Mikä on Suomen koululaitoksen suurin pulma tämänhetkisten otsikkojemme perusteella? Puutteelliset resurssit? Kuntien eriarvoisuus? Lomautukset? Inkluusio? Oppilaiden pahoinvointi? Lukukausimaksut? Epäpätevät opettajat? Syrjäytyvät nuoret? Ei...
KIRJOJEN PÄÄLLYSTÄMINEN!
On tämä oikeasti aika hupaisaa "keskustelua".
KIRJOJEN PÄÄLLYSTÄMINEN!
On tämä oikeasti aika hupaisaa "keskustelua".
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kiva, että sinulla on hauskaa. Käytähän täällä joka päivä avautumassa aiheeseen kuin aiheeseen. Tuot tuulahduksen täydellisestä koulumaailmasta. Se on positiivista. Kiitos Sinulle.
Suurin ongelma on koulun vieraantuminen arjesta, yhteisöllisyyden vähentyminen ja koulun arvostuksen lasku.
voisit lukea aloittajan otsikon ja ensimmäisen virkkeen. "Tärkein aihe TÄÄLLÄ" ja "tämänhetkisten OTSIKKOJEMME PERUSTEELLA".
koska vanhempia puhuttaa tuo koulujen toiminta. Nyt kannattaa pitää keskustelua yllä, ja vanhempien kirjat toiveet ja tavoitteet, niin opettajille kuin koululaitoksillekin.
Me vanhemmat olemme avain asemassa, kun kartoitamme lastemme opinahjoa parempaan suuntaan.
Ja se tärkein korjattava asia Suomen kouluissako on kirjojen päällystäminen?
Suosittelin jo yhdessä noista päällystysaiheisista ketjuista toimintatapaa heille, joita asia painaa. Kumma kyllä, kommentteja ei ole ainakaan vielä tullut. Miksiköhän?
Vakavasti puhuen; jos tämä on jonkun mielestä paras paikka ratkoa kodin ja koulun yhteistyön ongelmia, on asioissa todella korjaamista.
Vanhemmat ovat kunnioitettuja yhteistyökumppaneita opettajille. Substantiivia "pomo" en käyttäisi. Rehtorit ja koulutuspuolen esimiehet sen homman hoitavat. Jos oletat olevasi pomoasemassa kaikkiin meihin nähden, jotka verorahoista palkan saamme, voit kokeilla esimiesasemasi toimivuutta vaikkapa poliisien, palomiesten tai lääkäreiden kanssa.
No, ethän sinä nyt tietenkään tosissasi...
Äiti . open pomo. Ajatuksesi on oikea. Vanhemmat ovat avainasemassa. Se, ettei yhteistyö suju koulun kanssa on ensimmäinen ongelma, joka pitäisi korjata. Tähän voisi käyttää enenmmän aikaa eli esim. vanhempienillat ovat hyvin kankeita ja tylsiä. Näissä tilanteissa pitäisi käyttää vaikka ulkopuolisia "luennoitsijoita", jotta saataisiin väkeä liikkeelle. Hyvin usein samat jatinat vuodesta toiseen ja väki vähenee vuosi vuodelta. Vanhemmat saavat aina toisilta vanhemmilta viestiä, ettei taaskaan mitään uutta.
Pitäisi oppia yhteistyön tekemistä. Tiedän, ettei ongelmista voi puhua kuin yleisellä tasolla - salassapitovelvollisuus huomioiden. On kuitenkin asioita, joista voi puhua, herätellä keskustelua.
Tämä foorumi ei ole paras paikka ratkoa yhtään mitään. Täällä kuitenkin herää ajatuksia, joista voi keskustella muiden vanhempien kanssa tai jopa uskaltautua puhuttelemaan opettajakuntaa. Eli älä väheksy tämän foorumin tasoa ja foorumin antia. Olethan itsekin kommenteillasi ollut muovaamassa kuvaa koulusta, opettajista, vanhemmista jne.
