Hieman on ihmetyttänyt asuntolainakorkokeskustelu tällä palstalla. Moni näyttää povailevan samanlaista laina- ja asuntokaupparomahdusta kuin 90-luvun alussa. Mutta monellako täällä on oikeasti kokemusta asuntokaupoista ja asuntolainoista 90-luvun alussa?
Olin itse asuntovelallinen 90-luvun alussa: ostimme 1991 juuri ennen suurta romahdusta 700 000 markalla 75m2 kolmion Helsingistä Töölöstä, lainaosuus oli noin n. 300 000 markkaa,10-vuoden lainajalla. Asuntolainan lisäksi meillä oli opintolainaa, yhteensä lainaa oli n. 350 000 mk. Nykyrahassa tuo tekee ehkä 100 000 euroa. Meidän onneksemme asuntolainamme oli ASP-lainaa, jonka korko ei noussut pilviin markkinakorkojen lailla: korko oli meillä muistaakseni 6-7% paikkeella. Vaikka jouduin jonkun aikaa työttömänä elämään peruspäivärahalla (olisiko ollut 55mk /päivä?) pärjäsimme lainoinemme laman läpi tuolla korkotasolla. Osin johtuen siitä, että vaimoni ei joutunut työttömäksi, ja minäkin onnistuin saamaan töitä suht. koht. nopeasti. Meitä auttoi myös pankki, joka antoi meidän muutaman kerran olla lyhentämättä lainaa, kun tilanne oli vaikein. Laman ollessa pahimmillaan meidän oma osuutemme asuntomme arvosta oli lähellä nollaa: asunnon arvo melkein puolittui ja oli lähes sama kuin meidän laina: runsaat 300 000mk. Muistan että noina aikoina olisi saanut 112m2 asunnon naapuritalosta 540 000 markalla... Mutta kun eromme yhteydessä myimme asunnon 1998 oli sen arvo jo noussut melkein miljoonaan markkaan. Emme siis menettäneet mitään, joskaan emme tehteen suurta voittoakaan. Pointti on se että tavallisten ihmisten asuntokaupat eivät ole, eivätkä saisi olla, mitään "sijoittamista". Asunto hankitaan asumista varten, ja se myydän kun asumisen tarve muuttuu - tai jos huonosti käy esim. työttömyyden yhteydessä pakon edessä.
Uudessa perheesämme meillä on n. 90 000 euroa lainaa, siitä n. 60 000 asuntolainaa, loput mökkilainaa. Lainat ovat kolmessa osassa, joista kaksi ovat sidottu 5-vuoden korkoon, ja yksi osa yhden vuoden euriboriin. (Pankkimme antoi muuten meidän vaihtaa viitekorkoa ilman mitään kustannuksia.) Mikäli liittomme kestää - ja hyvältä näyttää - voimme hyvinkin ajatella asuvamme loppu-elämämme nykyisessä asunnossa, eikä mitään syytä siinä tapauksessa pitäisi olla mökin myynnillekään. Joten asuntojen ja kiinteistöjen hinnat ehtivät sinä aikana ailahdella varmaan useampaankin kertaan molempiin suuntiin; se ei sinäänsä meitä haittaa tai hyödytä. Emme ole suurituloisia, käteen meillä jää yhdessä ehkä 3000 euroa kuussa, mutta laskelmiemme mukaan meillä ei pitäsi olla mitään ongelmia vaikka korko nousisikin 1-3%.
Voisiko muuten joku tämän mainion keskusteluryhmän suurista ja rääväsuisista talousviisaista ystävällisesti tehdä konkreettisen vertauksen talouden tilasta ja rakenteista 1991 ja 2004?
