Heips!Olen itse kärsiny paniikkihäiriöstä nyt 9kk.Olen ruvennu miettimään,että eikö tämä polla millään selkene,kun jatkuvasti on unelias,pöhnä olo.Varsinaisia kohtauksia mulla ollut harvakseltaan,mutta muu oireilu oli jo niin paha,että 2 viikkoa sitten aloitin kevyen Citalopram lääkityksen.Olotila on rauhottunu,mutta tämä usvanen/humalainen olo vaan jatkuu.Eli onko teillä muilla ns."normaali" olo kohtausten välillä?
Olotilasta
Pöhnäpeikko
271772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ainakin ahdistuneisuushäiriössä toi pöhnä olo on päällänsä koko ajan eikä lähde pois mikä on ärsyttävää.
on minusta yksi ahdistuneisuuden oire. Siihen oloonhan menee aivan hirveesti voimia. Koko ajan käy kierroksilla. Yritä jaksottaa elämääsi: yritä rentoutua kunnolla ja vastaavasti rasita itseäs fyysisesti sopivasti.
Päähän on ihan hirveässä kuumotuksessa koko ajan ja siksi itseään täytyy hoitaa myös kropan kautta.
ei toi mitää ph.ta oo
onk muita oireit.mitä noi muut oireet tarkottaa
Juu,olo onkin koko ajan semmonen,että päässä miljoona asiaa ja oikein mihinkään ei osaa tarttua ilman kunnon ponnistelua ja keskittymistä,mikä tosiaan väsyttää sitten.Liikuntaa harrastan säännöllisesti ja lenkillä ollessa tuntuu olevansa "vapaalla" voi vaan antaa mennä ilman sen kummempia "suunnitteluja".Olen kyllä tainnu aina olla semmonen,että kaikki asiat on täytyny olla tarkkaan suunniteltua ja sitten jos asiat ei mene suunnitelman mukaan niin voi,että tuntuu hankalalta.Nuita muita oireita alko olla esim.voimakas huimaus,en pysty esim. seuraamaan tv:tä tai tietokoneruutua kovin pitkään,kun päässä alkaa huimata,raajojen pistely ja tämän "pöhnäolon" syveneminen.Itse kohtaukset on ollu nykysin vaan semmosia tuntemuksia esim.rinnan päällä tuntuu kylmältä,sydän hakkaa,päässä heittää ja tulee epätodellinen olo vielä enempi.Muut tuntemukset menee hetkessä ohitse,mutta tuo epätodellinen olo jää päälle ja olo on kuin laineilla kävelevässä laivassa.Ja täytyy myöntää,että tämä olotilan tarkkailu on meikäläisellä aikamoista ja joka nykäyksestä kuullostelee millaiseksi tuntemukset muuntuu joten ei ihme lienee,tää ahdistaakin ja olo on sellainen,että voisi nukkua vuoden putkeen toivoen heräävänsä virkeänä.Olen luonteeltani hyvin sosiaalinen ja iloinen ja työssä käyminen on ollut yksi "henkireikä" tänä aikana.
Niin ja sitä piti vielä kysyä,että onko teillä muilla semmosta,että kun juttelette jonkun ihmisen kanssa niin yhtäkkiä rupeaa tulemaan semmonen kaatumisen tunne ja ei voi enää katsoa keskustelukaveria silmiin,kun tuntuu kuin vejettäs viemäriin.Kurjaa sitten seistä siinä ja yrittää pysyä pystyssä.
onko
v erenpainesi kunnossa mitä toi raajojen pistely on kerro tarkemmin
minkälaisia rinta tuntemukset ovat
vaivasi voi johtua myös keuhkoista
Nuo oireet ovat ihan samoja kuin minullakin oli aikoinaan.Jatka lääkkeiden syöntiä niin se olotila loppuu.Minulla meni muistaakseni 5-6viikkoa ennen kuin olo palautui normaaliksi.Syön myös noita citaloprameja 20mg aamuisin.Olen syönyt jo kolme vuotta.Yritin lopettaa kerran mutta oireet palasivat takaisin,joten syön näitä lääkkeitä varmaan loppuelämäni :)
Tsemppiä!!!Kyllä se olo vielä normaaliksi muuttuu.