Aikaisempi kirjoittaja käytti sanaa pomo. Tavallaan oikein. Sillä sinä olet siellä töissä ja opetustyö on asiakaspalvelua siinä kuin muutkin palveluammatit.
Kerroit, että vanhemmat ovat sinulle kunnioitettavia yhteistyökumppaneita. Nostan hattua. Näin se ei kuitenkaan usein ole - varsinkin yläkoulun puolella vanhemmat ovat riesa. Vakava jarru ja riesa monen opettajan elämässä. Tässäkin - pyydän - älä yleistä, vaan ajattele asiaa niin että on hyviä opettajia, huonoja opettajia ja hyvin huonoja opettajia.
Tämä on mielipide - älä siis suutu tästäkään. Mielestäni alakoulun opettajat ovat kiinnostuneempia opettamisesta ja lapsen kokonaisuudesta. Yläkoululle mentäessä tämä yhteisöllisyys ja yksilöllisyys murtuu paukahtaen. Yks kaks lapsi muuttuu nuoreksi , kaikesta vastaavaksi teinihirviöksi, joka luonnollisesti alkaa käyttäytymään ( huom ei taaskaan kaikki, vaan osa) niin kuin hänen oletetaan käyttäytyvän.
Tunnustan, että juuri yläkoulun opettajat ovat muuttaneet minun käsitystäni opettajuudesta ja opettajan ammatillisuudesta sekä ammattitaidosta. Karrikoiden ja miksei vähän huumorillakin voisi ajatella asiaa näin ( vaikka onkin totuus) : alakoulussa soitat opettajalle Tiinan äiti /isä tässä hei....kysyisin plaa plaa. Asia hoituu. Yläkoulussa: Vai niin, mitäpä minä siihen kun minulla on niin kiire eikä minulla ole aikaa, eikä kyllä tuntiresurssejakaan selvittää asiaa tai sitten se pitää tehdä vapaa-ajallani, ei tässä kuule jouda miettimään tuollaista kun on 350 oppilasta ja arvioinnit tulossa ja sitten olisi vielä oma korvalääkäri sekä meidän työyhteisössä kiusataan jos puuttuu ja puolustaa oppilasta ja ja ......
Ei ole helppoa olla opettaja , mutta ei ole helppoa olla vanhempikaan jonka lapsella ei ole ammattilainen opettajana.
Olen itse luokanopettaja ja ainakin minun näkökulmastani on selvää, että aineopettajajärjestelmässä on omat ongelmansa. En ole ikinä sitä kiistänyt.
Jos olisin diktaattori, muuttaisin koulujärjestelmää kovalla kädellä. Yläkoulun puolella ongelma herkästi on kuvailemasi kaltainen. Kun ongelmia jollakin oppilaalla on, niihin puuttuminen kestää liian kauan.
Lääkkeeksi määräisin ensinnäkin lisää luokanvalvojan tunteja. Tällä hetkellähän tilanne on se, että osalla luokanvalvojista ei ole niille "omille" oppilailleen edes mitään tunteja ja he tuskin tuntevat oppilaitaan. Ei siis ole ihme, että ongelmiin ei heti puututa.
Toinen lääkkeeni olisi muuttaa kovalla kädellä opojen toimenkuvaa. He voisivat olla se taho, joka puuttuisi pulmiin heti niitä havaitessaan. Heidän pitäisi olla se ensimmäinen henkilö, joka alkaisi soitella koteihin päin. He suorittaisivat nimensä mukaisesti sitä "opintojen ohjaamista". Nykyinen toimenkuva on minun näkökulmastani osin virheellisesti määritelty. Anteeksi, kaikki Suomen opot...
Aineopettajajärjestelmässä muutokset ovat kuitenkin vaikeita. Yhtenäiskoulu on ehkä yksi askel oikeaan suuntaan, muttei vielä riittävä. Vanhempainillat yläkoulussa muuttuvat helposti kuvailemiesi kaltaisiksi; mistäpä luokanvalvojakaan vanhemmille kertoo, ellei edes tunne oppilaitaan nimeltä? Juttu jää helposti käytännölle vieraaksi ja kaivattua konkretiaa ei tule.
