Olen hyvin vaivautunut, kun nykyisin aina ja joka oaikassa puhutaan siitä, miten vanhukset jätetään yksin, eikä lapset käy katsomassa ja huolehdi heistä. Onkohan kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että siihen voisi olla joku todellinen syy. Olen ollut ainoa lapsi - mutta en mitenkään rakastettu. Pienestä pitäen kaikki mitä tein oli väärin. Asiat olivat jopa siinä pisteessä, etten kotona koskaan voinut puhua mistään ongelmista, ainoastaan siitä jos asiat sujuivat hyvin. Tätä jatkui vielä kun tulin aikuiseksikin. Lisämausteina oli vanhempieni puolelta aina pieni vittuilu, halveksunta ja valehtelu. Minun puheitani ja tekemisiäni vääristeltiin jopa muille sukulaisille, ja niitä sitten sai oikoa. Tietysti tällainen johti sitten siihen, että lapsuudenkodissa käyntini harvenivat ja ovat nyttemmin loppuneet oikeastaan kokonaan.
Nykyisin ottaa todella päähän se iänikuinen lässytys vanhempien huomioimisesta. Unohtamiseen voi aina olla pätevät syyt
Se toisenlainen äiti-lapsisuhde
13
1330
Vastaukset
- Tytär?
Olen elänyt aika tavalla samanlaista elämää. Paitsi minulla on myös sisaruksia. Joskus olen miettynyt sisaruksien kanssa, että meidät lapset kai hankittiin sen vuoksi, että niin oli tapana. Me oltiin kuitenkin aina vaivana, ilmaisia kotiorjia, pienestä jo jotain kotiterapeutteja elikkä kuunneltiin työongelmat, sairaudet, taloudelliset takapakit jne. Kun meille tuli vieraita, meidät lapset haukuttiin heille, miten ollaan laiskoja, ei pärjätä koulussa (ylioppilaita kaikki) ja käyttäydytään huonosti. En aio mitenkään vanhempiani vanhuudessa auttaa tai hoitaa. Meitä kuritettiin fyysisesti, henkinen kiusaaminen oli silti pahempaa. Kaikkia valintojani elämässä on epäilty. Olen pärjännyt hyvin, en vanhempien tuella, vaan siitäkin huolimatta. Isäni on sitä mieltä, että minun pitäisi nyt aikuisena rahallisesti korvata se, mitä minuun on lapsena uhrattu varoja, arvatkaas kahdesti tippukoo mitään? En ole perintöäkään heiltä vailla. He pääsivät minusta 18-vuoden jälkeen eroon ja minä heistä. Ollaan kaikki tyytyväisiä. End Of Story. Pidän niin vähän yhteyttä kun ikinä voin. Käytännössä muutama puhelu vuodessa.
Nyt vaan on vähän niin, että saan selitellä töissä sitä, miksi en mene lomilla vanhempieni luo? Siis mä oon aikuinen ja omat lapsetkin jo olemassa. Miksi mä menisin haukuttavaksi ja mollattavaksi lomallani sinne. Tätä ei voi selittää mm. työkavereille! On se sen verran hankalaa.- myös tytär
Samoja kokemuksia on ollut. Minäkään en aio auttaa vanhempiani tulevaisuudessa. Aloittajan kanssa yhteistä on ollut vanhempien vittuilu, valehtelu, halveksunta ja vääristely. Katkaisin välit vanhempiini lopullisesti reilu vuosi sitten. En vieraile enkä soittele heille.
Minäkin pärjään paremmin elämässäni ilman vanhempiani ja heidän tarkkailuaan. En ole edes kysynyt vanhemmiltani saamani "hoidon" korvaavuudesta. Aion ottaa perintöosuuteni rahana, en materiana.
Minullakin muutama sukulainen ihmettelee asennettani vanhempiini. Olen antanut samanlaisia vastauksia kuin sinä mm. työkavereillesi.
- NowHappy
Oman mielenterveyteni takia minun oli pakko katkaista välit äitiini. Oma henkiset voimavarani eivät enää riittäneet kanssakäymiseen mieleltään epätasapainoisen äitini kanssa. Olen jo aikuinen nainen, mutta vasta nyt pikkuhiljaa omien kriisien kautta ymmärtänyt kuinka sairaassa kodin ilmapiirissä elänyt.
