tämän osaton viestittäjät. Tänään Inhimillinen tekijä TV kakkosella. Keskustellann asiasta huomenna, ellei sitten seriffi harmissaan poista tätä viestiä. En vaan tiedä miksi poistaisi. Siitäkin voimme keskustella sanan vapauden puolesta.
Teille myös
2010 03 07
351694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
SEURAAVA LÄHETYS [ Päivitetty: 05.03.2010 ]
Vieraana Katriina Järvinen, Teuvo Moisa
ja Soili Juntumaa Kuva: Laura Pohjavirta
ANKARA USKO
Sunnuntaina 7.3.2010 klo 21:00 YLE TV2
Ankara usko –nimisessä Inhimillisen tekijän jaksossa puhutaan siitä, miten lapsi kokee vanhempiensa uskonnollisuuden. Helena Itkosen vieraina on kolme erilaisesta uskonnollisesta kodista lähtenyttä. Katriina Järvisen vanhemmat olivat helluntailaisia saarnaajia. Katriina kertoo ohjelmassa miten hän lapsena pelkäsi Jeesuksen toista tulemista, jota odotettiin millä hetkellä tahansa. Soili Juntumaa taas pelkäsi ankaraa ja arvaamatonta rovasti-isäänsä.
Sekä Soili että Katriina tunsivat syyllisyyttä ja kelpaamattomutta, koska olivat vilkkaita ja kyseleväisiä tyttöjä. Nämä tunteet ovat seuranneet heitä aikuisuuteen asti.
Illan kolmas vieras on entinen lestadiolainen Teuvo Moisa, jota nuorena ahdisti kadotuksen pelko syntien vuoksi. Sekä kadotuksen että rangaistuksen pelko on tuttua myös Katriinalle ja Soilille.
Illan keskustelijat kertovat kukin omat rimpuilunsa kipuillessaan irti kodin painolasteista. Jokaisella on ollut oma tiensä, mutta yhteistä kaikille on ollut vapauden etsintä ja seksuaalisuuden ja rakkauden nälkä. Sekä Soili Juntumaa että Katriina Järvinen kertovat vasta keski-iässä löytäneensä itsensä, tunteensa ja tahtonsa. Teuvo Moisa myöntää, että oma prosessi on vielä kesken.
Ohjelmassa puhutaan myös hengellisestä väkivallasta ja siitä miksi se on henkisen väkivallan tehokkain muoto. Perheissä ei ollut tapana puhua uskon asioista, ne otettiin annettuina. Ohjelmassa kysytään myös pitäisikö lapsilla olla uskonnon vapaus.
Ohjelma on myös katsottavana YLE Areenassa, yle.fi/areena.
Kansanedustajanakin tunnettu Antero Juntumaa, soilin isä, oli vakava uskovainen pappi.
Minun rippipappini v.1965
Nyt on syytä heti teroittaa sitä seikkaa, että lihan vapaus ei ole ollenkaan sama asia, kun uskon kautta Kristukseen saavutettu rauha sydämessä ja omassatunnossa.
Lasten kasvattajan on kuitenkin tärkeätä tajuta ettei omaa lasta saa väkisin uskoon. Jos lapsen sydämessä asuu synninrakkaus, niin eihän se sieltä lähde tiukkoja rajoja asettamalla.
Niin nurinkuriselta kun se saattaa vaikuttaa, niin uskovan vanhiman on kunnioitettava lapsensa omaa tahtoa vaikka hän tahtoisi elää synnissä korviaan yöten ja mennä aikanaan kadotukseen ilman uskoa Kristukseen.
Pyhä Henki herättää synnintunnon (kenelle herättää) ja johdattaa katumisen ja parannuksen kautta uskon tielle. Silloin synti ei enää maitu hyvältä. Mutta toinen ei voi uskoa antaa, ei edes vanhin lapselleen, tämä on tärkeätä muistaa.
vaikka on pappi, niin on varmaan jotain häiriöitä lapsuudestaan, kun on kaksikertaa eronnut avioliitosta.