Yksi osa ongelmaa löytyy myös ihmisten ominaisuuksista. Luokanopettajiksi ajautuvat ihmiset ovat luonteeltaan enemmän "Yleismies Jantusia" kuin aineenopettajat, jotka taas ovat siihen yhteen tai kahteen aineeseen erikoistuneita. Jatkuvasti minua hämmentää myös se, ettei aineenopettajiksi koulutettavilla opiskelijoilla ole lähellekään niin paljoa kehityspsykologiaa koulutuksessaan kuin kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijoilla. Tällainen usko minulla ainakin on. Murkkujen kanssa työskentely on todellakin oma taitolajinsa. Kaikesta vastaan mussuttava murkku ei ole läheskään kaikille helppo yhteistyökumppani.
Mystinen on se muutos, joka tapahtuu lasten lähtiessä kutosluokalta ja muuttuessa äryyntyneiksi teineiksi. Syitä on monia. Tuskin kenelläkään yksioikoista ratkaisua on. Pitkää pinnaa vaaditaan niin opettajilta kuin vanhemmiltakin.
Tarkoitukseni ei tällä kirjoituksella ole loukata sen enempää vanhempia kuin aineenopettajiakaan. Tämä on vain minun vähäpätöinen näkemykseni.
Sinä Jussin pojille puhuit asiaa ja asiallisesti. Juuri sinun kaltaisesi vanhemmat ovat niitä ihmisiä, joiden vuoksi tätä työtä on usein mukavakin tehdä.
Kouluissa muutos tapahtuu hitaasti. Ei aina kyse ole rahastakaan, vaan vanhoista asenteista. Olettaisin, että koulussa elää vanha hierarkia kuten sairaaloissa perushoitaja - sairaanhoitaja tasolla. Eli on luokanopettajat alakoululla ja me isot, mahtavat aineopettajat yläkoululle.
Ratkaisua kuutoselta seiskalle siirtymisen muutoksissa ajattelisin enemmän kulttuurimuutoksena. Ei lapset voi muuttua kesäsää niin paljon. EI kutonen kasva isoksi kesän aikana. Joten sen alkuun sysäävän voiman täytyy tulla koulusta. Seiskalla koulu muuttuu irralliseksi. Haahuillaan joka tunti ympäri koulua eri tunneille, eri opettajien tunneille, eri koulurakennuksiin, eri valinnaisiin jne. Koko touhu muuttuu sekavaksi sössöksi. Kuten sanoit, ei opettajat edes tunne toisiaan.
Kaikki turvallisuus katoaa nuoren ympäriltä juuri silloin, kun nuori oman kasvunsa ja kehityksen vuoksi juuri tarvitsisi sitä turvallisuutta. Siihen kun lisätään vielä kodin ongelmat, vaikkapa nyt avioero, työttömyys yms. niin ei siinä itseään kovin turvalliseksi ja luottavaiseksi voi tuntea.
Itse kaipaisin opettajilta hieman ymmärrystäkin, sillä monen nuoren kohdalla on oma myllerrys käynnissä., Jos kukaan ei lempeällä mutta myös jämäkällä otteella puutu ( koti ei voi puuttua, kodista riippuen) niin kuka sitten puuttuu ? Kodissa nuori voi kuunnelle vielä vähemmän vanhempiaan kuin opettajaansa. Jos opettaja ei välitä, niin kuka välittää ?
Monet nuoret tarvitsevat jämäkän mutta myös omalla tavallaan löysän opettajan / opettajat yläkoulussa. Ei raivoksa kurinpito nosta kuin vihaa. Yläkoulussa vaan mennään tukka putkella, eikä kiinnostuta ollenkaan ihmisestä niiden hiusten alla. Ei kovinkaan jeppe ole oikeasti se kovin - aika usein sellainen jeppe, joka tarvitsisi pienen huomion. Tai meikkikuoren alla piilotteleva surutyttö.