Minäkään en jaa tätä asiaa kuin ihan lähimpien ystävieni kanssa. On vaikea uskoa, että muut ymmärtäisivät tätä.- rakastettu(?)
Mukava kuulla, että on kohtalontovereita (vaikka kyllähän minä sen olen arvannut). Kenellekään ei oikein ole voinut kertoa, että äiti (jäi leskeksi, kun olin 10v) piti minua vain jonkinlaisena lemmikkinä. Selitti aina, miten hirveästi hän minua rakastaa (!), mutta se olisi edellyttänyt, että olisin vielä täysi-ikäisenäkin kaikessa tehnyt pikkutarkasti niinkuin hän halusi. Kaikki harrastukset, työpaikat, ihmissuhteet olisi pitänyt mennä juuri hänen määräämällään tavalla. Ja loppuunsa saakka hän jaksoi saarnata, miten kiittämätön olen, kun en noudata hänen ohjeitaan, jotka hän antoi vain minun parhaakseni. Onko sitten ihme, että en jaksanut jatkuvaa haukkumista kuunnella, ja pyrin mahdollisimman paljon välttämään tapaamisia.
- se tytär
rakastettu(?) kirjoitti:
Mukava kuulla, että on kohtalontovereita (vaikka kyllähän minä sen olen arvannut). Kenellekään ei oikein ole voinut kertoa, että äiti (jäi leskeksi, kun olin 10v) piti minua vain jonkinlaisena lemmikkinä. Selitti aina, miten hirveästi hän minua rakastaa (!), mutta se olisi edellyttänyt, että olisin vielä täysi-ikäisenäkin kaikessa tehnyt pikkutarkasti niinkuin hän halusi. Kaikki harrastukset, työpaikat, ihmissuhteet olisi pitänyt mennä juuri hänen määräämällään tavalla. Ja loppuunsa saakka hän jaksoi saarnata, miten kiittämätön olen, kun en noudata hänen ohjeitaan, jotka hän antoi vain minun parhaakseni. Onko sitten ihme, että en jaksanut jatkuvaa haukkumista kuunnella, ja pyrin mahdollisimman paljon välttämään tapaamisia.
Itse en ole katkaissut välejäni vanhempiini, mutta silti olen kokenut ja koen edelleen vittuilua, haukkumista ja vertailua siskooni. Hän on laihempi, kauniinpi ja muutenkin vain parempi lapsi kuin minä. Minä olen meistä siskoksista vanhempi, ja aiemmin tein aina kuten vanhempani halusivat. Etenkin välit äitiini ovat nyt huonontuneet, kun minä en tee elämässäni mitään oikein. Haluaisin käydä useammin lapsuuden kodissani, mutta henkisesti en kestä jatkuvaa kyttäämistä mitä teen milloinkin. Jos asiat eivät tästä parane joudun ottamaan todellakin ison eron vanhempiini. Asiaa ei yhtään helpota se, että taloudellisista syistä joudun asumaan siskoni kanssa samassa asunnossa ja käymään töissä samassa paikassa kuin äitini. Tosin vaihtoehtona on työttömyys, enkä jaksa enää kuunnella kuinka olen vain laiska läski kiukutteleva kakara.
- äiti unholaan
Ei mitenkään toisenlainen suhde, vaan minullekkin samanlainen.
Äitini sössi suhteensa minuun lopullisesti viime kesänä. Sanoja ei saa takaisin, vahinko on jo tapahtunut, vaikka itsekkin olen yrittänyt päästä äidin sanoista päässäni eroon. Kertoi todelliset tunteensa minua kohtaan ja ihan selvinpäin, niin eihän mitkään anteeksipyytelyt auta, kun tiedän jo ne TODELLISET ajatukset.
