Olen kärsinyt yksinäisyydestä jo jonkin aikaa. Olen luonteeltani sosiaalinen, avoin ja positiivinen. Olen asunut usealla eri paikkakunnalla ja luulen yksinäisyyden johtuvan siitä. Tällä paikkakunnalla jossa nyt asun olen asunut kohta kaksi vuotta ja sinä aikana olen saanut muutaman kaverin joiden kanssa hengailen satunnaisesti, loppujen lopuksi aika harvoin. Nämä tuttavuudet olen löytänyt työn kautta. Olen itse yleensä se joka ehdottaa jotain tapaamista ja nämä kaverit eivät kovin usein itse ehdota mitään. En usko tämän johtuvan minusta vaan siitä että heillä on oikeasti niin paljon muita kavereita ja tekemistä.
Minulla on ystäviä jossain muissa kaupungeissa ympäri suomea ja käynkin tapaamassa heitä joskus viikonloppuisin mikä on ihan kivaa, mutta haluaisin löytää kavereita tästä kaupungista. En varsinaisesti tarvitse edes mitään "luottoystäviä" vaan minulle riittäisi ihan kaverit joiden kanssa voisi puuhastella kaikkea kivaa, esim. käydä baarissa tms. Mistä nykyään tämän ikäisenä voi löytää kavereita??
Olen siis sinkku ja minulla on aika paljon vapaa-aikaa. Mitä miehiin tulee niin olen jonkin verran tapaillut miehiä, mutta en ole heistä ketään viime eron jälkeen kelpuuttanut. Kolme kertaa olen seurustellut elämäni aikana, mutta suhteet ovat loppuneet erinäisistä syistä.
Jostain syystä nämä tapailemani miehet, jotka olisivat itse minut kelpuuttaneet, eivät ota minuun enää mitään yhteyttä vaikka olen ehdottanut että haluaisin olla heidän kanssa vain kaveri, koska kuitenkin viihdyimme yhdessä.
Minulla on kuitenkin koko ajan tekemistä - kyse ei ole siitä. Käyn jumpalla ja liikun muutenkin, luen, katson televisiota, kokkailen ja käyn joskus kasvohoidoissa yms muuta. Olen lähiaikoina ollut hyvin alakuloinen siitä, että joudun viettämään niin paljon aikaa yksin.
Mietin, että vaikka voittaisin lotossa ei elämäni muuttuisi juurikaan parempaan suuntaan..
Minulla on ystäviä jossain muissa kaupungeissa ympäri suomea ja käynkin tapaamassa heitä joskus viikonloppuisin mikä on ihan kivaa, mutta haluaisin löytää kavereita tästä kaupungista. En varsinaisesti tarvitse edes mitään "luottoystäviä" vaan minulle riittäisi ihan kaverit joiden kanssa voisi puuhastella kaikkea kivaa, esim. käydä baarissa tms. Mistä nykyään tämän ikäisenä voi löytää kavereita??
Olen siis sinkku ja minulla on aika paljon vapaa-aikaa. Mitä miehiin tulee niin olen jonkin verran tapaillut miehiä, mutta en ole heistä ketään viime eron jälkeen kelpuuttanut. Kolme kertaa olen seurustellut elämäni aikana, mutta suhteet ovat loppuneet erinäisistä syistä.
Jostain syystä nämä tapailemani miehet, jotka olisivat itse minut kelpuuttaneet, eivät ota minuun enää mitään yhteyttä vaikka olen ehdottanut että haluaisin olla heidän kanssa vain kaveri, koska kuitenkin viihdyimme yhdessä.
Minulla on kuitenkin koko ajan tekemistä - kyse ei ole siitä. Käyn jumpalla ja liikun muutenkin, luen, katson televisiota, kokkailen ja käyn joskus kasvohoidoissa yms muuta. Olen lähiaikoina ollut hyvin alakuloinen siitä, että joudun viettämään niin paljon aikaa yksin.