Verenpaine on ok.Tuo pistely on semmosta puutumispistelyä.Samanlaista,kun joskus jalkojen päällä istuu ja niitä rupee pistelemään,kun nouset liikkeelle.Sitten nuo rintatuntemukset.Sillon,kun olo kiihtyy/jännittyy niin tuntuu,kun rinnan päällä pidettäisiin kylmäpakkausta.Menee ohi nopeesti,mutta tuntuu ilkeelle.
Niin ja piti vielä lisätä,että viimekesänä,kun tämä alkoi niin otettiin muiden tutkimusten lisäksi myös sydän-keuhkokuva ja kaikki oli ok.
Kiitos tsemppauksesta Heluna.Luonne,kun on kovin malttamaton niin sitä odottaa positiivista vaikutusta jo heti just nyt,vaikka tiedän,että aikaa menee ennekuin vaste lääkkeestä saadaan. :0)Sain tänään lääkäriltä luvan nostaa annoksen 10mg:aan aamuisin.Nyt meni siis 2viikkoa tuo 5mg:aa.Vieläköhän nämä aloitusoireet pahenee annosta nostettaessa?Koitan kyllä sinnitellä toivoen,että lääkitys auttaa.Aion hakea myös kuntoutukseen ja sain lähetteen psykoterapiaan.Millaisia kokemuksia teillä näistä kahdesta?
Oireista päätellen, sinulla on veren happotasapaino pielessä. Kokeilepa pyytää verikaasuanalyysia ja tarkista veren ph. Hoito-ohjeet, jolla tällaiset oireet katoavat muutamassa päivässä, ovat täällä.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
iski jälleen:))))
Näin.Kyllähän tässä varmasti happotasot ja kaasut on pielessä jos oireilee tällä lailla. ;0)
Sitä vielä kyselisin miten nopeesti teillä muilla apu on tullu lääkityksen alotuksesta ja oliko alku miten rankaa?Ja nuita kokemuksia kelan tajoamista kuntoutuksista ja psykoterapiasta.
eikö puutuminen johdu verenkierto häiriöstä
kohota sänkysi yläpäätä ja kokeile onko parempi olla
vanhakansa sanoo ettei jalkoja saa nostaa sydämmen yläpuolelle, joten nuku pää koholla
jos verenkierrossa on hyytymiä ne jäävät jalkaan eikä nouse sydämmeen keuhkoihin tai aivoihin.
mulla ilo kans tot raajojen pistelyy 2kk ja eräänä yönä jalka sitten kipeytyi ja heti yksityiselle kuvauttamaan laskimot ultradobberilla
jatukoshan sieltä löytyi joka oli jo lähtenyt liikkeelle ollen jo massiivisena keuhkoissa
siis keuhkoembolia aiheuttaa juuri rintakipuja ,ahdistusta väsymystä ja oloa ettei jaksa mistään
olla kiinnostunut aina vaan heikottaa
myös hyperventilaatio kuuluu siihen
kokeile asperiinia verenohennukseen .ei ainakaa mitää haittaa pitäisiolla
ainahan on kehotettu pitämään asperiini mukana ,jos tulee rintakipuja
ei mikään muu särkyläääke auta
kansa valitettavasti höpötti paljon muutakin! Totta ihmeessä jalat saa nostaa sydämen yläpuolelle! Itsekin nostan aina työpäivän jälkeen seinää vasten, tekee hyvää kun on ollut koko päivän jalkojensa päällä . (ja ihan on lääkärin ohje:)))
Normi-ihmisen ei kannata mitään Asprin Cardiota tms. alkaa syömään. Eri asia sitten jos lääkäri sen määrää ns. estolääkkeeksi. Emboliat sun muut ovatkin jo sitten aivan eri asia, mutta terveen ihmisen (tutkittu näyttää olevan), on turha syödä mitään Primaspania, Aspirin Cardiota tms.
Ja mitä tulee erotusdiagnoosiin; toki keuhkoemboliassa esiintyy HSV yhtenä oireena, mutta aloittajalla lienee HSV, kas kun keuhkoembolia on aika nopeasti ihmisen mullan alle johtava ellei siihen saada pikaisesti hoitoa.