Tiedänpähän nyt mitä lapsilleen ei koskaan kannata sanoa, mutta eipä minulla tuollaisia ajatuksia (mm. mielisairas itsekäs paskiainen..) lapsiani kohtaan olekkaan. Nyt ymmärrän, että hän on itse se, miksi minua nimitteli.- -tytär3-
Jep.. Nämä jutut on tosi vaikeita asioita ymmärrettäväksi. Omalla kohdalla, oma vanhempi vaatii kaiken huomion ja palvelut pyyteettömästi itselleen. Antamatta edes kiitosta *palkaksi*. Lyhennän ikään kuin *velkaa*, palveluina isälleni. Vaikka koskaan en häneltä ole mitään saanutkaan. Jos tähän ei lasketa lapsuusaikaa.
Ja pahinta on tuo valehtelu. Hän mustamaalaa minua toiselle sisarukselle koko ajan. Jopa saman pöydän ääressä istuessa, hän keroo uskomattomia ja keksittyjä asioita, minun *pahuudesta* veljelleni. Ja kun oikaisen näitä hänen sanomisia, hän haukkuu minua *herjaksi* ja kiittämättömäksi lapseksi.
Onneksi oma sisarukseni on nyt alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, missä mennään, isäni kanssa. Ja minkälaisia *juttuja* nämä panettelut on tosiasiassa. Emme ymmärrä hänen käytöstään lainkaan. - Diagnoosi on ?
-tytär3- kirjoitti:
Jep.. Nämä jutut on tosi vaikeita asioita ymmärrettäväksi. Omalla kohdalla, oma vanhempi vaatii kaiken huomion ja palvelut pyyteettömästi itselleen. Antamatta edes kiitosta *palkaksi*. Lyhennän ikään kuin *velkaa*, palveluina isälleni. Vaikka koskaan en häneltä ole mitään saanutkaan. Jos tähän ei lasketa lapsuusaikaa.
Ja pahinta on tuo valehtelu. Hän mustamaalaa minua toiselle sisarukselle koko ajan. Jopa saman pöydän ääressä istuessa, hän keroo uskomattomia ja keksittyjä asioita, minun *pahuudesta* veljelleni. Ja kun oikaisen näitä hänen sanomisia, hän haukkuu minua *herjaksi* ja kiittämättömäksi lapseksi.
Onneksi oma sisarukseni on nyt alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, missä mennään, isäni kanssa. Ja minkälaisia *juttuja* nämä panettelut on tosiasiassa. Emme ymmärrä hänen käytöstään lainkaan.Hei vaan, täällä yksi joka on samaa mieltä ja aivan samoja kokemuksia kuin edellä.
Äitini vaan on tullut sitten sellaiseksi että sangen kirjavien, törkeiden kirjeiden ja älyttömien puheluiden jälkeen en todella tahdo olla tekemisissä, hän ei muka ymmärrä sitä.
Jankuttaa kaikille että olen outo kun en puhu mitään, en käy jne.
Kun olin lapsi, kylässä käydessämme hän oli mitä kultaisin, mutta kun menimme kotiin hän saattoi olla viikonkin puhumatta ja katsekontaktia ei saanut.
Ei jaksa enää, minut on henkisesti puserrettu loppuun. - -tytär3-
Diagnoosi on ? kirjoitti:
Hei vaan, täällä yksi joka on samaa mieltä ja aivan samoja kokemuksia kuin edellä.
Äitini vaan on tullut sitten sellaiseksi että sangen kirjavien, törkeiden kirjeiden ja älyttömien puheluiden jälkeen en todella tahdo olla tekemisissä, hän ei muka ymmärrä sitä.
Jankuttaa kaikille että olen outo kun en puhu mitään, en käy jne.
Kun olin lapsi, kylässä käydessämme hän oli mitä kultaisin, mutta kun menimme kotiin hän saattoi olla viikonkin puhumatta ja katsekontaktia ei saanut.
Ei jaksa enää, minut on henkisesti puserrettu loppuun.Meilläkin aina ulkopuoleisten kuulijoiden kuullen, mainostettiin sitä, miten lapsi on AINA TERVETULLUT kotiin. Mutta sitten kun soittaa ja kysyy, että sopiiko, että tulemme käymään, silloin ja silloin... Joka kerta löytyy vähintään sata ja 1 syytä, miksi nyt ei sovikkaan jne...
Kuitenkin jatkuvasti valitetaan yksinäisyyttä ja sitä, miksi kukaan ei käy kylässä??