Katariina taasen pääsi kuin koira veräjästä kun lähti pois aikanaan piiristä mikä hänen nuoruudensa pisti pilalle. Kyllä hänestäkin huomasi, että vaurioita on tullut, vaikka hän väitti kovasti olevansa ajan tasalla.
Teuvo taas oli selvästi avuton vastailemaan omista sekavista tunteistaan. Mutta miehen vietti veti myös pornon salaperäiseen maailmaan, ja se häntä kovasti hämmensi. Muuten hänestä voi tulla ehjä kansalainen jos vain pelailee jääkiekkoo ja on poissa isänsä vastustuksesta huolimatta kokouksissta.
Raittius on hänelle plussaa, sitä hän sekavasti selosti.
Kyllä tv täyttää sen aukon elämääsi, jonka haluat pois laittaa oikeasta elämästä, sillä se on sen tarkoitus.
Tämä keskustelukanava on jotain muuta, kun tv:n mainostuskanava. Ehkä keskustelusi olisi oikeassa paikassa tuolla : http://keskustelu.suomi24.fi/debate/14
Siellä on tv keskustelut.
Ehkä sinun tulisi kirjoittaa sinne?
TV ei ole kiinnostava, koska se on suunnattu niille, joilla on elämä hukassa ja tarvitsevat sisältöä elämäänsä.
Toiset ottavat tässä vaiheessa Raamatun käteensä, rukoilevat Jumalaa kiitellen, huokaillen ja mahdollisesti löytävät itselleen sen, mitä oikeasti tarvitsevat.
Näinhän Jeesus sinua opetti! Vai opettiko sittenkään.
Tervetuloa keskustelemaan siitä mitä lakihenkisyys saa aikaan lastenkasvatuksessa.
Toki muitakin kipeitä aiheita on, kuten alkoholismi, vastuuttomuus perheväkivalta lasten huostaanotot etc.
Ilolla olen pannut merkille että myös avioeroperheiden ja alkoholistien lapset ovat tulleet esiin ja kertoneet tuskistaan.
Uskovan perheen lapsena olen aina eri keskusteluryhmissä joutunut toteamaan kasvaneeni pumpulissa muihin verrattuna. Joten kiitos Jeesukselle, en vaihtaisi osaani jonkun epäuskoisen perheen lapsen kanssa.
aika kummallista tämä...Ehkä olen ihan hakoteillä, mutta viimeisestä lauseestasi mulle tuli mieleen Laestadiuksen saarna, jossa hän puhuu fariseuksesta. "...en ole huora, Jumalan kiitos, en ole varas, Jumalan kiitos..."
Voin kertoa, että olen myös uskovan perheen lapsena kasvanut, mutta pumpulista en tiedä mitään. Olisin elämässäni lukemattomat kerrat vaihtanut osaani epäuskoisen tai minkä tahansa muun tavallisen perheen lapsen kanssa - se vain ei ole mahdollista.
Ei Jumalalle ole mikään ongelma kutsua omiaan sieltä, missä he ovat - he kuulevat Hänen äänensä ja seuraavat Häntä olivat he sitten uskovaisen tai uskomattoman kodissa kasvaneita.
Ei uskova koti merkitse automaattisesti onnea ja autuutta, ei myöskään uskomaton koti päinvastaista...Mutta vaikeat asiat opettavat monenlaista, vaikka kukaan ei niitä elämäänsä haluaisikaan.
Leimasit kuitenkin
Tuo oli sinun mielipiteesi. Minun vanhurskauteni on Jeesus Kristus, hän on täydellinen, häntä en todellakaan vaihtaisi sinun Jumalaasi. Vertaisryhmissä toimivana minulla on selkeä käsitys siitä miten muiden lapsuus on ollut, ja voin objektiivisesti verrata sitä omaan lapsuuteeni.
Jeesuksessa on pelastus sillekin ihmiselle jonka lpsuus on ollut ankea. Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon.
Omahyväisiltä itseriittoisilta fariseuksilta jota sinä edustat mielipiteinesi en ole koskaan kiitosta saanut, enkä odota sitä. Sen sijaan saarnaan parannusta, se synti on nimittäin kaikista synneistä katalin synti. Omavanhurskaus on syöpä kristittyjen keskellä silloin, kun taudinkantaja ei itse tiedosta tilaansa ja pidä syntiä syntinä.