Ymmärrän, että kouluissa ryhmäkoot ovat isoja,. yhä paisuvat. Ymmärrän, ettei resursseja ole. Nämä asiat ei kuitenkaan parane valittamatta oppilaista tai vanhemmista. Itse olen parhaani yrittänyt, siksipä toivon koulun yrittävän parhaansa. Yhsessä kai tätä hommaa tulisi pyörittää. Kuitenkin niin, ettei jatkuvasti kodin tarvitse ohjailla toimintaa. Luottamus kai se on yksi ydin myös. Kun koti tekee parhaansa, koulu tekee parhaansa niin jotain kai siitä on synnyttävä.
Loppujen lopuksi ei kaikki oppilaat tarvitse sitä opettajan huomiota niin paljon. Ei voi olla luokkaa, jossa jokaisella on ongelma (yleisopetus, ei jopot yms ryhmät) . Jos opettaja haluaa, niin onhan sitä aikaa käytettävissä.
Luokanvalvojan tunteja meillä kuuluu olevan 1 joka lukukaudessa. Tai ei ollenkaan. Usein se on joku varttitunti. Eli ei kovin vaativaa mutta ei tasokastakaan.
Kirjoitin nyt toista kertaa mutta olen lukenut jo pitkään tätä foorumia. Ja Sínulle ammattikasvattaja kertoisin hyvän tarinan, mutta kun ei ole sposti mahdollisuutta. Se olisi hyvä esimerkki, kuinka kaikki oikeasti todellisuudessa toimii.
Kirjoituksessasi on suurin osa sellaista, minkä minäkin voin allekirjoittaa.
tuntuu olevan tärkein aihe tuo kirjojen päällystäminen. Vanhemmilla ei kertakaikkiaan ole aikaa eikä halua opettaa lastaan itse päällystämään kirjojaan. Mukavampaa on tietysti ottaa muutama olut tai siideri ja katsella telkkaria. Ottaa tietysti päähän kun joutuu muutaman kirjan päällystämään, sehän maksaakin se muovi. Mieluummin sen rahan olisi pistänyt olueen tai siideriin. Uusavuttomien määrä sen kun kasvaa, jos ei olisi kirjoja ei olisi päällystystäkään, kannattaisi päättäjien miettiä.
Mistäs sinä tiedät, mihin se raha menee ? Kokemuksestako ?
Koulu voi päällystää kirjansa, opettajat tehkööt työnsä ja saakoot koululta tuen siihen kasvattamalla kunnon kansalaisia.
Koulukin kasvattaa, totta kai. Päävastuu siitä kasvatuksesta on kuitenkin kaikesta huolimatta kodilla.
Mielestäni kasvatusvastuu kuuluu kodille, koululle ja koko yhteiskunnalle. Ei voi erottaa koulua siitä erilliseksi vaan yhteistyöllä se sujuu. Olettaisin sujuvan. Jokaiselle kuuluu iso sarka kynnettäväksi. Ei kukaan voi paeta vastuutaan: ei päiväkoti, koti, koulu, yhteiskunta, soster, media. jne.
Kuka sitten määrittelee mikä on oikea kasvatus tai kasvatustapa ? Kenen on arvokkain ?
Yhteiskuntamme on luotu nyt suorituspainotteiseksi. Kodissa pitää olla tietty meno ja meininki eli vanhemmila töitä, isot talot, paljon harrastuksia, joillakin jopa kulissia, menestystä, aina parempaa kuin muilla. Lapset ovat usein yksin, kukaan ei ole heidän kanssaan. Kaverit eivät voi täyttää vanhempien paikkaa vaikka kavereitakin on hyvä olla olemassa.