Itse tyttärenä, saan aina kutsun ennen juhlapyhiä *työleirille*, tekemään ilmaisen suursiivouksen ja ikkunoidenpesun. Kun muut kutsutut sukulaiset tulevat juhlapyhiksi kyläilemään. Tasan ei käy onnen lahjat :) - rakastettu?
-tytär3- kirjoitti:
Meilläkin aina ulkopuoleisten kuulijoiden kuullen, mainostettiin sitä, miten lapsi on AINA TERVETULLUT kotiin. Mutta sitten kun soittaa ja kysyy, että sopiiko, että tulemme käymään, silloin ja silloin... Joka kerta löytyy vähintään sata ja 1 syytä, miksi nyt ei sovikkaan jne...
Kuitenkin jatkuvasti valitetaan yksinäisyyttä ja sitä, miksi kukaan ei käy kylässä??
Itse tyttärenä, saan aina kutsun ennen juhlapyhiä *työleirille*, tekemään ilmaisen suursiivouksen ja ikkunoidenpesun. Kun muut kutsutut sukulaiset tulevat juhlapyhiksi kyläilemään. Tasan ei käy onnen lahjat :)On ehkä yksinkertaisempaa, jos äiti on vihamielinen, silloin on helpompi lopettaa suhde. Mutta minuahan äiti "rakasti". Ja minun olisi tietysti pitänyt osoittaa vastarakkautta. Noudattaa kaikessa hänen määräyksiään. Ja kun menin töihin, niin minun olisi pitänyt jäädä asumaan hänen luokseen. Kunnes menisin naimisiin (vaimon hän oli tietysti valinnut). Ja sitten hän olisi tietysti muuttanut meidän kotiimme.
Olin aina tervetullut hänen luokseen. Ja kun menin käymään, niin ensimmäiseksi kuulin pitkän saarnan, että miksi en ole käynyt useammin (jos päiväkin oli jäänyt väliin). Miten hän on niin yksinäinen, ja jos hänelle sattuu jotakin, niin kuka sitten auttaa. Työssäni jouduin olemaan välillä viikkojakin poissa ja se ei tietysti sopinut hänelle. Minun olisi pitänyt ottaa työ (jonka hän oli valinnut), jossa voisin olla joka päivä hänen luonaan.
Pahinta oli juuri se syyllistäminen, myös vieraille. Miten minä olen niin kiittämätön, vaikka hän on aina niin rakastanut minua. Ja oli tietysti äänekkäästi selittämässä, miten vanhukset jätetään yksin, kun nykynuoriso on niin itsekästä. - timoteus80
rakastettu? kirjoitti:
On ehkä yksinkertaisempaa, jos äiti on vihamielinen, silloin on helpompi lopettaa suhde. Mutta minuahan äiti "rakasti". Ja minun olisi tietysti pitänyt osoittaa vastarakkautta. Noudattaa kaikessa hänen määräyksiään. Ja kun menin töihin, niin minun olisi pitänyt jäädä asumaan hänen luokseen. Kunnes menisin naimisiin (vaimon hän oli tietysti valinnut). Ja sitten hän olisi tietysti muuttanut meidän kotiimme.
Olin aina tervetullut hänen luokseen. Ja kun menin käymään, niin ensimmäiseksi kuulin pitkän saarnan, että miksi en ole käynyt useammin (jos päiväkin oli jäänyt väliin). Miten hän on niin yksinäinen, ja jos hänelle sattuu jotakin, niin kuka sitten auttaa. Työssäni jouduin olemaan välillä viikkojakin poissa ja se ei tietysti sopinut hänelle. Minun olisi pitänyt ottaa työ (jonka hän oli valinnut), jossa voisin olla joka päivä hänen luonaan.