Jeesus on Herra, ainoa Herra ja syntisten pelastaja. Joka hänen luoksensa tulee sitä hän ei heitä pois, vaan vie kanssaan iankaikkiseen elämään. Omavanhurskaus ei muuhun kykene kuin tyhjästä ylpeilemiseen eristräytymiseen ja rakkaudettomuuteen joka hajottaa seurakuntia.
Synnistä saarnataan parannusta siksi, että ihmiset kääntyisivät Jeesuksen puoleen ja pelastuisivat. Omahyväisyydellä ei pääse parhaimmillaankaan kuin tuskaan ja vaivaan. Kenen kannattaa rakkentaa autuutensa itsensä varaan? Ei luulisi kenekään kannattavan, mutta omahyväisyydestä pidetään siitä huolimatta lujasti kiinni, aivan kouristuksenomaisesti. Jos sitä ryhdytään riisumaan että voitaisiin pukeutua Kristuksen lahjavanhurskauteen, niin siitä nousee aivan valtava meteli.
Olin kerran kirkossa ja siellä pappi kehotti jokaista rukoilemaan omaa jumalaansa. Sinä myös?
Taidamme olla aika subjektiivisia kuitenkin - mutta jokaisen täytyy vertailla vain sitä, mitä hänellä on tai on ollut. Muutahan hänellä ei ole!
"...tyhjästä ylpeilemiseen eristräytymiseen ja rakkaudettomuuteen joka hajottaa seurakuntia."
Jaajaa, niinniin, aivan aivan...Kukahan siihen onkaan syyllistynyt? Et sinä kuitenkaan?
Häntä minä rukoilen Jeesuksen nimessä kuten hän on käskenyt. Hallelujaa, Jumala kuulee rukoukseni ja on aina vampis auttamaan kun hänen apuansa tarvitsen. Kiitos Jeesus!
Mitä es.lestadiolaisuuteen tulee, niin lapinvanhimmat yhdessä hännystelijöidensä kanssa ovat eturivin hajoittajia esikoislestadiolaisuudessa. Minun seurakuntani väkimäärä on miljoonia, esikoislestadiolaisuus on siitä ainoastaan muutamia promilleja. Sitä seurakuntaa eivät ihmiset pysty hajottamaan se on Jeesuksen ruumis maan päällä. Kaikki sen jäsenet tunnustavat Jeesuksen Jumalan pojaksi ja sydämessään uskovat että Jumala on Poikansa kuolleista herättänyt. Jeesus on Herra, hallelujaa!
Teidän nahkapäähaukkojenkin (syntikytät) olisi hyvä kokoontua sinne missä Raato on. Sinne kotkat kokoontuvat.
tulee mieleen se, mitä tarkoitetaankaan toisella käskyllä?
Eläpäs niputa minua minnekään - et tiedä oikeasti mitään - arvailet vaan!
Mutta voit kyllä sanoa minua nahkapäähaukaksi, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Ei haukku haavaa tee...
Erikseen ketään yksilöimättä. Jos itsessä ei ole niin paljon vikoja, että ehtii muiden vikoja vahtaamaan, niin silloin ei todellisuudessa ole vielä herännyt lain kautta synnintuntoon. Vasta kun synti on niin suureksi tullut että alkaa tarvitsemaan Jumalan armoa, silloin loppuu ,yös toisten vikoileminen.
Kuka tässä leimasi? Sinä!
Kerrataan: Kirjoitat Jeesuksen seuraajalle ilkeästi vihjaillen monista jumalista. Jumalan armosta ja kristuksen ansiosta armosta vanhurskaalle kirjoitat, kuin itsellesi tulisi kirjoittaa: "Kiitos etten minä ole sellainen kun tuo tuossa." Sokeako olet vai miksi tuollaisia Jumalan armoa ja Kristuksen ansiota halveksivia viestejä kirjoittelet?
Eikös Jeesus sanonut, että jos silmäsi vielletee sinut.. TUHOA SE silmäsi !
Parempi mennä ilman silmää taivaaseen, kun silmän kanssa helvettiin.