Aloittajan oireilu kuulostaa psykosomaattiselta, normaaleja ph-oireita. Tutkimuksiakin on tehty somaattisten sairauksien poissulkemiseksi, hyvä niin.
totta kai terveen on hyväkin nostaa jalat ylös eikä tosta asprin kokeilusta mitään
haittaa oo
itsekin olen lääkärin mielestä vain paniikissa .mutta kovan taistelun ja ystävien tuen
kautta ssain elämän takaisin.
ei ollut läkärien mielestä mitään lääketieteellistä vikaa. 2kk söin asperiinia ja elämä oli yhtä helvettiä. mutta tuo asprin todella auttoi jos olisin vain syönyt noita opamokseja mitä minullkin määrättiin olisin jo todellakin matojen mahassa
en käske ketään .mutta mielelläni autan
Mulla alkoi paniikkioireilu viime syksynä. Sain siihen ensin Cipralexia mutta nyt käytän Sepramia koska se on halvempaa. Propralia menee paljon, Opamoxin otan joskus oikein pahana hetkenä.
Mulla on ollut vuosikausia sellaisia ehkä viikon, parin mittaisia väsymyskausia jolloin tuntuu ettei ole voimia mihinkään ja nukuttaa vaan koko ajan. Kotona ollessa se ei niin haittaa, mutta muualla pöhnäinen olo on todella rasittavaa. Etenkin kun työni on asiakaspalvelua. Tuntuu ettei pysty olemaan tilanteessa ollenkaan läsnä, ihan kuin olisi joku näkymätön "huppu" päässä.. Sekoilen sanoissa ja unohtelen asioita, ramppaan vessassa ja itkeskelen takahuoneessa. Kaiken huipuksi nykyään on alkanut käymään niin, että kun väsymys ja usva on pahimmillaan, ahdistus iskee heti jos lähden kotoa jonnekin.. Käy siinä sitten töissä =(
Luulin aina että se olo johtuu kilpirauhassairaudestani, mutta nyt kun sen puolen pitäisi olla kunnossa, niin oon ihan ymmälläni. Onko tämä nyt sitten kuitenkin masennuksesta johtuvaa oireilua? En ole viime aikoina saanut kovin pahoja paniikkikohtauksia, mutta ahdistusta on ollut sitäkin enemmän. Pelottaa tämä olotila..
Mulla epäiltiin myös oireiden osittain tulevan kilpirauhasesta,mutta monien muiden kokeiden ja testien lisäksi myös katottiin kilpirauhas jutskat ja kaikki ok.Jos lääkeannos ei ole sopiva niin kuulemma tekee tätä pöhnäistä oloa myös.En tiedä pitääkö paikkaansa.Tuo kuullostaa tutulle tuo näkymätön huppu.Tuntuu tosiaan,että pää on semmosen hupun/kuplan sisässä ja olo epätodellinen.Sullaki on haastava työympäristö olla tämän vaivan kanssa joka verottaa varmasti voimia ja aiheuttaa ylimäärästä jännitystä,kuinka selvitä työpäivästä ja itku ja ahdistusolo on varmasti herkässä.Koita jaksaa!
Millasia oireita teillä muilla on ollu,kun olette päättäneet alottaa lääkityksen ja onko lääkityksestä ollu apua ja kiinnostas tietää millasessa tilanteessa paniikkihäiriö on puhjennut?Itelläni tämä alkoi,kun lähdin monen vuoden kotona olon jälkeen takaisin töihin ja tuntui,että kaikki asiat lähtee hallinnasta,kun 10vuotta oli kulunut lapsia kasvatellessa hyvinki pienissä ympyröissä.Kait sitä tuossa ajssa erakoitui jollain tavalla ja kirjaimellisesti iski paniikki,kun päivät muuttui niin totaalisesti.
on iskenyt mulle tosi rankoissa elämänmuutoksissa. Ja etenkin ihmissuhteisiin liittyvissä eroissa. Näihin on vielä liittynyt muuta painetta ja hermoilua. Jossain viestissäsi mainitsema pistelyn tunne on hyvin tavallinen ph-oire. Myös outo olo, huimaus ja epätodellinen olo kun on toisten kanssa. Täällä moni kertoo siitä, että muutos on mahdollinen!! Itse olin todella huonossa kunnossa viime syksynä. Ihan loppu.
Nyt voin paljon paremmin. Kokeile kohtuullisen rankkaa liikuntaa ja sen päälle hyvää rentoutusta. jaksan aina mainostaa kirjastojen rentous cd kokoelmia...