Itse ymmärrän suunnilleen tämän verran:
Onko meillä 2004 näkyvissä yksi mammme historiamme jyrkimmistä laskukausista kuten oli 1991? Onko meillä itsenäistä valuuttaa jota ulkopuolisen keinottelun vuoksi uhkaa jättidevalvaatio, ja sitä myötä ulkomaanlainoissa olevien yritysten massakonkurssiaalto, joka puolestaan johtaa jättityöttömyyteen? Onko Nokia 2004 kaatumassa kuten Neuvostoliitto 1991 - nykyisen ja silloisen Suomen ulkomaankaupan kulmakiviä? Voiko Suomen Pankki 2004 käyttää itsenäisesti korkoasetta meidän pienen talousalueemme talouspolitiikassa - onko realisistista ajatella että korot nousisivat esim.15 prosenttiin kuten 90-luvun alussa? Euroopan keskuspankki, kuten Yhdysvaltojen, käyttää korkoja mm tasatakseen suhdanteita: matalasuhdanteessa korko laskee, korkeasuhdanteessa korko nousee. 90-luvun alun lamassa oli se piirre että korko nousi vaikka suhdanne laski? Jos korko nyt lähtee nousuun (jotta ylikuumentuminen saataisiin hillityä (missäpäin Eurooppaa muuten on talouden ylikuumentumista?)), niin seuraako siitä todellakin työttömyyttä, kuten 90-luvun alussa? Ja jos oikeasti tulee matalasuhdanne, seuraako siitä korkojen nousu (kuten 90-luvun alussa)?
Historiassa on se huono puoli että siitä on hyvin vaikeata oppia: historia ei toista itseään. Joka hetki, joka aika on erilainen ja olosuhteet väistämättä erilaisia. Ennen kaikkea historia ei anna viitteitä tulevasta: tulemme kerta toisensa jälkeen ihmettelemään kuinka tulevaisuudesta tulikin niin täysin erilainen kuin mitä luulimme oman kokemuksmme (historiamme) perusteella. Siksi varovaisuus on aina hyve. Myös tietenkin lainanotossa.
Olin itse asuntovelallinen 90-luvun alussa: ostimme 1991 juuri ennen suurta romahdusta 700 000 markalla 75m2 kolmion Helsingistä Töölöstä, lainaosuus oli noin n. 300 000 markkaa,10-vuoden lainajalla. Asuntolainan lisäksi meillä oli opintolainaa, yhteensä lainaa oli n. 350 000 mk. Nykyrahassa tuo tekee ehkä 100 000 euroa. Meidän onneksemme asuntolainamme oli ASP-lainaa, jonka korko ei noussut pilviin markkinakorkojen lailla: korko oli meillä muistaakseni 6-7% paikkeella. Vaikka jouduin jonkun aikaa työttömänä elämään peruspäivärahalla (olisiko ollut 55mk /päivä?) pärjäsimme lainoinemme laman läpi tuolla korkotasolla. Osin johtuen siitä, että vaimoni ei joutunut työttömäksi, ja minäkin onnistuin saamaan töitä suht. koht. nopeasti. Meitä auttoi myös pankki, joka antoi meidän muutaman kerran olla lyhentämättä lainaa, kun tilanne oli vaikein. Laman ollessa pahimmillaan meidän oma osuutemme asuntomme arvosta oli lähellä nollaa: asunnon arvo melkein puolittui ja oli lähes sama kuin meidän laina: runsaat 300 000mk. Muistan että noina aikoina olisi saanut 112m2 asunnon naapuritalosta 540 000 markalla... Mutta kun eromme yhteydessä myimme asunnon 1998 oli sen arvo jo noussut melkein miljoonaan markkaan. Emme siis menettäneet mitään, joskaan emme tehteen suurta voittoakaan. Pointti on se että tavallisten ihmisten asuntokaupat eivät ole, eivätkä saisi olla, mitään "sijoittamista". Asunto hankitaan asumista varten, ja se myydän kun asumisen tarve muuttuu - tai jos huonosti käy esim. työttömyyden yhteydessä pakon edessä.
Uudessa perheesämme meillä on n. 90 000 euroa lainaa, siitä n. 60 000 asuntolainaa, loput mökkilainaa. Lainat ovat kolmessa osassa, joista kaksi ovat sidottu 5-vuoden korkoon, ja yksi osa yhden vuoden euriboriin. (Pankkimme antoi muuten meidän vaihtaa viitekorkoa ilman mitään kustannuksia.) Mikäli liittomme kestää - ja hyvältä näyttää - voimme hyvinkin ajatella asuvamme loppu-elämämme nykyisessä asunnossa, eikä mitään syytä siinä tapauksessa pitäisi olla mökin myynnillekään. Joten asuntojen ja kiinteistöjen hinnat ehtivät sinä aikana ailahdella varmaan useampaankin kertaan molempiin suuntiin; se ei sinäänsä meitä haittaa tai hyödytä. Emme ole suurituloisia, käteen meillä jää yhdessä ehkä 3000 euroa kuussa, mutta laskelmiemme mukaan meillä ei pitäsi olla mitään ongelmia vaikka korko nousisikin 1-3%.