Lienet Jeesuksen jälkeen ensimmäinen ihminen jos todella näin on. Itse en usko satuihin hyvästä, itsensä hallitsevasta ihmisestä.
Eikös koko elämä ole parannuksentekoa? Niin olen sen käsittänyt. Sitä pitäisi tehdä joka päivä - joka päivä siihen on aihetta yllin kyllin!
Kirjoittaja vain sanoi jotenkin niin, että minulla on eri jumala kuin hänellä - siitä tuo monijumalajuttu!
Kyllä tosiaan mulla on vikoja ihan omiksi tarpeiksi. Emme varmaan nyt ymmärrä toisiamme ollenkaan. Sanoin vain sen, mitä tuli mieleen noista kirjoituksista. Ja kun tuli niin tuli - ei siinä sen ihmeempää!
Olen varmaan myöskin paitsi viallinen myös sokea monissa asioissa. Se on totta.
Mutta en ole halveksinut Jumalan armoa ja Kristuksen ansiota - jos olet niin käsittänyt, en voi sille mitään!
Kaunista kevätpäivää sullekin!
Sanoiko Jeesus jotakin vai ei?
Aivan sama mitä satuja uskot tai et.
Jeesus antoi ohjeita.
Tunnustatko Jeesuksen Jumalan pojaksi?
Minä olen jo sen ikäinen , että kun olen kuunnellut vanhoja saarnaajia , olen päässyt sellaiseen käsitykseen
(suomalaiset ) että he ovat sanoneet näin, silloinkin kun elämä on jollakin lailla hymyillyt , se on vain
tuntunut siltä eli se on ollut tuskaa ja vaivaa. Tässä tarkoitetaan sitä että parhaissa tapauksissakin se on
ollut tuskaa ja vaivaa.
Juuri siitä veli kirjoitat , että lauseesi sopii niihin jotka kulkevat parhaitten puhuvien perässä
heidän mielestään ( siis tiukkikset ) jotka minä lasken kaikki omavanhurskaiksi . Kyllä siinä on rakkaus
kaukana , siis lähimmäisen rakkaus , jota uskovaisen pitäisi kuitenkin noudattaa.
Olet oikeassa. Jeesuksen käsky oli se että rakasta lähimmäistäsi. Toisaalta oli tiukkiksia tai ei, niin ei sen pitäisi vaikuttaa meihin tai rakkaudenkäskyyn.
Aivan olet samalla aalto pituudella
Kun luen kirjoitustasi, siitä saisi kuvan, että uskoisit Jeesukseen. Olet kuitenkin osoittelemassa muita kovin kärkkäästi ja rakkaudettomasti.
Miten siis voit kuvitella rakkauden tavoittavan sinua, kun et ymmärrä siitä mitään.
Ihminen joka on löytänyt itsensä rakkaudesta ( Jumalan armosta) , ei ilkeile muille.
Etsi siis rakkaus. Rakastaen pitäisi voida kirjoittaa vaikka viholliselle saati sitten ihmisille.
Rakasta lähimmäistäsi. Rakastatko todellakin?
Paljonko siitä on ollut sinulle hyötyä, kun olet seurannut parannussaarnan aikana vain muita?
Olen saanut ilkeilevistä viesteistä ihan tarpeekseni. Myös sinun viestisi on erittäin ilkeilevä ja vihjaileva. Missä siis on rakkautesi, onko sitä?
Minun elämäni kestää vertailun krnrn hyvänsä kanssa ei ole ongelmaa, olen vanhurskas pyhä ja puhdas Jeesuksessa kristuksessa, enkä turvaa lihaan. En omaani enkä toisten lihaan. :-)))
Sumutusta ja kiertelyä, sekö on hyvä?
Sekö on sitä mitä Jeesus on opettanut ?
Ihan rakkaudella lähestyin sinua ja viestiäni uudestaan lukiessa ymmärränkin, että se saattaa olla lihasi ylpeys joka sinua pakottaa rakkaudettomaksi.
No, se ei ole minun ongelma vaan sinun. Joudut taistelemaan syntisi kanssa ihan itse. Minulla on muunlaisia syntejä ja heikkouksia. Toki , jotta ymmärrän sinua, on se minullekin vähän tuttua, mutta ei ongelmaksi asti.