Pahinta oli juuri se syyllistäminen, myös vieraille. Miten minä olen niin kiittämätön, vaikka hän on aina niin rakastanut minua. Ja oli tietysti äänekkäästi selittämässä, miten vanhukset jätetään yksin, kun nykynuoriso on niin itsekästä.tosin sillä poikkeuksella, että olen mies ja ongelmana on ollut isä. Vuosien varrella tutuksi on tullut jatkuva, lähes tauoton vittuilu ja vähättely. Jos jotain olen aikaan saanut, niin mitään kiitosta tai arvostusta ei ole tullut, jos taas epäonnistumisia on tullut, niin voi sitä riemun ja ilon juhlaa! Tyypillisä kommentteja on ollut; ettei pidä kurkottaa kuuseen, tai tiesin alusta alkaen ettei tuosta mitään tule! Kesti pitkää tajuta oman vanhemman luonteen todellinen laatu ja mistä kicksit tulee-vittuilusta ja vahingonilosta. Todellisia pikkusieluisuuden ja rajoittuneisuuden merkkejä. Noh nyt olkoon omassa osakkeesaan yksin näkemättä jälkikasvun kasvua. Ihmissuhteissakin kun saa pidemmän päälle sitä mitä tilaa.
- -tytär3-
timoteus80 kirjoitti:
tosin sillä poikkeuksella, että olen mies ja ongelmana on ollut isä. Vuosien varrella tutuksi on tullut jatkuva, lähes tauoton vittuilu ja vähättely. Jos jotain olen aikaan saanut, niin mitään kiitosta tai arvostusta ei ole tullut, jos taas epäonnistumisia on tullut, niin voi sitä riemun ja ilon juhlaa! Tyypillisä kommentteja on ollut; ettei pidä kurkottaa kuuseen, tai tiesin alusta alkaen ettei tuosta mitään tule! Kesti pitkää tajuta oman vanhemman luonteen todellinen laatu ja mistä kicksit tulee-vittuilusta ja vahingonilosta. Todellisia pikkusieluisuuden ja rajoittuneisuuden merkkejä. Noh nyt olkoon omassa osakkeesaan yksin näkemättä jälkikasvun kasvua. Ihmissuhteissakin kun saa pidemmän päälle sitä mitä tilaa.
Tosi käsittämätöntä käyttääntymistä vanhemmilta. He ikään kuin yrittävät muokata lapsensa tahtonsa mukaiseksi *marionetiksi*. Odottavat lapseltaan pyyteetöntä ja nöyrää suhtautumista itselleen. Mutta tätä samaa käytösmallia he eivät osaa soveltaa itseensä ja omaan käytökseen.
Ja mikä pahinta. He vaativat arvostusta ja kunnioitusta itselleen. Osaamatta kunnioittaa lastaan. Vuorovaikutuskoulutus ei todellakaan tekisi pahaa *kypsymättömille* vanhemmille.
- lapsuuden haavoista
Vanhempien kanssa tekemisissä oleminen on aikuisena täysin vapaaehtoista. Itse olen elänyt lapsuudenkodissa alkoholinhuuruisen lapsuuden. Viinaa juotiin, tapeltiin ja lapsia yöt valvotettiin. Isä on jo kuollut mutta äidin alkoholisoituminen on vaan jatkunut. Äidin muuttaessa asumaan samalle paikkakunnalle perheeni kanssa alkoi vuosia jatkunut painajainen äidin ongelmien vuoksi. Ammatti-ihmiset lajissaan painostivat minua siihen, että äitiä tulee aina ymmärtää. Lopulta itse sairastuttuani vakavasti ymmärsin, etten voi omaa elämääni uhrata toisen ihmisen takia. Sosiaalipuolen ja terveyspuolen tietoihin kuitenkin tarvittiin omaisten yhteyshenkilö. Tuossa vaiheessa lähestyin sisaruksiani (jotka siihen asti olleet kokonaan ulkona kuvioista) viestillä, josko he ottaisivat tämän roolin. Siitä seurasi tänä päivänäkin jatkuva yhteydenpidon loppuminen sekä vihoittelu meidän perhettämme kohtaan. Myös äiti muuttunut peitellyn vihamieliseksi kun tietää minun jääneen pois häntä koskevien asioiden hoidosta. Olen aina ollut lapsuudenperheessämme vastuunkantaja ja roolinmuutos ei sopinut siis kenellekkään. Iloitsen nyt kuitenkin sairaudestani huolimatta omasta perheestäni sekä siitä, että jaksan paremmin. Sisarukset eivät ole voinnistani kiinnostuneita millään tavalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4684167Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181732- 1171567
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n891494Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991428Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n601395- 521356
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi991272- 451119
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa341098