vaiheessa vaiheessa ajattelin jo, että vaihdan työpaikkaa sinun vuoksesi. Ajattelin, että elämäni suurin tragedia oli eksyä koko taloon ylipäätään. Mutta mutta... Se oli rikos niitä hienoja ystävyyksiä kohtaan, jotka olen siellä solminut. Se on kaikkien hyvien muistojen väheksymistä ja liiallisen painoarvon antamista kaikille huonoille puolille ja muistoille. En osaa enää ajatella elämää, jossa et olisi jollain tapaa läsnä. Elämää, jossa en tuntisi sinua. Mieluiten hymyilisin sinulle joka kerta, puhuisin rennosti, mutta tänäänkin kun katsoin sinua pitkästä aikaa, oli ensimmäinen ajatukseni vain se, että minulla ei ole lupa sinua koskettaa. Ja se on se suurin asia, jonka haluaisin tehdä. Ainoa asia. Siksi en aina löydä sanoja, en hymyä, en uskalla katsoa silmiin. Sitä suuremmalla syyllä, jos olemme kaikkien katseiden alla.
Haluaisin toisaalta puhua näistä tunteista kanssasi, jotta sanomattomat sanat eivät enää painaisi välillämme, mutta pelkään myös karkottavani sinut kauemmaksi. Olet vaiennut monta kertaa aiemminkin.
Haluaisin toisaalta puhua näistä tunteista kanssasi, jotta sanomattomat sanat eivät enää painaisi välillämme, mutta pelkään myös karkottavani sinut kauemmaksi. Olet vaiennut monta kertaa aiemminkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lausua ääneen siinä vaiheessa kun ne tekevät möykyn sydämeen. Silloin kun tuntuu, että ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta se vaatiia rohkeutta ja vastuunkantoa. Toisaalta se on ainoa järkevä tie kuvaamassasi tilanteessa.
mutta tämä tunne ja tilanne on jatkunut jo niin kauan, että sanat tuntuvat liian heikoilta. Mieluummin sitä rutistaisi hellään syleilyyn ja olisi hetken hiljaa.
:) Tähän on hyvä päättää...
..kirjoituksestasi tulee mieleen eilinen sattuma duunissa..
..mut ei hän mua haluu..ikävä kyllä
..jutelkaa ja selvittäkää välinne..rakkaus on lahja..arvokas
Aloittajan kirjoitus pysähdytti . . oli pakko nukkua yön yli ja miettiä, jos osaisi jotain vastailla.
Kun elämässä on menneillään "isot asiat", on niin kovin ymmällä. Herää uusia kysymyksiä paljon. . .
jotka olisi hyvä viestiä kasvokkain. Tunnelmat ovat hyvin samansuuntaisia ja ehkä on keksittävä
uusia kohtaamistapoja. Mikään lämmin tunne ei ole hävinnyt - ei tietenkään, eikä mihinkään.
Kiitän sanoista - ja siitä, että tällainen ajatteleva ihminen on olemassa.
Kaikkea hyvää tähän päivään toivotan.
kaunis, ja samoin! Omassa elämässäni on viimeisimmän puolen vuoden aikana tapahtunut paljon - jopa viimeisimpien viikkojen sisällä - niin hyvässä että pahassa, ja siksi aina välillä voimat tuntuvat loppuvan tässä tunteiden ja ajatusten jatkuvassa myräkässä. Sitä haluaisi vain löytää hetkeksi jonnekin suojaisaan poukamaan ja hengähtää, pyyhkiä hiukan pölyä kartan yltä nähdäkseen paremmin missä on ja minne on menossa.
Ei tämä tilanne voi loputtomiin näin jatkua, vaikka omat hauskatkin puolensa siinä on...