Jos rakkaudettomuus on ihmisessä ja lähes hyökkäillen kirjoittelee muille, niin olisin sitä mieltä, että ihminen on todella hukassa itsensä kanssa.
Voin kertoa sinulle että kaikilta osin elämäni kestää vertailun sinun elämäsi kanssa. Myös rakkaus lähimmäisiin.
Viestisi oli mustamaalaava, eikä kuvaa minua lainkaan sellaisena kun olen.
Vastaan jokaiseen vistiin sillä tavalla, kun laadittu viesti edellyttää. Sinun viestisi edellytti huomion kiinnittämistä sinun ilkeilyysi. Viesti jota arvostelit rakkaudettomaksi, ei liittynyt sinuun millään tavalla.
Rakkaus kulkee aina totuuden kanssa rintarinnan.
Jeesus sanoo monia asioita samoin , siis että yhden käskynminä annan terille , ei vain tuota Rakastamisen
asiaa ja tässäkin kohtaa missä niin sanottiin , oli sana Yhden käskyn minä annan teille .
No ei tietenkään se vaikuta , että onko tiukkiksia vai ei , vaan se vaikuttaa onko rakkautta ja millaista .
Kyllä joo, M utta ei ilkeillen jota olen myös havainnut .
Tuossa aiemmin kirjoitin jo aiheesta. Filmin katsominen netistä ei tuomut aiempiin kannanottoihini mitään varsinaisesti uutta . Usko ei ole jokamiehen kuten Raamattu sanoo, ketään ei voi kasvattaa Jeesukseen uskovaksi tarvitaan henkilökohtainen Jumalan kutsuminen.
Mitä tähn ohjelmaan valittuihin henkilöihin tulee, niin kysymyksessä on (hengellisessä mielessä) ensisijaisesti omavanhurskaus, (joka tarkoittaa ihmisen pyrkimystä vanhurskauttaa itse itsensä omien tekojen omien valintojen ja omien kieltäymysten avulla), josta sitten on seurauksena nämä enemmän taikka vähemmän tarkat yhteisön ja yksilöiden omaksumat traditionaaliset säännöt ja dokmit. Josta sitten edelleen seuraa se, että uskovan perheen lapsen identiteeksi yritetään kasvattaa vanhempien edustaman seurakunnan YHTEISTÄ identiteettiä. Esikoislestadiolaisuudessa tätä identiteettiä kutsutaan nimellä "yhteinen ymmärrys". Todellisuudessa on kysymys yhden taikka useamman muita dominoivan johtajan mielipide ja tulkinta asioista.
Lapsen elämää ohjataan ulkoa päin JOKA TAPAUKSESSA hänen lapsuutensa ajan, kodin ilmapiiri ohjaa lapsen sisäistä ja ulkoista elämää uomiinsa. Olkoo kysymyksessä ateistiperhe taikka uskovainen perhe, niin tilanne on LAPSEN KANNALTA hyvin samankaltainen. KASVU AIKUISUUTEEN, siis omaan henkilökohtaisdeen aikuiseen ajatteluun, ON AINA KIPEÄ ja MONIVAIHEINEN PROSESSI.
Sanon jonkun sanan tähän väliin. minulla ja sisarellani on aivan erilainen kokemus lapsuudesta, vähän yli vuosi ikäeroa. toinen koki ankarana ja rajoittavana. minä taas koin olevani perheessä jossa välitetään(vaikka ei tunteista keskusteltukaan) ja kannustetaan.vielä nytkin aikuisena auttaa ja lohduttaa ja rohkaisee kun muistan omaa lapsuutta. Kai meillä oli erilainen käyttöjärjestelmä. Ei voi vanhemmat antaa uskoa lapselle, mutta opastaa voi . harkitusti ja taidolla ja maltilla ja kärsivällisyydellä.
"Erilainen käyttöjärjestelmä". :-)))
Toisella Windows ja toisella Linux.