Mietin, että vaikka voittaisin lotossa ei elämäni muuttuisi juurikaan parempaan suuntaan..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei millään pahalla, mutta nirsoutesi miesten suhteen voi olla yksi syy yksinäisyyteesi. Miehet, jotka hamuavat romanttista suhdetta naisen kanssa eivät ehkä hypi kukkasilla, jos sinä siirrät heidät kaverialueelle. Sukupuolten eron näkee jo yhden yön suhteissa: naisilla on ollut paljon miehiä kun taas suurin osa miehistä on saanut seksiä niukasti tai ei laisinkaan. Jos syrjäytyy tästä oravanpyörästä lukiossa, niinkuin yleensä käy, niin silloin on turmion tiellä kohti arkkua viettämättä yhtään yötä naisen sylissä. Jos kerran syräytyy, niin kiitävään junaan on miltei mahdotonta palata takaisin. Siksi miehillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin piestä tämä systeemi ja ottaa korkojen kera takaisin rakkautta ja sisältöä elämään, minkä yksinäisyys riisti. Mutta eihän parisuhteeseen pääsyyn tarvitse kuin kerran onnestaa ja muut naikkoset voi jättää pelimiehille.
Seksuaalisesti syrjäytyneet miehet ovat sellaisia, jotka ovat työteliäitä ja kilttejä, mutta suomalaisessa feministiyhteiskunnassa miehen tulee olla örisevä ryyppäri, jolle on kiva nalkuttaa.
Mutta toivottavasti löydät etsimäsi.
"Seksuaalisesti syrjäytyneet miehet ovat sellaisia, jotka ovat työteliäitä ja kilttejä, mutta suomalaisessa feministiyhteiskunnassa miehen tulee olla örisevä ryyppäri, jolle on kiva nalkuttaa."
Onhan tuo harvinaisen tottakin... Yleensähän näistä miehistä puuttuu semmoinen "jännitys"... Sitä jännitystä voi tuoda jopa tuo arkipäiväinen juopotteleminen...
On muuten hienosti sanottu: "seksuaalisesti syrjäytynyt mies"
Tuo on kuin hiilikasasta isketty loistava timantti! Ihminen voi syrjäytyä monella tapaa ja yleensä otetaan esiin se työstä syrjäytyminen tai yhteiskunnasta syrjäytyminen, mutta tuo seksuaalisesti syrjäytyminen on myös niin totta kuin rotan potta.
Tulen käyttämään tuota sanaa "Krusaderin*" lausumana, koska tuossa kiteytyy normaalin, suomalaisen miehen yleisin ongelma naisten suhteen. Täytyy muistaa että tuota ilmenee myös parisuhteessa ja vieläpä hyvin usein, ei ainoastaan sinkkumiehillä.
"Sukupuolten eron näkee jo yhden yön suhteissa: naisilla on ollut paljon miehiä kun taas suurin osa miehistä on saanut seksiä niukasti tai ei laisinkaan."
Tämä on harvinaisen totta. Miehissä on se 10 %:n valiojoukko, joka vie 90 % naisista. En valitettavasti kuulu tuohon joukkoon, joten olen harvinaisen katkera nuori mies.. =D
Minun mielesta Kohta27 ei kaipaile niinkaan "miehia" kuin yleensa seuraa
(miehia on helppo loytaa)
Minun ehdotus on hankkia koira koska silloin "joudut" ulos monta kertaa paivassa koirankusettajat
ovat sosiaalista porukkaa.
Vappuna, juhannuksena, uutena vuotena, perjantai iltana...jne onkin tosi sosiaalinen elämys väistellä rähinäporukoita ja ihmisveren saastuttamia kujia.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin sulla, aloittaja. Takana eroja, muuttoja sun muuta, ja vanhat hyvät kaverit asuu enimmäkseen kaukana ja nekin vähät mitä on lähellä elävät vähän erilaista elämää, johon ei tällä hetkellä kuulu esimerkiksi iltaisin ulkona käynti. Miespuolisia tuttavia kyllä on, mutta oikeasti eihän se ole sama asia tapailla "vain" miehiä, kuin se että olisi joku hyvä naispuolinen kaveri jonka kanssa käydä ulkona ja tavata säännöllisesti missä tahansa normaaleissa merkeissä. Ratkaisu tähän ei ole se, että alkaisi seurustella vakavissaan, koska ainakin itse kaipaan elämääni myös jotain omaa ystäväpiiriä (tai edes sitä yhtä vakituista naispuolista kaveria) miehen ja sen kautta tulevien tuttavuuksien lisäksi. Olen viime aikoina minäkin miettinyt, että kuinka niitä naispuolisia kavereita oikein saa, kun tuntuu että kaikilla on jo vakiintuneet omat piirinsä, eikä minusta ole siihen, että tunkeutuisin toisten kuvioihin yhtäkkiä noin vain. Ei miehissä tietenkään mitään vikaa ole, päinvastoin, mutta niissä kun tuppaa olemaan taustalla sitä hinkua johonkin muuhunkin kuin kaveruuteen, ja toisaalta kyllähän sitä kaipaa ihan oman sukupuolensa edustajaa joihinkin juttuihin. Totta kai olen kiitollinen niistäkin kavereista mitä on, mutta eihän se estä tuntemasta ajoittaista yksinäisyyttä.
