Minusta on mukavaa olla over 40; isoimmat lainat maksettu, lapset jo suht isoja: Saan olla vähän liian pyöreä, kuin liian laiha (tosin tässä kohtaa vartijaa tarvitaan...). Pahimmat itsetunto-ongelmat ohi, eikä haittaa, vaikka muutama ryppy tai harmaa hius tullut.. Työuraakin jo tehty kiitettävästi, joten nyt on aikaa mietiskellä seuraavaa haavetta tai mitä tahansa; kaikki ovet on avoinna. En vaihtaisi omia vuosikymmeniäni toisiin; en edes taaksepäin.
Ihanaa olla yli 40v!
hannem66
16357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä,nelikymppinen nainen,tunnen taas päinvastoin.Tuntuu siltä,että elämä on ohi.Kukaan mies ei enää katso perään,eikä halua olla missään tekemisissä kanssani.Olen miehille liian vanha, ja he haluavat vain teinityttöjen seuraa.Työkin alkaa tuntua aivan turhalta ja uuvuttavalta.Mikään liikunnallinen harrastus ei enää kiinnosta.Haluaisin vain nukkua pois.
Itsetuntosi pitää saada ylös. ;)
Itse olen 45 vuotias nainen ja olen opetellut rakastamaan itseäni. Siten saan itselleni itsetuntoni hyväksi ja se näkyy päälle päin ja miehet kiinnostuu. ;) Tee siis sinäkin niin. :)
Olen tavannut niin paljon naisia,jotka ovat naimisissa,ja silti he koko ajan iskevät meidän sinkkunaisten ainoita toivoja.Miehet pitävät vain huoraavista naisista.Olen seurannut tätä touhua niin monta vuotta,että voin taata ja alleviivata,että tämä on totta.Naisen pitäisi koko ajan olla iskemässä uutta miestä ja käyttäytyä kuin vamppi.Monet miehet ovat sen sanoneet suoraan.
Luulisi,että kun mieskin vanhenee,olisi uskollinen,yhden miehen nainen kiva kaveri,mutta ei näytä kiinnostavan.
Niinpä olenkin todennut,että parempi olla tämä loppuikä yksin ja odotella,että kuolema korjaisi armollisesti pois toisten upeiden naisten tieltä.
sielunsisareni. Itselläni aivan samanlainen olo.
Olen perheellinen, osa lapsista teini-iässä, osa nuorempia, mieskin löytyy. Silti tuntuu elämäni olevan jo ohi. Jokainen päivä kuluu siitä selviytymiseen.
sama olo. katselen taaksepäin elämätöntä elämää, mutta mut on jotenkin pelastettu siinä mielessä, että tiedän, ettei kaikki ole tässä. Mulla on henkistä tietoa. Ei pelkkää luuloa. ja siksi en ole toivoton. Se on valitettavasti kai harvinaista. Toiset saa kestää enemmän.
sopivia elämänkumppaneita koko ajan ja toiset niin ku mä ei koskaan. Ne nuolet ei vaan osu. Tai kerran osu koko elämässä, mutta se tyyppi lähti toiseen suuntaan kävelee.
et sit ku oikee tulee vastaan niin se ei heti lähde pakoon. Vai mitä? Ei voi olla se oikee, jos lähtee karkuun? Jotkut naiset juoksee perässä sinnikkäästi. Ne on päättäneet roikkua ja kietoutua ja jahdata. Mun mielestä se on väärin. Niistä voi korkeintaa syntyä yksipuolisia roikkumissuhteita.
etsin jotain, mutta en miestä.
kun sen oikein tajuaa, minäkin nainen 49v. elän varmasti parasta aikaa elämässäni, lapset maailmalla, lapsen lapset eämän suola, mutta nyt on aikaa itselle ja puolisolle silloin kun sattuu olemaan kotona. On aikaa matkustella, elää välillä vain itselleen, saa olla itsekäs, pahin uraputki takana ja on aika antaa tilaa nuoremmille, ettei maailma kehity "vanhojen starojen pillin mukaan". Olen samaa mieltä kanssasi "hetkeäkään en antaisi pois" mutta elämä ei ole vielä eletty loppuun päin vastoin. Matkustelen yksikseni ja olen saanut uusia tuttavuuksia , saanut jakaa kokemuksia monien kanssa. Usein ajattelen että sitten joskus vanhana on näitä komelluksia mukava muistella kiikkus tuolissa. Joku tuolla sanoi että elämä ei maistu, nykäse uudesta narusta ja ajattele positiivisesti se ruokkii sinulle varmasti positiivisia kokemuksia.