Tässäpä se juuri on, ketään ei voi uskovaksi kasvattaa, se on Jumalan teko että toinen kaipaa jo pienestä asti Jumalaa ja toinen torjuu hänet. Mielenkiintoinen heppu tämä vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut henkilö. Jo pienestä lapsesta asti hän alkoi vakuuttumaan siitä ettei Jumalaa ole. Tyhjästäkö maailmankaikkeus on tullut? Minulle on ollut AINA itsestään selvää, niin kauan kun vähänkään muistan, että Jumala on. Koko 60 vuotisen elämäni aikana en ole elänyt sekuntiakaan vailla VAHVAA Jumalan tuntemista, luita ja ytimiä myöten. Niin selvää on ollut että joku minua suurempi voima ohjaa elämääni. Kiitos Jumalalle, Isä Poika ja Pyhä Henki. Jeesus on tie Jumalan valtakuntaan, iloon lepoon ja rauhaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen!
Oletko koskaan ajatellut tai pohtinut, oliko tytöllä ja pojalla erilainen asema perheessänne? Kohdeltiinko tyttölapsia vain aivan eri tavalla?
Ehkä käsityseronne johtui siitä. Se on ollut ainakin ennen tosi yleistä. "Pojat ovat poikia", niin sanottiin eikä heiltä oikeastaan vaadittu mitään. Tyttöjen elämä oli suurennuslasin alla...
Ohjelmassa esiintynyt helluntailaisessa perheessä kasvanut nainen, sittemmin alan ammattilaiseksi lukenut, antoi minulle paljon lisävalaistusta tähän problematiikkaan. Hän kertoi hyvin siitä, kuinka hänen tunteensa ja tarpeensa hengellistettiin lapsuudessa.
Jos tunteet ja tarpeet eivät vastanneet vanhempien ja seurakunnan häsityksiä oikeista tunteista ja tarpeista, niin ne olivat sielunvihollisesta peräisin olevia tunteita ja tarpeita. Hurmahenkisyydelle on tyypillistä kehon hengellistäminen. Ihmisistä muun muassa ajetaan pois pahoja henkiä erilaisten rituaalien avulla, tämä ei ole peräisin alkuperäisestä kristinuskosta ollenakaan. Siinä puolessa oli hyvänä peilina (ohjelmassa) luterilainen Soili Juntumaa, jonka isän tunsin henkilökohtaisesti. Vieläkin muistan Anteron puheen Oriveden seurakunnan leirikeskuksessa aloittaessani rippikoulua 45 vuitta sitten. Antero sai herätyksen oltuaan sitä ennen tajuttomana muistaakseni useita päiviä, syystä jota en enää muista. Hän oli pappi joka oli elävässä uskossa.
Jos oikein muistan, niin hänellä oli kaikkiaan kahdeksan lasta, vaimonsa Helvin kanssa. Antero ei koskaan nauranut julkisuudessa, vasta ihan vanhoilla päivillään kai hieman. :-) Erään tapauksen muistan hänestä Oriveden kirkossa. Hän lauloi liturgiassa, mutta kuinka ollakaan laulu ei onnistunut nuotilleen. Hän lopetti yrityksen siihen, kääntyi kannoiltaan ja poistui sakastiin kesken liturgian sanaakaan sanomatta. .. No ne on pelkästään hauskoja muistoja ne. :-)
Ohjelmaan palatakseni, siinä esiintyneistä Soili on edelleen uskossa ja muistaakseni kirkkoherrana jossakin seurakunnassa. Tämän toin esiin siksi että terveellä opillisella pohjalla oleva hengellisyys rakentuu aikaa myöten "täyteen miehuuteen", vaikka kasvuympäristö olisi ollut vähän ankeakin lapsen näkökulmasta.
50-60 luvulla kasvatus oli kaikilla ihan erilainen kun nykyisin. Myös ns. "suruttomiksi" leimatuilla.
Juntumaa mainitsikin, että syvä ristiriita tunteiden ja ajatusten maailmassa johtaa helposti mielisairauteen. Lasta ei nähdä omana itsenään vaan hänen täytyy koko ajan yrittää olla jotakin sellaista, mitä toiset haluaisivat hänen olevan. Lopulta hän ei tiedä itsekään, kuka tai mikä on. (Luulen, että sitä tapahtuu kyllä nykyäänkin paljon aivan ilman mitään uskontoja.)