Voisiko muuten joku tämän mainion keskusteluryhmän suurista ja rääväsuisista talousviisaista ystävällisesti tehdä konkreettisen vertauksen talouden tilasta ja rakenteista 1991 ja 2004?
Itse ymmärrän suunnilleen tämän verran:
Onko meillä 2004 näkyvissä yksi mammme historiamme jyrkimmistä laskukausista kuten oli 1991? Onko meillä itsenäistä valuuttaa jota ulkopuolisen keinottelun vuoksi uhkaa jättidevalvaatio, ja sitä myötä ulkomaanlainoissa olevien yritysten massakonkurssiaalto, joka puolestaan johtaa jättityöttömyyteen? Onko Nokia 2004 kaatumassa kuten Neuvostoliitto 1991 - nykyisen ja silloisen Suomen ulkomaankaupan kulmakiviä? Voiko Suomen Pankki 2004 käyttää itsenäisesti korkoasetta meidän pienen talousalueemme talouspolitiikassa - onko realisistista ajatella että korot nousisivat esim.15 prosenttiin kuten 90-luvun alussa? Euroopan keskuspankki, kuten Yhdysvaltojen, käyttää korkoja mm tasatakseen suhdanteita: matalasuhdanteessa korko laskee, korkeasuhdanteessa korko nousee. 90-luvun alun lamassa oli se piirre että korko nousi vaikka suhdanne laski? Jos korko nyt lähtee nousuun (jotta ylikuumentuminen saataisiin hillityä (missäpäin Eurooppaa muuten on talouden ylikuumentumista?)), niin seuraako siitä todellakin työttömyyttä, kuten 90-luvun alussa? Ja jos oikeasti tulee matalasuhdanne, seuraako siitä korkojen nousu (kuten 90-luvun alussa)?
Historiassa on se huono puoli että siitä on hyvin vaikeata oppia: historia ei toista itseään. Joka hetki, joka aika on erilainen ja olosuhteet väistämättä erilaisia. Ennen kaikkea historia ei anna viitteitä tulevasta: tulemme kerta toisensa jälkeen ihmettelemään kuinka tulevaisuudesta tulikin niin täysin erilainen kuin mitä luulimme oman kokemuksmme (historiamme) perusteella. Siksi varovaisuus on aina hyve. Myös tietenkin lainanotossa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
350000 mk ei ole 100000 euroa tänään,
vaan about 71000 euroa.
http://www.nordea.fi/fin/hen/sasi/rahanarvo_taulukko.asp?navi=sasi
Oli miten oli, jos korot nousevat ja hinnat laskevat, kannattaa odottaa hintojen laskua.
Velkaa tarvitsee sitten vähemmän.
Kannattaa nyt funtsata, miten haluaa
elinkaarivarallisuuttaan kasvattaa.
Jos hinnat romahtavat ja velat jäävät,
voi uusköyhyys yllättää :)
mutta ei aivan poikkeuksellista tällä palstalla.
"Asunto hankitaan asumista varten, ja se myydän kun asumisen tarve muuttuu - tai jos huonosti käy esim. työttömyyden yhteydessä pakon edessä."
Tuossa sanoit sen, minkä pitäisi olla selvää itselleen asuntoa ostavalle.
Ne rääväsuut paskanjauhajat täällä tuskin tulevaisuudessakaan omistavat mitään, mutta kunhan nyt aikansa kuluksi lässyttävät.
"Asunto hankitaan asumista varten, ja se myydän kun asumisen tarve muuttuu - tai jos huonosti käy esim. työttömyyden yhteydessä pakon edessä."
Entäpä, jos joutuu myymään laskevin kurssein.
Velat jää, asunto lähtee, pitele sitten itkuasi.
Ensinnäkin todella vilpitön kiitokseni viestiketjun avaajalle - uskoni ihmisen (jopa keskustelupalstan kirjoittajan) kyvykkyyteen harjoittaa älyllistä ajattelua, palautui edes osittain! Kiitos vielä.