Koulussa pitää suorittaa, tehdä sitä, tätä , tuota , menestyä, olla kunnolla, olla suosittu, massan mukana. Missään nimessä et voi olla oma itsesi tai paikkasi on menetetty. Sinut arvotetaan, arvostellaan , luokitellaan, jaotellaan.
Missä vaiheessa joku kysyisi, että Matti / Miina miten voit ? Onko kaikki hyvin ?
Ei nuoret nuku, media riepottaa heitä, pitää olla Cool, pitää olla suosittu, kaunis / komea ja kaikin puolin pirtaan sopiva.
Itse näen kuitenkin yhä edelleen niin, että vanhemmat sen päävastuun kantavat.
Se, miten paljon ne muut tahot kasvatukseen vaikuttavat, riippuu vanhemmista. Perusta lapsen toimille tulevaisuudessa luodaan paljolti jo silloin, kun lapsi on pieni. Useimmiten ongelmat joktuvat siitä, että jotakin on mennyt pieleen jo alusta pitäen. Esim. lapselle ei ole osattu asettaa rajoja tai kasvatuksessa on epäjohdonmukaisuuksia tai perusturvallisuus puuttuu lapsen elämästä.
Tämä voi tuntua julmasti sanotulta, mutta käytännössä erittäin usein kun törmään lapseen jolla on ongelmia, jotakin tehdään kotona eri tavoin kuin mitä ainakin opettajan näkökulma kertoo.
Erittäin tavallista oikeasti on esim. se, että lapsen oppimisongelmia ei suostuta käsittämään tai niistyä ei piitata ja kun kotiin sitten otetaan yhteyttä siitä, että lapsi ei pysy perusopetuksessa mukana, kodin reaktio onkin raivo: "Pidättekö te meidän lasta hulluna?" tai muuta vastaavaa.
Toinen todella rasittava tilanne on se, kun lapsella selvästi on ongelmia ja niihin puututaan. Oppimisvaikeudet todetaan perusteellisesti diagnosoimalla ja sovitaan jatkotoimenpiteistä ja siitä, että kotonakin todellakin kiinnitetään huomiota siihen, että lapsi tekee tehtäviä huolella ja valmistautuu kokeisiin. Kaiken tämän jälkeen mikään ei kuitenkaan kotona muutukaan ja meno on luonnollisesti oppilaalla samanlaista kuin ennenkin: yhdessä sovittuihin tavoitteisiin ei kotona ole katsottu tarpeelliseksi sitoutua.
Ja johtopäätös näissäkin tilanteissa useilla ihmisillä on sama: koulun syytä kaikki!
Lapset perivät suuren osan asenteista kotoaan. Tärkeintä ei ole edes se, mitä vanhempi sanoo vaan se, mitä hän itse tekee. Vaikkapa jossakin ketjussa jo mainitsemani isukin hymähtely omille kouluaikaisille kohelteluilleen voi olla jollekin nuorelle viesti siitä, että koulu on vain pieni sivujuonne elämässä ja ilman sitäkin pärjää.
Totta on se, että nyky-yhteiskunta on suorituskeskeinen ja täynnä ristiriitoja. Niitä todellakin riittää. Kaikki eivät pysy tässä kauniiden ja rohkeiden menossa mukana, se on selvä. Niin vanhemmat kuin kaikki muutkin ovat lujilla ja jotta lapsen kasvatuksessa onnistuisi, tarvitaan rutkasti maalaisjärkeä ja varsinkin selkeä kuva siitä, mitä lapselle halutaan opettaa. Jos vanhempi itsekin elää loputonta teini-ikää ja sysää vastuun kaikesta aina jollekin muulle, on tilanne lapsen ollessa teini-ikäinen jo lähes toivoton.
