G:lle kysymys

aikalailla asian ytimeen. Helppoa kuvitella että näet minusta ensimmäisenä tuon lasten kasvattamisen ja huolehtimisen sekä kodin kunnossapidon, se on varmasti se päällimmäisin asia jos minua katsoo. Harmi vaan että olen siinä itseni ajanut liiankin loppuun täydellisyyttä tavoitellessani.

Tuokin on totta että meillä periaatteessa olisi kaikki ainekset saada kuvio vielä toimimaan JOS molemmat sitoutuisivat tekemään töitä yhteisen päämäärän eteen. Nimenomaan vaan tuo syyttely, aliarviointi ja toisen kunnioittamisen ja arvostuksen puute taitaa olla se suurin ongelma. Miehelläni on vuosien mittaan ollut useita avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja valitettavasti pelkään taas kerran että ruoho vihertää enemmän aidan takana, siinä ehkä syy haluttomuuteen tehdä parushteen eteen töitä.

Tuo matkailukin osuu kyllä kovasti kohdalleen, olemme viime vuosina koko perheellä aurinkoon matkanneet kaamoksen keskeltä, ja ehkäpä sellaista ensi talvellekin suunnitellaan. Toki perhelomissakin on omat haasteensa kun asiat ovat tarpeeksi solmussa...

Se tässä mietityttääkin että onko meillä enää ensi talvena perhettä

Kiitos vastauksesta kirjoitti:

aikalailla asian ytimeen. Helppoa kuvitella että näet minusta ensimmäisenä tuon lasten kasvattamisen ja huolehtimisen sekä kodin kunnossapidon, se on varmasti se päällimmäisin asia jos minua katsoo. Harmi vaan että olen siinä itseni ajanut liiankin loppuun täydellisyyttä tavoitellessani.

Tuokin on totta että meillä periaatteessa olisi kaikki ainekset saada kuvio vielä toimimaan JOS molemmat sitoutuisivat tekemään töitä yhteisen päämäärän eteen. Nimenomaan vaan tuo syyttely, aliarviointi ja toisen kunnioittamisen ja arvostuksen puute taitaa olla se suurin ongelma. Miehelläni on vuosien mittaan ollut useita avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja valitettavasti pelkään taas kerran että ruoho vihertää enemmän aidan takana, siinä ehkä syy haluttomuuteen tehdä parushteen eteen töitä.

Tuo matkailukin osuu kyllä kovasti kohdalleen, olemme viime vuosina koko perheellä aurinkoon matkanneet kaamoksen keskeltä, ja ehkäpä sellaista ensi talvellekin suunnitellaan. Toki perhelomissakin on omat haasteensa kun asiat ovat tarpeeksi solmussa...

Se tässä mietityttääkin että onko meillä enää ensi talvena perhettä

jälleen suorasukaisuuttani. Kerron vain mitä näytetään. Esitithän kysymyksesi siksi, että haluat vastauksia. Tällä hetkellä näyttää, että teillä on mahdollisuudet korjata tilanteenne.
Päätöksistänne riippuen katson myöhemmin asiaa pelkästään sinun kauttasi.
Intuitiosi tämänhetken tilanteesta on oikea.

G

G kirjoitti:

jälleen suorasukaisuuttani. Kerron vain mitä näytetään. Esitithän kysymyksesi siksi, että haluat vastauksia. Tällä hetkellä näyttää, että teillä on mahdollisuudet korjata tilanteenne.
Päätöksistänne riippuen katson myöhemmin asiaa pelkästään sinun kauttasi.
Intuitiosi tämänhetken tilanteesta on oikea.

G

tarvitse pahoitella mitään, vaan nimenomaan suoraa ja rehellistä puhetta nyt kaipaankin. Se juuri tässä onkin se vaikein paikka kun ei yhtään enää tiedä missä mennään ja mihin uskoa. Niin se vaan monesti on, että tuo "naisen vaisto" on niin vahva, on ollut ennenkin ja on nytkin. Sitten toisaalta sitä syyttelee itseään pirujen maalaamisesta seinälle, ja yrittää tehdä kaikkensa eikä sittenkään onnistu.

Omaa jaksamistani ja lapsia tässä eniten koetan ajatella, nimenomaan sitä että väsytänkö itseni turhaan yksipuolisella yrittämisellä vai enkö yritä tarpeeksi. Samalla koetan hakea niitä keinoja miten asiat saataisiin kunnolla puhuttua, siis nostettua kissa pöydälle ja rehellistä puhetta puolin jos toisinkin. Epätietoisuus ja toisaalta epäluottamuskin tässä on se kuluttavin asia. Ja kodin ilmapiiri kyllä valitettavasti vaikuttaa lapsiinkin.

Olen niin kovasti kiitollinen kun jaksat vastata ja annat vähän selkeyttä tilanteeseen

edellinen kirjoitti:

tarvitse pahoitella mitään, vaan nimenomaan suoraa ja rehellistä puhetta nyt kaipaankin. Se juuri tässä onkin se vaikein paikka kun ei yhtään enää tiedä missä mennään ja mihin uskoa. Niin se vaan monesti on, että tuo "naisen vaisto" on niin vahva, on ollut ennenkin ja on nytkin. Sitten toisaalta sitä syyttelee itseään pirujen maalaamisesta seinälle, ja yrittää tehdä kaikkensa eikä sittenkään onnistu.

Omaa jaksamistani ja lapsia tässä eniten koetan ajatella, nimenomaan sitä että väsytänkö itseni turhaan yksipuolisella yrittämisellä vai enkö yritä tarpeeksi. Samalla koetan hakea niitä keinoja miten asiat saataisiin kunnolla puhuttua, siis nostettua kissa pöydälle ja rehellistä puhetta puolin jos toisinkin. Epätietoisuus ja toisaalta epäluottamuskin tässä on se kuluttavin asia. Ja kodin ilmapiiri kyllä valitettavasti vaikuttaa lapsiinkin.

Olen niin kovasti kiitollinen kun jaksat vastata ja annat vähän selkeyttä tilanteeseen

saisimme tilanteeseen näkemystä.

Suosittelen keskustelua ulkopuolisen tahon kanssa. Varatkaa aika esim. seurakunnan avioliittoneuvojalle. Hän on saanut koulutuksen ja osaa kyllä puhuttaa siten, että kissa on pöydällä. Osaa kysellä ja käskeä toisen olemaan hiljaa kun toinen puhuu. Varaa mukaan nenäliinoja, niitä tarvitaan.
Siltikin näiden käyntien jälkeen voitte erota niin päättäessänne. Asianne eivät kuitenkaan enää avaudu keskinäisellä keskustelulla. Et ainakaan tuntisi syyllisyyttä, ettet olisi yrittänyt.
Jos miehelläsi on pieninkin halu korjata asiaa tai muuttaa käytöstään niin hän ei kieltäydy tarjoamastasi mahdollisuudesta. Muutakin apua on tarjolla tarvittaessa. Kuten terveyskeskusten psygologit jne. Toki palvelujen käyttö voi olla haastavaa jos kyseessä on pieni paikkakunta. Ajatkin saattavat olla vasta viikkojen päästä koska avuntarvitsijoita on runsaasti.
Ymmärrän kuinka vaikeaa ja haastavaa elämäsi on pyöritellessäsi asioita mielessäsi. Jaksat kyllä vaikkei siltä nyt tunnukkaan, käydä läpi tämän prosessin.
G