Minulla on erittäin kova pelko siitä, että sairastun psykoosiin ja saan siitä ahdistusta kun ajattelen asiaa. Yleensä jos keskityn mukaviin asioihin, niin ei ole mitään pelkoja. Mutta esim nyt kun olen yksin ja tyttöystäväni on matkalla, niin erilaiset ajatukset vilisevät päässäni..En siis pelkää skitsofreniaa, koska minulla ei ole geneettistä taipumusta siihen, mutta olen kuullut, että psykoosiin voi sairastua kuka vaan ja eikä ole edes harvinaista täällä Suomessa. Tosin en kyllä ole ikinä kuullut, että kukaan olisi sairastunut psykoosiin lähipiiristä, enkä muutankaan.
Pelkoni ovat esim. sellaisia, että kuulen jotain ääniä tai pelkään, että näen jonkun näyn jossa joku manaaja hiipii kattoja pitkin, mutta en näe niitä vaan pelkään että näkisin. Olen lukenut paljon psykoosipotilaiden oireista ja pelkään siis, että minulle tulee niitä. Voiko tälläinen ahdistus pelko psykoosista tosiaan laukaista psykoosin ? :/ Mitä minun pitäisi tehdä?
ps.Käytän Leader E-EPA, MoniVitamiinia, D-vitamiinia 4 kertaa salia viikossa.
Pelkoni ovat esim. sellaisia, että kuulen jotain ääniä tai pelkään, että näen jonkun näyn jossa joku manaaja hiipii kattoja pitkin, mutta en näe niitä vaan pelkään että näkisin. Olen lukenut paljon psykoosipotilaiden oireista ja pelkään siis, että minulle tulee niitä. Voiko tälläinen ahdistus pelko psykoosista tosiaan laukaista psykoosin ? :/ Mitä minun pitäisi tehdä?
ps.Käytän Leader E-EPA, MoniVitamiinia, D-vitamiinia 4 kertaa salia viikossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla oli tommonen joskus 17-vuotiaana poikasena. Luin koulussa jostain bilsankirjasta skitsofreniasta ja se kuulosti niin kauhealta, että jotenki pelästyin. Oli siihen aikaan jonkin verran paniikkihäiriöitä ja sitte sitä alko etsimään itsestään merkkejä....sitte jotenkin siitä päädyin lukemaan tietoa psykoosista ja se jotenkin että "voi tulla kelle vaan". Meni siitä yöunet sillon. Aloin pelkäämään kanssa sitä ja tota, ääniä ja näkyjä ja jos en pysty hallitsemaan ajatuksia tms tms. tarkistin että kuuluuko mun päässä pahoja ajatuksia ja ku sitä ajatteli ni tottakai sitä kuvitteli että kuuluu ja sitte niitä ajatuksia säikähti ... ja kun ajatukset niissä alko pyörimään koska pelkäsin niitä ajatuksia ja sitähän ihminen helposti ajattelee mitä pelkää
Noh, olin pari päivää oikeasti aika peloissani ja kaiketi jossain määrin sekasin siitä pelosta. Mutta sitten mä päätin että jos mä psykoosiin sairastun ni sitte sairastun enkä sille itse mitään voi, muuta kuin että huumeista pysyn kaukana. Annoin pelkojen tulla enkä yrittänytkään väistää ajatuksia. Mietein että pelätään nyt sitten mutta kuinka turhaa kun vois olla paljon parempikin olo. Pikku hiljaa se siitä sitten. Oli ihmisten parissa ja teki itsestä mukavalle tuntia asioita mahd.paljon ja toisaalta ku tuli arkielämän pieniä huolia eteen niin se jotenkin siitä jäi... Tuossa iässä jossain määrin yleisiä.
En usko että sinäkään helpolla itsellesi psykoosin onnistut tekemään, pahan olon ja ahdistuksen kylläkin, mutta siitäkin on psykoosi kaukana.
Puhu siitä jollekulle luotettavalle henkilölle, mahd vanhemmille tai esim. koulussa jollekin jos olet koulussa ja pääsy sen kautta terveyspalveuihin tai sitten mahd. muuten jollekin.
Koita esim. musiikkia, kevyitä komediasarjoja (kauhuleffat sekopäineen ei ehkä parasta katsottavaa ;) ja ennenkaikkea muiden ihmisten seuraa ja tekemistä. Ja jos tuntuu ettei mikään auta niin turhaan ei kannata kärsiä ja elää ahdistuksessa vaan sitte jonkun puheille :)
noista sun antamista "taustatiedoista tossa"...valmisteista ja kuntoilusta.
taidat olla tarkka terveydestäsi...terveet elämäntavat on oikein joo, mutta jos muuten olet herkkäluonteinen ja seuraat sitten kovin itseäsi tms... niin altistaa juuri tollasille pelkotiloille.
Jos sulla ei ole mitään sairautta mihin noita vaaditaan/vaivaa/taipumusta, ehdotan että otat vaikka sen MultiVitan tms. jos haluat ja käyt saleilemassa (siellä näkee yleensä ihmisiä ja saa väsytettyä itsensä positiivisella tavalla ja purkaa oloa vaikka kuntopyörällä tai keskittyä saavuttamaan jotain tavoitetta).... mutta ehdotan ettet liikaa tarkkaile terveyttäsi/kanna huolta siitä tai yritä/pyri olemaan sillä saralla ohjekirjan mukainen ihan 100% tasolla ;)
Henkilökohtaisena mielipiteenä ja osin saman kokeneena myös sillä saralla...Jos jostain asiasta olen varma niin siitä ettei se ole tie onneen...
Samaa oli mullakin joskus. Kun olin ulkona yksin niin mua rupes oikeesti ahdistaan ku ajattelin, että mulle tuloo psykoosi. Sitte luulin, että päässäni kuuluu jotain ääniä. Lopulta lopetin noiden ajattelun. Ja sit ei enää ahdistanu. Just ihmisseura, mukava tekeminen, tai hauska komedia yms auttaa...
Vaikuttaa eroahdistukselta, ja siihen sekoittuu kontrollin menettämisen pelkoa.
Ei vain lapset, vaan myös aikuiset kokevat eron ja yksin jäämisen jonkin verran ahdistavana. Kun kuuntelet radiota, niin siellä jatkuvasti lauletaan kaihosta ja kaipauksesta rakkaan luokse. Kuuntele iskelmiä, ja ajattele tyttöystävääsi, se luultavasti auttaa.
Kiitos vastauksista! Ei tämä kyllä eroahdistusta ole :) Oli minulla n. 2kk sitten hetken tätä samaa oloa, vaikka en ollut yksin. Mutta tuon "oireettoman" 2kk ajan osasin olla ajattelematta asiaa ja tehdä ihan muita juttuja. Musiikki ja liikunta tuntuvat ainakin auttavan ja väsymys pahentaa. Pahinta on krapulassa ja sillon, kun on valvonut pitempään ja pitäisi mennä nukkumaan. Olenkin oikeastaan jättänyt alkoholin pois kokonaan.