Paljon olisi sanottavaa, mutta nyt riittää tältä illalta.
kommenttia pukkaa, kokemuksestapa hyvinkin meillä naapuri tekee juuri niin.
koulutus ja ammattitaso. Useat opettajat eivät kiinostu oman ammatin lisäkoulutuksesta, vaikka siihen on hyvät mahdollisuudet. Lomia on tuplasti enemmän kuin tavallisella duunarilla vuodessa, joten kyllä opettajat ehtii kouluttautua jos VIITSIVÄT! Ajasta se ei ole kiinni vaan halusta. Mutta hausekmpi se on löhäillä ja antaa ammattitaidon ruostua, kuin vaivautua kesälomilla, ym lommilla ja viikolopuilla koulutukseen.
Siitä hyötyisi kaikki. On joskus rasittavaa oppilaiden vanhempana puuttua ja opastaa aina opettajaa monissa asioissa ja kannustaa ja valvoa, jotta työt hänellä tulisi tehyksi ja käytös olisi lapsia kohtaan kohdallaan.
Pakko se on itse valvoa ja vahtia, kun jos ammattitaito ei riitä, eikä koulutus kiinnosta, niin vanhempana on velvollisuus seurata opettajien toimintaa, ja antaa palautetta.
Kylähän se joskus loppuu, kun lapset koulunsa lopettaa, mutta helpommalla pääsisi kun i opet itse pitäisi ammattiosaamista yllä ja haluisivat kouluttautua.
kirjoittamaan ja opasta sitten vasta muita, tuskin sinua tarvitaan kenenkään opastajaksi paitsi omien lapsiesi.
Olipas asiaton kommentti. Tuli varmasti hyvä miehekäs mieli.
Mutta : vastuu kasvatuksesta on kodilla, niin mutta mitä jos kodista ei siihen ole ? Mitkä ovat ne kriteerit, jolla koulu katsoo, ettei koti suorita kasvatusvelvollisuuttaan ? Kuka määrittelee kriteerit ?
Joskus oppilas voi olla vain tietyillä tunneilla vaikea, silloin taustalla voi olla ihan opettajan panos asiaan.
Oletan, että nuoret tarvitsevat Rehellisyyttä, Rakkautta ja RAJOJA. Kyllä koulun tehtävä on asettaa ne rajat. Tuskin kukaan vanhempi käskee käyttäytyä koulussa vaikeasti. Luulen, että opettajat sallivat jotain, kun saadaan se niin oppilaat tahtovat lisää ja lisää. Opettaja myöntyy, kun ei osaa laittaa rajoja. Jos tunnilla annetaan möykätä, niin kuka sen hiljaisuuden saa jos ei opettaja ? Jos välitunnilla tehdään tuhoja, niin missä on välituntivalvonta ? Jos ei opettajamäärä riitä, niin kaikki opet ulos vaan. Tekee raitisilma heillekin hyvää.
Kyllä koululla ja opettajilla on vastuunsa. Eihän homma toimi, jos koulun opettajillakaan ei ole yhteisiä sääntöjä sekä tehokasta johtoa. Vai miksi ihmeessä pitää olla moninkertainen johto ( apulaisreksi, reksi, koulutoimi jne) ? Opettajienkin pitäisi vetää omat rajat toiminnalleen: yhdessä päättää, että mitä sallitaan mitä ei.
opetella kirjoottaa, mä osaan jo. Virehet johtuu koneesta.
Opettajat opettavat lapsia,j oten heidän pitää hallita kaikki.
Ja jos on oikein suuttunut, virheitä tulee kun kirjoottaa niinopeesti. Niinkuin mä!
Minä halua olla lapseni kaveri. Teen sen kanssa kaikkea kivaa, käydään pizzalla ja kattotaan jääkiekkoa. Koulu saa huolehtia kurinpidosta, se on turhaa. Ja työkkäriin pääsee huonommalakin todistuksella.