"Voi itkulle" toteaisin puolestani niin, että jos asunnon ostosta haaveileva tarttuu kysymykseen "Entäpä, jos joutuu myymään laskevin kurssein...", hänen kannattaa mielestäni hyljätä koko ajatus asunnon ostosta. Kauppaan sisältyy aina riskejä, joihin ei voi missään markkinatilanteessa 100-prosenttisesti varautua. Ja jos kaupan edellytyksenä siis olisi tuollainen täydellinen riskittömyys, sen voi tosiaankin unohtaa. Muuten joutuu elämään elämänsä läpi itku kurkussa eikä se liene kenenkään mielenterveydelle hyväksi.
Järkevä ostaa itselleen asunnon asumista, ei keinottelua, varten arvioituaan ensin maksukykynsä ja muut lyhyen tähtäimen riskit. Pitkän aikavälin korkoihin ja hintakehitykseen sisältyvät riskit sen sijaan on vain hyväksyttävä tai jätettävä asunto ostamatta.
Vuosi 1991 ei ollut "juuri ennen suurta romahdusta". Silloin oltiin jo tukevasti keskellä kysyntälamaa.
Juuri ennen suurta romahdusta maksettiin esim. Espoon Matinkylän betonilähiön 75 neliöisistä noita 700 tmk:n hintoja. Pyyntöhinnat liikkuivat tuon kokoisista asunnoista Matinkylässä silloin jopa 800 tmk:n hujakoilla. Näiden huippuhintojen aikaan normaali 75 m2 Töölössä maksoi huomattavasti enemmän.
terveisin rääväsuu ;-)
ben milloinkas lähdetään asunto-ostoksille.
Vielä on aika tuoreessa muistissa.90 luvun alku oli todella hirveetä lainan korko oli meillä parhaillaan 15.6% . Silloinen hallitus mm.Herra viinanen kertoi, että talous lama johtuu tavallisista kuluttajista.Olinko minäkin tavallinen kuluttaja joka osti perheelleen asunnon?.Anteeksi ,että tämä henkilöityy Herra viinaseen , mutta hänhän oli syytäjien etujoukoissa palkansaajaa leimaamassa.Hänen kommenttinsa tuolloin "tavallinen palkansaaja on viettänyt kulutusjuhlaa" .Eihän silloinen lama johtunut suinkaan tästä vaan casino talouden pelimiehistä mitä pankit rahoittivat. kuuluisat esim tiku ja taku ( tavalliset veron maksajat maksoivat pankkituen muodossa heidän huijauksensa)esimerkkinä johtivat silloiseen ahdinkoon.Nykyaikana on lähes tulkoon mahdotonta ,että korot noussisivat 10%. siitä huolehtii muut yhdessä , Eikä suomen pankki.Silloin Suomi oli konkurssissa , Onneksi ei hiljattain mennyt vakuutusyhtiöitä selvitys tilaan . Silloin myös hirviteltiin 10.000 mk.n neliöhintoja asunnoissa , mutta silloin olisi vaan pitänyt ottaa enemmän lainaa nyt olisi rikas.
Ei nyt.
Kyllä on nuo ajat mielessä kun 7 vuotta maksoin
lainaa ja korko oli 13,95.
Älkää Hyvät Ihmiset ostako nyt 90 000euron taloa
180 000 eurolla, SILLÄ kun korot nousevat (ja ne nousevat), olette liemessä.
Odottakaa kunnes asuntojen hinnat laskee (ne laskevat).
Itsellä meni aikoinaan hyvin, sain talon myytyä oikealla hinnalla helposti, velkaa en jäänyt, nyt asun vuokralla.
Myymästäni talosta ,90 000 e, pyydetään nyt n. 220 000 euroa ! Kuinka puolilaho, homeinen talo
voi olla noin arvokas. Miettikääpä ostajat ja jarrutelkaa hieman ostopäätöstä tehdessänne.
Olisit nyt odottanut vähän aikaa niin olisit saanut siitä puolilahosta hometalosta ainakin 300 000. Taitaa harmittaa :o)
P.S Muuten olen sitä mieltä että asuntojen hinnat nousevat vielä ainakin 5 vuotta koska korot pysyvät alhaalla tuon ajan.