Joo olen 18 vuotias miespuolinen ihminen, joka potee masennusta. Aiheet kerron lyhyesti aloitan koulusta. Kaikki oli aluksi hyvin 5 luokkaan asti. Sitten tuli elämänmuutos eli muutimme toiselle paikkakunnalle. Koulussa tutustuin uusiin ihmisiin, mutta siitä se sitten lähti paskaa lensi niskaani oikein urakalla kokoajan vittuiltiin mulle ihan kaikesta esim olemuksestani, ulkonäöstäni ja kaikesta mitä päähänsä keksivät. Ei se mitään mua haitannut ajattelin että läppää vaan haluavat heittää mutta sitä jatkui sitten monia vuosia 9 luokkaan asti jolloin alkoi tuo masennuskausi. Jopa "kaverit" joihin tutustuin olivat yhtä kaksinaamaisia ryhtyivät vaan mukaan kiusantekoon. Vaikka se oli pelkkää puhetta se laski itsetuntoa mukavasti. Luulin sen olevan sitten ohi kunnes menin amikseen siellä tuntui sama meininki olevan, koska sählään niin siitä sitten ruvettiin mulle vittuileen ja samoista asioista myöskin paskaa selän takana puhuttiin yläasteella ja ala-asteen loppussa oli samanlaista juttua. Lintsaus alkoi olla tuttua minulle amiksessa sitä tuli harrastettua enemmänkin koska rajat oli kuinka paljon saa olla pois että ei hylätä koulusta joten rajoihin asti olin poissa mut se koulusta.
Kotona taas en koskaan saanut tuntea tätä "rakkautta" aina tunsin olevani erehdys. Äiti ei koskaan sanonut minulle rakastavansa minua sanat joita hän käytti oli luuseri,täysnolla ja tuollaisia ihania ilmauksia. Koska olin isäni poika ja äiti eron jälkeen alko vihaan isää ja hänen sukuaan joten minä olin myöskin yksi jota hän vihasi. Vaikka kuinka koulussa menis hyvin en mitään hyvää saanut kuulla. Parhaimmillaan keskiarvoni oli 8 tai hieman enemmän ja sehän rupes tippumaan kun koulunkäynti ei enään jaksanut innostaa eli ysiluokalla tais olla jotain 6.8. Äiti aina mollasi minua kaikesta sai erikoisia kohtauksiakin jos olin hiemankin myöhässä tekemästä läksyjä esim 20 minsaa ala-asteella niin sitten rupes repiin tukasta ja silleen eli elämäni on ollut paskaa vaikka eihän se pitkään vielä ole kestänyt. Isäni taas sanoi minulle rakastavansa, mutta isä oli / on edelleen alkoholisti ja nykyään hän vain juo. Hän on elämässäni tärkeä ja kokoajan pelko että hän tappaa itsensä tuolla tahdilla. Hän myös polttaa joten se lisää riskiä ja häntä voi sanoa tupakan suurkuluttajaksi aski tai 2 menee päivässä tupakkaa. Hän asuu kaukana joten häntä ei pääse paljoon tapaamaan paitsi lomilla nykyään se on vähentynyt ja pääsen ehkä kesälomalla pelkästään. Ja olen tuntenut itseni olevan isänkin mielestä mitätön tuntuu kuin siskoa hän rakastaisi enemmän ja tämä sisko on jo muuttanut pois kotoa. Sanonut aina että kuinka huonot oltavat hänellä on mutta saman katon alla minäkin elänyt. Sukulaisilta taas olen saanut myöskin paskaa niskaan aina mulle jostain keksii haukuttavaa. Käsitys nuorempien jotka oli haukkumassa myöskin paljon on ihmeellisesti muuttunut kun lähestyin 18 vuotta. Mielistely ja sellainen on tullut enemmänkin eli eivät he minusta pidä ainoastaan tietävät että saavat hyödyn minusta jos ovat hyvää pataa mun kaa. Sillä röökiä ja alkoholia voin hakea heille kun menen tapaamaan.