Koulu luulee kyllä itsestään liikoja, jos luulee kasvattavansa meidän lapset. Itse kasvatan omat lapseni ja opetan heille omat arvoni. Opetan heille myös ajattelemaan omilla aivoillaan. Koulussa ei näitä taitoja opeteta.
tämä ketju :o. Mikä teitä vanhemmat riivaa ? Kyllä yhteiskunta on tehnyt karhunpalveluksen teille ja lapsillenne, tekemällä kaiken puolestanne. Joskus kauan, kauan sitten kotona vanhemmat päällystivät lapsiensa kirjat hyllypaperilla, eivätkä he pitänyt siitä tällaista haloota. Kotona myös autettiin lapsia läksyjen kanssa jos jotain ei osattu, nykyään vaaditaan kaikenmaailman tukiopetukset, Miten voi olla opettajan syy jos luokkakokoja on suurennettu, määrärahoja pienennetty ja luokissa on "jälkeen jääneitä" oppilaita jotka ennen laitettiin apukouluun. Varmasti olisi parempi valittaa eduskuntaan tai kuntiin, siellähän istuu ne joita te äänestätte, vai äänestääkö joku teidän puolestanne. Opettajat tekevät työtään niillä resulsseilla mitä heille on annettu, eivät he voi yksin päättää asioista. Kuitenkin täällä hyökätään opettajia vastaan ja arvostellaan heidän työtään tietämättä ja ajattelematta tosi asioita. Vapaa kasvatus toi teille hyvät vanhemmat nämä kaikki ongelmat. Tämän päivän vanhemmat ovat vapaan kasvatuksen tulos samoin teidän lapsenne, nauttikaa nyt siitä.
Tuntuu että nykyajan perheet voivat niin pahoin että joka asiata valitetaan esim. juuri tästä kirjojen päällystämisestä, eikö ihan tosiaan ole muita asioita jotka ovat tärkeimpiä. Mihin te aikanne kulutatte ? Eikö lapsenne ole teille tärkein asia ? Kotona lapsenne saattaa käyttäytyä asiallisesti mutta käyttäytyykö koulussa tai muualla ? Sitähän te ette tiedä. Älkää sysätkö vastuuta opettajille lapsenne kasvatuksesta kyllä se asia kuuluu teille. tehkää asiallisesti yhteistyötä opettajan kanssa niin kaikilla on työrauha.
Lapset tarvitsevat muutakin kun kalliita harratuksia monta kertaa viikossa. Tuntuu ettei vanhemmat enään tunne lapsiaan ja heidän tarpeitaan, ehkä tässä olisi miettimistä kaikille.
Ennen oli ennen, ja nyt on nyt. 2010 vedellään jo hyvän matkaa, tervetuloa mukaan.
Tiedätkö, että tukiopetus ei ole vanhempien vaatima asia. Kyllä se on ihan kirjoitettu sinne kansanedustajien ja ministereiden käsittelemiin lakeihin. Voit tarkastaa sen perusopetuslaista.
Miten voi nimittää ihmisiä "jälkeen jääneiksi" ? Törkeää. Kuka määrittelee kuinka jälkeen jäänyt kukin on ? Sinäkö ?
Asioista pitää keskustella. Opettajat on vastuussa työstään. Ei ole vanhempien vika, jos he eivät pidä muista kuin palkkaeduistaan ja minimi opetusvelvollisuudestaan kiinni. Pitääkö vanhempien alkaa taistelemaan aikuisille opettajille parempia resursseja ?
Kyllä tämän päivän opettajat ovat vapaan kasvatuksen tulosta myös. Ei osata asettaa rajoja, ei nähdä metsää puilta.
Kyllä opettajan suu ei ole hymyä, jos koti vielä rynnii kouluun kasvattamaan lapsia. Vaikka hyvähän se olisi sielläkin istua tarkkailemassa mihin ne veroeurot oikein kopisee.
Minä luulen, että sinun kannattaisi miettiä myös asioita. Harrastuksetko nyt on syyllisiä vanhempien lisäksi ?
otsikkosi ja nimimerkkisi osoittaa millä tasolla olet, en ala kommentoimaan sinun kirjoituksiasi.
opettajien pahoinvoinnista, jota piilotellaan. Sitä on paljon, ja miksi se on arka aihe? Siksi varmaan, että vanhemmat eivät enää uskalla laittaa lapsia siihen kouluun, jossa opettajat voivat pahoin.
