Menossa 30 raskausviikko ja olen kokoajan surullinen, itkuinen, herkkä, raivostunut, lohtua kaipaava ja kaikesta loukkaantuva. Tuntuu etten kohta voi olla ihmisten ilmoilla kun kaikki kritiikki on pahasta. :,( Masentunut en ole kumminkaan, sen kyllä tunnistan kun olen nuoruudessa senkin sairastanut. Onko muita ketkä kokevat samaa tai on kokenut?
Kiitos.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen sitten ainoa. :(
Et ole ainoa, et varmasti! Mulla nyt rv 38 1 ja helppoa ei oo ollu!! Fyysisesti oon voinut hyvin, kuten kaikki raskauteni (tämä kolmas), mutta henkisesti tää raskaus on ollut kaikkein vaikein, ihan alusta asti. Vaikka lapsi on suunniteltu ja toivottu ja raskauduin samantien ja kaikki on mennyt muuten todella hyvin... Henkinen puoli ollut sen verran rankkaa, etten enää ikinä halua olla raskaana ja jopa mieheni, jolle tämä lapsi on ensimmäinen, on samaa mieltä, hänelle myös ollut todella, todella raskasta koko tämä odotusaika... (Vaikka eipä se koskaan ja kenellekään koko ajan helppoa ole...)
Ensimmäisen kohdalla oli päällimmäisenä se paljon puhuttu onnentunne, tämä raskaus ollut jotain aivan muuta...! Minä olen myös sairastanut masennusta, joten tiedän, mitä se on/voi pahimmillaan olla... Siitä ei kuitenkaan ole ollut myöskään minun kohdallani nyt kyse. Itselleni kaikkein vaikeinta aikaa henkisesti oli ihan alkuraskaus ja sitten tämä loppuraskaus... Uskon, että helpottaa, kun vauva syntyy (vaikkakin tuleva vauva-arkikin pelottaa ja mietityttää kovasti...)! ...Mutta saanpahan oman kehoni takaisin kokonaan itselleni...eikä tarvitse koko ajan miettiä, että onkohan vauvalla kaikki hyvin masussa ja miten menee synnytys jne.jne.jne.
Voimia
.. vaikka viikkoja vasta parikymmentä, silti kilahdan ihan kaikesta vähänkin negatiivisesta asiasta tai sanasta. Kilahdukset on pelottavia kun raivo sumentaa silmät ja huutaa kurkku suorana ihan jostakin vähäpätöisestä asiasta. Hävettää. Ja jos tulee joku negatiivinen tunneryöppy niin se on ihan satakertainen nyt kuin ennen. En kestä kun lähellä on ihmisiä, jotka haluaisivat olla asemassani (raskaana), kun itse haluaisi välillä olla ihan "normaalisti" ei-raskaana. Toivottavasti läheiset kestävät kaiken tän kiukuttelun.