Rakastaa tai olla sydänjuuriaan myöten ihastunut toiseen ihmiseen, eikä kuitenkaan voi mennä asiasta mitään sanomaan, eikä muutenkaan paljastaa tunteitaan. Pelko, ettei toinen tunnekaan mitään tai ei muuten olisi asiasta millääntapaa kiinnostunut estää tunteiden näyttämisen.
Kuitenkin tuntuu, että välillämme on jotain. Onko se vain kuvitelmaa, vai mitä...en tiedä. Joskus, kun olen hänen lähellään en saa sanaa suustani. Hän pyörii päässäni koko ajan. Välillä tekisi mieli juosta hänen kaulaansa ja rutistaa, mutta en voi. Hän on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Olisi varmaan viisaampaa, jos unohtaisin hänet kokonaan ja yrittäisin löytää jonkun muun, jolle voisin tunteeni näyttääkin. En vain tiedä voinko unohtaa tunteeni häntä kohtaan. Vielä en ole siinä onnistunut.
Kuitenkin tuntuu, että välillämme on jotain. Onko se vain kuvitelmaa, vai mitä...en tiedä. Joskus, kun olen hänen lähellään en saa sanaa suustani. Hän pyörii päässäni koko ajan. Välillä tekisi mieli juosta hänen kaulaansa ja rutistaa, mutta en voi. Hän on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Olisi varmaan viisaampaa, jos unohtaisin hänet kokonaan ja yrittäisin löytää jonkun muun, jolle voisin tunteeni näyttääkin. En vain tiedä voinko unohtaa tunteeni häntä kohtaan. Vielä en ole siinä onnistunut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
unohtaa tunteesi häntä kohtaa? Oletko koskaan jutellut ko tyypin kanssa?
Tuntenut jo muutaman vuoden...naapuri. Jutellaan aina silloin tällöin.
Mulla oli hyvin samanlaiset tuntemukset, kunnes ihan vähän aikaa sitten lopetin paikassa jossa häntä näin. Nyt en enää joka hetki häntä ajattele, mutta moni asia tuo hänet aina välillä mieleeni ja silloin tunnen ikävän, kaipuun ja sen ihastumisen taas hyvin voimakkaana. Kyllä tämä ohi vielä menee aikojen kuluessa, siihen asti suren jokainen kerta kun joku pieni asia hänestä muistuttaa niin voimakkaasti... :(
Mä tiedän, että mun tunteet on turhia tuota mun ihastusta kohtaan. Mä en vaan voi unohtaa häntä kokonaan tietyistä syistä. Järjellä yritän kasvattaa itseäni hänestä eroon ja ehkä on jo vähän helpottanutkin. Vielä paljon työtä edessä ja seuraava kohtaaminen hänen kanssaan todennäköisesti aiheuttaa lisä työtä. Ehkä pikku hiljaa tuska vähenee. Meillä molemmilla.
..kannattaako lusikkaa heittää nurkkaan, ennenkuin edes tietää, mitä on tarjolla?
mistä tiedät, ettei toinen odota oman lusikkansa kanssa yhtä hermona?
voi sitten vuosia myöhemmin miettiä, mitähän gurmeeta olis ollu tarjolla.
jos siihen pöytään olisi saanut vaikka pysyvän paikan..
tulla torjutuksi aina vaan...
se oikeasti sattuu.
Tuskaista kun kaipaa jotain ihmistä,ja siltikään se ei koskaan ole siinä eikä tule olemaan.
Kaikki jotenkin latistuu sen myötä.Auttaakohan aika vai mitä tässä pitäisi tehdä.
Alkaa tuntua siltä,että on jotenkin viallinen.
Hänen tunteistaan mulla ei ole varmaa tietoa, mutta mä en mene hänelle suoraan tunteitani kertomaan. En missään nimessä halua menettää häntä kokonaan. Jos joku tekee jonkun aloitteen se on hän. Tuo mies on todellista gurmeeta. Sydän todellakin täyttä kultaa. Toista hänen kaltaista en ole koskaan tavannut. Siksi tämä tunteiden tuska onkin niin kauheaa.