Usein lapsen koulumenestykseen on syy koulussa ja opetajassa, joka ei osaa ammattiaan. Mutta siitäkin syytetään lasta ja vanehmpia.
Opettajat ei koskaan kyseenalaista itseään vaikke ole oiekalla alalla.
Opettaja myös voi kiusata lasta, mutta syitä etsitään kavereista ja kotoonta. Miksi???
Kyllä silloin on vanhempien puututtava peliin, jos opettaj syyttä kotia kaikesta omista ongelmista. Jos vanhemmat itetää että kotona on kaikki hyvin, niin kyllä ne ongelmat sitten johtuu koulusta.
Miksi opet ei uskalla myöntää epäonnistuvansa? Siitä olisi hyötyä hänelle itselleen ja lapselle, kun ope jättäytyy pois.
KANNUSTAN LISÄKOULUTUKSEN HAKUUN JOS EI MUUTA!
Jossain ketjussa jokin aika sitten, yritettiin nostaa esille opettajien pahoinvointia. Ei onnistunut. Opettajilla kun tuppaa olemaan samat ongelmat kuin muillakin eli ei opettajuus suojaa elämän karikoilta.
Opettajuus on monelle niin tärkeä asia, että he eivät näe kokonaisuuksia vaan pitävät omaa ammattilaisuuttaan niin korkeassa kurssissa että heikompia huimaa. Kun yhteiskunta kyseenalaistaa opettajat, siitä seuraa valtava puolustus. Se puolustus ei vaan enää riitä. Opettajat ovat vieraantuneet samassa tahdissa koulusta ja oppilaista sekä vanhemmista kuin vanhemmat että oppilaat koulusta ja opettajista.
Nostit hyvän aiheen esille. Uskon, että opettajat eivät kovin herkästi myönnä pahaa oloaan. Samalla tavallahan opettajatkin reagoivat pahaan oloon kuin lääkärit, toimistotyöntekijät, kaupan kassat. Sitten tämä paha olo tulee esille voimattomuutena, joka kohdistetaan oppilaaseen. Kun ei jaksa, ei halua, ei tahdo niin mikä on otollisempi kohde kuin oppilas purkaa kaikki skeida ?
Mitä näistä opettajien lapsista sitten tulee , tietääkö kukaan ? He ovat ammattilaisia kasvattamaan, mutta kertokaa mitä näistä lapsista on tullut. Minä tiedän muutaman jälkikasvun, eikä kovin mairittelevaa elämän uraa ole hekään tehneet. Osa on lipsahtanut rattailta kokonaan. Osa keikkuu tuettuna mukana. Ihan samalla tavalla kuin muidenkin perheiden lapset.
voi pilata lapsen lopullisesti. Siitäkin syytetään sitten vanhempia. Ilman muuta opettajakoulutus tarkempaan syyniin, kovat teksti opettajakoulutukseen pääsyyn, ja jatkuva testaus, ja kurssitus pakolliseksi.
He kuitenki ovat lasten parissa paljon.
Koneenhoitajiakin kurssitetaan paljon enemmän kuin lasten parissa työskenteleviä opettajia? Miksiköhän?
Ei ihme että lapset voi pahoin, kun opettajat voivat pahoin. Mutta syy on lapsen ja kodin, ei ksokaan opettajan. Niinkuin nytkin olemme saaneet lehidstä lukea. Yläasteiset nuoret ovat kauheita lapsia... mutta sanallakaan ei mainita että opettajista mitään!! Syy on vain lasten ja kodin.
Jos kotona on kaikki hyvin, ja koulussa huonosti, se ei voi olla kodin vika. Vanhemmat määrää kotona, ja opettajat koulussa. Silloin vastuu on opettajan jos koulussa menee huonosti.