Siinä sitten kuluu koko elämä sitä selvittäessä. Mutta onkohan se pelkästään huono asia sittenkään?
Voiko elämä - tai vanhemmuus - ylipäätään olla täydellistä?
Asiat menee helposti sekaisin. Uskovaiset käyvät lapsuuttaan läpi varmasti paljon enemmän kuin ei-uskovat, jotka ainakin Suomessa pistävät kivut ja surut pullon avulla turruksiin. Suomi on erittäin tunnekylmien ihmisten maa, ainutlaatuisten sellaisten. Lapsia ei ole hellitty eikä rakastettu. En usko että esim, poika jota on isä rakastanut, kasvaisi murhaajaksi tai hirveän väkivaltaiseksi. Rakkauskaan ei poista meistä huonoja ominaisuuksia, mutta ihmisellä on kuitenkin syvä tunne elämän merkityksellisyydestä jos hän on saanut kokea rakkautta ja hyväksyntää.
Nyt kun uskovat ihmiset käyvät läpi tiukkaa lapsuuttaan, paljastuu tosiaan että sisarukset ovat kokeneet asiat hyvinkin erilailla. kaikkea ei voi millään laittaa uskon syyksi vaikka niin mielellään tehdäänkin.
Esim Juntumaa puolustaa seks, vähemmistöjä, hän aivan vakuuttunut että Jumala kyllä rakastaa vaikka eletään täysin Jumalan sanan vastaisesti. Minäkin puolustan seks. vähemmistöjä, nimittäin sillä lailla että he ovat syyttään saaneet tämän ehkä kaikkein raskaimpiin kuuluvan osan. Mutta tiedän että ei ole oikein lähteä toteuttamaan sitä. Piste.
Ei se puuttuva isä löydykään toisesta miehestä, tai äiti toisesta naisesta, vaikka siltä tuntuisi. Ongelma on paljon paljon vaikeampi kuin mitä uskovaisetkaan ymmärtävät. Terapeutit tietävät mitä se asia on. Mutta. Jumalan sana seisoo iankaikkisesta iankaikkiseen ja autuas se joka jaksaa seurata sitä. Hän joutuu kieltäytymään "omasta elämästään" niin kuinJeesus sanoi, mutta loppujen lopuksi tämäkin elämä on siunattua ja ennekaikkea se osa tulevassa maailmassa. Kannatta hetken kieltää itsensä, palkka on äärettömän suuri, sitä ei voi edes käsittää.
Ei itsensä kieltämisestä mitään palkkaa saa.
Raamattu puhuu itsensä kieltämisestä siksi, jotta lähtee "lihanleipojan" sijasta Jeesusta seuraamaan Jumalan armossa ja Jeesuksen Kristuksen sisällisessä tuntemisessa.
Jumalan valtakunta ei ole itsensä kieltämistä, vaan se on rakkautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Jeesus huolehtii kyllä sitten meistä, kun me riipumme HÄNESSÄ. Jeesus on tie totuus ja elämä, lihasta ei TODELLAKAAN löydy Jumalalle viemisiksi tuliaisia, eikä mitään maksuja. Silti moni pettää edelleen itseään
lihanpyhitysopilla. Pitää olla todella sokea, uskoakseen lihastaan löytyvään hyvään ja pyhään. Sellaista ihmistä laki ei ole saanut vielä herättää TODELLISEEN synnintuntoon (kokosyntinen). Siivosyntisyys on vain itsepetosta.
Lisään vain oman käsitykseni. Millään omalla yrityksellä ja kovilla ponnistuksillaan ei taivaaseen päästä, siksi vanhempien vaatimukset ovat harhaan osuneita. Jumala rakastaa meitä ja haluaa vetää meidät luokseen. Ei kukaan pelastu, ellei Jumala häntä vedä. Siksi kaikki ankaruus on pahasta. Teemme oikein, jos vastaamme aina hyvällä mutta silti persoonallisuutemme säilyttäen. Taivaallinen Isämme on hyvä, vaikka maalliset vanhempamme epäonnistuisivat. Olevani rohkealla mielellä.