Lohdullista lukea, että joku muukin tuntee olevansa yksin, vaikka ei olekaan mitenkään syrjäytynyt ihminen tai epäsosiaalinen tyyppi. Mun paras ystäväni sekä kaksi muuta hyvää ystävää ovat muuttaneet ulkomaille asumaan jo monia vuosia sitten. Suomessa on jäljellä vielä kolme hyvää ystävää, mutta hekin asuvat satojen kilometrien päässä, joten arkipäiväinen yhteydenpito ei ole mahdollista. Olen muuttanut opintojen ja työn perässä, niin kuin tietysti ystävänikin ovat tehneet. Olen ollut todella yllättynyt siitä, ettei yliopistosta tai työelämästä löydä uusia ystäviä, tai edes kavereita. Itse olen aina tilanteen tullen aloitteellinen ja ystävällinen muita kohtaan, mutta kun toiset muutaman kerran hienovaraisesti torjuvat tai jättävät porukastaan ulkopuolelle, heidät on pakko jättää rauhaan. Käyn paljon yksin ulkona syömässä ja kahvilla, jotta olisi mahdollista törmätä puolituttuihin tai puheliaisiin tuntemattomiin, mutta niin käy ehkä kerran vuodessa. Käyn myös useammassa harrastusryhmässä, mutta näistä en ole onnistunut mitään kontakteja löytämään, kun kaikki ihmiset tuijottelevat varpaitaan ja "pakenevat" keskustelutilanteista. Tällä hetkellä teen vieläpä tutkimustyötä kotona, eli työkavereitakaan ei nyt ole ollut viimeiseen vuoteen. Säälin niin paljon marketeissa notkuvia yksinäisiä vanhuksia, koska ymmärrän millaista arkipäivää he elävät! Olen harkinnut vapaaehtoistyön aloittamista, voisihan sitäkin kanavaa edes kokeilla. Ystävän etsimistä hankaloittaa sekin, että minulla on poikaystävä. Nyt saatatte ajatella, miten voi olla yksinäinen, jos on poikaystävä? Vastaukseni on, etenkin siksi! Poikaystävä on paljon poissa kotoa työssään, lukemattomissa harrastuksissaan sekä kymmenien ystäviensä kanssa. En koskaan valita tästä, olen vain onnellinen poikaystäväni puolesta. On kuitenkin sydäntä murskaavaa, kun poikaystävä esimerkiksi riidan päätteeksi lähtee ystävänsä kanssa selvittämään tunteitaan ja minä pakahdun yksin kotona. Kaipaisin niin jotakuta ihmistä, jolle edes voisi soittaa silloin kun tarvitsisi jakaa iloja ja suruja! Surullisia ovat myös lauantai-illat, kun poikaystävä on kavereineen ulkona ja minä menen yksin uimahalliin ja vuokraan paluumatkalla videon. Yksinäiset sievät naiset ovat varmaan huomanneet, miten heikosti lauantai-iltaisin voi liikkua kodin ulkopuolella niin, ettei vaikutta täysin epätoivoiselta tyrkyltä. Toisinaan olen hyvin masentunut siitä, että ajattelen minussa olevan jotain pahasti vialla, kun muut karttavat seuraani. Välillä tarkistan hädissäni haisenko vaikka pahalta tai muuta, mutta en ole koskaan keksinyt mitään yksittäistä ongelmakohtaa. Aiemmat ystäväni ovat myös vakuuttaneet, että olen oikein kelpo ystävä. Pitkässä yksinäisyydessä pahinta on varmaan se vieraantumisen tunne, kun koko maailma lipuu jonnekin kauas, ja jäljelle jää vain oma pienen pieni piiri, jossa ajatus ei vaihdu. Toisina päivinä alkaa ajatella, ettei tule enää koskaan pääsemään kiinni sosiaaliseen elämään. Työpaikkahaastattelussa varmaan pyörtyisin siitä järkytyksestä, että toinen ihminen olisi kiinnostunut minusta viisitoista pitkää minuuttia. Tsemppiä kaikille yksinäisille!
joskus on parempi olla yksin kun kukaan ei satuta sua.......... sen olen oppinut
kaverit menevaät ja tulevat ja pettävät, mutta perhe pysyy siinä