Olen liian kiltti. En halua suututtaa ketään, ja minulla on tarve olla mukava, joustava ja helppo eikä missään nimessä hankala valittaja. Minulla on omia mielipiteitä, mutta en juuri koskaan tuo niitä esille, sen takia että kuuntelen mielelläni mitä muut sanovat/ehdottavat, ja syrjäytän omat haluni/sanomani jotta sopu/mukavuus säilyisi; samalla kerään sisälleni katkeruutta ja pahoitan mieleni. Tämä rasittaa minua todella paljon, ja kärsin tästä suunnattomasti. Joudun jatkuvasti, jopa päivittäin tilanteisiin, joissa joudun joltakin suunnalta ottamaan suuttumusta vastaan. Toisin sanoen, lähes joka päivä kärsin mielipahasta tilanteen vuoksi. Elämäni on erittäin raskasta; kun pääsen kotiin päivätyöstäni ja eroon niistä murheista siellä, alkavat nämä vapaa-ajan murheet painamaan päälle.
Nyt minulla on käytännön ongelma: Siskoni on lähdössä kesällä lomamatkalle kavereineen, ja myös minut sekä puolisoni on kutsuttu mukaan. Puolisoni ei tule siskoni ja hänen kavereidensa kanssa toimeen, eikä halua lähteä. Ja vaikka sietäisi heitä, hän kaipaa tällä hetkellä lomaa jossa voi olla rauhallisemmin ja hiljaisemmassa ympäristössä.
Ongelma on, että koska sekä puolisoni että sisarukseni ovat molemmat ns herkästi kiivastuvaa tyyppiä, syntyy tällainen tilanne: jos en lähde, joudun selittelemään siskolleni ja muille kavereille että miksi en lähde (yleensä olen ollut mukana, joten he ihmettelevät jos en mene). Siskoni, joka kiivastuu helposti, suuttuu tästä minulle. Jos taas lähden, raivostuu puolisoni minulle, koska hänen mukaansa minun pitäisi haluta viettää aikani hänen kanssaan; suuttumusta ja riitaa on odotettavissa siis sieltäkin.
Tavallisille ihmisille tässä ei ole mitään kummallista: pitää miettiä mitä itse haluaa, tehdä sen mukaan ja piste. Eikö vain? Ja siinä mielessä ongelmani kuulostaa varmasti mitättömältä ja pikkuasian suurentelulta. Voihan siitä osa sitä ollakin, mutta kun sama tilanne toistuu mitä pienimmissäkin asioissa, päivästä/viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen...Minulle tämä tuottaa suuria tuskia, varsinkin kun elämästäni viimeiset n. 20 vuotta ovat menneet tällä tavoin, ja ihmiset odottavat minun tekevän tietyllä tavalla (=olemaan kaikessa mukana), joka ei ainakaan ole se, että sanon mitä haluan ja teen sen mukaan.
En varmastikaan ole ainoa liiasta kiltteydestä kärsivä tapaus. Miten te muut saatte elämänne sujumaan?
Nyt minulla on käytännön ongelma: Siskoni on lähdössä kesällä lomamatkalle kavereineen, ja myös minut sekä puolisoni on kutsuttu mukaan. Puolisoni ei tule siskoni ja hänen kavereidensa kanssa toimeen, eikä halua lähteä. Ja vaikka sietäisi heitä, hän kaipaa tällä hetkellä lomaa jossa voi olla rauhallisemmin ja hiljaisemmassa ympäristössä.
Ongelma on, että koska sekä puolisoni että sisarukseni ovat molemmat ns herkästi kiivastuvaa tyyppiä, syntyy tällainen tilanne: jos en lähde, joudun selittelemään siskolleni ja muille kavereille että miksi en lähde (yleensä olen ollut mukana, joten he ihmettelevät jos en mene). Siskoni, joka kiivastuu helposti, suuttuu tästä minulle. Jos taas lähden, raivostuu puolisoni minulle, koska hänen mukaansa minun pitäisi haluta viettää aikani hänen kanssaan; suuttumusta ja riitaa on odotettavissa siis sieltäkin.
Tavallisille ihmisille tässä ei ole mitään kummallista: pitää miettiä mitä itse haluaa, tehdä sen mukaan ja piste. Eikö vain? Ja siinä mielessä ongelmani kuulostaa varmasti mitättömältä ja pikkuasian suurentelulta. Voihan siitä osa sitä ollakin, mutta kun sama tilanne toistuu mitä pienimmissäkin asioissa, päivästä/viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen...Minulle tämä tuottaa suuria tuskia, varsinkin kun elämästäni viimeiset n. 20 vuotta ovat menneet tällä tavoin, ja ihmiset odottavat minun tekevän tietyllä tavalla (=olemaan kaikessa mukana), joka ei ainakaan ole se, että sanon mitä haluan ja teen sen mukaan.
En varmastikaan ole ainoa liiasta kiltteydestä kärsivä tapaus. Miten te muut saatte elämänne sujumaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.