Lue kirja nimeltä Segred, siinä on monta elämän viisautta ja se auttaa ajattelemaan ja toteuttamaan asioita uudesta näkökulmasta. Iän tuoma itsevarmuus on myös valttia. Itse löysin itselleni harratuksen joka ei ole urheilua, mutta sen myötä sain todella paljon rikkautta elämään, enkä nyt puhu uskonnosta. Tiedän kyllä senkin miltä tuntuu olla masentunut, 10 vuotta sitten tapaturmassa vahingoittuneena ja uudelleen elämään kiinni ottaneena tiedän kuinka pitkä ja kivinen tie myös masennus voi olla. Mutta itse päätin silloin "läpi vaikka harmaan kiven" välillä itketti välillä suututti välillä olin antaa periksi, mutta tänään voin sanoa että vain naisen sisukkuudella nyt elän yhtä elämäni parhainta ja rikkainta aikaa. kiitos siitä kuuluu ystävilleni ja perheelleni, jotka opastivat minut jälleen oikealle tielle, aukaisivat simäni, " ei elämä ole vielä ohi.
Ei yli 40 vuotiaita naisia.
ajattelitko iskeä 30:sen. ajattele vähän, jos takerrut nuoreen. Hän menettää koko loppuelämän. Mahdollisuudenlöytää jonkun jonka kanssa perustaa perhe ja elää vanhaksi. ystäväksikö ajattelit. sekin on ansa.
Kun kiusoittelin sinua tosissani tuossa turkiskeskustelussa niin ymmärsithän ettei se tarkota muuta kuin vain sitä keskustelua, ei esim. tätä?
Varoitin vain etukäteen ettet luulisi minun kiusoittelevan sillä sanonpa suoraan, että sinun kirjoituksiasi tässä viestiketjussa oli kiva lukea.
Tämä siksi että jos seurasit tuota yhtä pitkää juttuketjua, jossa naisväki haukkuu urakalla miehiä niin sinä olet tässä ketjussa mielipiteinesi kuin virkistävä lähde. Arvostan näitä rehellisen oloisia viestejäsi.
Kuule, oletko koskaan oikeasti tutkaillut nettitreffejä, esim. Suomi24:sta? Jos et, suosittelen. Löysin oman morsmaikkuni netitse ja kiinnitin huomioni todellakin ensisijaisesti hänen kirjoituksiisnsa ja niistä esiinpyrkineisiin mielipiteisiin, jotka sitten pitivätkin yhtä todellisen kanssa. Kun tavatessa vielä ulkonäkökin miellytti niin päätin että tässä se on, nainen, jonka takia suljen takia profiilini ja lopetan etsinnät.
Kun pistimme kimpsut ja kampsut yksiin, valitsimme yhteiseksi kodiksemme hänen asuntonsa, minä myin ok-taloni Maunulasta ja ostin tulevia eläkepäiviämme varten kortteerin Mallorcalta. Pieniä lapsia meillä ei ole joten panostamme kybällä toisiimme.
Toivotan sulle oikeasti intoa etsimiseen.
no otetaan vähän peruutusta. kyllä ystävistä on iloa oli he sitten vanhempia tai nuorempia. Mut tollanen asenne, etttä laitetaan ihmiset johonkin tollaseen hyötynäkökulmaikäraamiin ei ole inhimillinen. Tää ikä on mulla vähän vaikee, kun en tiedä mitä tekis ei voi ees enää kuvitella mitään ees jotain mikä oikeesti tuskin kiinnostas kuitenkaan. Tää on tätä vaan...pelkkää höpinää netissä. Siinä koko elämä.
voi vaikka alkaa vaan ittekseen ajattelemaan kaikki asiat mahdollisimman negatiivisesti. Kaikki on niin muiden syytä.
Heikot sortuu elon tiellä...Niinhän sitä sanotaan tai sitten se on jostain laulunsanoista.
Sul on joka tapauksessa terve asenne ja se on pirun hyvä jatkoa ajatellen.
Mä en nyt tän enempää kehu tai muuten sust vois tulla vaik leuhka, heheh ;)
Meen vilkaseen tota turkisjuttua, sinne näky tulleen uutta viestiä. Sinäkö?
toi jatkoa ajatellen? On tässä joku jatko. Asiat vähitellen selkiytyy. Viime yönä halasin Dalai lamaa. Hän on myötätunnon lähetti. Siks varmaan.