Mukava kuulla,että voit paremmin.Olen itekkin huomannut tuon liikunnan tärkeyden ja rentoutuskin olisi varmaan pelkkää plussaa.Se vaan tahtoo jäädä väliin työtouhujen ja lasten hoidon vuoksi.Tai selityshän tuokin on.Löytyyhän sitä hetki aikaa vaikka mielikuvaharjoitukseen.Onko sinulla ollu lainkaan lääkitystä paniikkiin?
..ollut ja on. Vastustin sitä kovasti aluksi. Sitten söin Cipralexia ja oli kuin taivas olisi auennut. Sain omat aivoni takaisin!! Mut sen huono puoli oli että lihoin siitä. Lopetin lääkityksen ja sitten suuren elämänmuutoksen aikana oireet palasivat, ja todella pahoina. Sit aloin syömään Sertralinia ja tarvittaessa Opamoxia. Olen ollut hyvin lääkekielteinen, mutta joutunut ottamaan asiassa peruutusvaihteen päälle. Minä ainakin tarvitsen lääkkeen, mutta myös paljon kaikkea muuta apua.
Tietoa, kokemusten jakamista ja itsestä huolehtimista! rajat jaksamiselle on pidettävä.
Aikaa on rentoutumiselle aina.Hengitä rauhallisesti ja laske lihaksesi rennoiksi vaikka puuroa keittäisit. Lasten kanssa voi myös vaikka maata lattialla! Ei heidän kanssaan KOKO ajan kiire ole. Mitä hermostuneempi itse on, sitä villimpiä tai hankalampia lapsetkin ovat. Ja noidankehä on valmis. Näin ainakin minulla oli kun lapset oli pieniä!
Kuullostaa tutulle.Minä sinnittelin nuo 9kk aina vaan pahenevien oireiden kanssa ja pelkästään vain siksi,että en halunnut aloittaa lääkitystä.Se tuntui niin vaikealta,että ihan kuin maailman loppu olisi ollut tulossa.Lääkkeiden aloittaminenkin varmaan toi aloitusoireet voimakkaampina juuri tämän lääkekielteisyyden vuoksi,mutta nyt olen tyytyväinen,että uskalsin aloittaa ja kestin pari viikkoa aaltoilevat hankalat aloitusoireet.Nyt jo olo tasoittunut aika mukavasti.Ja tuo on täysin totta,että aikaa rentoutumiseen löytyy.Tämä lienee yksi kompastuskivi joka laukaisi minun kohdalla paniikin,että kaikki piti tapahtua just heti nyt ja kaiken piti olla juuri niinkuin olin ajatellut vaikka toteutus olisi ollutkin täysin mahdotonta.Siinähän sitten tuskastui,ahdistui jne.Lasten kanssa olenkin paljon juuri köllötellyt,ollaan lähekkäin,rauhotutaan.Ja mikä on aivan ihanaa niin illalla ajoissa nukkumaan ja vuorotellen jokaisen muksun viereen toivottelemaan hyvää yötä.Seuraavana päivänä on taas aikaa hoitaa jokin kodinhomma loppuun.Onko kenelläkään kokemusta nuista Kelan järjestämistä kuntoutuksista?
..tarkoitat? Yksilöterapiaa vai kuntoutuskursseja? Psykoterapia on ok jos löytyy hyvä terapeutti. Siinä on oltava jämpi ja tarkka. esim. Kognitiivisen psykoterapia sivuilta löytyy ihmisiä, mutta se on aina myös kemioista kiinni.
Pyydä hoitavalta lääkäriltäsi arviota tästä.
Pääsen siis yksilöterapiaan (tuohon psykoterapiaan) ja sitten haen paniikkihäiriöstä kärsiville tarkoitettuun kuntoutukseen joka kestää 17päivää.Tämä on ns. ryhmäkuntoutusta.
minne ole kadonnut ,kun et ole enäää palstalla ollut
haluaisin kuulla sinusta .vieläkö olet maan kamaralla
Moikka!Täällä ollaan. :0)
Sen verran muutosta on tuohon aloitus ajankohtaan tullut,että pöhnäinen olo helpottaa nyt välillä,mutta kyllä sitä sumussa vielä tarvotaan aika usein.Kovasti odotan nyt kuntoutukseen lähtöä.Mukava saada vertaistukea ja jakaa kokemuksia ihan livenä niinkuin täältäkin saa kovasti tukea jaksaa eteenpäin.