Olen kärsinyt taas vuoden verran anoreksiasta ja bulimiasta...
Olen alkanut eristäytymään ja välttelemään ihmisiä, haluan olla vain
yksin kotona. En halua nähdä ihmisä.. varsinkin nyt kun olen lihonut
ja on ahminen taas meneillään.
Minulla on vain pari ystävää joita harvoin nään, lisäksi minulla on ihana
poikaystävä josta välitän, mutta silti.. silti en halua nähdä häntä tai jutella
hänelle. Haluaisin vaan olla yksin. Hän on huomannut oudon käytökseni ja
välttelyni.. aina pitää keksiä lisää tekosyitä miksi en kerkeä nähdä yms. En
aio kertoa syömishäiriöstäni hänelle, varsinkaan näin läskinä! Miten te olette
onnistuneet välttelemään ihmisä ja keksineet syitä? Rakastan poikaystävääni,
enkä halua menettää häntä... Hän on vaan monesti meinannut jo jättää käytökseni
takia. Tuntuu että elämässä on vain mielessä laihdutus ja välttely..
Kävin myös miettimään syitä syömishäiriööni.. alkoholistinen ja väkivaltainen isä
kun olin pienenä, Kiusaamista koulussa, olen ollut aina aika yksinäinen ja yrittänyt
miellyttää muita. Miksi olen kestänyt sen kaiken.. Näitä asioita olen nyt isompana
alkanut miettiä, olen nyt 20. Anoreksiaa oon sairastan yht varmaan 5 vuotta, väli vuosia
oli siinä, mutta nyt on vuosi ollut mieles vaan ruoka!
Voisinko ehdottaa poikaystävälleni taukoa, niin kauan että saisin itseni kuntoon.. jos
lähettäisin vaikka sähköpostia (jos aion kertoa)? Sillä en vain halua nähdä ketään..:( eikä se tarkoita ettenkö välittäisi heistä... en vain kestä itseäni! Ja... miten te olette onnistuneet vältteleen ihmisii?
........ Koittakaa jaksaa.. :(
Olen alkanut eristäytymään ja välttelemään ihmisiä, haluan olla vain
yksin kotona. En halua nähdä ihmisä.. varsinkin nyt kun olen lihonut
ja on ahminen taas meneillään.
Minulla on vain pari ystävää joita harvoin nään, lisäksi minulla on ihana
poikaystävä josta välitän, mutta silti.. silti en halua nähdä häntä tai jutella
hänelle. Haluaisin vaan olla yksin. Hän on huomannut oudon käytökseni ja
välttelyni.. aina pitää keksiä lisää tekosyitä miksi en kerkeä nähdä yms. En
aio kertoa syömishäiriöstäni hänelle, varsinkaan näin läskinä! Miten te olette
onnistuneet välttelemään ihmisä ja keksineet syitä? Rakastan poikaystävääni,
enkä halua menettää häntä... Hän on vaan monesti meinannut jo jättää käytökseni
takia. Tuntuu että elämässä on vain mielessä laihdutus ja välttely..
Kävin myös miettimään syitä syömishäiriööni.. alkoholistinen ja väkivaltainen isä
kun olin pienenä, Kiusaamista koulussa, olen ollut aina aika yksinäinen ja yrittänyt
miellyttää muita. Miksi olen kestänyt sen kaiken.. Näitä asioita olen nyt isompana
alkanut miettiä, olen nyt 20. Anoreksiaa oon sairastan yht varmaan 5 vuotta, väli vuosia
oli siinä, mutta nyt on vuosi ollut mieles vaan ruoka!
Voisinko ehdottaa poikaystävälleni taukoa, niin kauan että saisin itseni kuntoon.. jos
lähettäisin vaikka sähköpostia (jos aion kertoa)? Sillä en vain halua nähdä ketään..:( eikä se tarkoita ettenkö välittäisi heistä... en vain kestä itseäni! Ja... miten te olette onnistuneet vältteleen ihmisii?
........ Koittakaa jaksaa.. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos jätkä on sun kanssa siksi, että välittää susta, hän varmaan ymmärtää ja tahtoo myös sinun voivan hyvin. Eli uskon, että ihan hyvin voit ehdottaa taukoa (näin pienillä taustatiedoilla). Loppukädessä päätös on kuitenkin sinun, mutta sanoisin että yritä hankkia ammattiapua, ettet vain jää kotiisi enää neljän seinän sisälle hajoilemaan, vaan pyrit pääsemään irti pakkomielteestäsi/sairaudestasi.
mulla on enää pari kaveria, joiden kanssa juttelen kerran kuukaudessa varmaan ja sillon nähdäänkin. en kaipaa ketään lähelleni, vaikka välillä tuntuukin yksinäiseltä. yks huono juttu, kun äiti soittelee mulle noin joka viikko. en sillonkaan meinais jaksaa jutella sen kanssa, vaikka tuleehan siitä syyllinen olo. sen takia skarppaan, enkä ala mitään kiukuttelemaan. näen sit muita perheenjäseniä kerran paris viikossa suunnilleen. viihdyn kaikista parhaiten yksin, saan keskittyä rauhassa tähän eikä tarvitse kuunnella mitään päivittelyjä mistään mun ulkonäöstäkään. tai kyllähän ihmisiä tapaan: koiran treeniporukka, kaupat, koulut... mutten mitenkää jaksa pahemmin viettää aikaa niiden kans tai kutsua vaikka kahville.
vielä kun ajattelee, en pystyis seurustelemaan. tuun muutenkin todella huonotuuliseksi, jossen saa olla tarpeeksi omassa rauhassa.
Tuo kuulostaa niin samalta kuin mulla!
tuntuu koko ajan ettei jaksaisi ola yhteydessä muihin yhtään enempää kuin on pakollista.. Pelkään koko ajan että menetän tämän takia loputkin kaverini ja suloisen poikaystävän...