Kotona taas en koskaan saanut tuntea tätä "rakkautta" aina tunsin olevani erehdys. Äiti ei koskaan sanonut minulle rakastavansa minua sanat joita hän käytti oli luuseri,täysnolla ja tuollaisia ihania ilmauksia. Koska olin isäni poika ja äiti eron jälkeen alko vihaan isää ja hänen sukuaan joten minä olin myöskin yksi jota hän vihasi. Vaikka kuinka koulussa menis hyvin en mitään hyvää saanut kuulla. Parhaimmillaan keskiarvoni oli 8 tai hieman enemmän ja sehän rupes tippumaan kun koulunkäynti ei enään jaksanut innostaa eli ysiluokalla tais olla jotain 6.8. Äiti aina mollasi minua kaikesta sai erikoisia kohtauksiakin jos olin hiemankin myöhässä tekemästä läksyjä esim 20 minsaa ala-asteella niin sitten rupes repiin tukasta ja silleen eli elämäni on ollut paskaa vaikka eihän se pitkään vielä ole kestänyt. Isäni taas sanoi minulle rakastavansa, mutta isä oli / on edelleen alkoholisti ja nykyään hän vain juo. Hän on elämässäni tärkeä ja kokoajan pelko että hän tappaa itsensä tuolla tahdilla. Hän myös polttaa joten se lisää riskiä ja häntä voi sanoa tupakan suurkuluttajaksi aski tai 2 menee päivässä tupakkaa. Hän asuu kaukana joten häntä ei pääse paljoon tapaamaan paitsi lomilla nykyään se on vähentynyt ja pääsen ehkä kesälomalla pelkästään. Ja olen tuntenut itseni olevan isänkin mielestä mitätön tuntuu kuin siskoa hän rakastaisi enemmän ja tämä sisko on jo muuttanut pois kotoa. Sanonut aina että kuinka huonot oltavat hänellä on mutta saman katon alla minäkin elänyt. Sukulaisilta taas olen saanut myöskin paskaa niskaan aina mulle jostain keksii haukuttavaa. Käsitys nuorempien jotka oli haukkumassa myöskin paljon on ihmeellisesti muuttunut kun lähestyin 18 vuotta. Mielistely ja sellainen on tullut enemmänkin eli eivät he minusta pidä ainoastaan tietävät että saavat hyödyn minusta jos ovat hyvää pataa mun kaa. Sillä röökiä ja alkoholia voin hakea heille kun menen tapaamaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suhteista taas ei oo mitään hurraamista, mutta yksi on ylitse muiden jota rakastan. Emme edes pitkään saanut olla yhdessä kun ero tuli 6-7 kk tais olla aika jonka saimme olla jolloin näimme harvoin, koska tämä tyttö asui samalla paikkakunnalla kuin isä eli hän jätti minut koska ei kestänyt tuota välimatkaa ja olen saanut asiat vielä paskempaan jamaan sanomisillani, koska sanon kaiken aina väärin käytän vääriä sanoja joista tyttö luulee että syytän häntä. Vaikka murto-osa koko tekstissä ehkä yksi sana on hänestä kun kerron kuinka pahalta minusta tuntuu hän taas jotenkin tuntee sen syyttelyinä. Luottamuskin suhteessa sitä ei koskaan ole ollut, kun tyttö ei enään luota keheenkään koska joku entisistä poikaystävistä meni hänen luottamuksensa pettämään ja tyttö tunsi jätkän ala-asteelta saakka. Joten en tiedä ollenkaan mikä tyttöä vaivaa hän on myöskin masentunut enkä osaa auttaa häntä mitenkään, kun ei kerro mikä on hätänä. Ja tyttö ei enään tunnu edes rakastavan minua eikä halua nähdä minua koskaan eli olen kusahtanut jutun pahemman kerran. Hän on ainoa joka elämässäni on tärkeätä ja hänet olen tainnut menettää. Olin aikaisemmin ihastunut yhteen tyttöönkin johon olen edelleen, vaikka hän vaan on minua kohtaan ilkeä. Hän tietää että olen ihastunut häneen ja piruili sillä asialla ja esitti olevansa vapaa kun oikeasti oli varattu ja nauro sitten päin naamaan kun luulin oikeasti hänen olevan vapaa. Kun hänelle tapahtui kauhea tapahtuma poikaystävä kuoli hän pisti syyt mun niskoille ja haukku mua ja sanoi olisi "parempi jos sä olisit kuollut eikä mun poikaystävä". Ja vieläkin on jotain tunteita häntä kohtaan se siitä aiheesta.
Amiksessa aloitin sitten tupakanpolton jonka olen tajunnut lopettaa koska en halua pilata elämääni enempää eli noin 2 vuotta poltin ja alkoholin käytön lopetin vaikka käytin yläasteella paljon ja nyt olen taas aloittanut, koska ikää on sen verran voi itse käydä hakeen tai sitten käydä baareissa enkä mä juo muuten kuin suruuni. Siinäpä tais olla kaikki oleelliset asiat pähkinän kuoressa.
Eli elämäni on tällä hetkellä tyhjää ja tuo itsemurha tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Ysillä ei ollut mitään minkä takia jäädä mutta jäin kuitenkin syytä en tiedä joten ysiltä asti tähän päivään on ollut tuota masennusta olen joutunut elämäni aikana pettyyn useampaan otteeseen joten haluaisin kuulla mielipiteitänne mitä pitäisi tehdä ? Mieluiten ei negatiivisia tarpeeksi jo sellaisia kuullut elämän aikana.
Ps. Pyydän anteeksi jos on kirjoitusvirheitä joita en ole huomannut.
Oli kyl pitkä teksti mut vastaan nyt ku ei kukaan muukaan ole vastannut. Toi sun tarinas on aika surullinen enkä oikein keksi mitään vastausta. Käytkö koulua vai oletko töissä?
Kokeille mennä maailmalle, pois Suomesta. Pois sieltä missä kaikki murheet ovat ja ns pakenet pois jos ei voi parantaakaan. Mielestäni Suomi on aika masentava paikka asua, ihmiset ovat liian ujoja eivätkä helposti lähestyttäviä...
Aloitat uuden elämän ja kyllä kaikki helpottaa. Itse lähdin samalla tavalla 19 vuotiaana pois Suomesta ja olen tutustunut niin paljon uusiin ihmisiin, helposti saanut töitä ja tykkään kovasti. Silloin vasta ne läheiset alkaa sua kaipaamaan kun et ole tavoitettavissa...
Juu eli siirsin eri osioon eli masennus kohtaan kun ajattelin että sinne tämä paremmin kuuluisi. Joten omasta puolestani tämä ketju voisi sulkea ja vastaukset mennä sinne eli tämän niminen se on masennus osiossa "Onneton elämä. Apua kaivataan". Mutta vastaan kuitenkin kysymyksiisi eli opiskelen vielä tämän vuoden loppuun ja ensi vuoden. Niin no se vois auttaa mut mie en oo käynyt yhtään missään, kuin täällä masentavassa suomessa koko elämäni ollut.