
Jos se yhtäjaksoinen puhe johtuukin siitä, ettei sitä kertakaikkiaan voi katkaista, kun ei muista miten siitä pitäisi jatkaa. Minä kun kerran hieman väkivaltaa käyttäen työnsin sanottavani sen edesmenneen savolaisen naapurini jutun väliin, niin eikös tuo tokaissut että nyt katkes punainen lanka. Minä autoin häntä, se oli näes helppoa kun osasin jo hänen juttunsa ulkoa.
Meitä on paljon yksineläjiä vanhempia ihmisiä. Olen huomannut että jutteluhalu on aikamoinen. Päivittäisillä kauppareissuillani sen olen todennut. Cittarin kahvipaikalla, jossa pöydät ovat melkein aina täynnä, juttuseuraa saa takuuvarmasti. Samoin palveluauton pysäkillä odotellessa ja autossa.
Jos minä jaksan nousta mäen huipulle istun siellä, ei tule varjoja ja raitis tuuli puhaltelee viilentävästi.
Monisanaisesti:
Jos hissi ei liiku on mentävä nelinkontin, ja sehän vie aikaa ja voimia, välillä levähtäen ja korkattava termospullo, että saa kahvihuikan, kun suukin matkalla kuivuu, siinä tarkkailen kaikki ilmansuunnat ja teen muitakin havaintoja, kuten pilvien liikkeet.
Seurailen muiden ihmisten toilauksia ja edesottamuksia, ja kuinka he ottavat minun ponnisteluni, saanko tarpeeksi huomiota, vai alanko laulamaan ilman säestystä?
Karistelen paussin jälkeen persukseni lumista, ettei ne sula auringossa, tiukennan vyötä kun kaloreita kuluu melkoisesti, voisi vaikka varusteet pudota rinteeseen.
Mukanani on retkijakkara, jonka avaan hitaasti ja huomiota herättäen pyörien siellä kaikille näyttäen tämän ihmeellisen litistettävän istuimen.
Kun vihdoin sen saan auki ja näytettyä kaikille, alkaakin paikan haku missä on hyvä kohta, ei kiiku ei kaaku vaan on tanakasti maassa ja aurinko juuri sopivalla suunnalla, paistaa selkään.
Juuri kun olen saanut kaiken reilaan, tulee iso pilvi auringon eteen ja vimmaisa tuuli puhaltelee kylmää pohjolan suunnalta.
Nyt kaikki katsovat minun suuntaani HurrAA!! Minut on huomattu.